sunnuntai 11. helmikuuta 2024

Ubi isoisäksi

 Pojusta tuli isä Vinttiväen-kenneliin 22.12. Saana synnytti 2 tyttöä ja 3 poikaa. Ubi on siis isoisä. Kaksi kertaa ollaan käyty katsomassa upeita kakaroita. Toivottavasti vielä tavataan.











maanantai 1. tammikuuta 2024

On taas venähtänyt liian pitkä aika blogin päivittämisestä. Taatusti ei muista kaikkea.

Svea on nykyään mummo-koira. Kovasti vanhentunut. Jättäisi mielellään kaikki lenkit väliin. Illalla haluaa vain rapsutuksia. Jos niitä ei saa, niin moottori käynnistyy ja alkaa hirveä sohvatyynyjen kapsutus. Välillä kyljellään maaten kapsuttaa selkänojaa niin, ettei televisiosta mitään kuule. Hassu mummo. Terveysasioissa ei mitään ihmeempää. Propalinia söi ja se on toiminut. Sen maku ei enää niin haittaa. Vaihdettiin silti Caniphedrin pilleriin mitä kokeillaan. Meillä oli ripulikierre jossain vaiheessa ja Sveakin siitä kärsi, mutta siitä oli jo toukokuun päivityksessä. Sieltä saadut tropit toimivat ja mummo toipui. Joskus kun muita ei ole lähellä, saattaa Svea ottaa lelun ja alkaa sillä leikkiä.

 


Ubista ei mitään ihmeempää kerrottavaa. Kesällä kuitenkin valioitui veteraanivalioksi. Paappakoiraksi sitä kutsutaan. Lupasin Ubille ratasuoralla juoksun 10v lahjaksi. Sen lunastaminen venyi, mutta onneksi saatiin se tehtyä. Ubi oli aivan liekeissä, mutta pettynyt ilme paistoi kasvoilta, kun sai juosta vain maalisuoran 480m kopeilta. No pupu sai silti kyytiä vanhaan malliin. Ubi on aina ollut äänekäs, mutta nyt iän myötä tuntuu, että äänen käyttö on vain lisääntynyt. Vaatii kaikkea äänekkäästi.

 


Terhi kirjoitti FB:n hienon tarinan Olasta, joten laitan sen tähän.

Ola eli Besties Zephyr the West Wind sai neljä ensimmäistä cacibia yllättävän helposti. Kävimme tammikuussa 2019 Kaunasin kv-näyttelyissä ja Ola oli siellä molempina päivinä hienosti vsp. Niinpä Liettuasta tuli heti ensimmäisellä yrittämällä kaksi cacibia. Seuraavaksi kävimme kevättalvella Tallinnan näyttelyssä, mutta sieltä Ola sai "vain" vara-cacibin, kun se oli PU2. 

Seuraava yritys oli elokuussa Luigessa ja sieltä tulikin jättipotti, kun Ola oli ensimmäisenä päivänä ROP ja toisena VSP. Näin myös Virosta oli kaksi cacibia plakkarissa.

Seuraavaksi oli suunnitelmissa Riian kv-näyttely, mutta tuli korona ja reissut toisensa jälkeen peruuntuivat. 

Ja sitten kesällä 2022 tapahtui jotakin ikävää. Ola liukastui sisällä, kaatui eikä päässyt itsenäisesti enää ylös. Tuen avulla saimme sen seisomaan, mutta takajalat eivät kunnolla toimineet. Hiljalleen se palautui, mutta käveli hyvin hitaasti. Veimme sen Aistiin ja neurologi totesi sillä hidastuneen asentotuntoaistin oikeassa takajalassa.  Erotusdiagnoosi oli välilevytyrä ja pehmytkudosvammat.

Pikkuhiljaa Ola alkoi liikkua paremmin, mutta edelleen se raahasi oikeaa takajalkaa. Halusimme kuntouttaa sitä ja aloitin sen kanssa  aktiivisen koirajumpan. KoiraKumpulan koirajumpassa saimme todella hyviä vinkkejä erityisesti takajalkojen vahvistamiseen. Jumppasimme koko syksyn ja Olan liike parani koko ajan. Raahaaminen muuttui pieneksi pompotukseksi ja pikkuhiljaa sekin jäi pois. 

Todella ihanaa oli se, että Ola itse innostui jumppaharjoituksista. Se meni aina ihan häntä tötteröllä jumppaamaan ja teki erilaisia liikkeitä iloisena. 

Kävimme jumpassa säännöllisesti koko syksyn ja talven. Ola oli iloinen harrastaja ja liike saatiin kuntoon. Olin niin iloinen.

Tästä innostuneena uskalsin kokeilla Olan kanssa näyttelyjä vielä kerran ja niinpä lähdimme kv-näyttelyyn Riiaan. Ihmeellistä menestystä ei tullut, mutta Ola sai kuitenkin liiketuomareina tunnetuilta tuomareilta molempina päivinä SA:n. Ola sai myös Latvian sertin, mutta en ole saanut aikaiseksi anoa sille Latvian valion titteliä.

Samaan aikaan KoiraKumpulan kurssivalikoimiin tuli Koiranäyttelyt 2.0 -kurssi. Ajattelin, että veisin Pojun sinne, mutta Helin innostamana aloitinkin kurssin Olan kanssa. Ja olipa mielenkiintoinen ja hyvä kurssi. Erjalta sain kullanarvoisia vinkkejä ja ohjeita, miten Olan voisi esittää paremmin. Asetimme kurssin tavoitteeksi sen viimeisen cacibin.

Niinpä kesäkuussa lähdimme vielä kerran kokeilemaan cacibia Latviasta. Ensimmäisenä päivänä Ola ei saanut edes SA:ta, mutta sunnuntaina se olikin PU2 ja sai vara-cacibin. Paras uros -palkintorivissä en tiennyt, että PU1 oli jo C.I.B, mutta olin silti iloinen Olan hienosta sijoituksesta. Ihmettelin, kun muut rivissä innolla onnittelivat meitä ja vasta sitten tajusin, että Olan vara-cacib muuttuisikin cacibiksi. Voi sitä onnen tunnetta. 

Ihana OIa sai vihdoin erilaisten vaikeuksien jälkeen hienon tittelin!

Kaiken parasta oli kuitenkin se, että tittelin lisäksi olimme saavuttaneet todella paljon kaikenlaista hienompaa. Ensinnäkin olimme saanet koiran trauman jälkeen kuntoutettua, toiseksi keksimme Olan kanssa uuden kivan harrastuksen jumpassa ja kolmanneksi sain ihan valtavasti uusia näkökulmia sekä Olasta että koiraharrastuksesta.

Kiitos kaiken tämän saavuttamisesta kuuluu Helille, jonka kanssa olen reissannut paljon ja joka innosti minua jatkamaan Olan kanssa, Elisalle, joka lähti kanssani Riiaan kesäkuussa, Marille, joka on Olan kasvattaja,  KoiraKumpulan Erjalle, joka avasi ihan uudenlaisia juttuja minun  ja Olan harrastamisessa, sekä tietysti Harrille, jonka kanssa yhdessä tämä kaikki tehtiin. 💖 

Ola Virossa kesällä 2019, kuva Heli Poikonen


Tikon terveys on ollut vähän huonolla jamalla. Tikon kanssa käytiin radalla harjoittelemassa ja yksi kisakin juostiin. Minulla alkoi taas mielenkiinto heräämään ratakisoja kohtaan, kun kaikki meni niin hyvin. Suunnittelin jo talveksi harjoittelua, mutta kaikki ei mennytkään suunnitelmien mukaan. Tikolla on ilmeisesti epilepsia, joten jätetään kilpaileminen. Tiko sai keväällä jo yhden kohtauksen. Kerrottiin siitä Annelle ja saatiin kuulla, että samaa oli muutamalla muullakin sisaruksella. No kesä kuitenkin meni rataharjoituksissa ja juuri ennen viimeistä ratakisaa, minne olin ajatellut Tikon ilmoittaa, tuli toinen kohtaus. Oltiin tulossa lenkiltä ja tulin hiljakseen pihapolkua talolle Svean kanssa, kun vastaan juoksee Tiko aivan oudossa asennossa. Pää vasemmalle kallellaan ja tassut huitovat miten sattuu. Luulin, että jotain on kiinni Tikossa ja nappasin Tikon kiinni. Heti tajusin, että jokin kohtaus menossa. Tiko syliin ja sisälle ja pyysin Terhin ottamaan kohtauksen videolle. Vaikea sanoa kauanko kohtaus kesti, mutta alle 15 minuuttia kaiken kaikkiaan. Sitten koira on taas normaali. Ehkä väsynyt. Annelle viestiä ja video. Anne olikin sitten näyttänyt Tikon videota ja yhden sisaruksen videota eläinlääkäreille ja kaikki sanovat, että selvä epilepsia. Yksi Tikon siskoista saa nyt estolääkitystä, mutta me mennään vielä ilman, koska kohtaukset ovat lieviä ja hyvin harvoin. Mutta tämän kanssa mennään päivä kerrallaan. Tiko oli myös kovassa ripulissa mikä ei meinannut helpottaa. Eläinlääkäristä saatiin taas paremmat lääkkeet ja toipuminen alkoi heti. Giardiaa epäiltiin myös, kun kaikilla on ollut ripulia pitkin vuotta. Tikosta saatiin ulostenäyte, mutta giardiaa ei onneksi löytynyt. Kaikesta huolimatta Tiko on hassu oma itsensä. Ai niin. Kauriit ovat saaneet pihalla Tikolta kyytiä. Ihmettelin yksi aamu, kun Tiko jäi seisomaan talon nurkalle. Menin Tikon luokse ja sitten minäkin kuulin, että joku kävelee pimeässä hangella. Olin varma, että se on kauris ja se kävelee naapurin puolella aidan takana. Yllätys olikin suuri, kun huomasin pensaiden takaa ilmestyvän kauriin meidän puolella ja tulee meitä kohti. Etäisyyttä kymmenen metriä. Tiko ampui saman tien kauriin perään ja näin niiden juoksevan peräperää alapihalla. Olin varma, että Tiko menee kauriin perässä kauas. Onneksi oli aikainen aamu ja ei liikennettä, mutta silti annoin suloisen ääneni kantaa juosten niiden perässä. En nähnyt Tikoa enkä kaurista. Seurasin jälkiä ja näin onneksi Tikon jääneen meidän puolelle, mutta en vaan erottanut kuusiaitaa vasten. Helpotus oli suuri. Sulosointuinen ääneni oli tehonnut Tikoon. Kiitin Tikoa vuolaasti, kun ei ollut hypännyt aidan yli kauriin perässä. Ei se aita olisi Tikoa pidellyt. Kaurista en nähnyt missään.

 


 

Pojusta tuli isä joulun aikaan. 2 tyttöä ja 3 poikaa syntyi. Meidän kakara on isä. Pojua on kyselty astutukseen ulkomaita myöten, mutta kyselyn asteelle toistaiseksi jäänyt. Pojun ja Terhin tekemiset on siis huomattu. On Poju tänäkin vuonna pärjännyt näyttelyissä todella hyvin. Meinasin kirjoittaa, että ei Poju ole paljoa näyttelyissä käynyt, mutta on niitä silti kymmenen koko vuodelta. 4 kertaa paras uros ja aina laatuarvostelussa erinomainen. Nämä siis kotimaassa ja on Terhi käynyt myös ulkomailla. Se, että heti ensimmäisessä näyttelyssä Ruotsissa tuli Ruotsin valioksi, on aika uskomatonta. Tietysti kansainvälisen muotovalion tittelin saavuttaminen ja sen virallistaminen kolmevuotislahjaksi oli käsittämätön saavutus. Ei meillä koskaan ole tällaista ollut. Näyttelyt edellä tähän vuoteen lähdettiin, joten Pojua ei ole harjoitettu juoksemista varten. Vaikka Poju ei ollut millään lailla kunnossa keväällä, niin ilmoitin Pojun maastoderbyyn, koska se on vain kerran eläessä. Sopivissa väleissä sitten ilmoitin Pojun maastokisoihin. Kuusi maastokisaakin tuli vuoteen ja yhdestä serti. Hyvin lähelle serti-pisteitä koko ajan. Hiton hienosti. Sillä tuntuu, että uroksissa varsinkin, ei niin paljoa enää käy näyttelylinjaisia maastokisoissa, mutta toki enemmän kuin ratakisoissa. Pojulle maastokisoissa usein sattui juuri se ratalinjainen pariksi ja epäilen sen verottavan Pojun pisteitä, kun on aina vähän jäljessä. Käytiin myös Pojun kanssa rataharjoituksissa koko kesän säiden niin salliessa ja yhden ratakisankin Poju juoksi. Sen juostuaan tuli täyteen Whippet-Harrastajien vaatimukset Kaunis juoksija -titteliin. Eli Pojun kanssa on harrastettu ja hyvä harrastuskoira on ollutkin.

Saana-äiti ja viisi pentua, kuva Tiina Luhtala



torstai 14. joulukuuta 2023

Ola 8 vuotta

 Mukavin Ola täytti 8 vuotta.




maanantai 20. marraskuuta 2023

Poju 3 vuotta

 Meidän kakarakoira Poju täytti 3 vuotta.


Kuvat Hailuodosta. Kuvat Koska Pikka




torstai 3. elokuuta 2023

Ubi 10 vuotta

 Ubi täyttää 10 vuotta. Ohhoh. Aivan älyttömän hienoa, että on saanut olla tämän uskomattoman hienon koiran kanssa. Ikä ei vielä näy kuin vähän naamasta ja me kutsutaankin Ubia Pappa Höyryjunaksi, kun lenkillä kävelee aina keulilla. Toivotaan vielä monia yhteisiä vuosia.


 

keskiviikko 2. elokuuta 2023

Kesä kuulumisia

Voisi laittaa vähän kesäkuulumisia. Aloitetaan terveysasioista. Svea on joutunut lääkitykselle varmaan loppuiäkseen. Svealla karkailee virtsaa ja saa siihen Propalin nimistä lääkettä. Hyvin on lääke toiminut, mutta ilmeisen pahan makuista. Lääkettä voi antaa ruuan seassa ja Svea syömälinjaisena on jopa jättänyt ruokaansa joskus syömättä, kun olen siihen lääkettä laittanut. Myöskin pakenee paikalta, kun otan lääke pullon esiin. Tämä on harmi, jos loppuelämänsä joutuu syömään pahan makuista ruokaa. 






Olalle tapahtui kynsivamma. Ola jätti aamulenkin väliin ja ajattelin sitä juoksuttaa pihalla vieheen perässä, että saisi edes vähän liikuntaa. Kaikki meni ihan hyvin. En missään vaiheessa huomannut, että jotain erilaista olisi tapahtunut. Vasta, kun huomasin, että molemmat etutassut olivat veressä, niin huolestuin hillittömästi. Tassuja tutkittuani huomasin oikeasta etujalasta kannuskynnen kohdalta tulevan reilusti verta. Koko kannuskynsi oli kadonnut. Hain kynsien verentyrehdyttämiseen tarkoitettua jauhetta ja sillä sain veren tulon vähenemään, niin oli helpompi laittaa tuppo cobanilla kiinni. Taas kävi tämä, että juuri juossut koira, millä syke vielä taivaissa, tulee verta älyttömästi tästä syystä ja se aiheuttaa ensin omistajalla kauhun hetken. Saas nähdä tuleeko uutta kyntä, kun koko kynsi lähti.




Poju on käynyt taas näyttelyssä huimalla menestyksellä. Vinttikoiraliiton erikoisnäyttelyssä Kartano Weekendissä Poju oli paras uros ja VSP. Näyttelyssä oli kuitenkin paljon menestyneitä uroksia ja meidän Poju valittiin parhaaksi urokseksi. Terhin facebook päivitys:” Hip hei mikä päivä

💖🍾💖 Poju tänään Kartano Weekend -näyttelyssä ihan mahdottoman hienosti VSP! 💎 ROP oli Sagramour There Is Only You. 💖 Kuvan otti Heli 🤩
Kiitos kaikille seurasta ja Tarulle tuolin lainasta ja Jennalle vesikupin jakamisesta sekä Helille kuvasta ja teltapaikasta 🙏
Oli pitkä, mutta kiva päivä! Vinttikoiraerkkari on kyllä hieno tapahtuma, jossa on ilo olla mukana! ✨
Poju sai Myös tuomari Clare Boggialta ihanan tuomarilahjan; lautasia ja whippetsilhuetin.😍"


.


Lisään tähän vielä arvostelun. Lovely male. Good lines overall. Excellent bone. Kind expression and still masculine. Super clean shoulders. Lovely underline. Excellent hind quarters with good muscles. Moved with true.


Kuva Heli



Kuva Antti Ruotsalo



Poju kävi myös Kartanon kannussa kipasemassa 280m sijoituslähdön aikaan 20,46s. Nyt on kolme hyväksyttyä ratastarttia, niin voi hakea Kaunis Juoksija -palkintoa Whippet-Harrastajilta.

Poju kävi myös Whippet-Harrastajien maastomestaruuskisoissa. Oltiin kahdestaan liikenteessä ja päivästä tuli pitkä. 100 whippettiä ja vain yksi rata. Olen päättänyt, että en katso juoksuja, niin ei tarvi miettiä miksi annetaan mitäkin pisteitä. Ei auta. Mietin silti. Finaalissa lähes kaikki muut olivat saaneet paremmat pisteet kuin alkuerissä, mutta ei Poju. Poju sai paljon huonommat finaalissa kuin alkuerässä. Pojun finaalipari nousi erittäin paljon sijoituksissa, koska sai finaalien parhaat pisteet. Pojun sijoitus tippui finaaleissa sijalle 8 pisteillä 429. Normi uroksia oli 15.


Kuva Antti Ruotsalo



Tikon kanssa on käyty Kartanolla juoksemassa harjoituksissa siskojen ja äipän kanssa. Näissä lähdöissä ei ole ollut mitään ongelmaa ei edes sivuille vilkuilua. Ajat ovat olleet vähän alle 19s.



Tiko ja Minttu-sisko harjoituksissa


Ubilla ei mitään ihmeellistä. Iso synttäripäivä tulossa.


Ubi pääsi pitkästä aikaan Terhin kanssa kickbike lenkille.


Svea kävi tapaamassa siskojaan myöhäisellä 11v synttäritapaamisella. Vielä samppanja-mummot  jaksavat.


Kuva Urda


tiistai 4. heinäkuuta 2023

2 x CIB

Minä myönnän, että ihmettelin miksi Terhi vielä vei Olan Riikaan näyttelyyn. Olalta puuttui yksi cacib kansainvälisestä valionarvosta, joten sitä Terhi lähti Latviasta hakemaan. Aivan uskomattomalta tuntuu, että Olasta tuli CIB ja Terhi jaksoi uskoa Olan mahdollisuuksiin. Terhin FB-päivitys:"Tätä päivää en uskonut tulevan 😭 Olan rantaloma Riiassa jatkui hienosti 🏆 Tänään pu2 ja vara-cacib 🎉 pu1 oli kuitenkin jo CIB, joten 🍾🍾🏆🏆🎉🎉😭😭😍😍💖💖🍾🍾 super-Ola 💖💖💖💖💖 kiitos Elisalle reissuseurasta ja Helille niistä aikaisemmista cacib-matkoista ❤️ Kuvan otti Elisa tänään Pärnun rannalla. Niin hieno Ola"

Kuva Elisa Airikkala


Olisin halunnut, että Terhi olisi vienyt Pojun Riikaan, sillä Pojulta puuttuu myös yksi cacib kansainvälisestä valion arvosta, mutta Terhi tietää asiat paremmin. Terhi oli ilmoittanut Pojun Turkuun KV-näyttelyyn ja Poju oli paras uros saaden sen puuttuvan cacibin jo Suomesta. Aika hyvin 2,5 vuotiaalta Pojulta. Terhin FB-päivitys:"Super! 🤩 Poju tänään Turun näyttelyssä PU1, CACIB ja VSP 💖🍾💖💎😮 Tuomari Tomas Rohlin. Ja tämä CACIB oli nyt Pojun neljäs ja kun niitä on tullut hienosti kolmesta eri maasta ja ensimmäisestä on kulunut jo yli vuosi, niin voin anoa pikku-Pojulle kansainvälisen muotovalion arvoa 🥳😭🎉 Kiitos kaikille Pojun näyttelyreissulla mukana olleille ja kehän laidalla kannustaneille.💖".