lauantai 25. maaliskuuta 2017

Ei sitä viime vuonna osannut oikein arvostaa kuinka upeasti Ubi avasi maastokauden 2016. Näin noviisina sitä oli vaan suu ymmyrkäisenä ja ihmetteli. Mutta mahtavasti siis meni ja nautitaan siitä nyt, kun asian on sisäistänyt ja sen alkaa ymmärtää. Ubi sai hienon diplomin ja ruusukkeen Helsingin Vinttikoirakerholta. Ihan tuli yllätyksenä tämä. Mutta mukava yllätys, totta kai. Hauskaa, että kerhot muistavat tällä tavoin. Kiitokset siis HVK!

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Oi Ola, minkä teit, ajattelin, kun täyttelin Viroon Olan juniorivaliohakemusta. Hieno Ola sai siis sen kolmannen sertinsä Virosta ja pääsin hakemusta täyttämään. Olimme Helin kanssa puolitoista viikkoa sitten (samaan aikaan kuin talvimaastot) Tallinnan kaikkien rotujen näyttelyssä ja reissu oli kyllä ihan supermukava. Mukana meillä oli koirakolmikko Ola, Pikka ja Tuikku. Ne olivat kaikki kolme rentoja reissaajia, joiden yhdessäolo oli sopuisaa, niinpä matka oli leppoisa. Kiireetön se oli myös näyttelyaikataulun puolesta, sillä sekä lauantaina että sunnuntaina kehät alkoivat vasta iltapäivällä. Niinpä me saimme lojua hotellilla ja syödä hitaita aamiaisia kuin lomalla ikään. Oikein mainio matka oli myös tulosten puolesta. Ola sai heti lauantaina sen tarvittavan sertin ja oli VSP. Pikka sai reissusta kaksi serttiä, mikä oli ihan mahtava juttu. Tuikku nautti näyttelystä, mutta sai kummaltakin tuomarilta EVA:n puuttuvan silmän vuoksi, vaikka kehään vietiin eläinlääkärin todistus. Toki Tuikku on jo sekä Viron valio että veteraanivalio, joten se olikin matkalla lähinnä viihtymässä. Sunnuntaina Ola ei olisi saanut vastaanottaa sertiä, mutta eipä sitä sille tarjottukaan, kun tuomari piti Olaa vain erittäin hyvänä. No, tuokin otettiin tyynenä vastaan, kun kaikki mitä reisusta oli tultu hakemaan, oli jo saatu.
Hotelli oli meillä sama kuin syksyllä ja kaikki toimi erinomaisesti.
Kiitokset Helille hyvästä seurasta. Nyt vähän jo harmittaa, että Olan kanssa seuraavalle matkalle kannattaa lähteä vasta ensi vuoden puolella, kun koira on täyttänyt kaksi vuotta. Sitten alkaakin vaikeampi homma, se puuttuvan aikuissertin metsästys.

Näin leppoisa oli meidän näyttelyretki, Kuva Heli Poikonen.

Olan ja Pikan lauantain ruusukesaldo.

Koko trio köllötteli sopuisasti hotellilla. Myös autossa kolmikko matkusti sopuisasti samassa häkissä,

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Minulla oli jossain vaiheessa syksyllä mielessä, kun katsoin tapahtumakalenterista maastokilpailuja, että kaikki koirat voisivat osallistua talvimaastoihin. Se olisi Olalle ensikilpailu. Kun sitten vinttikoiraliiton kilpailukalenteri julkaistiin, niin tajusin, että Ola ei voikaan osallistua. Ola täytti vasta seuraavana päivänä vaadittavat 15kk. Svean jouduin jättämään pois, koska polkuanturat eivät kestä tätä karkeata lunta. Joten Ubi ainoastaan osallistui talvimaastoihin. Ubilla oli myös viimevuotinen voitto puolustettavana. Ola lähti sitten Tallinnaan näyttelyyn hakemaan sitä viimeistä juniorisertiä ja Terhi pyysi minulle kenneltytöksi Lauran. Se oli hyvä, niin sain lämmiteltyä Ubia helpommin eikä tarvinnut huolehtia Sveasta. Laura sai myös kokea mitä tapahtuu, kun minä annan Svean remmin pois. Svea oli välittömästi jalkani vieressä tapittamassa silmät pyöreänä minua ja Laura ei tahtonut saada Sveaa liikkeelle. Nameilla Svea rauhoittui ja Lauran ja Svean yhteiselo meni hienosti. 
Laura ja Svea keskellä kenttää katsomassa juoksuja ja nauttimassa auringosta. 

Ubi ei ole päässyt talvella ollenkaan juoksemaan, joten otin talvimaastot harjoittelun kannalta. Semmoinen se sitten olikin. Ubi oli alkuerien jälkeen viimeinen pisteillä 154. 150 pistettä oli raja finaaleihin, joten melkein meinasi jäädä harjoittelu vajaaksi. Ubi teki taas sen saman, minkä teki viime kesänä kerran aikaisemmin. Ubi lähti heti startista aivan omille reiteille. Se tiesi sitten sitä, että kilpailu oli ohi. En pettynyt. Nauroin ja totesin vaan, että jaaha. Ubi juoksi siis alkuerät ihan miten sattuu. Joku tuomareista kommentoi radioon, että sekoilee täälläkin omiaan. Finaalissa Ubi juoksi minusta ihan hyvin ja sai pisteitä 203. Ihan hyvä parannus pisteissä. Sijaksi Ubille tuli 9/14. Finaaleissa oli muutakin tapahtumaan, kun kaksi oli diskattu ja yksi sai 0-pistettä. Yksi myös luopui finaaleista, joten yhden Ubi ohitti pisteissä juoksemalla. Rata oli rankka, koska siinä oli upottavaa karkeaa nuoskalunta paksulti. Siellä oli itsekin vaikea kävellä. Ero oli huima viimevuotiseen rataan. Viime vuonna rata oli pitkä, mutta koirien oli siinä hyvä juosta.  Nyt rata oli hyvä juoksukunnonkohotusrata. Sitähän me haettiin. Mutta  oli hieno aurinkoinen päivä ja oli todella hauskaa. Ubi nautti suunnattomasti, kun pääsi juoksemaan rätin perässä. 
Finaalistartti. Kuva Marko Pessi.

Kuva Marko Pessi
Kuva Marko Pessi

Kuva Marko Pessi

Kuva Marko Pessi


Lauralta sain lainaksi äänikirjoja, mutta en pystynyt niitä kuuntelemaan kotimatkalla, koska valmentaja rupesi analysoimaan, miksi Ubi teki niin kuin teki. Tulin siihen johtopäätökseen, että et voi mitään. Sitten kun näin lopputulokset, niin rupesin miettimään, että oliko Ubista haittaa kilpailuparille. Alkuerien kilpailupari oli juossut finaaleissa parhaat pisteet kaikista ja noussut toiseksi. Upea juoksu. Itse alkuerä juoksussa en huomannut, että Ubi olisi häirinnyt, mutta mieleen tulikin se, että arvostelussa se saattoi näkyä. Ubin sooloilu keräsi kaikkien huomion ja jätti kilpailuparin ehkä vähemmälle huomiolle. Olisiko tässä jo niin paljon syytä, että en veisi Ubia enää maastojuoksuihin? Heli palautti minut maanpinnalle ja antoi järkeen käyvät perustelut. Niistä minä pidän. Helin muistakin neuvoista ja esimerkeistä aloin miettiä, mitä viime kautena tapahtui. Kiitos Heli. Me tehdään toukokuussa samalla tavalla, jos se on mahdollista, joten Ubi juoksee vielä maastokisoissa.