Ola 7v

Ola tänään seitsemän vuotta. 

 

Harrastusvuosi

Meidän harrastevuosi lepäsi Tikon ja Pojun hartioilla. Se, että Kennelliitto muutti näyttelysääntöjä täksi vuodeksi, aiheutti Ubille muutaman ylimääräisen näyttelykäynnin ja ison yllätyksen.

Ubille taisi olla ainut suunnitelma Whippet-Harrastajien erikoisnäyttely veteraaniluokassa ja Virossa veteraanititteliä kokeilemassa. Sitten tulikin Suomeen myös veteraanititteli näyttelyihin ja Terhi päätti kokeilla muutamissa näyttelyissä kuinka käy. Näyttelyt olivat pieniä 10 ryhmän näyttelyjä ja Ubin saadessa veteraanisertin päätti Terhi jatkaa näyttelyissä käyntiä Ubin kanssa ja sitten tulikin iso pommi. Ubi oli näyttelyn paras uros saaden veteraanisertin lisäksi sertin ja samalla valioitui Suomeen. Ubilta jäi veteraanimuotovalio titteli saamatta, mutta iloiten otettiin vastaan Suomen muotovalio-titteli. Melkoinen yllätysten Ubi. Ubi oli myös isänä Mistyq-kenneliin. Ubilla on nyt 16 kpl jälkeläisiä.

 Svea ja Ola ovat molemmat oloneuvoksia ja molemmilla oli terveysongelmia, niin kuin aikaisemmin kirjoitin. Ola pääsi terveysongelmien takia Terhin kanssa koirajumppaan. En tiedä saiko Terhi enemmän jumppaa kuin Ola, mutta Olalle teki hyvää jumppa. Olan koko olemus on ollut parempi. Aikaisemmin vaivannut takajalkojen liike on paljon parempi. Tätä jumppaa yritetään jatkaa. Svea taas alkaa olemaan mummo-koira. Svea saa viettää vanhuuttaan parhaaksi katsomalla tavalla tai ainakin melkein. Välillä joutuu pakosta ottaa mukaan lenkille, missä Svea kuitenkin reippaasti kävelee. Aika usein irti.

 Haaveilin, että Tiko saataisiin uudelleen mittauksessa normikorkuiseksi ja parempiin lähtöihin radalla. Tämä olikin sitten ainoa asia mikä meni haaveiden mukaan ja sen takia oli enemmän odotuksia ratakaudelle ja lisäksi maastoihin. Kauden 2021 viimeiset ja Tikon kohdalla ainoat maastokisat menivät niin hyvin, että olin ajatellut maastokisoja Tikolle enemmänkin. Kevään maastokisat menivät sitten plörinäksi säiden takia ja Tikon maastokisojen aloitus tälle kaudelle siirtyi. Olimme viikoittain käyneet maneesissa juoksuttamassa koiria. En osannut tulkita Tikon tilannetta oikein. Ensimmäisistä ratakisoista tulikin sitten diski toisesta lähdöstä. Tätä toista lähtöä ei olisi pitänyt juosta. Helppo jälkikäteen kirjoittaa. Tampereelta oli pitkä matka ajella kotiin ja miettiä mitä nyt oikein tapahtui. Sen tuossa ajellessa tajusin, että Tikolla ei ole hirveetä viettiä vieheeseen. Kyllä Tiko yksin viehettä retuuttaa, mutta jo mukana oleva kaveri on mielenkiintoisempi kuin viehe. Tämä sai sitten vahvistuksen, kun vein Tikon maastokisoihin Äänekoskelle. Tikosta lähdön kilpakaveri oli mielenkiintoisempi kuin viehe. Paljon mielenkiintoisempi. Nyt oli vieläkin pitempi matka ajella kotia ja miettiä mitä ihmettä olen tehnyt väärin. Seuraava asiat on minulta "törkeätä", mutta koin valtaisan helpotuksen, kun Tikon siskot saivat diskit maastokisoissa. Asia painoi minua kovin ja nyt kun siskot diskattiin, niin olin helpottunut, että ei ne Tikon diskit pelkästään minusta taidakaan johtua. Olihan se jo tiedossa Tikoa ottaessa, että Tikon isä oli ottanut diskejä maastossa, mutta ei yhtään radalla. En Tikoa edes maastoon ajatellut, mutta silti kokeiltiin. Näiden tapahtumien takia jätin Tikon kilpailuttamisen ja ajattelin yrittää lisätä viehevarmuutta. Leikin Tikon kanssa räteillä ja aina meni hyvin, kun oltiin kahdestaan. Muutaman kerran otin mukaan kaikki muut paitsi Pojun ja silloin viehevarmuus katoaa. Kaikilla muilla on katse terävänä vieheeseen, mutta Tikoa häiritsee muut ympärillä. En tiedä olenko ajatukseni kanssa yhtään edes jyvällä. Ensikaudesta en tiedä vielä mitään. En suunnittele mitään.

 Poju oli otettu lähinnä näyttelyharrastus mielessä. Juoksuhommat piti hoitaa Tikon kanssa. Nyt taitaa käydä niin, että Poju joutuu ottamaan myös juoksuhommat hoitaakseen. Joka tapauksessa Poju ylitti näyttelyodotukset. Kausi meni niin hienosti, että Poju oli Whippet-Harrastajien urosten vuoden näyttelykoiralistoilla kuudes. Eikä Poju käynyt koko vuoden aikana suomessa kuin seitsemässä näyttelyssä. Upea suoritus Pojulta ja Terhiltä. Lisäksi Terhi kävi Baltiassa muutaman kerran ja Poju sai sieltä muutaman cacibin. Poju sai myös Suomesta cacibin, joten Poju on yhtä cacibia vaille kansainvälinen valio. Kun vaan ikää tulee lisää ja säännöissä vaadittavat aika rajat täyttyvät, niin eiköhän Terhi jostain yritä cacibia. Nyt cacibeja on jo tarpeeksi monesta maasta, joten ei ole niin väliä mistä maasta sen saa. Samoin Poju on yhtä sertiä vaille Suomen muotovalio. Nyt kun näin kirjoittelen, niin cacibit ja sertit tulevat olemaan tiukassa eli voivat jäädä saamatta. Mutta Poju on Terhin näyttelykoira, joten näyttelyissä sopivissa kohdin käyvät. Näyttelyissä ei koskaan voi tietää mitä tapahtuu. Sen sai kokea Poju Messarin voittajanäyttelyssä joulukuun alussa. Pojun sijoitus oli ihan ok, mutta arvostelussa Pojun kerrottiin olleen keittiökunnossa eli lihava. Tämä oli sikäli mielenkiintoista, sillä kesällä saimme kuulla, että Pojua oli sanottu aivan liian laihaksi näyttelyihin. Tämän takia olen antanut Pojulle vähän enemmän ruokaa Hailuodon maastokisojen jälkeen, mutta tuntuu, että whippettien näyttelykondiksen ylläpitäminen on vähän sama asia kuin ripulin hoitaminen pieremällä.

Pojulle kaikki varret ovat mahdollisia vieheen vetämiseen

Poju 2 vuotta

 Päivää vietettiin aika normaalisti. Lisänä pienimuotoista herkkujen etsimistä.

Poju Hailuodossa

Poju aloitti maastouransa hienosti Hailuodossa. Terhin FB päivitys:” Pikku-Poju tänään Hailuodossa ensimmäisessä maastokisassaan. Hienosti kovassa sakissa kuudes pisteillä 481. Niin iloinen ja tyytyväinen. Päivän kruunasi Pojun siskojen hienot juoksut. Sertit koko pentuetriolle. Pipsa-sisko oli narttujen 5. pisteillä 492. Tikku-sisko 7. pisteet 479.”

Pojun alkuerä pisteet ovat aika huimat 248 ja sijoituskin oli kolmas. Taisi kunto pettää viimeisen tuomarin kohdalla, kun osa-alue pisteet olivat siellä paljon huonommat. Kuntoa on helppo parantaa, jos vaan omistajat jaksaa. Mutta maastoilu on vielä sivuharrastus Pojulle tai ehkä omistajille Pojun kohdalla. Pojusta varmaan maastoilu menee näyttelyiden edelle. Alkuerässä Poju vielä ihmetteli mistä on kyse, mutta finaalissa oli jo täysi ymmärrys ja meinasi karata Terhiltä lähdössä, mutta Terhi sai napattua manttelista kiinni. Katsotaan, mitä talvella tapahtuu ja toimitaan sen mukaan meneekö Poju enemmän maastoilemaan.

 

Pipsa-siskolla on jo 4 sertiä neljästä maastokisasta. Toivottavasti ei viidennen kanssa käy samoin kuin isällään.

 

Kerkesimme käydä ennen Terhin ja Pojun Hailuodon reissua katsomassa Ubin ja Pitsin pentuja. Kovasti olivat kasvaneet ja meno oli jo melkoista. Nyt jo jotkut ovat jo lähteneet koteihinsa ja loputkin pian. Onnea kakaroille. Toivottavasti vielä näemme.

Rataa, Cossia, pentuja

Poju kävi kunkuissa juoksemassa 280m sijoituslähdön. Neljän koiran lähtö ja  mukana Pipsa-sisko. Poju sai hyvän lähdön, mutta sitten pari meni ohi ja näytti vähän siltä, että Pipsakin olisi ollut nopeampi, mutta ei yrittänyt ulkokautta ohitusta. Liekö uusi rata vähän vienyt Pipsan uskallusta. Poju nyt kuitenkin sai omanlaisensa ajan 20,36s, mutta Pipsa ei parantanut omaa ennätystään, vaikka Helsingin rata on nopea. Joten taisi se uusi ympäristö Pipsan menoa hillitä. Hyvää oppia kuitenkin.

Pipsa kävi myös HVK:n syysmaastoissa ja oli upeasti neljäs ja kolmas serti. Ubin tyttö.

Pipsa ja Poju kunkuissa. Kuva Antti Ruotsalo

Kuva Antti Ruotsalo

 

Ubi ja Poju kävivät myös Cossissa eli Whippet-Harrastajien epävirallisessa näyttelyssä. Kumpikaan ei kummoisesti pärjännyt, mutta palkintoja silti saivat.

Terhin fb päivitys:" Tämä kaksikko eli Ubi ja Poju viettivät tänään päivän COSissa. Poju oli nuorten luokan kolmas ja Ubi senioreiden viides. Ruusukkeita ei tänään pokattu, mutta hauskaahan meillä tietysti oli ja palkintoja saatiin kassikaupalla. Kiitos kaikille seurasta ja Elisalle erityiskiitos Pipsan ja Ubin esittämisestä pariluokassa"

Kuva KaSi

Kuva KaSi

Kuva Antti Ruotsalo

 

Käytiin myös katsomassa Pitsin ja Ubin kakaroita. Tuli heti mieleen ensi kerta Ubin pentueen kanssa. Niin Ubin näköisiä olivat. Taisin Ubi-lasit päässä pentuja katsella. Ei minulle muista pentueista näin ole käynyt. Hauskoja kakaroita.

 

Tikon närästysongelmiin saatiin ohjeeksi syöttää vihanneksia. Löysin aluksi Prisman koiraosaston pakasteesta pelkää vihanneksia olevan pötkylän. Se teki kyllä kauppansa nappuloiden ja lihan seassa, mutta ei käydä Prismassa kovin usein ja muualta vihannespötkylää ei ole löytynyt. Päätin sitten tehdä Tikolle soppaa. Oscar-riistapakaste kattilaan ja sekaan kaikkea mitä sattuu löytymään. Perunaa, porkkanaa, kesäkurpitsaa, kaalia, kukkakaalia, kurkkua ja tomaattia on ainakin käytetty. Olen antanut soppaa pelkästään Tikolle. Lopetin nappuloiden antamisen samalla. Soppa muuttuu jäähtyessään tai viimeistään vuorokauden jääkaapissa olon jälkeen muhennokseksi. Tiko hyvällä ruokahalulla sapuskaa syö ja tätä ruokaa ei pysty samalla tavalla imuroimaan kuin nappuloita, joten Tiko on aina viimeinen ruokailija. Yllätyksekseni Tiko alkoi myös kuivumaan eli läskiä lähti, vaikka ruoka-annos on kädessä painavampi, kuin muiden ruoka-annokset.  Annoin Tikolle reippaasti ruokaa enemmän, koska nestettä oli kuitenkin ruuassa. Lihaskunto ei kuitenkaan ole kadonnut, joten nälässä ei ole meidän mielestä pidetty (Tiko ehkä eri mieltä). Ehkä tästä jotain opittiin samalla.

 

Tikon soppa

Svea satutti itsensä jossain. Minulla oli mielessä blogi-kirjoituksen aloitus koirien hyvästä terveystilanteesta, mutta seuraavana päivänä Svealle kävi jotain. Ja tietenkin oli lauantai. Svea vastoin normaalia käytäntöä halusi aamulenkille mukaan. Svea oli kuitenkin lenkillä hyvin laiska perässä vedettävä. Laskin Svean irti, mutta Svea ei juuri juoksuaskeleita ottanut. Tietenkin luulin, että tassuissa oli jotain, mutta en mitään löytänyt. Olin vähän ihmeissäni. Kotona vasta Svea vingahti, kun otin paitaa sen yltä pois. Niskoissa/päässä/hartioissa oli jotain ongelmaa. Annoin heti Rimadylin Svean omista varastoista. Päivällä seurailin Sverkkeliä ja huomasin, että ravistelu oli hyvin varovaista tai loppui heti. Pään asetteli maate mennessä hyvin varovaisesti. Jotain hämminkiä oli. Etujalat asettuivat kuitenkin aina oikean asentoon, kun testailin Sveeaa sen seistessä. Jäätiin odottamaan. Kun tilanne ei oikein muuttunut Rimadyllistä, niin annoin ilta ruuan jälkeen Olan saaman kipupillerin. Johan alkoi pikkuhiljaa helpottamaan. Svea piristyi niin paljon Olan kipulääkkeillä ja levolla ettemme vieneet Sveeaa eläinlääkärille maanantaina. Nyt Svea on jo normaali. Mysteeriksi jäi missä Svea itsensä satutti.

Svea ja Ola joutui salamakuvauksen uhriksi

Toisesta maailman upeimmasta pentueesta Nurkkaniittyläisistä ei ole paljoa kirjoiteltu. Nurkkaniittyläisiäkin on ollut jo harrastuksissa kesän aikana. Näyttelyissä ovat piipahdelleet ja Bruno on saanut sa:n Kuopion näyttelystä. Aivan loistavaa. En kaikkea muista, mutta ainakin Nomi on PVK:n nuorten koirien rataharjoituksissa ollut ja kovasti viehe kiinnostaa.

Nomi. Kuva Ari Branth

Kuva Ari Branth

Pitsin ja Ubin pennut. Poju ratakisassa

Aivan tyystin huomiota on jäänyt kolmas maailman paras pentue. Ubin ja Pitsin juhannusjuhlien seurauksena syntyi seitsemän pentua Mistyq-kenneliin. 2 poikaa ja 5 tyttöä. Pennut taitavat täyttää pian jo kaksi viikkoa. Oikein hävettää, että en ole muistanut näistä kirjoittaa.

Pitsi emänsä kanssa pentujen kanssa nokosilla. Kuva Jenni Ranki

Poju kävi juoksemassa ensikilpansa radalla Turussa. Aivan ei mennyt niin kuin isällään ensikisassa Turussa. Taisi uusi paikka ja uuden radan jyrkkä kaarre yllättää Pojun. Päivän hitain whippet, mutta hyvää kisaa serkkulikan Fionan kanssa. Aika oli 21.55s.

Poju ja Fiona. Kuva Marko Heinonen

Otettiin Ubista kuva muotovalioruusukkeen kanssa, niin samalla nappasin muotokuvat kaikista.

Ubi FI MVA FI KVA-M FI KVA-R EE MVA

 Kun Kennelliitto kertoi uusista juniori- ja veteraanivalio titteleistä, niin ajattelin sen olevan samanlainen kuin esimerkiksi Virossa. Eli junioreille ja veteraaneille omat sertit ja ei muuta. Olinkin pettynyt, kun huomasin junioreiden saavan juniorisertien lisäksi normaali sertejä. No rajoituksena se, että vain kaksi normaali sertiä saa vastaanottaa juniorina. No nyt kai minun pitää olla sitä mieltä, että Kennelliitto teki oikeat ratkaisut. Ubi sai sertin veteraani-luokassa ja Ubista tuli Suomen muotovalio. Rehellisyyden nimissä Ubille on haettu veteraanisertejä. Semmoinen pieni ajatus on ollut, että jos Ubi saisi sa:n veteraaniluokassa, niin saattaisi saada sertin PU-kehässä sijoitettujen koirien ulkopuolelta. Semmoista on joillekin tapahtunut. Se ei poista sertin arvoa, koska koira on saanut sa:n ja voi sertistä kilpailla. Mutta nyt Harjavallan ryhmänäyttelyssä Ubi sijoittui parhaaksi urokseksi. Uroksia ei ollut paljoa, mutta useassa luokassa voittaja oli saanut sa:n. Ubi 9-vuotiaana on paras uros näyttelyssä ja saa sertin. Todella mahtava ukkeli. Kyllä tämä oli upea temppu Terhiltä ja Ubilta. 

Ubi liittyy vähälukuiseen kolmoisvalioiden joukkoon FI KVA-M, KVA-R, MVA

Tiedän, että parranpärinää aiheuttaa tässä se, että Ubi ei ole saanut kolmea näyttelysertiä Suomesta. Minun silmissä tämä ei vähennä yhtään Ubin hienoutta. Aivan kuka tahansa voi näin tehdä, mutta ei näitä kolmoisvalioita silti niin vaan tule.

Terhi oli Helin kanssa reissussa ja Ubin sisko Pikka sai myös veteraani-luokassa sertin ollen paras narttu 2. Pikka myös valioitui. Aika hienoa, kun pentuesisarukset valioituivat samassa näyttelyssä. Helin Vega oli rodun ja ryhmän paras ja oli vielä best in show -kilpailussa kakkonen. Upea Vega.

Tähän vielä Terhin Facebook julkaisu:

"Älä koskaan luovuta! Se voisi olla päivä teema. Harjavallan ryhmänäyttelyn tulokset on todiste tästä. Meidän Ubi eli Besties Upper Class tänään PU 1, sert, VSP-veteraani, Vet sert, VSP ja FI MVA 9 vuoden iässä Tämä koira on nyt Suomen kolmoisvalio

Tuomari Charlotte Laning Vrethammar Ruotsista.

Ja päivän teki täydelliseksi se, että ROP-vet oli sisko Pikka ja ROP oli Vega

Hurraa! Mikä päivä "

Pikka ja Ubi. Kuva Jaana Jyläntö

Vega ja Ubi. Kuva Jaana Jyläntö

Pakko tähän on vielä laittaa Ubin tyttärien hienot maastojuoksutulokset. Tikku ja Pipsa aloittivat maastojuoksu-uran Hyvinkäältä Luhtisaalistuksesta ja Tikku oli upeasti toinen pisteillä 499. Pipsa oli 14. pisteillä 463. Eli molemmille sertit ja hienot ensikilpailut. Molemmat jatkoivat maasto SM-kisoihin ja siellä Pipsa oli neljäs alkuerien jälkeen ja lopullinen sija kuudes pisteillä 482. Tikku oli alkuerien jälkeen sijalla 16, mutta nousi upeasti sijalle 7 finaalissa pisteillä 478. Molemmille sertit ja hienot sijoitukset isossa 27 nartun luokassa. Upeat Ubin tyttäret!

Tikku Hyvinkäällä

Pipsa valkoisella Hyvinkäällä