Svean syntymäpäivä

 

Svea vietti tänään 11 vuotispäiväänsä leikkimällä nuorimpien kanssa.

Tiko 4 vuotta

 

Tiko vietti tänään syntymäpäivää. Pihalla päivää vietettiin ja Ola antoi ylläri synttärilahjan ja lähti vetämään letkaa pitkin pihaa. Vielä herkkuja ruuaksi.

Pitkä tauko päivityksessä

Blogia ei ole päivitetty pitkään aikaan. Päivitettävää olisi ollut. Pitkä väli aiheuttaa sen, että ei muista kaikkea ja blogi menettää alkuperäisen tarkoituksen eli päiväkirjamaisuuden ja olemalla oman muistin korjaaja.

Aloitetaan ensin terveysasioilla ja sitten mennään koirajärjestyksessä. Ola on ollut vastahakoinen syömisen kanssa. Aamuisin ei välitä syödä, tosin tällä hetkellä taas syö. Ola alkoi olemaan kovin laiha. Sitten iski vielä paha vatsatauti. Siis me ei muisteta, että Ola olisi koskaan ollut kuralla. Pitäisi varmaan lukea blogi läpi ja tarkistaa, mutta meidän muistikuvaa vahvistaa se, että Ola ei pyytänyt ulos tarpeilleen vaan teki sisälle. Aamulla herätessä ihmettelin, läjää lattialla ja niitä läjiä olikin sitten runsaasti. Sitten selvisi, että Ola oli kuralla. Tauti kesti pitkään (3 vuorokautta) ja oltiin jo varaamassa aikaa eläinlääkärille ja soitettiinkin, mutta siellä ei vastattu vaan puhelu meni vastaajaan. Takaisin soittoa ei koskaan kuulunut, mutta ei sitä sitten tarvittukaan, vaan Ola teki koiramaisen nopean tervehtymisen. Meille tämä oli myös rankkaa, koska yöt piti vahtia milloin Ola pitää päästää ulos. Aina ei huomattu. Ubi jatkoi sitten samaa kuratautia, joten ajateltiin sen kiertävän kaikki. Ubilla tauti meni nopeasti ohi ja onneksi Ubi pyytää ulos. Hyvin tiukasti. Luultiin kierteen olevan ohi, kun muut eivät sairastuneetkaan. Meni reilu viikko ja Svealle tuli kuratauti. Svealle tämä iskikin sitten kovaa. 3,5 vuorokauden jälkeen Svea joutui eläinsairaalaan nesteytykseen. Svea on tällä hetkellä toipumassa taudista tai sitten saadut lääkkeet auttavat. Saa nähdä tarttuuko vielä Tikoon ja Pojuun.

 

Ubin elämään ei tapahdu muuta kuin, että naama harmaantuu. Täytyy kyllä kirjoittaa, että Ubi ei juurikaan ole muuten muuttunut. Omanlaisensa pösilö edelleen.  Ubin viimeisiä kakaroita käytiin talvella katsomassa. Kakaroilla oli agilitytreenit, niin mentiin sinne kuikuilee. Päteviä tietenkin. Nämä kakarat ovat myös käyneet ahkerasti pentunäyttelyissä ja vieläpä hyvällä menestyksellä. Jos en ole aikaisemmin kirjoittanut, niin nämä ovat Ubin viimeiset kakarat. Terhi varmaan käy muutamassa näyttelyssä Ubin kanssa ja kesän loppupuolella Ubi täyttää kymmenen. Mitähän siihen keksisi?

 

Svea taas alkaa olla jo vanha. Siksi Sveaa jo mummeliksi kutsutaan. Svea kävi sydänultrassa ja vielä selvitään ilman lääkkeitä. Seuraavaan sydänultraan pitäisi mennä jo n. 9kk kuluttua ja silloin ehkä saa sydänlääkkeet. Tällaisen arvion kardiologi teki muutoksista verrattuna edelliseen ultraan. Kyllä Svealle myös vähän kevättä tuli rintaan, kun päästiin piharalleihin. Svea osallistuu aina välillä leikkeihin. En tiedä johtuuko varpaista, sydämestä vai mistä, mutta osaa Svea myös rauhoittaa itsensä. Pääosin Svea vaan nauttii mummelina olosta.

 

Taisin syksyllä kirjoittaa, että Ola on käynyt koirajumpalla Terhin kanssa. Terhi jatkoi jumppaa Olan kanssa myös talvella, koska siitä ihan selvästi oli hyötyä. Tosin välillä Terhi kävin myös muiden kanssa. Ola pääsi myös uudelle Näyttelykoira 2.0 -kurssille, koska Ola on vaikein esitettävä. Tällöin siitä on enemmän hyötyä myös Terhille. Liekö kurssille menon syy ollut Terhin ja Olan näyttelyreissu Riikaan. Ola sai molempina päivinä SA:n ilman sijoitusta, mutta toisena päivänä Olalle valui sertti. Ola on kyllä omanlaisensa höntti jästipää. Erittäin kiltti, jota muut yrittävät pompottaa. Siksi Ola on erityisasemassa.

 

Tiko. Minä olen lyönyt hanskat tiskiin rataharrastuksen kanssa. Tikoa ei ole yhtään harjoitettu talven aikana. Muutaman kerran käytiin maneesissa, mutta aina Tiko satutti jalkansa. Piti jalkaa hetken ylhäällä ja ontui, mutta 10 minuutissa oli taas normaali. Sama tapahtui myös kotona kerran ja päätettiin varata aika Emmille. Mutta Emmille ei pääsekään niin vain. Varattiin kyllä aika, mutta lopulta peruttiin aika. Päätettiin jättää tutkimatta, kun piharalleissa ei enää mitään ilmennyt. Tämä on myös yksi syy, että ei kilpailla. Minusta tuntuu, että Tiko on aivan onnellinen piharalleissa. Saa siinä itsensä väsytettyä. Tiko kävi myös näyttäytymässä näyttelytuomarikoulutettaville. Saivat ihmetellä erilaista whippettiä. Tiko on erittäin hauska koira. Sen touhuja saa aina nauraa. On myös koira parhaassa iässä.

 

Poju. Pojusta olisi pitänyt jo laittaa iso päivitys erikseen, kun Pojusta tuli Suomen muotovalio. Terhi ja Poju kävivät Tampereen kaksipäiväisessä näyttelyssä. Ensin Poju oli pu-3 vara-sertillä ja ja sitten pu-2 sertillä ja vara-cacibilla. Tuo vara-cacib korottuu vielä cacibiksi, mutta siitä ei ole Pojulle mitään iloa. Vajaa kuukausi liian aikaisin, niin Pojusta olisi tullut samalla kansainvälinen valio. Edelleen hienosti Terhin ja Pojun näyttelymatka etenee. Huhtikuussa oli hienot kelit ja Poju nautti piharalleista. Poju ei muuta tekisikään, kuin olisi pihalla juoksemassa lelujen perässä. Poju on käynyt talven aikana terveystarkistuksissa. Kaikki on ihan hyvin. Pojulle on kaavailtu maastokisoja, mutta kunto on melko huono. Viime hetken kuntoa on yritetty parantaa ratakierroksella Luhtareiden harjoituksissa. Luhtareiden rata on melko hidas, mutta kyllä Poju on hidastunut. Yksi ratakilpailu ainakin käydään, että saadaan Kaunisjuoksijaan tarvittavat meriitit. Poju kyllä tykkää ratajuoksuhommista. Viettiä rättiin on. Jos etanakilpailut elpyvät, niin ehkä Pojua voisi enemmänkin kilpailuttaa. Muuten harjoitukset saavat riittää. Poju kävi talvella vielä uusintamittauksessa ja mitaksi jäi 49,6 cm.

Ola 7v

Ola tänään seitsemän vuotta. 

 

Harrastusvuosi

Meidän harrastevuosi lepäsi Tikon ja Pojun hartioilla. Se, että Kennelliitto muutti näyttelysääntöjä täksi vuodeksi, aiheutti Ubille muutaman ylimääräisen näyttelykäynnin ja ison yllätyksen.

Ubille taisi olla ainut suunnitelma Whippet-Harrastajien erikoisnäyttely veteraaniluokassa ja Virossa veteraanititteliä kokeilemassa. Sitten tulikin Suomeen myös veteraanititteli näyttelyihin ja Terhi päätti kokeilla muutamissa näyttelyissä kuinka käy. Näyttelyt olivat pieniä 10 ryhmän näyttelyjä ja Ubin saadessa veteraanisertin päätti Terhi jatkaa näyttelyissä käyntiä Ubin kanssa ja sitten tulikin iso pommi. Ubi oli näyttelyn paras uros saaden veteraanisertin lisäksi sertin ja samalla valioitui Suomeen. Ubilta jäi veteraanimuotovalio titteli saamatta, mutta iloiten otettiin vastaan Suomen muotovalio-titteli. Melkoinen yllätysten Ubi. Ubi oli myös isänä Mistyq-kenneliin. Ubilla on nyt 16 kpl jälkeläisiä.

 Svea ja Ola ovat molemmat oloneuvoksia ja molemmilla oli terveysongelmia, niin kuin aikaisemmin kirjoitin. Ola pääsi terveysongelmien takia Terhin kanssa koirajumppaan. En tiedä saiko Terhi enemmän jumppaa kuin Ola, mutta Olalle teki hyvää jumppa. Olan koko olemus on ollut parempi. Aikaisemmin vaivannut takajalkojen liike on paljon parempi. Tätä jumppaa yritetään jatkaa. Svea taas alkaa olemaan mummo-koira. Svea saa viettää vanhuuttaan parhaaksi katsomalla tavalla tai ainakin melkein. Välillä joutuu pakosta ottaa mukaan lenkille, missä Svea kuitenkin reippaasti kävelee. Aika usein irti.

 Haaveilin, että Tiko saataisiin uudelleen mittauksessa normikorkuiseksi ja parempiin lähtöihin radalla. Tämä olikin sitten ainoa asia mikä meni haaveiden mukaan ja sen takia oli enemmän odotuksia ratakaudelle ja lisäksi maastoihin. Kauden 2021 viimeiset ja Tikon kohdalla ainoat maastokisat menivät niin hyvin, että olin ajatellut maastokisoja Tikolle enemmänkin. Kevään maastokisat menivät sitten plörinäksi säiden takia ja Tikon maastokisojen aloitus tälle kaudelle siirtyi. Olimme viikoittain käyneet maneesissa juoksuttamassa koiria. En osannut tulkita Tikon tilannetta oikein. Ensimmäisistä ratakisoista tulikin sitten diski toisesta lähdöstä. Tätä toista lähtöä ei olisi pitänyt juosta. Helppo jälkikäteen kirjoittaa. Tampereelta oli pitkä matka ajella kotiin ja miettiä mitä nyt oikein tapahtui. Sen tuossa ajellessa tajusin, että Tikolla ei ole hirveetä viettiä vieheeseen. Kyllä Tiko yksin viehettä retuuttaa, mutta jo mukana oleva kaveri on mielenkiintoisempi kuin viehe. Tämä sai sitten vahvistuksen, kun vein Tikon maastokisoihin Äänekoskelle. Tikosta lähdön kilpakaveri oli mielenkiintoisempi kuin viehe. Paljon mielenkiintoisempi. Nyt oli vieläkin pitempi matka ajella kotia ja miettiä mitä ihmettä olen tehnyt väärin. Seuraava asiat on minulta "törkeätä", mutta koin valtaisan helpotuksen, kun Tikon siskot saivat diskit maastokisoissa. Asia painoi minua kovin ja nyt kun siskot diskattiin, niin olin helpottunut, että ei ne Tikon diskit pelkästään minusta taidakaan johtua. Olihan se jo tiedossa Tikoa ottaessa, että Tikon isä oli ottanut diskejä maastossa, mutta ei yhtään radalla. En Tikoa edes maastoon ajatellut, mutta silti kokeiltiin. Näiden tapahtumien takia jätin Tikon kilpailuttamisen ja ajattelin yrittää lisätä viehevarmuutta. Leikin Tikon kanssa räteillä ja aina meni hyvin, kun oltiin kahdestaan. Muutaman kerran otin mukaan kaikki muut paitsi Pojun ja silloin viehevarmuus katoaa. Kaikilla muilla on katse terävänä vieheeseen, mutta Tikoa häiritsee muut ympärillä. En tiedä olenko ajatukseni kanssa yhtään edes jyvällä. Ensikaudesta en tiedä vielä mitään. En suunnittele mitään.

 Poju oli otettu lähinnä näyttelyharrastus mielessä. Juoksuhommat piti hoitaa Tikon kanssa. Nyt taitaa käydä niin, että Poju joutuu ottamaan myös juoksuhommat hoitaakseen. Joka tapauksessa Poju ylitti näyttelyodotukset. Kausi meni niin hienosti, että Poju oli Whippet-Harrastajien urosten vuoden näyttelykoiralistoilla kuudes. Eikä Poju käynyt koko vuoden aikana suomessa kuin seitsemässä näyttelyssä. Upea suoritus Pojulta ja Terhiltä. Lisäksi Terhi kävi Baltiassa muutaman kerran ja Poju sai sieltä muutaman cacibin. Poju sai myös Suomesta cacibin, joten Poju on yhtä cacibia vaille kansainvälinen valio. Kun vaan ikää tulee lisää ja säännöissä vaadittavat aika rajat täyttyvät, niin eiköhän Terhi jostain yritä cacibia. Nyt cacibeja on jo tarpeeksi monesta maasta, joten ei ole niin väliä mistä maasta sen saa. Samoin Poju on yhtä sertiä vaille Suomen muotovalio. Nyt kun näin kirjoittelen, niin cacibit ja sertit tulevat olemaan tiukassa eli voivat jäädä saamatta. Mutta Poju on Terhin näyttelykoira, joten näyttelyissä sopivissa kohdin käyvät. Näyttelyissä ei koskaan voi tietää mitä tapahtuu. Sen sai kokea Poju Messarin voittajanäyttelyssä joulukuun alussa. Pojun sijoitus oli ihan ok, mutta arvostelussa Pojun kerrottiin olleen keittiökunnossa eli lihava. Tämä oli sikäli mielenkiintoista, sillä kesällä saimme kuulla, että Pojua oli sanottu aivan liian laihaksi näyttelyihin. Tämän takia olen antanut Pojulle vähän enemmän ruokaa Hailuodon maastokisojen jälkeen, mutta tuntuu, että whippettien näyttelykondiksen ylläpitäminen on vähän sama asia kuin ripulin hoitaminen pieremällä.

Pojulle kaikki varret ovat mahdollisia vieheen vetämiseen

Poju 2 vuotta

 Päivää vietettiin aika normaalisti. Lisänä pienimuotoista herkkujen etsimistä.

Poju Hailuodossa

Poju aloitti maastouransa hienosti Hailuodossa. Terhin FB päivitys:” Pikku-Poju tänään Hailuodossa ensimmäisessä maastokisassaan. Hienosti kovassa sakissa kuudes pisteillä 481. Niin iloinen ja tyytyväinen. Päivän kruunasi Pojun siskojen hienot juoksut. Sertit koko pentuetriolle. Pipsa-sisko oli narttujen 5. pisteillä 492. Tikku-sisko 7. pisteet 479.”

Pojun alkuerä pisteet ovat aika huimat 248 ja sijoituskin oli kolmas. Taisi kunto pettää viimeisen tuomarin kohdalla, kun osa-alue pisteet olivat siellä paljon huonommat. Kuntoa on helppo parantaa, jos vaan omistajat jaksaa. Mutta maastoilu on vielä sivuharrastus Pojulle tai ehkä omistajille Pojun kohdalla. Pojusta varmaan maastoilu menee näyttelyiden edelle. Alkuerässä Poju vielä ihmetteli mistä on kyse, mutta finaalissa oli jo täysi ymmärrys ja meinasi karata Terhiltä lähdössä, mutta Terhi sai napattua manttelista kiinni. Katsotaan, mitä talvella tapahtuu ja toimitaan sen mukaan meneekö Poju enemmän maastoilemaan.

 

Pipsa-siskolla on jo 4 sertiä neljästä maastokisasta. Toivottavasti ei viidennen kanssa käy samoin kuin isällään.

 

Kerkesimme käydä ennen Terhin ja Pojun Hailuodon reissua katsomassa Ubin ja Pitsin pentuja. Kovasti olivat kasvaneet ja meno oli jo melkoista. Nyt jo jotkut ovat jo lähteneet koteihinsa ja loputkin pian. Onnea kakaroille. Toivottavasti vielä näemme.