Vaikka ollaan Ubin blogissa, niin nyt kirjoitetaan Iikkasta, sillä Iikka täyttää tänään 10 vuotta. Iikka on tällä hetkellä virkeä kymmenvuotias. Ubin tulo on piristänyt aivan selvästä Iikan menoa. Edelleen Iikka pääasiassa touhuaa omiaan pihalla, mutta aina välillä pistää se Ubin kanssa leikit pystyyn. Aivan varmasti myös kastraatiolla on oma vaikutuksensa virkistymisessä. Vielä viime syyskuussa ei oltu varmoja miten pitkää Iikka jatkaa taivaltaan. Niin pahat oli eturauhasvaivat. Kastraatio ja ruokavalio helpottivat vaivoja ja nyt elämä on lähes normaalia. Iikka on ollut niin helppo koira (paitsi turkin trimmaus) ja erittäin luottavainen. Aina se on viihtynyt omissa oloissaan, mutta melko lähellä. Tästä me tehtiin aikanaan melko väärä johtopäätös, että Iikka ei kaipaisi muita koiria. Siksi se jäi ainoaksi koiraksi pitkäksi aikaa. Mutta väärässä oltiin. Iikka on kuitenkin viihtynyt Ubin kanssa oikein hyvin alun paria viikkoa lukuunottamatta. Nyt kun ollaan käyty kartanolla rataharjoitusten jälkeen yhteislenkillä, niin siellä seassa Iikka lenkkeilee muista välittämättä. Ensimmäisellä kertaa, kun Iikka oli mukana lenkillä, niin vähän olin varovainen, mutta nyt se menee välittämättä muista. Tosin ei muutkaan juuri välitä siitä.  Tällä hetkellä ollaan luottavaisia Iikan tulevaisuudesta. Eiköhän tässä muutama vuosi mene vielä oikein hienosti. Iikka on joka tapaukseesa ollut todella hyvä koiraystävä. Lähes täydellinen.

Juhla-ateriat synttärin kunniaksi

ja täällä kuvia Iikan nuoruudesta LINKKI

Maanantai-iltana oltiin taas ratajuoksuharjoituksissa. Koska viikko sitten käsivieheen perässä meni juoksut hyvin, niin nyt päätettiin kokeilla moottoriviehettä radalla. Radalle mentäessä lähettäjä kysyi koiran ikää ja kokemusta. Sen perusteella ensin leikittiin vieherätillä moottorin käydessä vieressä ja sitten lähettäjä laittoi moottorivieheen menemään. Kun Ubi heti lähti ujostelematta perään, niin lähettäjä antoi moottorivieheen mennä radan kaarteen verran. Ubi juoksi minusta hyvin ja tarrasi kiinni pysähtyneeseen vieheeseen. Toinen juoksu laitettiin starttikoppien vierestä, mutta kuitenkin piilosta, ettei Ubi heti näe viehettä. Lähettäjä antoi luvan päästää Ubi menemään ja pirun hyvin menikin. Lähettäjä pysäytti vieheen reilusti ohi kaarteen ja Ubi siellä retuutti rättiä, kun juoksin sen luokse.Sitten kuulin lähettäjän juoksevan perässä ja sanovan, että annetaan mennä koko kierros loppuun. Otin Ubista kiinni ja vieheen lähtiessä liikkeelle päästin Ubin menemään perään. Ubi juoksi loppu kierroksen minusta hienosti. Yhtään miettimättä pitäisikö lopettaa ja kääntyä takaisin Ubi meni kierroksen loppuun. Vauhdista en tiedä, mutta koira tykkäsi, joten tätä tulee lisää.

Ubin lempilelu pihalla on viime aikoina ollut pehmeä frisbee. Alla muutama kuva Ubin leikkihetkistä.

Meidän pieni Ubsankeikka on seuraavaksi menossa Maailman Voittaja -koiranäyttelyyn. Junioreita tulee monista maista hakemaan juniori maailmanvoittaja titteliä. Meidän Ubbelisbuppelis siellä seassa. Kaikissa näyttelyissä missä ollaan kesällä oltu, ovat kaikki tuomarit kertoneet Ubibubin tarvitsevan aikaa kehittyäkseen. Tuskin kesä siihen riittää, joten oliko mitään järkeä ilmoittaa kalliiseen näyttelyyn koiraa joka ei tule ennakkoasetelmissa pärjäämään maailmalta tulevilta hienoille koirille? Sillä tuskin maailmalta tuodaan keskenkasvuisia junioreita näytille. No ei mitään järkeä. Tänä kesänä ovat muutkin asiat menneet niin, että ei niissä mitään järkeä ole ollut. Ostin autoksikin Renaultin. Hähäää. Joten tunteella mennään.

Olisiko Uu kehittynyt kesän aikana? Vasemmalla 9kk ja oikealla 11kk. En tiedä.

Maanantai-iltana oltiin taas Tuomarikartanon vinttikoirakeskuksella aloittelijoiden rataharjoituksissa. Eli Ubi juoksi käsivieheen perässä pari kertaa. Nyt Terhi laittoi Ubin matkaan ja minä yritin kuvata Ubia. Ubi lähti vieheen perään hyvin ja juoksi koko matkan, mutta otti sitten täyskäännöksen ja juoksi minun ja Iikan luokse. Ubi ei juuri kuunnellut Terhin käskyjä. Muutaman kerran Ubi juoksi minun ja Terhin väliä ennen kuin Terhi sai Ubin kiinni. Harjoitusten vetäjä pisti minut pois harjoituskentän reunalta häiritsemästä. Minun ottamat kuvatkin meni pääasiassa mönkään. Ubin toinen juoksu meni vähän saman kaavan mukaan. Hienosti lähti vieheen perään ja otti vieheen kiinni, mutta pisti leikiksi ja juoksenteli kentällä viehe suussa eikä antanut taaskaan ottaa kiinni. Ubi sai ainakin paljon juosta. 

Harjoitusten jälkeen oltiin taas yhteislenkillä. Iikkakin oli mukana ja lämmöstä huolimatta jaksoi silti hyvin. Kaadoin minä vettä juomapullosta sen päälle, kun ei Iikka halunut siitä juoda. Ainoastaan jokivesi kelpasi. Ensi maanantraina taas uudestaan. 

Ubi otti täyskäännösen ja juoksi minun luokse.

Karjaan näytelyssä oli tänään helle. Mukavampaa näin kuin palella kehän laidalla. Muutenkin oli kiva piknik-tunnelma. Tiimiläisiä oli näyttelypaikalla, joten seuraakin riitti niin ihmisille kuin Ubille. Mieltä piristi tietysti myös se, että Ubi sai ERI:n. Tosin sen kummempaa se ei sitten saanutkaan, mutta hyvä näin. Ruotsalainen kasvattajatuomari Åke Cronander sanoi Ubista näin:

”Bra helhet, maskulin. Bra storlek. Välformat huvud, fint utryck. mkt bra hals, behöver fulla ut lite mellan frambener. Välvinklad, mkt bra kropp för älde. Kunde haft bättre övre linje. Bra ben & tassar. Rör sig löst fram. Inte helt rent back.”

Näyttelyn jälkeen Mari, Jenna, Blondie ja Muusa kurvasivat vielä meidän kautta kahville. Ubi esitteli pihapolkuja tytöille innolla. Se olisi kovasti halunnut myös juosta tyttöjen kanssa pihalla, mutta meno yltyi aina välillä hurjannäköiseksi. Iikka ensin pörisi tytöille, mutta tyyntyi kerjäämään jäätelöä pöydän alla. Ja kun Marin tytöt antoivat Iikan olla rauhassa, sekin rauhoittui.

Helle, näyttely ja tyttöjen kyläily väsytti Ubin tyystin. Loppupäivä menikin huilaillessa. 

Ubin vanha tuttu klubbenista sai sertin. Hyvä Aston. 

Muusa ja Ubi

Blondin lennokas askel

Muusa sai varasertin.

Ubi täyttää tänään 11kk. Ikävästi Ubi joutui viettämään päivää minun työpaikalla. Iikkakin oli mukana, joten ensimmäistä kertaa molemmat koirat olivat yhtäaikaa työpaikallani. Iikka ei ole ollut melkein vuoteen siellä, mutta hyvin se muisti paikan.

Eilen olin koirien kanssa iltalenkillä, niin ensin Ubin kakkahetkeä häiritsi keltiäiset takajalassa ja myöhemmin ampiaiset tai mehiläiset heinikossa.  Ubi singahti heinikosta takaisin kuin vieteri ja alkoi etujalallaan haromaan kuonoaan. Huomasin heinikossa lauman joko ampiaisia tai mehiläisiä. En nähnyt Ubin kuonossa paukamia ja ei Ubia asia enempää häirinnytkään. Keltiäiset taisivat purra, koska Ubi kirputti jalkaansa myöhemmin, joten laitoin siihen vähän hydrokortisoonirasvaa.

Maanantaina oltiin Ubin ja Iikkan kanssa Tuomarinkartanon vintikoiraradalla. Ubi kävi kokeilemassa käsiviehettä ja hyvin Ubi juoksi. Pikka-siskokin juoksi hienosti. Pikka juoksi jopa moottorivieheen perässä. Iikkaa ihmetytti moottorivieheen meneminen. Viehetreenien jälkeen tehtiin pitkä yhteislenkki yhdentoista whippetin ja Iikan kanssa. Aivan loistavasti Iikka viipotti whippettien perässä kohtuu pitkän lenkin.

Ubi 11kk

Iikka melkein 10v. Kuun lopulla on juhlat. Saisikohan Iikan siistittyä ennen sitä.
Iikan mielestä turha homma.