Ubin blogi on ollut hiljaiselossa jo monta viikkoa. Syyt ovat ne tavalliset: arki, arki, arki, kiire, kiire, kiire. Olimme talvilomallakin, mutta se oli niin työntäytteistä aikaa Kotkassa, että Ubi ja Iikka olivat talvilomamme ajan hoidossa isälläni ja äidilläni. Siellä ne saivat löllötellä rauhassa, kyttäillä monet päivä- ja iltapäivä- ja salakahvit, ruuanlaitot ja leipomiset. Isäni ulkoilutti Ubia ja äiti vei lenkille Iikkaa. Hyvin meni. Positiivisinta oli se, että koirat jäivät ihan mielellään isälle ja äidille myös yksin eli ne saattoi jättää sinne myös keskenään.
Kotona on sitten ollut arkikiireitä. Malliesimerkkinä Ubin päivä viime tiistailta:
Klo 5.30 herätys
klo 5.30–6.30 aamutoimet
klo 6.30 töihin Espooseen
klo 7.00 aamulenkki Espoossa
klo 7.30–12.00 töissä, sisältäen herkuttelua, työkavereiden tervehtimistä, työkavereiden koirien tervehtimistä ja lepäilyä
klo 12.00-12.15 piipahdus ulkona
klo 12.15–15.15. töissä, sisältäen herkuttelua, työkavereiden tervehtimistä, työkavereiden koirien tervehtimistä ja lepäilyä
klo 15.15–15.45 kotimatka Siuntioon
klo 15.45–16.00 ruokailu
klo 16.00–16.45 ulkoilua Iikan kanssa pihalla
klo 16.45–17.20 lepäilyä sisällä (Hapan päivätirsat)
klo 17.20–17.50 matka rally-tokotreeneihin Lohjalle
klo 17.50–18.00 pieni ulkoilu Lohjalla
klo 18.00–19.00 rally-tokotreenit, sisältäen esimerkiksi 360-asteen käännöksen opettelua ja kolme erilaista rataa
klo 19.00–19.30 kotimatka Siuntioon
klo 19.30–19.35 kotona hakemassa Iikka ja Hapa mukaan kauppareissulle
klo 19.35–20.20 kauppareissulla Terhin kanssa lenkillä, Hapa kaupassa
klo 20.20–20.25 kotimatka kauppareissuilta
klo 20.30 kotona, iltaherkut ja nukkumaan

Iikan vakiopaikka

Siikakoski

Kyläpaikan sängyssä on hyvä makailla yhdessä

Mustavalkoiset ovat itse kehittämistä filmirullista. Jotain sain näkyviin filmiltä. Jatkuu.

Eilen oli hieno iltapäivä. Myös Ubi hyväksyi lämpöisen ilman ja alkoi kirmailla jaliksen kanssa. Iikka on alkanut karkailla aidatulta alueelta. Vanhaherra puskee itsensä heppoisen verkkoaidan läpi. Viime kesänä tekemättä jäänyt parempi aita täytyy tehdä hetimiten. Alunperin aita piti parantaa helposti yli hyppäävän whippetin takia, mutta Ubi on pysynyt hienosti aidatulla alueella. Nyt siis vanhaherra aiheuttaa paineita aidan uusimiseksi. Otin muutaman kuvan lämpöisestä talvipäivästä. Maaliskuu on siis talvikuukausi. Sillä sipuli.

Tämä kuva on otettu jo helmikuussa. Hämmentävää.

Jääkaapissamme on ollut kymmenen vuotta pussi missä on ollut filmirullia. Olen koko ajan luullut, että ne ovat käyttämättömiä. Siellä ne ovat kulkeneet parit muutot ilman, että niistä on sen kummemmin välitetty. Nyt kun on tämä ”vilmifillitys”, niin ajattelin tarkastella mitä pussista löytyy. Yllätykseksi sieltä löytyi pari rullaa jo kuvattuja värinegatiivirullia. Terhi vei rullat kehitykseen. Kun negatiivit tulivat takaisin, niin niistä näkyi kuvia pikku-Iikasta, Kapusta ja viimeinen kuva Tossusta kukkapenkissä viimeisenä lämpimänä päivänä. Tossun kuvanoton muistan ja olen miettinyt vuosien varrella missä kuva on. Siellähän se kehittämättä rullalla. Aika oli tehnyt tehtävänsä negatiiveille. Aivan kurantia ne eivät enää olleet.

Iikan piti pentuna päästä lähelle muita nukkumaan. Jos ei muuten, niin sohvan alla.

Pikku-Iikka.

Vanhukset olisivat tarvinneet arvokkaamman turkin hoidin. Hävettää.

Viimeinen päivä lämpimässä auringossa.