tiistai 27. lokakuuta 2015

Kun hankimme ensimmäisen cairnimme yli 25 vuotta sitten, meidät tempaistiin mukaan koiraharrastukseen oikein kunnolla. 1990-luvun alussa Turussa toimi aktiivinen cairnporukka ja pääsimme mukaan monenmoiseen toimintaa. Homma oli todella yhteisöllistä ja yhdessä saimme aikaan yhtä sun toista.
Kun muutimme Savoon, jatkoimme hommaa vielä siellä. Sielläkin pidimme talkoilla näyttelytreenjä ja järjestimme sekä epävirallisia tapahtumia että erikoisnäyttelyn. Hauskaa oli ja porukalla syntyi.
Sitten kaikki lopahti. Luulin, että se liittyi ajankuvaan. Ajattelin, että ennen oli sellaista, että yhdessä oltiin ja tehtiin ja enää ei sellaista ole.
Kun hankimnme whippetit, niin huomasin, että ehei - kyllä sitä porukkahenkeä edelleen löytyy. (varmasti sitä löytyy edelleen myös cairneissa, me emme vaan sattuneet enää sellaista sopivaa ryhmää löytämään).
Meidän whippetien kasvattaja-Mari on ihan superhyvä järjestämää kaikkea yhteistä kivaa. Kiitos siitä. Monia mukavia hetkiä on jo yhdessä Besties-tiimiläisten kanssa ennätetty viettää ja toivottavasti vielä monenlaista on tulossa. Ainakin suunnitelmia on.
Hauskaa yhteisöllisyyttä ja "sukurakkautta" koettiin myös viime sunnuntaina, kun olimme jo perinteeksi tulleella Hupi-marssilla. Ubin ja Svean isoisän Hupin synttärikävelylle kokoonnuttiin Hupin omistajan Anitan kutsumina. Harmaa ja sateinen päivä sai iloisen fiiliksen aikaan, kun yhdessä tepasteltiin 10 kilometrin lenkki. Ja ihan superreipas oli 11-vuotisjuhlia viettänyt Hupi. Se marssi ihan lunkisti saman matkan kuin lapsensa, lapsenlapsensa ja lapsenlapsenlapsensa. Hurraa Hupi!

Kuvia lenkiltä














Tiuku (lapsenlapsenlapsi), Svea (lapsenlapsi), Hupi (sankari itse), Tuikku (lapsi)




perjantai 23. lokakuuta 2015

Katselin vanhoja kuvia Ubin pentuajasta. Laitetaan taas esille kuvia noin kahden vuoden takaa. Säästetään vielä muutama kuva vuoden päähän.









torstai 22. lokakuuta 2015

Harrastelin vähän videointia kameroilla. Hauskaa vaihtelua.

Tämmönen siitä tuli https://youtu.be/HVfMqtQnSl4


sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Illat pimenevät ja viilenevät ja väki lenkkipoluilla vähenee. Jotenkin näin taisin kirjoittaa facebookiin muutama päivä sitten. Ja hiljaista siellä lenkkipoluilla tosiaan on – aamulla ja illalla. Kuljen aamulenkit koirien kanssa lähimaastoissa ja koska katuvalot eivät kaikkialla pala, on käytetttävä otsalamppua. Hieman masentaa ajatus, että otsalampun valossa on kuljettava aamulenkit seuraavat viisi kuukautta.
Onneksi lokakuu on ollut aurinkoinen, joten silloin kun on ulos päivänvalossa ennättänyt, on saanut nauttia sinisestä taivaasta ja valosta.
Vaan näin syksyllä ja talvella sen huomaa, millaisia terveyspoliiseja koirat ovat. On pakko ulkoilla ja käydä siellä lenkeillä, vaikka sitten sen otsalampun valossa. En ole ihan varma, tulisiko lähdettyä, jos koiria ei olisi. Sohvanpohjalle jäisin varmaan työpäivän jälkeen makaamaan.
Ja kyllä siellä sohvalla ennätetään meilläkin makailla, vaikka lenkkeilläänkin. Meidän koko koirakolmikko on nykyään melkoinen sohvanvaltausryhmä. Myös Iikka on nyt yli 11-vuotiaana keksinyt, että sohvalla on mukava makailla. Koira, joka ei aikaisemmin koskaan tullut sohvalle, on siellä nyt ensimmäisenä. Ja minulla ja Hapalla alkaa loppuillasta olla sohvalla jo ahdasta, kun Iikka valloittaa oman tilansa ja ensin pienelle kerälle sohvalle ahtautuneet whippetit alkavat pikkuhiljaa oikoa pitkiä jalkojaan ja viedä sohvatilaa koko ajan enemmän. Mutta kotoisaa on loikoa viidestään sohvalla, kun ulkona on pimeää ja kylmää.

Vipukat etsivät pudonneita omenoita.

Sohvanvaltaajat

Jep. Iikka tuijottaa kuusiaitaa.

torstai 8. lokakuuta 2015

Jotenkin tuntuu, että talvinen arki ja harmaus on taas alkanut - vaikka ulkona onkin tällä viikolla paistanut upeasti päivällä aurinko. Aamu- ja iltalenkeillä on jo kovasti pimeää ja kylmää. Otsalampun valossa onkin taivallettu Siuntion kylpylän lenkkejä aamuisin ja iltaisin pitkin ja poikin. Tällä viikolla ei enää ollut juoksutreenjä - ja jotain talviharrastusta pitäisi koirien kanssa taas kehitellä. Viime talvenahan kävin Ubin kanssa sekä agilityssä että rally-tokossa. Samantyyppisiä suunnitelmia on tällekin talvelle, kunhan vain saisi aikaiseksi.
Viime viikonloppuna olimme Kotkassa juhlimassa. Mukavasti koko koirakolmikko kulki taas mukana. Viihtyivät hoidossa Hutikalla ja olivat mukana synttärikahveillakin ihan suht sivistyneesti. Sunnuntaiaamuna testattiin koirien paukkuarkuutta. Sitä ei ole, sen voi todeta. Ne eivät korvaansa lotkauttaneet, kun sorsastajat aloittivat sarjatulensa aamulla ennen seitsemään. Minä heräsin aamulla kauheaan laukausten vaihtoon, mutta koirat vaan nukkuivat. Eivätkä ne aamulenkilläkään reagoineet mitenkään, vaikka tulitus jatkui ja aina välillä paukkui ihan kunnolla, kun äänet kimpoilivat takaisin esimerkiksi koulun seinistä. Tämä sama sorsatusmeininki on jatkunut noilla kulmilla niin kauan kuin muistan. Mutta ihmetyttää se silti, että sorsanhimoiset saavat paukutella viikonloppuna keskellä asutusta. Minua se siis häiritsi, mutta koiria ei. Hyvä niin.

Heti pihalle mentäessä pitää käydä syömässä kriikunoita

Iikkan täytyy vahtia kuusiaitaa. 


perjantai 2. lokakuuta 2015

Kiire. Se on tämän viikon sana. Tosin viime sunnuntaina meillä ei yht´äkkiä ollutkaan yhtään kiire, kun Kartanon maastojuoksukisat lauantaina yllättäen peruttiin. Syy oli se, että pellolla oli heinäseipäiden jättämiä reikiä. Kisojen peruuttaminen oli fiksu päätös eläinlääkäriltä, mutta kyllähän se silti vähän harmitti, kun Ubi ei päässytkään suunnitelmien mukaan kisaamaan. Koska samalla kertaa peruuntui meidän Whippet-Harrastajilta tilaamien vaatteiden hakukeikka, piti vaatteiden haku suunnitella uusiksi. Niinpä lähdimme Annan, Rypyn, Rastan ja Chance-pennun kanssa parin tunnin lenkille Viikkiin ja samalla haimme takin, huppereita ja t-paitoja. Lenkki oli mukava ja Chancen mielestä Iikan häntä oli todella mukava. Se nappaili Iikan häntäkarvoja suuhunsa aina kun silmä vältti. Vaatteet olivat todella hyviä. Olen tyytyväinen.
Tiistaina kiirehdettiin vuoden viimeisiin rataharkkoihin Hyvinkäälle. Svea harjoitteli nyt kopittamista iha  yksikseen ja Ubi juoksi Viktorin, Myytin ja Muumin kanssa vielä yhden 350-metrisen. Mukavaa oli sekin.
Torstai-ilta kului Iikan trimmauksessa Myllypurossa. Anna otti Iikalta päällikarvan kokonaan pois ja nyt meillä on ihanan pehmoinen alusvillainen carin. Whippetit lenkkeilivät Myllypurossa ja koisasivat loppuillan Annan trimmaamossa.
Tänään on juostu kontrolleissa. Ensin aamulla Iikka kävi meidän paikallisella eläinlääkärillä kilpirauhaskontrollissa. Tulos näytti hyvältä, joten lääkitystä jatketaan nykyiseen tapaan.
Loppupäivä kului Svean ja Ubin kanssa Svean kontrollimatkalla Helsinkiin. Matkustimme Kirkkonummelta junalla Pasilaan ja vaihdoimme Pasilassa Käpylän asemalle kulkevaan junaan. Sieltä sitten köpöttelimme Helin luokse verikokeeseen. Samaan tapaan tulitiin taas kotiinpäin. Whippetien kanssa oli mukava matkustaa, mutta ihan väsyineitä ne kyllä reissun jälkeen ovat olleet. Nyt pidetään peukkuja, että myös Svean kontrolliverikoe näyttää hyviä arvoja.

Laitetaan kuvia syyskuulta.

Iikka keksi mennä  hyvään paikkaan istuskelemaan Hyvinkään juoksuradalla