maanantai 23. toukokuuta 2022

Ratakausi alkoi ja ehkä loppui. Pojulle hieno näyttelytulos.

 

Ratakausi alkoi ja saattoi loppua lopullisesti Tampereen Kauppiin. Tällainen on nyt mieliala minulla. Olin ajatellut muutenkin vähentää kilpailemista tämän kauden jälkeen. Syynä raha, laiskuus ja kiinnostuksen hiipuminen. Olin ilmoittanut Tikon Kauppiin kahdelle matkalle. Tiko oli juossut Hyvinkäällä yhden kierroksen ja meno oli kuin rautakangella. Aika oli silti ihan kohtuullinen Hyvinkäälle, joten ajattelin Tikon olevan vain ei niin herkässä kunnossa. Olin kyllä talvella jo pannut merkille, että Poju aika helposti pysyi Tikon kyydissä maneesissa. Tietenkin kuvittelin Pojun saaneen isältään nopeutta ja pieni kokoisena pysyi kyydissä maneesin hiekalla. Ilmeisesti tämä ajatus vei minut harhapoluille. Olen myös joskus nähnyt Kaupissa kauden aloituksessa kahden matkan starteissa miten toinen matka ei niin suju, mutta toiseen on sitten paikat auki ja on mennyt normaalisti. Tiko on myös minusta saanut lihasmassaa lisää joka myös sai minut ajattelemaan kahden matkan auvoisuutta. Hyvinkään kierroksen ja Kaupin kisaan jäi väliä kuitenkin reilusti eli toista viikkoa. Huilaamiseen ja lihashuoltoon panostettiin tämä aika. Kaupissa 280m matkalla oli 6 koiran lähtö ja siinä Tiko oli rankattu aikojen perusteella kolmanneksi. Pääsin myös valitsemaan kolmantena kopin ja otin 6 kopin ulkoreunasta mielessä viime kesän lähdöt. Tämä lähtö menikin ihan hyvin 19.16s ja sijoitus kolmas. Juokseminen näytti paremmalta. Tähän olisi pitänyt lopettaa. Muutaman tunnin päästä oli sitten 5 koiran 350m lähtö ja meidät oli rankattu viimeiseksi. Näin myös sain ottaa lähtökopin viimeisenä ja valikoin 5 kopin. Jos olisin saanut 6 kopin, niin luulen, että miettisin muita murheita. Joka tapauksessa tätä lähtöä ei olisi pitänyt Tikolla juoksuttaa. Tikolle tuli diski häirinnästä. Tiko sai paremman startin kuin kutoskopin koira, mutta nopeampana tämä alkoi ohittamaan kurvissa Tikoa ulkokautta ja tässä kohtaa Tiko oli häirinnyt. Minä en erottanut, mutta häirityn koiran omistaja heti asiaa kirosi. Niin myös tuomari nosti punaisen lipun, joten se oli selvä. Se pieni jossittelu, kunpa olisin saanut kutos kopin. Itse 350m kisasta minulla ei ole mitää muistikuvaa. En muista voittajaa tai monentenako Tiko tuli maaliin. Blackout. Kotimatka meni sitten miettiessä, että mikä on ongelma. Oli syy mikä tahansa, niin hylkyjä ei saisi tulla.

Yksi asia minulle kotimatkalla valkeni täysin ja en tiedä miksi vasta nyt. Tiko ei ole viehevarma. Ei sitä viehe kiinnosta. En ole koskaan kilpailussa ottanut Tikoa vieheeltä kiinni. Aina se pomppinut jossain muualla muiden touhuja katsellen. Ubi oli aina vieheellä vaikka se tuli maaliin yli kaksi sekuntia muiden jälkeen. Ubi väkisin työnsi itsensä vieheelle. Ero on iso. Joten Tikon kisaaminen saattaa olla tässä ja suurin syy on se, että en osaa tätä lajia kilpailun kannalta ja en minä opi. Radalla Tiko saa edelleen juosta harjoituksissa. En minä niitä lopeta. Derby ratakisa saattaa tulla kyseeseen, jos minä tulen toisiin aatoksiin kilpailuttamiseen. Maasto derbyyn piti mennä kokeilemaan muutenkin. Nämä kisat ovat vasta heinäkuussa.

Tiko keltaisella. Kuva Reeta Korelin

 

 

Poju kävi pyörähtämässä Royal Canin Show näyttelyssä ja menestys oli hieno. PU2, SERT, VARA-CACIB. Tuomarina oli Simon Oliver. Pojulla on nyt kaksi sertiä näyttelystä Suomessa, joten Poju ei saa ottaa vastaan kolmatta ennen kuin on täyttänyt kaksi vuotta. Aika jännää, että yleensä edes kirjoitan tälläistä. Aivan uusi tilanne meille. Tätä sääntömuutosta minä kaipasin. Se oli joskus 80-luvulla käytössä ja tuli nyt takaisin. Tikku-sisko voitti myös luokkansa ja oli PN4 vara-sertillä. Hienot kakarat. Whippettejä oli 64kpl.



perjantai 8. huhtikuuta 2022

Näyttelyissä

 Tiko piipahti Lahti KV:ssa hakemassa erittäin hyvän ja sen avulla saatiin hakea kilpailukirjoihin uusien sääntöjen cacil-tarrat. Tikolla oli ennestään eh-tulos ryhmänäyttelystä, joten nyt kriteerit täyttyi cacilien metsästykseen. No todellisuudessa ei niitä kansainvälisiä juoksukisoja ole kuin kaksi vuodessa, joten voi olla, että Tiko ei tule koskaan niissä käymään, mutta onpa valmiina. Ceela-sisko kävi samassa näyttelyssä hakemassa valioitumiseen tarvittavan tuloksen, joten Ceelasta tuli ratavalio.

Tuomari Pocas Joao Vasco Portugali. Arvostelu: "2,5 years old. Like better head & expression. Short neck. Good chest & forechast. Movement ok.

Kuva Antti Ruotsalo

Kuva Kirsi Halme


Poju teki reissun Narvaan ja sai kahdesta KV-näytelystä kaksi vara-Cacibia. Lauantain näyttelyssä Poju oli PU3 ja sunnuntaina PU2.  Tulipa kokeiltua nuorten luokkaa ja ihan mukavastihan se menikin. Terhi oli kyllä kolme vuotta sitten Narvassa käydessään sanonut, että sinne ei enää koskaan mene, mutta kun tarjolla oli mukavaa matkaseuraa, niin lähti kartuttamaan Pojulle näyttelykokemusta. Lauantain näyttelypäivästä tulikin pitkä, sillä seuralaisena ollut täti-Vega oli ROP ja todella upeasti RYP1. Niinpä nautittiin näyttelystä aina BIS-kehään asti ja kannustettiin Vegaa. Näyttelyreissun mukava havainto oli, että Pojulla meni hyvin yksiin Tarun nuoren uroksen Baileyn kanssa. Hyvin pojat pötköttivät sohvalla yhdessä. Whippetit ovat tämän vuoksi kyllä mainiota matkaseuraa.

Kuva Heli Poikonen


Ollaan aina ihmetelty varaserttien jakoa näyttelyssä. Mitä järkeä siinä on? No nyt meille tuli ilmoitus Kennelliitolta, että Pojun varasertti on korotettu sertiksi. Pojulla on siis serti Suomesta näyttelystä. Yksikään meidän koirista ei ole koskaan saanut sertiä näyttelystä Suomesta. Svealla on, mutta Svea on saanut sen ennen meille tuloa. Ensin oli hirveä ilo saadusta sertistä, mutta pikku hiljaa ilo vaihtui kysymykseen, että miksi varaserti korotettiin sertiksi eli miksi sertin näyttelyssä saanut koira sen menetti. Kyllähän se selvisi. Koira oli ilmoitettu käyttöluokkaan ja koira ei täyttänyt käyttöluokan vaatimuksia. Iso sääli heitä kohtaan. Tuntuu epäreilulta, että saatu serti viedään pois. Säännöt ovat hankalat, joten me viedään koira vasta käyttöluokkaan, kun ovat käyttövalioita. Silloin ei ole mitään tulkintavaikeuksia. Poju sai varaserttinsä viime lokakuussa, joten puoli vuotta meni korotukseen. Kennelliitto kuulemma tarkistaa jälkikäteen käyttöluokan koirat, että onko niillä oikeus osallistua siihen luokkaan. Tämä tuli meille ihan yllätyksenä eli emme todellakaan tienneet, että sertin saanut koira oli väärässä luokassa. 






tiistai 22. helmikuuta 2022

Tapahtuipa talvella

Svea kävi kontrolloimassa sisäelinten kunnon eli viime kerran pernan löydökset ja vielä munuaiset. Nyt on sikäli hyviä uutisia, sillä ei Svealla mitään ongelmia ole havaittavissa munuaisissa eikä pernassa. Munuaisarvot varmaan pysyvät kunnossa nykyisellä munuaisia tukevalla ruokavaliolla, sillä kaikki arvot ovat nyt kunnossa. Pernan löydökset ovat pieniä hyvänlaatuisia kasvaimia. Lokakuun lopulla Sveasta otettiin ihon alla olleesta patista näyte ja se on rasvapatti. Tämä patti on hivenen kasvanut ja olen löytänyt pari muuta pattia ihon alta ja yhden patin ihossa. Nämä kaikki kontrolloitiin ja ovat hyvänlaatuisa. Kun eivät häiritse Svean elämää, niin mitään ei tehdä. Nopeasti niitä on vaan alkanut ilmestymään. Mutta pääasia, että kaikki on kaikin puolin kunnossa ja kontrolliin vielä joskus syksymmällä.




 

Tiko kävi uusintamittauksessa ja Tiko saatiin normikorkuiseksi eli 50,9 cm. Samalla Pojukin mitattiin ja reilusti normikorkuinen 49 cm. Tiko pääsi tähän suureen ryhmään eli juuri alle ylikorkuisten. Vanhalla mitalla Tiko oli Ubia korkeampi, mutta kun seisoivat vierekkäin, niin Tiko on kyllä matalampi. Ollaan muutaman kerran Tiko mitattu virallisella mitalla testimielessä ja koko ajan mitta on mennyt alaspäin, mutta silti rajalla keikkuen. Ubi mitattiin aikanaan vasta kuusivuotiaana uudestaan ja mitta oli tipahtanut reilun sentin.




 

Poju kävi Pipsa siskon kanssa Tallinnassa näyttelyssä. Mukavasti menikin: lauantaina Tallin Winter Cupin kv-näyttelyssä Pipsa sai erin ja sijoittui junioriluokassa kolmanneksi. Poju voitti junioriluokan, sai juniorisertin ja oli ROP-juniori. Lisäksi Poju oli PU2. Tuomarina oli Saija Juutilainen.

Sunnuntaina Pipsa sai erin, oli luokkansa neljäs ja palkittiin SA:lla. Poju sai hienon tuloksen, ollen juk1, SA, PU1, ROP-jun ja VSP. Tuomari sunnuntaina oli Tino Pehar.

Näyttelypäivien lisäksi siskoset ennättivät leikkimään yhdessä ja tutustumaan Tallinnaan. Mukava kokemus junnukoirille.


Kuva AlexDesign










torstai 6. tammikuuta 2022

Edellistä vuotta muistellen

Poju on pyörähdellyt näyttelyissä ja niistä ei ole kerrottu mitään. Marraskuun alussa Poju kävi Pipsan ja Victorian kanssa Tartossa kahdessa näyttelyssä. Pojulla meni tosi hienosti ollen ensimmäisessä näyttelyssä VSP ja sai juniori-sertin. Toisessa näyttelyssä sisarukset saivat sileät erit. Messarissakin Voittaja-näyttelyssä Poju pyörähti ja sijoittui hienosti isossa 14 juniorin luokassa neljänneksi. Aivan loistavasti on näyttelyura alkanut. Pojun 1-vuotissynttäreitä vietettiin koko pentueen voimin tapaamisessa.

Kuva Heli Poikonen

Kuva Heli Poikonen




 

Koko vuosi 2021 meni Pojun kanssa, niin hyvässä kuin pahassa. Poju tuli meille tammikuussa, joten aika kakaravuosi tämä oli koronavuoden lisäksi.

Svean vuosi.

Svea nyt viettää ansaittua eläkepäiviään, mutta silti Pojun leikittäminen onnistui edelleen. 2021 aikana Svealla alkoi ilmentyä terveysongelmia tai ei ne vielä ongelmia olleet, mutta piti tutkia. Ongelmana ovat olleet varpaat ja yhdestä varpaasta meni kesäkuussa koukistajajänne poikki ja sen tutkimisen yhteydessä  tarkistettiin myös Svean veriarvot. Verikokeissa kontrolloidut trombosyytit olivat edelleen kunnossa, mutta olisi viitteitä munuaisongelmista. Onneksi ei syksyllä ultrauksessa eikä  verikokeissa mitään munuaisissa näkynyt. Svea siirtyi kesällä munuaisia tukevaan ruokavalioon, joten olisiko siitä sitten ollut apua. Syksyn ultrauksessa käytiin läpi kaikki sisäelimet, mitä pystyttiin, ja pernan pinta ei ollut aivan normaali. Samalla sydämen kuuntelussa kuului sivuääniä. Svea pitää viedä vielä tammikuun lopulla kontrolliin munuaisista ja pernasta ja samalla otetaan pernasta näyte. Sydämen sivuäänien takia sydän piti ultrata erikseen, että selviää oikea rauhoitusaineiden määrä pernan tutkimista varten. Svea sitten kävikin sydänultrassa ja läppävika löytyi. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä rauhoitukseen. Eli Svean elämään alkaa vanhuus jo vaikuttaa. Lenkit eivät enää varsinkaan aamulla Sveaa kiinnosta. Iltalenkit Svea on mukana ja saa pääasiassa kulkea vapaana. Hienosti tarkkailee laumaa eikä lähde omille retkilleen. Ruokaa ja hellyyttä kun saa tarpeeksi, niin Sveaan elämä on vielä mallillaan.

 




Ubin vuosi

Ubin vuosi jatkui varvasleikkauksesta toipumisella. Eikä Ubin terveydessä mitään muuta ongelmia vuoden aikana ollutkaan. Silmään ilmestyi musta täplä mikä onneksi osoittautui vaarattomaksi iiriskystaksi. Leikattu varvaskin on kestänyt juoksemiset. Talvella maneesissa juoksutin, että pysyi kunnossa ja juokseminen vaikuttikin hyvältä. Ubia ei enää kilpailutettu aktiivisesti, mutta harjoituksissa Hyvinkään radalla kävi juoksemassa. Vein Hyvinkään hiekalle, kun kesä oli niin kuuma ja nurmirata saattaa olla sen takia aika kova. Sen verran piti ottaa huomioon leikattu varvas. Ja tietysti se viimeinen eläköitymiskilpailu radalle oli koko ajan mielessä ja onneksi sinne päästiin. Plussana vielä Hailuodon viimeinen maastokilpailu. Onhan Ubi speciaalikoira juoksemaan näyttelylinjaiseksi, joten oli hienoa saada nämä viimeiset kilpailut suoritettua. Olihan Ubilla edelleen se vanha hurja into ja vietti juoksemaan rätin perässä tallella, joten ajattelen, niin että Ubille teki hyvää juosta nuo viimeiset kilpailut. Ei ajatella nyt, että jotain olisi voinut sattua.

Whippet-Harrastajien erikoisnäyttelyssä Ubi kävi, koska pääsi sinne vielä kerran käyttöluokkaan. Ensi vuonna onkin sitten veteraanikehät.

Kesällä syntyi vielä Ubille jälkeläisiä Nurkkaniityn-kenneliin. Se oli upeeta ja on hauska seurata miten jälkeläisten elämä alkaa sujumaan. Pojun kanssa Ubilla menee tosi hienosti. Nehän nuhjaa toistensa kanssa lähes päivittäin. Touhuaa aivan eri tavalla kuin Olan tai Tikon kanssa. Aivan kuin Ubi tietäisi jotain.


 

Olan vuosi

Olakin aloitti vuotensa toipilaana, kun takajalassa oli jänteessä turvotusta. Ola on saanut olla oloneuvoksena. Touhuta omia juttujaan sisällä ja pihalla. Radalla Ola kävi muutaman kerran harjoituksissa. Keväällä oli outo haluttomuus syödä, mutta ennen kuin alettiin suunnitella ell:lle menoa alkoi Ola taas syömään. Haluttomuus vaihteli päivästä toiseen, niin asia pitkittyi vähän liikaa ja Ola alkoi laihtua. Onneksi meni ohi ja Ola on taas hyvässä kuosissa. Ola kyllä aina ensimmäisenä kyllästyy johonkin ruokaa ja ollaan ostettu pikku pussi Olaa varten. Tämä vuosi olisi ollut uusien sääntöjen mukaan veteraanikausi, mutta taitaa Olan kisat olla kisattu.

 





Tikon vuosi

Vuodesta 2021 piti tulla Tikon ensimmäinen oikea kilpailukausi. Haaveissa oli päästä kaikkiin hienoihin oikeisiin ratakilpailuihin, kun ei me Ubin kanssa ole oltu kuin kuninkuusjuoksuissa. No toisin kävi. Talvi meni maneesissa kerran viikossa juoksuttaessa. Mitään muuta en oikeastaan tehnyt. Kick bikella yritin pitempiä lenkkejä ravuuttaa, mutta Tiko vaan löntysteli perässä. Se oli hankalaa. Ubin kanssa tämä aina helppoa. Uimatouhutkaan ei Tikolle oikein käynyt, vaikka nätisti uikin. Talvella oli jossain vaiheessa hyvät hanget pihalla ja ajattelin siellä Tikoa juoksuttaa, mutta ite sain lelut hangesta hakea. Eli oli vähän hakusessa alkuvuosi, että miten sitä Tikoa harjoittaisi. Ainoastaan maneesissa oli hyvää tekemistä. Tämä on juuri tätä. Opit yhden koiran harjoittamisen, niin sen kilpaileminen loppuu ja uudelle koirat käy sitten aivan muut jutut. No Pojun kanssa talvi meni painiessa ja välillä pihalla juosten, joka oli Tikosta oikein mieluisaa.  Kesälesken iltakisoissa Tiko juoksi sitten vuoden ensimmäisen ratakierroksensa ja sattui sitten se pelkäämäni paras kisa heti alkuun. Seuraavalla viikolla tapahtui Tikon loukkaantuminen. Poju aiheutti pienen lihasvamman Tikolle, minkä seurauksena tuli reilun 10 viikon huili kaikesta. Oikeasti ei näin kauaa olisi tarvinnut mennä, mutta tässä oli fyssarin kesäloma katkaisemassa hoitoa ja hänen loman aikana oli toinen fyssari. Toisen fyssarin ohjeiden mukaan me mentiin ja se aiheutti muita ongelmia ensimmäisen fyssarin mukaan, kun hän tuli lomalta. En tiedä, mutta miettimään taas pisti. Joka tapauksessa liikkeissä ei ollut mitään ongelmaa, niin Tiko kävi hakemassa näyttelystä Erittän Hyvän. Olipa valmiina mahdolliseen valioitumiseen. Tiko pääsi jatkamaan kilpailukautta syyskuussa Tampereella ja siitä viikon päästä Helsingissä juosten molemmilla matkoilla kv-ajat, joten Tiko valioitui radalle. Tikon juoksemisessa oli hyvää startti, mutta takakaarre aiheuttaa jostain syystä ongelmia. Valmentaja on syksyn aikana miettinyt, miten tuota harjoittaa. Whirlingiä ei meillä ole, mutta saisiko vapavieheellä samankaltaista harjoitetta maneesissa. Sekin vaihtoehto on käynyt mielessä, että voiko pentuna murtunut varvas aiheuttaa ongelmaa kaarrejuoksussa. Vai pelkästään aika vähäinen juokseminen porukassa saa Tikon tekemään sen minkä tekee. En ole Tikoa maastokoiraksi ajatellut, mutta Hailuotoon Tiko ilmoitettiin. Sehän meni upeasti, joten ehkä sitäkin puolta saattaa sopivissa kohdin tulla lisää. Nyt ollaan syksyllä huilittu ja ainoastaan dobo-pallolla 1-2 kertaa viikossa pelleilty normaalin lenkkeilyn ohella. Ennen joulua Tiko kävi myös sydänultrassa ja sai terveen paperit.

 





Pojun vuosi

Mennyt vuosi olikin melkein kokonaan Pojun eletty elämä. Sekään ei alkanut hyvin, kun etujalasta murtui varvas jo ennen luovutusta. Pentua piti pitää heti uudessa paikassa remmissä tai häkissä. Onneksi Tiko otti Pojun aivan loistavasti vastaan. Heistä tuli parhaat kaverit. Poju on otettu meille tietysti sen takia, että on Ubin poika, mutta kuitenkin vain näyttelyt mielessä. Silti vietiin Poju pentujen rataharjoituksiin ja Poju piti niistä suunnattomasti. Eikä sen juokseminen huonolta näytä, joten hauska nähdä mitä kello kertoo. Pienempi Poju on kuin Ubi, joten ei aivan samanlaista nopeutta ehkä ole odotettavissa.  Pojun muutamat näyttelyt ovatkin menneet hyvin eli kyllä siitä ihan hyvä näyttelykoira tulee. Aivan kakara Poju vielä on ja saattaa semmoinen olla pitkään, kun ei olla ottamassa pentua, niin Poju on lauman nuorin kauan. Aika hellyyden kipeä Poju on. Oikeastaan sylikoira.
























tiistai 14. joulukuuta 2021

Ola 6 vuotta

 Unohtunut päivitys. Rakas Ola täytti 12.12. 6 vuotta.

keskiviikko 17. marraskuuta 2021

Poju 1 vuotta

 Poju tänään 1 vuotta. 



perjantai 22. lokakuuta 2021

Hailuodossa ja suru-uutinen

Oltiin Hailuodossa kauden viimeisessä juoksutapahtumassa. Tiko juoksi perjantaina ensimmäisen maastokilpailunsa ja Ubi lauantaina vihonviimeisen kilpailunsa. Minä en Tikoa maastokilpailuihin ole ajatellut, mutta Terhiltä tuli ajatus viedä Tiko Hailuodon maastoihin sen tapahtumapaikan takia. Ajatuksena, että se sopisi hyvin Tikolle. Sää perjantaina oli syvältä. Satoi ja tuuli todella reippaasti. Alkuerää odotellessa oli muilla roduilla vähän haasteita vetonarujen katkeamisien ja koirien kiinniottamisen kanssa. Onneksi järjestäjillä oli hyvä systeemi lähtöjen seurantaan Google docsin kautta, niin pystyi ajoittamaan oman menemisen radalle hienosti. Silti Tikon mielestä aikaa meni sateessa ja tuulessa liian kauan. Tikon meno mökkiämme kohti oli kovempi kuin pois päin. Sitä piti hyödyntää lämmittelyssä. Tikolla ei ollut vielä harmainta ajatustakaan mitä oltiin tultu tekemään. Tuuli vei vetolaitteen äänen, mutta aina välillä se kuului ja se sai Tikon mielenkiinnon vähäksi aikaa heräämään. Kun sitten tuli meidän vuoro ja lähdettiin kävelemään radalle, niin jostain Tiko vain sai ajatuksesta kiinni. Vielä lähtöpaikalla Tiko katseli kummissaan vierustoverin touhuja, mutta yritin pitää Tikon mielenkiinnon radalle päin. Tiko oli sitten heti valmis, kun viehe lähti liikkeelle ja irti komennon jälkeen ei hommassa ollut mitään moitittavaa. Vielä ensimmäisessä kurvissa, missä viehe kääntyi, huomasi Tikon pienen ihmettelyn, mutta sinne se painui perään. Tuomaritkin tykkäsivät Tikon menosta, sillä Tiko johti alkuerän jälkeen pisteillä 246. Finaalissa rata juostiin toisinpäin. En juoksua nähnyt, muuta kuin lähtöpaikan ohi menon ja maaliin tulon. Tiko tuli ensimmäisenä vieheelle ja kaverin siihen tullessa oli tanssi valmis. Jotenkin minulle jäi kuva, että Tiko ensin asiaa ihmetteli, mutta lähti sitten tanssiin mukaan, kun ei muuta voinut. En tiedä. Harmittaa vähän ensikilpailussa tällainen kokemus ja toivottavasti se jää tähän. Kun tanssi oltiin saatu purettua, tuli lähettäjä kertomaan minulle, että Tiko oli vetänyt kuperkeikan, että olisi syytä viedä eläinlääkärille. Illalla huomasin pienen ruven ja patin kylkilihaksessa mikä ilmeisesti oli tullut pystytanssista. Terhin mielestä Tikon meno finaalin alussa ei ollut yhtä terävää kuin alkuerässä, mutta kuperkeikan jälkeen oli meno ollut parempaa. Tiko oli hypännyt pienen kumpareen yli eikä alastulo  ollut onnistunut ja siksi oli vetänyt kuperkeikan. No pisteitä tuli kuitenkin 231 eli serti oli jo varma. Huomasin tuloslistalta jonkun saaneen huimat 252 pistettä finaalista. En tarkistanut, että menikö tämä hurja menijä Tikosta ohi pisteissä, vaan jäin odottelemaan kilpailukirjoja. Jotenkin oli semmoinen "aivan sama" -fiilis. No, meni se tuloksissa ohi ja voittikin kilpailun, mutta Tiko tuli hienosti toiseksi. Aivan loistava ensikilpailu.




Ubin viimeinen maastokilpailu oli sitten lauantaina. Hailuodossa järjestettiin siis kaksi eri maastokilpailua ja Ubi oli tässä perinteisessä viimeisessä kilpailussa. Ihan hyvä idea järjestää kaksi kilpailua, kun Hailuotoon on aina tunkua ja kaikki eivät ole kilpailuun mahtuneet. Minäkin olin ensimmäistä kertaa Hailuodossa. Oli ehkä hyvä, että olin paikalla, sillä Ubi oli erityisen vaikea pideltävä alkuerän lähdössä. Ubi tiesi heti mitä oli tulossa ja minne pitäisi mennä, niin oli vähän vaikeuksia lämmitellä koiraa. Onneksi sentään sääennusteet eivät toteutuneet lauantaina, vaan ilma oli tosi hyvä. Ei satanut eikä tuullut. Sateet pyörivät saaren ympärillä, mutta tulivat vasta illalla kunnolla. Etukäteen olin ajatellut, että Ubi ei pääsisi finaaliin, koska on juossut viimeiset kilpailut melko luovasti. Kävinkin pyytämässä etukäteen anteeksi alkueräparilta Ubin luovia linjoja. Alkueräpari on pärjännyt todella hyvin viimeisissä maastokilpailuissa ja olisi harmillista, jos Ubi pilaisi kisan. Omistaja suhtautui asiaan hienosti ja meillä oli oikein hauskaa kisan aikana. Itse alkuerästä ei paljoa nähnyt, mutta ei Ubin linjat nyt aivan huonot olleet. Tulokset saatua pyysinkin vielä kerran anteeksi Ubin juoksua, koska alkueräpari oli jäännyt vasta alkuerien toiseksi :-) Ubi sai hienosti pisteitä 211 ja sijoitus 13/15, niin matka finaaleihin jatkui. Finaalista tulikin finaalien finaali. En pystynyt yhtään nauttia Ubin viimeisestä juoksusta, kun oli niin paljon tapahtumia. Finaaliin pariksi saatiin hyvin menestynyt koira, joka ei tällä kertaa alkueristä saanut hyviä pisteitä. Lähtö meni hyvin, mutta viehenaru katkesi muutaman kymmenen metrin jälkeen. Molemmat olivat intoa täysi, että tanssiksi meni. Juoksupari peitti vieheen niin taitavasti, että Ubi ei sinne päässyt, joten Ubi rupesi painamaan päällään kaverin päätä. No sehän ei käynnyt, että vieras uros alkaa kyykyttämään, joten tanssi oli valmis. Eli tämän tanssin aiheutti Ubi. No onneksi oltiin jo aika vieressä, niin saatiin ukot erilleen. Takaisin lähtöpaikkaan ja uusi startti. Nyt Ubi teki reilun aavistuksen ja juoksi vieheen melkein kiinni. Viehe vilahti Ubin edestä sillä seurauksella, että Ubi veti kuperkeikat. Ubi siitä onneksi nousi ylös ja lähti vieheen perään. Lähettäjä vei meidät pienen dyynin reunalle odottamaan koiria. Sitten näimme molempien koirien tulevan rannan dyynien puoleista reunaa pitkin tähyillen dyynille. Viehe oli irronnut rissoista ja meni pitkin dyynin kasvillisuuksien seassa. Veto lopetettiin ja pari alkoi etsiä viehettä. Ubi ei sinne kerennyt, koska huusin sen minun luokse, ettei tule uutta tanssia. En ajatellut yhtään, että olisi pitänyt päästää vieheelle. Näissä tapahtumissa ei liikutusta tullut viimeisestä kilpailusta. Oikeastaan oli helpotus, että tämä finaalien finaali oli ohi. Ubi sai tajuttomat 229 pistettä tästä episodista. Pari sai vain muutaman pisteen enemmän, mutta sen verran, että meni ohi sijoituksissa. Tämä oli taas näitä mysteereitä mitä kerrottu. Itse kuvittelin parin saavan paljon enemmän pisteitä. Ubi oli siis 14/15. Käytin Ubin eläinlääkärin tarkistuksessa kuperkeikan takia, mutta ei ell mitään löytänyt ja ei ole myöhemminkään mitään ilmaantunut. Olen ihan tyytyväinen. Ennen kaikkea leikattu varvas ei ole oireillut yhtään.



Svea, Ola ja Poju pääsivät myös nauttimaan rannalla juoksemista. Aikaisin lauantaiaamulla kävin juoksuttamassa rannalla. Otin ensin pelkästään Pojun yksin, sillä en välittänyt törmäilyjä. Poju vetikin yksin pitkin poikin isolla riemulla. Seuraavaksi otin Svean, Olan ja Tikon matkaan ja Ola vetikin porukkaa 10 minuuttia väsyttäen sakin. Ola kyllä jaksaa juosta. Näin kaikki pääsivät nauttimaan rantalomasta. Muina aamuina ei rallaaminen olisi onnistunutkaan, sillä oli kova sateinen tuuli joka aamu.




Tapasimme lauantaina Unin Ubin tytön. Uni oli todella reipas ja rohkea. Heti tuli yhtään vierastelematta tervehtimään Ubia ja sitten meitä. Tuli todella hyvä mieli noin hienosta pennusta.



Sitten tuli surullinen uutinen. Näin sen töissä ja liikutuin välittömästi. Svean ja Ubin emä Tuikku oli poistunut näiltä juoksutantereilta. Tuikku oli aivan valloittava persoona. Tuikku oli meilläkin muutaman kerran hoidossa ja oli kyllä niin hieno koira myös luonteeltaan, vaikka menestystä on tullut kaikenlaisista tapahtumista. Tuikun muisto elää.