Tänään olin Ubin kanssa Espoossa työpäivän. Nyt viimeistään selvisi, että Minnie on Ubin hyvä ystävä. Ubilta pääsi oikein ilopissit, kun tapasi työkaverini Minnien pihalla. Semmoista ei ole aikaisemmin tapahtunut. Muuten työpäivässä ei mitään ihmeellistä ollut paitsi kotimatkalla hirviö kassissa. Onneksi hirviö rauhoittui ennen kotiinpääsyä. Kotona oli sitten haasteellista leikkiä, kun Ubi oli vasemmassa kädessä kiinni ja Iikka oikeassa. Kyllä. Iikka on alkanut leikkiä. Siskoni Sari oli ostanut Ubille lelun ja hän kysyi meiltä, että miten Iikka suhtautuu uuteen leluun? Me molemmat sanoimme suurin piirtein yhteen ääneen, että ei Iikka välitä. Nyt Iikka on kuitenkin leikkinyt juuri tällä lelulla. Iikalla on ollut myös toinen leikki, mitä se on minun kanssa harrastanut eli sormikoukku. Olen ottanut etusormella Iikan kulmahampaiden takaa kiinni ja vetänyt koiraa. Nuorempana jopa nostin Iikan näin ilmaan. Tänään sitten piti Iikan kanssa ottaa sormikoukkua, kun se sitä halusi. Samaan aikaan Ubi roikkui minun vasemmassa kädessä, kun oikealla vedettiin Iikkan kanssa sormikoukkua. Haasteellista.

Mitä isommat.. ei kun vanhemmat ja painavammat,

niin kevyemmät ja nuoremmat perässä. Ubi meni Iikan perässä vuorenkilpien sekaan.

Rokotuspäivä. Eläinlääkärillä Ubi myös punnittiin ja painoa on nyt 6,85. Aika hurjaa vauhtia pentu siis kasvaa. Reilussa kahdessa viikossa painoa on tullut kaksi kiloa lisää, eikä tuo miltään paksukaiselta näytä. Ubi sai myös uuden hienon rokotuskortin. Eläinkääkäri kirjoitti, että yleistutkimuksessa ei mitään poikkeavaa, leukakin parantunut hyvin!

Tutkimuspöydällä sai Ubista olla ylpeä. Se antoi oikein nätisti katsoa hampaat ja korvat sekä tehdä tutkimuksen. Kun eläinlääkäri antoi sille ruokaa, Ubi ei edes huomannut, että sitä pistettiin. Kokemus oli sen mielestä varmaan ihan positiivinen.

Samalla käynnillä myös Iikka kävi kontrollissa. Senkin suhteen saatiin hyviä uutisia. Iikan ei enää tarvitse syödä erikoisruokaa eli se voi siirtyä normiruokaan. Eturauhanen on pienentynyt ja vaikka sen vasemmalla puolella onkin kysta, sekin on pieni ja pehmeä. 

Pidin tänään etäpäivän ja sen aikana koirulit pääosin nukkuivat. Iikka halusi nukkumaan samaan huoneeseen kuin Ubi. Ehkä se on hyvä merkki myös. Toisaalta koirien leikit ovat edelleen melko kummallisia. Molemmat haukkuvat ja Iikka yrittää jahdata Ubia ja Ubi näyttää siltä, että sitä vähän pelottaa, mutta sitten taas se puolestaan hyppii Iikan päälle ja Iikka näyttää siltä, että kohta pärähtää. Odotellaan, ehkä ne vielä löytävät yhteisen sävelen.

Ubin päivä sujui tänään Helsingin toimistolla. Aamulla se harjoitteli taas yksinoloa Iikan aamulenkin ajan.
Työpäivät sujuvat Ubilta rutiinilla ja on hauska huomata, että pikkukoira on selvästi oppinut reitit, jotka kuljetaan junalta töihin ja ruokatunnin aikana töistä puistoon ja lounassalaattia ostamaan Kampin keskukseen. 

Sisäsiisteysharjoittelu tuntuu uponneen pienen pennun kaaliin melko hyvin. Se osaa kotona jo pyytää ulos, eli menee ulko-oven taakse, kun on hätä. Jos vahinko tulee sisään, siitä saavat omistajat syyttää omaa hitauttaan. Ubi on myös alkanut pissata ja kakata lenkeillä. Eli kun aamulla kävelemme asemalta töihin, se osaa kyykistää molemmat asiansa. Melko hienosti vasta 12-viikkoiselta pennulta! Tietysti niitä vahinkojakin sattuu, mutta yhä harvemmin.

Toinen asia, minkä Ubi on myös oppinut, on se, että kaikkea ei tarvitse syödä. Muutama viikko sitten sain sitä ulkoiluttaessa hihkua jatkuvasti sanoja "Irti" ja "Ei". Nyt pentu ohittaa kadulla lähes kaiken suuhun napattavan. Mutta hanhenkakkaa se ei oikein voi vastustaa. Ja sitä löytyy Musiikkitalon ja Kiasman välisiltä nurmikentiltä melkoisesti.

Pirun syksy ja pilviset kelit. Ei oikein riitä valo enää kuvata koiria pihalla töiden jälkeen. Kuvaaminen taitaa jäädä vain viikonlopuiksi ellei ilmat vähän kirkastu. Piru. Tai sitten täytyy kuvailla työpaikalla, kun Ubi on työssä mukana. On se vaan mukava työkaveri. Sylissä nukuu ja lämmittää minua. Tänään sain uuden tuolin ja nyt Ubin on siinä mukavampi olla minun sylissä. Niin, Ubilla oli tänään työpäivä Espoossa. Tosin taisi viikonloppu painaa, kun nukkui pitkiä pätkiä. Heräsi onneksi juuri ruokatunniksi ja sain peuhata pennun kanssa. Ulkoilu ei oikein silloin maittanut, kun tuuli niin reippaasti. Illaksi on luvattu vielä kovempaa tuulta, joten saa nähdä miten ulkoilu silloin maittaa. Kun työpäivä alkoi olla päätöksessä, niin Ubi heräsi juuri sopivasti. Tosin en minä huomannut pennun heräämistä ennen kuin kuulin veden juomista vieressäni. Tosi hiljaa osaa pentu kyllä liikkua. Kotona sitten ukot vähän painivat. Taitaa Iikalla olla paras päivä aina maanantaina, kun se jaksoi taas painia. 

Ulkona kerkesin napata kuolleen rotan Ubin nenän edestä pois. Mistä lienee siihen tupsahtanut kuolemaan. Toivottavasti oli yksittäinen tapaus. 

Ubi on ollut reissussa. Siinä syy blogihiljaisuuteen. Olimme koko porukka viikonlopun Pyhtäällä ja Kotkassa. Matkaan mahtui paljon uusia kokemuksia pikkukoiran elämässä. 

1) Ubi matkusti ensimmäistä kertaa parituntisen automatkan. Sen Ubi hallitsi täydellisesti - ja nukkui koko matkan. Kertaakaan ei tarvinnut pysähtyä pissalle. 

2) Ubi nukkui kylässä. Nukumme vanhempieni luona patjoilla olohuoneen lattialla ja se sopi Ubille oikein hyvin. Pentu nukkui ennätyspitkään molempina aamuina. Tosin se piti käyttää ulkona tarpeilla aamuyöstä, mutta sen jälkeen taas uni siskonpetissä maittoi.

3) Ubi harjoitteli yksinoloa. Olimme tätini hautajaisissa ja Ubi ja Iikka jäivät kahdestaan vanhempieni luo. Ubi jäi omaan sänkyynsä nukkumaan, mutta kun Hapa tuli siunaustilaisuudesta koirien luo, löytyi Ubin sängystä sekä äitini kävelykenkä että crocksi. Ja molempia oli pureskeltu!

4) Ubi tutustui Frankiin. Ajatus oli, että olisimme menneet Ubin kanssa Frankin luo kylään, mutta vajaan vuoden vanha kettuterrieri oli liikkeissään sen verran raju, että tyydyttiin yhteiseen ulkoiluun. Katsotaan sitten seuraavalla kerralla. 

5) Ubi leikki kääpiösnautseri Tadin kanssa. Ja se sujui hyvin. Tadi ja Ubi osasivat heti painia yhdessä. Tadin kodin pihalla Ubi sai myös melkoisia whippethepuleita ja juoksi höyryjä ulos, kun Tadi huilasi sisällä.

6) Ubi tutustui uusiin ihmisiin ja koteihin ja lenkkipolkuihin. Se oli koko reissun ajan reipas. Ei whippettiä voi missään nimessä arkana koirana pitää!

Nyt ollaan kotona ja pohditaan miten saataisiin leikit Iikan kanssa aikaan. Iikka haukkuu ja jahtaa Ubia. Molemmat mopet taitavat olla reissuista aika väsyneitä. 

Ubi oli Espoossa minun työpaikalla. Nukkui lähes koko päivän. Otin muutaman kuvan töiden jälkeen ja laitetaan ne blogiin, kun ei ole mitään kirjoitettavaa.

Matalapaine vai mikä lie väsytti Ubia tänään ihan kamalasti. Työpäivä meni pääasiassa uinuen. Ulkona ei voinut kävellä yhtään, kun satoi ja tuuli. Kampissa ihmiset joko nauroivat, pyörittelivät päätään tai heittivät outoja kommentteja, kun yritin saada pentua liikkumaan. 

Päivä oli tänään myös superpitkä, sillä työpäivän päälle matkustettiin metrolla Myllypuroon Iikan trimmaukseen. Iikka oli viettänyt työpäivän Hapan kanssa Espoossa.

Ubin ensimmäinen metromatka meni ubimaiseen tapaan rennosti - lähinnä silmät ummessa. Ja jälleen kerran minä sain jutella koko metromatkan ventovieraiden kanssa heidän koiristaan. Koiranpentu todellakin irrottaa ihmisten kielenkannat.

Iikan trimmaustakin Ubi seurasi rennosti sylissä nukkuen. Iikka siistittiin - joten nyt  setämiehen kelpaa.

Myös pentu nostettiin  trimmauspöydälle ja trimmaaja Anna katseli hampaat ja kokeili pennun läpi. Hienosti Ubi antoi tutkia, ei rimpuillut yhtään.

Kun koko päivä on nukuttu, niin nyt kotona riehutaan. Meteli on taas kamala, kun sekä Iikka että Ubi haukkuvat. Saa nähdä mihin kellonaikaan malttavat homman lopettaa.

On hauska huomata, miten koiranpentu kassissa kirvoittaa ihmiset juttelemaan junassa. Lähes jokaisella kotiintulomatkalla olen nyt kuullut tarinoita erilaisista koirista - kunhan vastapäätäistujat ovat ensin ihmetelleet kuinka sikeästi koiranpentu kassissa nukkuukaan. 

Ubin Helsinki-päivä sujui mallikkaasti. Sille on töissä muodostunut jo selvä rytmi (tai ainakin niin kuvittelen). On myös mielenkiintoista huomata, miten nopeasti pentu oppii kaikenlaista. Kolme viikkoa sitten sain kokoajan olla poimimassa ryönää pois Ubin suusta. Nyt pentu ottaa enää todella harvoin mitään suuhunsa. Se tallustelee kaupungilla kuin vanha tekijä.

Tänään Ubi oli ensimmäistä kertaa ihan yksin kotona. Hapa lähti töihin ja minä olin aamulenkillä Iikan kanssa. Kun tulin lenkiltä, pentu nukkui tyytyväisenä pesässään eikä tullut meitä edes morjestamaan. Ei tainut tästä yksinjäämisestä jäädä traumoja.

Ubi kasvaa kohisten. Työkaverit ihmettelevät kuinka paljon koira on kasvanut muutamassa päivässä. Kasvaminen on tietysti hienoa, mutta vähän surettaa se, että kohta koira ei enää mahdu kassiinsa. Miten me sitten ne junamatkat hoidetaan?

Ubi oli minun kanssa Espoossa ja Ubi alkaa olla rutinoitunut työssäkävijä. Varsinainen päivänpiristys alkoi, kun päästiin kotia ja oltiin syöty. Iikka aloitti varsinaisen koirapainishown. Varmaan kolmevarttia sisällä painia ja huomasin, että Ubi alkoi väsähtää Iikan painostuksessa. Alkoi jo kimeä vastalauseiden anto. Päästin koirat pihalle ja vedin kaikesta huolimatta karvakaulusta Ubille, mutta Iikka innostui jahtaamaan Ubia. Koirat menivät peräkanaa pitkin tontia. En muista milloin Iikka olisi juossut noin paljoa. Että minulle tuli hyvä mieli. Iikan vaivat taitavat olla takanapäin. Laitetaan huono puhelimella kuvattu video. En tajunnut ollenkaan kuvata valokuvia, kun minulla oli niin hauskaa.

Tänään vietettiin kotipäivää. Olimme pihalla pitempiä jaksoja siivoten pihaa. Ei mitään sen kummempaa. Laitetaan enemmän kuvia kertomaan päivästä enemmän.

Ubi etsi omemia lehtien alta.

Yritettiin vetää karvakaulusta, mutta Ubia ei oikein kiinnostanut.

Iltapäivällä Ubille laitettiin villapaita

Iikka vahtasi edelleen kuusiaitaa koko päivän.

Villis on käynyt jo pieneksi.

Joten laitettiin vielä vanha takki.

Yksitoistaviikkoispäivän kunniaksi Ubi pääsi tänään pentutapaamiseen. Jihuu! Se oli hauskaa. Ubi riehasi Hyvinkään hiekkakuopilla yhdessä Urhon, Pikkan ja Zombien kanssa. Pentukvartetto juoksi hiekkavuoria ylös ja alas, riekkui toistensa kimpussa, jahtasi tosiaan ja nautti ilmiselvästi pentuelämästä. Mukavaa oli kaikilla ja myös kaikki omistajat olivat tyytyväisiä.

Kiitos Helin, Ubi sai myös uuden takin. Ja se on niin hieno! Uusi takki päällä kehtaa taas tallustella tuulessa ja vähän vesisateessakin.

On todella hienoa, että tällaisia pentutapaamisia järjestetään. Eihän tällaista liikuntaa voita mikään. Kiitokset siis Marille ja Helille.

Ubi taisi olla porukasta huonoimmassa kunnossa, sillä se simahti ensimmäisenä. Ja me kun ollaan luultu, että se on liikkunut paljon. On meillä vaan runsaasti opittavaa whippetin tavoista. 

Tapaamisen päätteksi jäimme vielä katsomaan, kun isot koirat juoksivat. Ja samalla äiti-Tuikku kävi morjestamssa lapsostaan. Myös "tätejä" pikku-ukko kiinnosti. 

Ilta on Ubilla sujunut rauhallisesti. Taitaa vähän jaloissa päivän juoksut painaa.

Kohtuullisen vaikeaa löytää kuvaa missä sisarukset näkyisivät kaikki

Aluksi oli meno vauhdikasta

Hiekalla oli hyvä juosta

Urhon katse oli jo Pikassa. Kuvasarja alla.

Lopputuloksena Urhon oma urhonhyppy.

Helin takkimuotia.

Ubin uusi takki

Isosisko Olgan vauhtia

Tädit olivat kiinnostuneita Ubista

Äiti Tuikku kävi morjestamassa

Ubi väsähti ja oli nukahtaa Terhin syliin

Oli synkkä ja myrskyisä aamu – eikä Ubi tykännyt siitä yhtään. Ja kaiken hyvän lisäksi piti lähteä junalla töihin. Junaa asemalla odottaessa Ubi oli puettu fleecetakkiin ja sen päälle vedetty sadetakki, jossa on huppu. Ubi mökötti huppu päässä ja näytti siltä, että olen maailman suurin koirankiduttaja, kun raahaan pennun tällaiseen sadeaamuun. 

Työpäivä sujui jo suht' rutiinilla. Hauskaa Ubin mielestä oli se, että Miikka juoksutti koiraa avokonttorin kokolattiamatolla. Ei ole parempaa sisäpaikkaa whippetille juosta. 

Kotona Iikka oli edelleen suopea Ubille. Nytkin ne vähän riehaavat yhdessä. Mielestäni positiivisinta on se, että ne malttavat pikkuhiljaa myös rauhoittua samaan huoneeseen nukkumaan.

Taitaa kuusiaidassa olla supikoiria, kun Iikka viihtyy kuusiaidan vierustalla ja sen sisällä

Pientä painia

Ubi yllätti heti aamulla lurppakorvallaan. Toinen korvista lurpattaa eritavalla. Koira on hassun näköinen. 

Ubi lähti minun mukaan Espooseen töihin ja siellä Terhin ostama uusi lelu oli mitä mainioin. Työnsin siihen puruluita pystyyn. Niitä Ubi sitten pureskeli lelussa ja siitä väsähtäneenä nukkui sitten reilusti. Kotona on sikäli mukavaa nyt, että Iikka jaksaa jo vähän painia Ubin kanssa. Paini on sikäli erikoista, että meteli on niin kova. Painien jälkeen Ubi väsähtikin ja kömpi sänkyynsä. Me jäimme Iikan kanssa samaan huoneeseen ja Ubi tarkkaili koko ajan Iikkaa silmät väsyneenä puoliavoimena. Ajattelin, että me Iikan kanssa poistutaan huoneesta. Istahdin sohvalle missä meinasin ottaa päiväunet. Aina ei mene niin kuin ajattelee. Ubi tuli heti sohvalle ja Iikka alkoi tarkkailun, että mitä se pentu touhuaa minun vieressä. Otin Ubin kainaloon ja mentiin Iikan kanssa makkarin sänkyyn. Ubi tästä riehaantui ja putosi taas sängystä. Joten menimme kaikki takaisin Ubin sängyn viereen. Huoneessa olevaan vierassänkyyn sitten Iikka aikoi käydä nukkumaan ja Ubi nuhjasi omassa sängyssään, kunnes Terhi sitten tulikin jo kotia. Taas hetki riehumista ja sitten molemmat koirat kävivät koisimaan.

Silmät ja korva lurpallaan pitää Iikkaa seurata

Sängyssä nuhjaamissa