keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Olen ollut aikaansaamaton laiskuri. Blogi on jäänyt hunningolle. En tiedä miksi. Siinä vaan käy niin, että päivitysväli venyy ja venyy ja sitten tuntuu siltä, että mitä turhaan sitä kirjoittelemaan. Unohtuu, että tämä blogi on meidän oma päiväkirjamme omista koiristamme. Todistetusti olen blogista etsinyt tuomaritietoja ja tsekkailluit milloin koirat ovat käyneet eläinlääkärissä ja mitä niille sanottiinkaan. On siis aika ryhdistäytyä. Jos vaikka ottaisi tavoitteeksi tehdä merkinnän kerran kuussa, edes. Silloin saisi tärkeimmät tapahtumat kirjattua.
Sillä blogihiljaisuus ei ole johtunut tapahtumien puutteesta.  Vaikka juoksuharrastus onkin syystauolla, kaikkea muuta on kyllä tehty.
Ubin kanssa aloitimme taas agilityharrastukset. Se on hauskaa puuhaa, vauhdikasta yhdessä tekemistä, mikä haastaa erityisesti minut oppimaan uusia asioita. Agilitytreenin aikana ei voi muita maailman murheita todellakaan miettiä. Se on täydellistä keskittymistä vaativaa. Hurjan haastavaa ja hurjan innostavaa aina silloin kun onnistuu. Tuskin me koskaan minnekään kisaamaan päädymme, mutta talven pimeinä iltoina sitä on kiva harrastaa sisähallissa.
Näyttelyissäkin olemme käyneet – lähes kaikissa, mitä tarjolla on ollut. Olen ollut tyytyväinen päätökseeni ottaa mukaan vain yhden koiran kerrallaan. Tämä tuntuu toimivan ja samalla linjalla olen ajatellut jatkaa.
Ubi oli kanssani Whippet-Harrastajien Royal COS -tapahtumassa. Helin hienosti handlaamana se meni ja voitti luokkansa. Voi, että siinä on hieno koira! Olen siitä todella ylpeä.
Tässä Tony Timberlaken arvostelu Ubista:
Lovely moderate whippet. Free from any exaggeration. Pleasing outline. Well angulated front and rear. Elegant neck. Free accurate mover. A nice dog.
Ubi käyttöluokan ykkösenä, kuva Minna Puukko

Ubi käyttökoirien VSP, kuva Minna Puukko



Olan kanssa kävimme Jyväskylän kv-näyttelyssä. Koira sai ERIn ja oli taas ihan parasta reissuseuraa. Olen myös Olasta kovasti ylpeä. Koska norjalaisen Björg Fossin arvostelu on vielä tässä pöydällä niin kopioidaanpa se myös tänne. Näin tuomari arvosteli Olan, joka oli valioluokassa:
Excellent size & proportions. Masculin head, good expression, sufficient neck, correct top- and underline.Could have been a little better angulated in front, normally angulated hindquarters, good stability in movement, but could reach better out.
Ola Jyväskylässä, kuva Seppo Vuorinen.



Messarissa käytiin tietysti. Ja olipas siellä taas ihanaa. Lauantaina yli 90 ja sunnuntaina yli 80 whippetiä. Hauskaa oli jutella kaikkien kanssa. Messarissa vaan on oma ainutlaatuinen tunnelmansa.
Lauantaina tuomarina oli portugalilainen kasvattaja Paulo Coelho. Ilmoitin Olan avoimeen luokkaan ja poika saikin hienosti ERIn, sijoittui luokassaan kolmanneksi ja sai SA:n. Olin oikein tyytyväinen.

Olan arvostelu meni näin:
3 years old, Very nice dog of lovely size, type, shape & substance. Lovely head & expression. Elegant neck. Very nice body proportions. Excellent chess, fore chest & loin. Very well angulated front & rear. Would prefer smoother topline. Moves well, but could use more stamina.
Ola Messarissa, kuva Essi Piironen


Ubi olikin Messarissa sitten sunnuntaina valioluokassa. Tuomarina oli intialainen C.V. Sudarsan. Heli esitti Ubin hienosti ja tuloksena oli valtavassa valioluokassa sileä ERI ja seuraava arvostelu:
5 y old dog. Nice head, correct muzzle, correct ear placement. Good neck coming to good topline. Good front & loin, depth of brisket.  Moves going & coming very well.
Ubi Messarissa, kuva Kai Heinonen

Ubin liikettä Messarissa, kuva Kai Heinonen

maanantai 24. joulukuuta 2018

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Ola 3v

Onneksi Olkoon rakas Ola

perjantai 12. lokakuuta 2018

Katselen usein Ubista otettuja kuvia tämän vuoden ratakisoista. Hienot kuvat ovat Kertun, Antin ja Mikon ottamia. Ne sattuvat olemaan vielä lähdöistä, missä oli hyvää kilpailua. Niitä ei montaa tänä vuonna Ubilla ollut. Olisiko ollut kaksi tai kolme. Ubi on selkeä väliinputoaja hyvien lähtöjen osalta. Liian nopea etana, joka ei pääse etanalähtöihin ja liian hidas hitaille ratakoirille. Vaikka sääntöjä rukattaisiin miten, niin Ubi ei saa hyviä lähtöjä, jos lähtöjä ajatellaan kilpailun kannalta. Suomessa ei vaan ole Ubin kaltaisten koirien kilpailuttajia kovinkaan paljoa. Nekin harvat harvoin sattuu samoihin lähtöihin. Harrastajia on vaan liian vähän. Onneksi on harjoituksia. Niissä on ollut enemmän tasaisia lähtöjä. Ubia on pyydettykin useasti koejuoksukaveriksi. Siinä Ubi onkin erittäin hyvä. Ei aiheuta minkäänlaista häiriötä. Ellei sitten kopissa riehuminen aiheuta nuoressa koirassa traumoja. Viime vuonna kirjoitin, että Ubi ei tänä kesänä juoksisi enää kisoja niin paljoa kuin aikaisemmin. Se olikin ainoa asia, mikä tälle kesälle olevista suunnitelmista meni suunnitellusti. Olin ajatellut juoksuttaa Ubia harjoituksissa pari lähtöä ja kisoissa vaan yhden, mutta kuuma kesä sekoitti tämän suunnitelman. Talvella harjoitukset meni melko hyvin. Edelleen käytiin kyllä uimassa kerran pari viikossa, mutta se oli vastavirtauintia. Se sai kyllä koiran puuskuttamaan. En ajatellut, että siitä olisi ollut paljon hyötyä ratajuoksun kannalta, mutta kestävyys oli hyvä koko kesän. Päästiin me Ubin kanssa vetämään vetojakin Kertun ja Tuomaksen järjestämiin tilaisuuksiin. Kiitos niistä. Terhi kävi Ubin kanssa syksystä kevääseen agilityssä ja huomasin selkeää lihaskasvua takajaloissa. Ajattelin, että siitä olisi ollut enemmän hyötyä. Startit Ubilla oli kyllä mainiot. Tänä vuonna huomasin, että Ubi lähti kopista hienosti. Työntää itseään veräjän alta, kun se avautuu. Ajallisesti tämä vuosi ei kuitenkaan ollut kummoinen. 280m matkan ennätystä sivuttiin, mutta muuten kauas jäätiin kv-ajoista. Joten tästä voi vetää johtopäätöksen, että en ymmärrä tätä hommaa edelleenkään. Oli tässä vielä sekin muutos, että minä hoidin kokonaan Ubin lihashuollon.
Kuva Antti Ruotsalo

Kuva Mikko Säe

Kuva Kerttu Tuomi


Olaa en harjoitellut talvella ollenkaan. Olan kanssa olin jo vähän niin kuin lyönyt hanskat tiskiin kilpailemisen kanssa. Ola sai juosta yksin rataharjoituksissa. Kesällä kuitenkin tajusin, että Olan käytöksessä oli tapahtunut muutoksia. Sellaisia aikuistumisjuttuja. Sitten Ola testattiin kaverin kanssa, mistä on kirjoitettu aikaisemmin ja ilmoitettiin Ola maastokisoihin. Maastokisoissa ei menestystä tullut, mutta ei pahempaa sanomistakaan, joten tyytyväisiä ollaan. Ola on äärimmäisen helppo saada juoksukuntoon ja helppo saada kilot kuriin ja vielä nopeasti. Sen puoleen Ola olisi mainio kilpakoira.

Tämä on minun yksi parhaista kuvistani ja onneksi vielä Olasta

Ja taas on jo suunnitelmia ensi vuodeksi. Niin, turhia ne suunnitelmat ovat, mutta ajattelin, että Ubi aloittaisi kisakauden radalla vasta elokuussa, kun täyttää 6 vuotta ja pääsee veteraanilähtöihin. Siihen mennessä pääsee juoksemaan harjoituksissa jo tovin. Olaa ajattelin nyt myös harjoittaa talvella. Olan kanssa harjoittelu on juoksukunnon parantamista. Nopeutta Olaan ei saa, mutta ehkä jollain tavalla lisää terävyyttä liikkeisiin. Vuoden päästä kirjoitellaan, miten ne suunnitelmat sitten meni. Ja saattaa tähän tulla vielä neljäs pieni juttu, mikä sitten muuttaa suunnitelmia.

torstai 4. lokakuuta 2018

Ola kävi HVK:n kansainvälisissä syysmaastoissa kisailemassa Tuomarinkartanolla. Pelloille oli tehty melko pitkät radat. Alkuerän rata oli tasaista paanaa, mutta finaalirataan oli saatu nousuja ja laskuja. Alkuerässä Ola juoksi koko ajan vieheen sivulla eikä suoraan takana linjalla ja muutenkin pisti kulmia suoriksi. Pisteitä ei paljoa ropissut 201p ja sija 14/17. Kuitenkin finaaliin päästiin. Finaalissa Olan pari meni vähän sivuraiteille, joten Ola pääsi juoksemaan aika paljon yksin vieheen perässä. Ilmeisesti tämmöinen rata sopi hyvin Olalle, koska Ola sai viidenneksi parhaat pisteet finaalista 231p. Sija oli 12/16. Ennen kaikkea olen tyytyväinen siitä, että Ola jaksoi juosta ja oli hyvin palautunut alkuerän juoksusta. Ei myöskään mitään vammoja tullut. Terhi hoiti Olan kanssa hyvin kisapäivän. Katsellaan ensi vuonna uudelleen, jospa Ola taas lähtisi kisaamaan. Kyllä Ola siitä tykkää.


Alkuerässä
Finaalissa

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Tätä blogia on kirjoiteltu viisi vuotta. Se, että tämä blogi on elänyt näin kauan on Ubin, Svean ja Olan ansiota. Koirien elämässä tapahtuu edelleen kaikenlaista. Harrastustoiminta on aktiivista edelleen eikä kyllästymistä ole tapahtunut. Kyllä whippet on hieno rotu.

Sitten siihen harrastamiseen ja ansaitsee se vähän huonompi menestyskin kirjoituksensa, niin muistaa myöhemmin. Ubi ja Ola kävivät Tammelan maastoissa pilaamassa parinsa kisat. Ola juoksi Muusa emän kanssa ja heti startissa Ola oli hakenut kontaktin ja ilmeisesti pärähtänyt. Se Olan perisynti. Muusa sitten keskeytti myöhemmin, mutta johtuiko se kontaktista, niin en tiedä. Itse olin lähempänä Muusan keskeytyspaikkaa ja Ola ei siinä ollut lähellä. Lähettäjä ei kuitenkaan Olaa diskannut. Hänen mielestään Ola haki linjaa. Voihan se olla niinkin. Finaalissa Ola sitten oikoi ym. ja jäi finaalin toiseksi viimeiseksi.

Ubi oli sovitusti Meemin parina. Kun näin radan, niin heti tuli mieleen, että Ubi oikaisee samantien startista. No, melkein heti lähti Ubi omille teilleen ja Meemi jäi kauaksi Ubista. Onneksi Meemi sai silti kohtuulliset pisteet, vaikka Ubi ei ollut oikein hyvä pari sille tälle radalle. Ubin pisteet eivät riittäneet finaaliin ja sijoitus toiseksi viimeinen. Se oli ensimmäinen ja ainoa maastokisa tälle vuodelle Ubille, joten Ubilla oli liikaa intoa eli helvetin kivaa.

Ubi kävi myös kuninkuusjuoksuissa juoksemassa sijoituslähdön ja oli neljän koiran joukossa toinen. Hyvä tasainen lähtö taas. Suvin kuvaamassa videossa näkyi, miten Ubi on oppinut starttaamaan hyvin veräjän avauduttua. Vaikka Ubi riehuu kopissa, niin hienosti työntää itsensä liikkeelle, kun veräjä alkaa avautumaan. Kv-ajasta jäätiin taas paljon, mutta hyvä kisa.

Kertun youtube-kanavalta Suvi Halosen kuvaama video. Ubi sinisellä manttelilla 480m

Sain kuitenkin kuvattua Olasta aika hienon kuvan




lauantai 15. syyskuuta 2018

Ubi-blogiin nyt vähän Ubi juttuja. Ubilla on mennyt hienosti juoksukisoissa ja näyttelyssä. Ubi kävi Terhin kanssa Heinolassa näyttelyssä. Minun pieneen autoon ahtautuivat Ulla, Heli ja Terhi sekä viisi koiraa Tuikku, Muumi, Ubi, Madde ja Vega. Hienosti voitaisiin hankkia lisää koiria, kun kaikki matkustivat Heinolaan sovussa. Whippetit ovat sopeutuvaisia. Ubi oli ilmoitettu valio-luokkaan näyttelyssä. Odotuksia ei ollut, vaikka ranskalaiset tuomarit ovat aina pitäneet Ubista. Näyttelyn edetessä minua alkoi jännittää, kun katselin tulossivuja kotoa. Se, että Ubi sai eri:n näyttelyssä on jo hyvä, mutta nyt Ubi sijoitettiin valioluokassa toiseksi kuudesta valiokoirasta ja sai sa:n oli jo ihan huippua. Paras uros kisaan oli tyrkyllä 8 koiraa, mutta silti jo katselin tuloslistaa, että nyt olisi sertiin saumaa. Ubi sijoittui PU4:ksi, joten ei ihan sertiä. Silti paras Ubin sijoitus näyttelyissä ikinä. Suuri kiitos Helille Ubin esittämisestä.
Ubin arvostelu, tuomari Frederic Maison Ranskasta:
"Good type & pro- In excellent condition. Could be a bit more masculine. Needs more bone & stronger muzzle. Excellent chest & ang. & top & underline. Good mover."

Autossa matkustaneet


Ilmoitin Ubin ja Olan Tammelan maastokisoihin ja ajattelin alkaa parantaa Ubin juoksukestävyyttä. Käytiin vastavirtauimassa ja harjoituksissa juoksutin 480m matkaa. Seuraavaan ratakisaan, joka oli kasvattajakilpailu, oli Ubi ilmoitettu 280m matkalle. En odottanut mitään edellä mainituista syistä. Ubi taas yllätti. Ubi tuli lähdössä toiseksi ja sivusi ennätystään. Minä en ymmärrä ollenkaan miksi Ubi juoksi noin hyvin.

Kertun kuvaama video kasvattajakilpailussa Ubi valkoisella. Kiitos Kerttu.

Kasvattajakilpailu Kuva Antti Ruotsalo


Seuraava ratakisa oli Turussa ja Ubi oli ilmoitettu Turku Cupiin. Näistä kisoista on Ubin kohdalla ollut hyvä meno, mutta nyt ei kulkenut. Viimeiseksi jäätiin, mikä ei sinänsä ollut yllätys, mutta ei oltaisi pärjätty etana cupissakaan. Seuraavalla viikolla jätin uimisen väliin ja viikonloppuna oli vuorossa Sveitsin pyrähdys.

Turku cup


Sveitsin pyrähdykseen olin ilmoittanut Ubin 480m sijoitukseen. Järjestäjät oli kasanneet hyvät lähdöt ja meillekin sattui tasainen lähtö. Etukäteen laitoin Ubin toiseksi kolmen koiran lähdössä, koska nuorempi koira on juossut tänä vuonna hivenen Ubia paremmin. Ubi ei minun aatoksia ajatellut, vaan juoksi lähtövoittoon. Aika jäi kauaksi kv-ajasta. Täytyy sanoa, että tuntui hyvältä, kun Ubi lähdön voitti, vaikka mitä muuta ajattelee ja puhuu. Hyvä Ubi.

Kertun kuvaama video Sveisin pyrähdyksessä Ubi punaisella  Kiitos Kerttu.

Sveitsin pyrähdys Kuva Kerttu Tuomi.