tiistai 16. heinäkuuta 2019

Aletaan elämään jännittäviä aikoja. Se syksyllä kirjoittamani neljäs pieni juttu alkaa lähestyä toteutumistaan. Se neljäs pieni juttu saa nimekseen Tiko.

Tiko melkein 7 viikkoa.





Tikon sukutaulu löytyy Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä ja siihen linkki yllä.

perjantai 31. toukokuuta 2019

Svea 7v

Onneksi olkoon rakas rinsessa Svea

tiistai 14. toukokuuta 2019

Mitä minun taas pitäisi tehdä maastojuoksujen kanssa? Kävin Olan kanssa Äitienpäivä-maastoissa Sastamalassa. Alkuviikosta katselin säätiedotuksia ja Sastamalaan luvattiin aurinkoa ja lämpöä. Olin siihen tyytyväinen. Lähinnä siksi, että saisin Olan lämmiteltyä paremmin ja helpommin. Olaa kun ei kiinnosta lämmittelyt pelipaikalla. Ola haluaa vaan juoksemaan. Ola ei ota kierroksia eikä vedä. Vasta lähtöpaikalla alkaa innostua. Ubi ottaa aina koko ajan kierroksia, niin se on aina tosi hyvin lämmitelty, vaikka toohottamisessa on omat vaikeudet. No säästä tuli aivan jotain muuta ja otin Kickbiken mukaan, että saisin tehtyä pitemmän lenkin lämmittelyä varten. Paikanpäällä oli huono tie tähän hommaan ja Olaa ei kiinnostanut minun suunnitelmat. Ola osaa olla taitavan itsepäinen, kun homma ei mene niin kuin herra haluaa. Ola suurinpiirtein käveli minun takana, kun mentiin pois päin kisapellolta. Ei ollut hyötyä Kickbikesta. Yritin sitten vähän edes kävelyttää itsepäistä herraa. Pariksi Ola sai alkuerään nuoremman velipuolensa. Olan meno alkuerässä näytti minusta Olan juoksuksi hyvältä. Ola seurasi viehettä alussa kaikki kurvit yhtä lukuunottamatta. Minusta näytti siltä, että Ola oli menossa vieheen perään, mutta kaverin juoksulinja tuli eteen ja Ola vaihtoi suuntaa. Siltä se minusta vaikutti, mutta asia voi olla jotain muuta. Muuten siisti juoksu kaiken puolin. Parempi kuin Ravijoella. Ja oikein sopiva pari. Pisteitä ei sitten samaan tapaan tullut ja Ola oli alkuerän jälkeen 7/9 pisteillä 213. Ola palautui nopeasti juoksusta ja pienen energiatankkauksen jälkeen nukkui ainakin silloin, kun minä olin autossa. Finaalipariksi saatiin sama velipoika. Nyt Ola juoksi sen minkä kintuistaan pääsi, mutta jopa minä tiesin, että näin ei saisi juosta maastojuoksukokeessa. Olihan Olalla varmaan tosi kivaa, mutta siitä ei paljoa pisteitä pitänyt tuomareilta saada. Olinkin sitten kovin yllättynyt, että juoksusta saikin myös niitä "nyt on kivaa"-pisteitä. No joo. Ola sai siis saman verran pisteitä kuin alkuerässä, mikä on minusta todella outoa. Mutta sijoitus on oikein 8/8 pisteillä 426. Viimeisiä oltiin.
Nyt päästäänkin siihen alun kysymykseen. Kyllä minun puolesta saa taas nämä maastokisat jäädä. Tosin ei niitä enää tänä kesänä juuri olekaan. Ne muutamat ovat sen verran kaukana, että en jaksa lähteä. Mietin kovasti ajaessani kotia, että miten saisi itsensä innostumaan maastokisoista. Ajattelin, että voisin olla katsomatta oman koiran juoksua, niin ei tarvitsisi ihmetellä pisteitä. Olan sijoitukset ovat olleet koko ajan ynnä muut, joten kilpailumielessä tätä maastojuoksua ei kannata jatkaa. Valioituminen maastoon olisi kenties mahdollista, jos vaan kävisi kaikki kisat, niin kuin Ravijoki osoitti. Ola tästä tykkää, mutta tykkää se erityisen paljon myös vapavieheen perässä juoksemisesta. Itseasiassa Ola pitää todella paljon vapavieheestä. Pihalla Ola menee kasvihuoneen oven eteen seisomaan, koska vapaviehe on siellä. Olalle se riittäisi. Onneksi juoksuradat avautuvat, niin Ola pääsee harjoituksissa purkamaan juoksupatoutumia. Tässä tietysti itsekin purkaa turhautumia, koska tehty työ ei tuota mitään tulosta. Ilmeisesti en osaa kehittää Olaa tässä asiassa eteenpäin. Pitkälti leikin varjolla tässä on koiran kannalta menty, sillä ei minusta ole harjoittamaan koiraa verenmaku suussa. Joten hellitetään vielä vähän ja annetaan pelkkien pihajuoksujen jatkua, kun kerran se kesäkin sieltä saapuu.
Sastamalassa oli rajoitettu määrä koiria, niin ei oikein kerennyt katsomaan muiden juoksuja, kun kisat sujuivat niin joutuisasti. Narttujen finaalijuoksuissa näin muutaman lähdön ja onhan se hieno katsoa koiria, mitkä juoksevat kovaa, seuraavat hienosti ja kääntyvät terävästi. Sen puoleen maastokisat puolustavat paikkaansa.


maanantai 29. huhtikuuta 2019

Ola sai sertin! Todella hienoa. Ensimmäinen serti maastoista. Sijoitus oli mikä oli, mutta serti tuli. Vasta neljännestä kilpailusta saatiin ensimmäinen serti. Käytiin Whippet-harrastajien maastokilpailuissa Ravijoella. Olan alkueräkaveri oli ensikertalainen ja se vähän jännitti, ettei Ola vaan aiheuta mitään ongelmia juoksukaverille ja ensikertalainen saa traumat maastokisoista. Alku meni hyvin, joten huokasin helpotuksesta. Samalla huomasin, että pari juoksi Olan perässä. Ei paljoa vieheestä välittänyt. Itse juoksusta en nähnyt mitään, mutta sieltä kun kummun takaa tulivat, niin edelleen tultiin peräkanaa Ola edellä. Vieheellä Olan pari olisi halunnut edelleen juosta ja pylly pystyssä yritti saada Olaa juoksemaan. Hauska kaveri. Oli todellakin pitämässä hauskaa. Sääli, että tuomarit eivät tälläisestä hauskan pitämisestä pidä ja pari ei päässyt enää finaaliin jatkamaan hauskan pitoa. Ola sai 237 pistettä ja alkueristä sijalta 11 finaaliin. Finaalissa laitoin Olan startissa kauas kaverista, kun tilaa oli ja startti meni sitten hyvin. Ola jäi heti jälkeen ja veteli ekat kurvit melko suoraan. Loppu meni minusta hyvin. Sijoitus tippui ollessaan 13/22. Aivan samoilla sijoilla kuin aikaisemmin, mutta nyt annettiin reilusti pisteitä. Maastokisoissa aina joskus käy näin. Varsinkin kv-kisoissa. Kai se on ajateltava, että nyt juoksu oli käyttövalion arvoinen. Illalla Ola vähän ontui, mutta toivotaan, että olisi vähän lihakset kipeät. Ola on kyllä helppo kisoissa. Svea ja Ubi oli mukana ja tietysti Ubi taas heti tiesi, mistä oli kyse ja aloitti oman shown. Ubi oli välillä tosi kyrpiintynyt, kun joutui autoon eikä päässyt juoksemaan. Ensi vuonna Ubi on veteraaniluokkassa ja lupasin Ubille, että silloin pääsee kisoihin. Olihan taas omistajillekin rankka päivä. 3:30 herätys ja neljältä matkaan. Kahdeksalta illalla oltiin kotona. Mukava päivä ja kisat oli hyvin järjestetty.


Terhi onnistui ottamaan hienon kuvan Olasta.


tiistai 12. maaliskuuta 2019

Terhi oli ilmoittanut Ubin Nurmeksen näyttelyyn. Terhin matkakumppani ei päässytkään lähtemään, joten minä läksin kuskiksi. Kaikki koirat autoon ja nokka kohti Juukaa, missä yövyimme talviasuttavassa kesämökissä, jonka Terhi oli varannut. Mökki oli isäntäväen talon pihapiirissä Pielisen rannassa. Pieni mökki omalla saunalla. Oikein viihtyisä. Terhi oli varannut myös aamiaisen lisämaksusta ja se olikin luksusta. Aamiaisen jälkeen läksimme sitten kohti Nurmesta. Jätin Terhin ja Ubin näyttelypaikalle ja me mentiin lenkille Bomban-talon ympäristöön. Koiria oli näyttelyssä vähän, joten ei mennyt kauaa, kun sain tekstiviestin, että val1, pu2 ja varaserti. Paras sijoitus, mitä Ubilla on koskaan ollut. Joten ei harmittanut pitkä reissu vaikka serti jäikin varsin lähelle.
Arvostelu oli oikein mallikas. Tuomari TENSON HELIN.
"Liikkuu erittäin kauniilla pitkällä maatatavoittavalla askeleella. Erinomaiset mittasuhteet. Vahva luusto, kaunis jalo pää, ruusukorvat. Erinomainen ylä- ja alalinja, häntä ja kulmaukset. Tiiviit käpälät. Tiivis, kaunis turkki."





Olan olin ilmoittanut talvimaastoihin Selänpään lentokentälle. Terhi oli samaan aikaan Cruftsissa, joten minä läksin kaikkien koirien kanssa pelipaikoille. Perille päästyä vain Ubi tajusi, mistä oli kyse. Ubi aloitti oman shown. Sää oli tehnyt omat temppunsa ja eläinlääkäri ei hyväksynyt olemassa olevaa rataa, vaan järjestäjät joutuivat kunnostamaan rataa siihen malliin, että kisasta tuli vain yhden kierroksen kisa. Ei se minua haitannut yhtään. Pariarvonnassa Ola sai veteraani ratalinjaisen. Startti meni hienosti, mutta kaveri oli paljon nopeampi. Jossain aivan takimmaisissa kaarteissa Ola kadotti vieheen ja kaverin näkyvistä  kinoksen taakse ja päätti mennä hangelle juoksemaan. Siellä Ola sitten juoksi tarkkaillen viehettä ja palaten sopivassa kohdassa radalle. Ola jaksoi lopun juosta hyvin. Niin hyvin, että ihmettelin, kun ei yhtään läähätä. Ensin ajattelin, että onpa hyvässä kunnossa, mutta sitten alkoi pyöriä mielessä, että eikö juossut tosissaan. Onhan Olaa juoksutettu talvella, joten hyvässä kunnossa Ola on. Ajatellaan vaan positiivisesti. Olan sijoitukseksi tuli 9/11 pistein 198.

Ola juuri alkuerien jälkeen. Ei siltä näytä, että olisi 700m juossut.

torstai 7. helmikuuta 2019

Hups, tammikuun vilahti ohi enkä saanut blogiin kirjoitettua mitään. Ja aihetta olisi kyllä ollut. Koirien kanssa on harrastettu taas ahkerasti, Ubi käy viikottain aksa-harkoissa ja näyttelyissäkin ollaan piipahdettu,
Ubi kävi tammikuussa Turun näyttelyssä. Mukavasti mentiin kimppakyydillä Ullan, Helin, Madden, Vegan ja Tuikun kanssa. Kaikki mahduttiin hyvin Hapan autoon, joka saatiin lainaksi.
Turussa olikin hurja määrä whippetejä eli yli 90. Päivä meni hauskasti koiramäärää ihmetellessä ja Ubi pyörähti valtavassa valioluokassa ja sai sileän erinomaisen.
Unkarilainen tuomari Robert Kotlár arvosteli Ubin näin:
"5 years old. Good size. Masculin head. Nice topline. Nice chest. Moderate angulations in front and rear. Slightly loose elbows."

Seuraava reissu olikin sitten Olan kanssa. Lähdimme kokeilemaan onnea aina Liettuaan asti eli Kaunasiin. Ja hienosti meni. En olisi ikinä uskonut, että Ola voi olla kv-näyttelyssä kahtena päivänä VSP ja saada kaksi cacibia, mutta niin siinä vaan kävi. Whippetejä näyttelyssä oli 20 ja olihan siellä mukana myös Liettuan voitokkain whippet-uros viime vuodelta, mutta niin vaan Ola nostettiin ensin valioluokan ja sitten myös urosten voittajaksi. Meinasin kyllä pyörtyä!
Kehät pyörivät Liettuassa vauhdilla eikä arvosteluja jaettu, mutta nähtävästi molemmat tuomarit pitivät Olasta, kun hienot resultit saatiin kotiinviemisiksi.
Muutenkin oli ihan mahtava matka. Matkaseurana Heli ja Mia ovat kyllä ihan huippuja. Meillä oli mukana yhteensä 6 koiraa (3 whippetiä ja 3 mäyräkoiraa) ja hienosti meni. Ubin sisko Pikka valioitui reisulla Liettuan valioksi ja Vega sai kaksi vara-cacibia.
Airbnb-asunnot toimivat taas hyvin ja erityisesti Kaunasissa asunto oli todellinen nappivalinta.

Ja ihan oikeasti – koiranäyttelymatkailu avartaa. Kaunas osoittautui kauniiksi ja mukavaksi kaupungiksi. Sinne voisi mennä vaikka uudestaan.
Hieno Ubi Turussa, kuva Kai Heinonen

Lauantaina tuomari oli Liettuasta. Kuva Heli Poikonen

Ja sunnuntaina Tanskasta

Näiden tuliaisten kanssa oli kiva tulla kotiin.






keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Olen ollut aikaansaamaton laiskuri. Blogi on jäänyt hunningolle. En tiedä miksi. Siinä vaan käy niin, että päivitysväli venyy ja venyy ja sitten tuntuu siltä, että mitä turhaan sitä kirjoittelemaan. Unohtuu, että tämä blogi on meidän oma päiväkirjamme omista koiristamme. Todistetusti olen blogista etsinyt tuomaritietoja ja tsekkailluit milloin koirat ovat käyneet eläinlääkärissä ja mitä niille sanottiinkaan. On siis aika ryhdistäytyä. Jos vaikka ottaisi tavoitteeksi tehdä merkinnän kerran kuussa, edes. Silloin saisi tärkeimmät tapahtumat kirjattua.
Sillä blogihiljaisuus ei ole johtunut tapahtumien puutteesta.  Vaikka juoksuharrastus onkin syystauolla, kaikkea muuta on kyllä tehty.
Ubin kanssa aloitimme taas agilityharrastukset. Se on hauskaa puuhaa, vauhdikasta yhdessä tekemistä, mikä haastaa erityisesti minut oppimaan uusia asioita. Agilitytreenin aikana ei voi muita maailman murheita todellakaan miettiä. Se on täydellistä keskittymistä vaativaa. Hurjan haastavaa ja hurjan innostavaa aina silloin kun onnistuu. Tuskin me koskaan minnekään kisaamaan päädymme, mutta talven pimeinä iltoina sitä on kiva harrastaa sisähallissa.
Näyttelyissäkin olemme käyneet – lähes kaikissa, mitä tarjolla on ollut. Olen ollut tyytyväinen päätökseeni ottaa mukaan vain yhden koiran kerrallaan. Tämä tuntuu toimivan ja samalla linjalla olen ajatellut jatkaa.
Ubi oli kanssani Whippet-Harrastajien Royal COS -tapahtumassa. Helin hienosti handlaamana se meni ja voitti luokkansa. Voi, että siinä on hieno koira! Olen siitä todella ylpeä.
Tässä Tony Timberlaken arvostelu Ubista:
Lovely moderate whippet. Free from any exaggeration. Pleasing outline. Well angulated front and rear. Elegant neck. Free accurate mover. A nice dog.
Ubi käyttöluokan ykkösenä, kuva Minna Puukko

Ubi käyttökoirien VSP, kuva Minna Puukko



Olan kanssa kävimme Jyväskylän kv-näyttelyssä. Koira sai ERIn ja oli taas ihan parasta reissuseuraa. Olen myös Olasta kovasti ylpeä. Koska norjalaisen Björg Fossin arvostelu on vielä tässä pöydällä niin kopioidaanpa se myös tänne. Näin tuomari arvosteli Olan, joka oli valioluokassa:
Excellent size & proportions. Masculin head, good expression, sufficient neck, correct top- and underline.Could have been a little better angulated in front, normally angulated hindquarters, good stability in movement, but could reach better out.
Ola Jyväskylässä, kuva Seppo Vuorinen.



Messarissa käytiin tietysti. Ja olipas siellä taas ihanaa. Lauantaina yli 90 ja sunnuntaina yli 80 whippetiä. Hauskaa oli jutella kaikkien kanssa. Messarissa vaan on oma ainutlaatuinen tunnelmansa.
Lauantaina tuomarina oli portugalilainen kasvattaja Paulo Coelho. Ilmoitin Olan avoimeen luokkaan ja poika saikin hienosti ERIn, sijoittui luokassaan kolmanneksi ja sai SA:n. Olin oikein tyytyväinen.

Olan arvostelu meni näin:
3 years old, Very nice dog of lovely size, type, shape & substance. Lovely head & expression. Elegant neck. Very nice body proportions. Excellent chess, fore chest & loin. Very well angulated front & rear. Would prefer smoother topline. Moves well, but could use more stamina.
Ola Messarissa, kuva Essi Piironen


Ubi olikin Messarissa sitten sunnuntaina valioluokassa. Tuomarina oli intialainen C.V. Sudarsan. Heli esitti Ubin hienosti ja tuloksena oli valtavassa valioluokassa sileä ERI ja seuraava arvostelu:
5 y old dog. Nice head, correct muzzle, correct ear placement. Good neck coming to good topline. Good front & loin, depth of brisket.  Moves going & coming very well.
Ubi Messarissa, kuva Kai Heinonen

Ubin liikettä Messarissa, kuva Kai Heinonen