sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Tänään saimme aikaiseksi pikku retken Kopparnäsiin. Kävelimme alueen metsäisempää osuutta, sillä rantakalliot ovat pirullisen liukkaita. Oli virkistävää kävellä uusissa maisemissa. Ja meille tyypilliseen tapaan lähdimme etsimään oikopolkua ja päädyimme ryteikköön - no perille, eli autolle lopulta päästiin. Iikkakin jaksoi tunnin lenkin suht mukavasti. Ja pikkukoiraa nukutti päivällä, kun oltiin käyty katsomassa uusia maastoja.
Ubin takahampaat vaihtuvat nyt vauhdilla. Kun se syö puruluuta, on luu aivan verinen eikä Ubi oikein pitkään edes viitsi luuta kaluta. Yksi hammas löytyi taas lattialta, kun Ubi tökki sitä kuonollaan.
Viime yönä Ubilla oli pitkästä aikaa vatsa löysällä. Se herätti minut yökakalle ensimmäisen kerran kahdelta yöllä, sitten neljältä ja seuraavaksi sitten herättiinkin jo puoli kahdeksalta. Tällaista ei olekaan sattunut pitkiin aikoihin. Nähtävästi aamuyön vatsavaivojen syy oli lauantaisen sadepäivän herkuttelussa, sillä "löysäily" loppui heti aamulla. Joka tapauksessa, kun kävelin yöllä neljän aikaan pennun kanssa pihalla kakkahommissa, olin todella iloinen siitä, että joulukuun lopussa yöllä on neljä astetta lämmintä ja ihan kirkas taivas. Omituinen sää!

Tänään ilmoitin Ubin pentukurssille Lohjan Koirakeskukselle. Kurssi alkaa keskiviikkona 8.1.


torstai 26. joulukuuta 2013

Taudit jylläävät. Tänään iltapäivällä oli minun vuoroni kuumeilla. Mutta onneksi Ubi ennätti aamupäivällä käydä metsälenkillä Helin koirien kanssa. Vihdoinkin! Kyllä siitä huomasi, että tällaisia lenkkejä se tarvitsee. Pentukoira silminnähden nautti hymy huulessa, kun Tuikku-äiti, Olga ja Pikka-sisko päästelivät sen kanssa metsässä. Juoksemisen lisäksi Ubista oli tietystikin hauskaa nuhjata myös Pikkan kanssa. 
Tällä kertaa taudit verottivat vähän lenkin pituutta, mutta tunti metsälenkkiä oli pennulle nähtävästi ihan riittävästi. Ainakin Ubi on ollut iltapäivän ja illan huomattavasti rauhaisampi kuin parina viimepäivänä. Niinpä Ubi on hoitanut päivän sairaanhoitajan tehtäviä ja lämmittänyt minua sohvalla.

Aamun lenkillä ilma oli todella pimeä ja harmaa, mutta ihme kyllä, lenkin aikana ei satanut vettä! Muutamia kuvia Hapa onnistui napsimaan joulukuun aamun pimeydessä.

Hapan lisäys: Iltalenkillä me poijaat kuulimme huuhkajan huutelua aivan läheltä. Molemmat koirat pysähtyivät kuuntelemaan ääntä. Hieno kokemus.

Tuikku ja lapset

Olga isosisko vie pikkusisaruksia

Kiva veikka puree korvasta

Olga

Tuikku

Pikka

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Ubi-whippetin ensimmäinen jouluaatto on takana. Se oli toisaalta hauska ja toisaalta tylsä. Tylsäksi viimeiset päivät on tehnyt sää. Sataa ja tuulee, ulkona on märkää, savista  ja liukasta. Pikku-whippet ei tykkää. Eikä omistajatkaan tykkää. Kuka tuolla viihtyisi? Iikkakaan ei tykkää, joten melkoista tylsistelyä ovat viimepäivien ulkoilut olleet. Ja sisällä vaan sairastetaan. Hapa on tullut taas kipeäksi ja kuumeillut, joten vähän sellaista nuhruilua on ollut koko oleminen.
Mutta se, mikä Ubista oli jouluna ihan kivaa, oli lahjojen avaaminen. Iikka on ihan supertyyppi repimään papereita ja Ubi oppi saman tempun nopeasti. Koirille olikin tullut mukavasti Lauran ja Sarin perheiltä paketteja, joten revittävääkin riitti. Kiitokset!
Iikka tavallisesti tyytyy pelkkään papereiden repimiseen, mutta Ubi otti kaiken ilon irti myös lahjojen sisällöstä. Niin hauskat pallot kuin ulos tarkoitetut lelut saivat heti jouluaattoiltana kyytiä. Ja niiden kanssa Ubi peuhasi pitkään illalla ja nukahti ihan yks kas matolle. Sitä se ei juurikaan tee, vaan tavallisesti aina kömpii joko petiinsä tai meidän syliin nukkumaan. Jouluaattoiltana uni siis yllätti ihan kesken leikkien.
Tänään sitten kokeiltiin uusia ulostarkoitettuja leluja pihalla ja hyvin toimivat. Bumerangia muistuttava heittolelu tosin ei Hapan kädestä palautunut takaisin vaan lensi kuusiaitaan ja tarvittiin tikkaat, jotta lelu saatiin pelastettua. Pihan mutaisuudesta kertoi myös sekä koiran koivet että lelun ulkonäkö lyhyen leikkihetken jälkeen – kaikki ihan kurassa. 
Myös fasaanikukot olivat palanneet pihalle, joten ne piti myös pöllyttää puuhun.

Ubi on sisälläollessaan yrittänyt saada Iikkaa innostumaan leikkeihin, toisiaan siinä onnistuen toisinaan epäonnistuen. Meteli on kummassakin tapauksessa hurja. Jos Iikka lähtee leikkiin, se tarkoittaa, että Iikka haukkuu leikkiessään melkoisen äänekkäästi. Jos Iikkaa ei leikki kiinnosta, aloittaa Ubi haukun ja pyytää ja käskee Iikkaa leikkiin. Koska kamalaa meteliä ei loputtomiin jaksa, on koirien kanssa harjoiteltu taas kaikenlaista pientä ja pelattu älypelejä. Pitäisiköhän niitä ostaa lisää?



sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Tämä viikonloppu ollaan oltu reissussa - joulutervehdyksiä viemässä Pyhtäälle ja Kotkaan. Reissu meni hyvin. Menomatkalla Ubi ja Iikka mukkuivat pinossa takapenkillä. Ubille on kyllä ostettu ja asennettukin häkki, mutta ainakin vielä koirat mahtuvat ja asettuvat takapenkille melko hyvin. Paitsi aivan menomatkan loppumetreillä Ubi hieman venytteli, työnsi jaloillaan takapenkin selkänojasta ja putosi penkkin väliin. Kun pennun mukana putosi myös viltti, mitään vahinkoa ei tapahtunut ja Ubi nukkui tyytyväisenä loppumatkan selällään penkkien välissä.
Huutjärvelle Ubi meni kuin vanha tekijä. Se tervehti tyytyväisenä isäni ja äitini ja aloitti leikit. Tällä kertaa Ubi harjoitteli ensimmäisen kerran myös hoidossaoloa, sillä kävimme tervehdyskäynnillä myös sairaalassa. Sen ajan Ubi oli vanhempieni luona - ja hyvin meni. Pentu ei meitä kaipaillut. Se otti vanhemmilleni kylään tulleen Joske-serkun iloisena vastaan yhdessä Iikan kanssa.
Seuraava Ubin "koettelemus" oli jouluruokailu Sikken luona. Sekin meni hyvin. Tosin pähkinäkuppi nostettiin sohvapöydältä, sillä se oli juuri pennun nenän korkeudella. Kun Ubi huomasi, ettei pöydästä heru sille mitään herkkupaloja, se asettui nukkumaan. Sen sijaan Iikka kerjäsi äänekkäästi ja "keskusteli" pöydän ääressä istujien kanssa. Ubi antoi kuusen alla olleiden lahjakääröjen olla rauhassa, mutta jälleen kerran Iikka kävi jyrsimässä paketin kulmia.
Iltasella molemmat koirat söivät puruluita ja Hapa äkkäsi lattialla jotakin. Kas, siinähän oli Ubin takahammas. Pentukoiran hampaat irtoilevat nyt urakalla. Jännittävää nähdä, milloin kulmahampaat lähtevät. 
Yön molemmat koirat sitten nukkuivat siskonpedissä lattialla yhdessä meidän kanssa todella hyvin. Aamulla herättiin vasta kahdeksan maissa - taisi olla Ubin nukkumisennätys.
Sunnuntaina Ubi harjoitteli taas hoidossaoloa ja siteen lähdettiinkin jo kotiin.

Nyt kotona on villi pentu. Taitaa kylässäolon kiltteys taas tasapainottua. 

perjantai 20. joulukuuta 2013

Eilen oli jotain mielessä mielessä blogia varten, mutta illalla unohdin kokonaan kirjoittamisen. Olin eilen ja tänään edelleen sairastamassa kotona, joten ollaan kolmistaan vaan maattu sängyssä. Tästä makailusta Ubi varmaan tänään purki juoksupatoutumia ja paineli pitkin tonttia täyttä vauhtia, kun pääsi pihalle ilman selkeydyttyä. Ubilla on vaan paha tapa pysäyttää juoksunsa päin Iikkaa. Olen yrittänyt komentaa Ubia tästä, mutta ei vaan tunnu menevän perille. Sisällä Ubi teki samanlaisen tempun Iikalle, joka nukkui meidän sängyssä. Ubi vaan meni ja hyppäsi tassut edellä Iikan päälle. Iikka kyllä voisi edelleen laittaa pennun kuriin, mutta ei vaan laita.


Juoksupatoutumia

Pystykorvapäivä



Pitää lisätä jänissuojien lisäksi whippetsuoja omenapuille


Tällä kertaa Ubi ei jysäyttänyt Iikkaa päin vaan hyppäsi yli.
Ehkä sittenkin alkaa mennä jotain perille.


keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Pikapäivitys. Maanantaina Ubi oli minun kanssa Espoossa. Ubi nukkui lähes koko päivän. Terhi oli hyvin väsyttänyt koirat viikonloppuna. Tiistaina Ubi oli kotona ja minä tulin jo puolenpäivän jälkeen kotiin sairastamaan. Tänään minä olin sairastamassa kotona ja hyvin antoivat koirat minun levätä. Ilmakin olisi ollut loistava kuvaamiseen, mutta en jaksanut muuta kuin koirien pissareisulla pihalla vähän kuvata. Ubi kävi myös rabies-rokotuksella. Samalla Ubi kävi vaa'alla. 10.8 kg.

Ubi 6.10.

Ubi 18.12.


iikka hienossa valossa

Kunnes varjostaja saapuu

ja tinttaa silmään.



sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Voi ei, blogi päivittämättä monelta päivältä. Elossa ollaan. tosin minä edelleen puolikuntoisena ja mies töissä aamut, päivät, illat. Viimeiset kolme päivää on siis sujunut messari-yksinhuoltajana. Ihan hyvin on mennyt. Erityisesti lenkkeilyn helppous on ilahduttanut minua. Se ei ole enää olenkaan sellaista remmisotkua kuin aluksi. Ulkopuolisen mielestä koirakaksikostamme voi kyllä tulla mieleen Ohukainen ja Paksukainen. Ubi viipottaa edellä ja Iika löntystelee perässä. Iikalla on kaiken hyvän päälle fleksi, joten se seuraa tosi kaukana perässä. Minä sitten kipitän siinä välissä. 
Ubi on muutenkin viisastunut. Se on pihalla ollut fiksu ja filmaattinen; juossut nätisti pallon perässä ja leikkinyt kuurupiiloa. Tämän viikonlopun pihaharrastus on ollut myös fasaanien jahtaus. Ensimmäistä kertaa täällä asuessamme pihaamme on kotiutunut kolmen fasaanikukon ryhmä. Ja tuossa pihalla ne tepastelevat joka kerta, kun lasken koirat pissalle. Iikka etunenässä on ajanut linnut puuhun ja Ubi hyppinyt siinä vieressä. Onneksi eivät ole saaneet lintuja kiinni. Siinä se olisi ollut mulle homma!
Iikka ei enää komenna Ubia. Sekös Ubia innostaa ja pentu hyppii vanhan koiran päälle jatkuvasti. Kun Iikka näyttää siltä, että "nyt on kyllä aika kurjaa, mutta kestän  tämän, koska olette tällaisen olennon tänne kotiin tuonut", komennen Ubia lopettamaan. Yritän muutenkin opettaa koirakaksikolle, että sisätiloissa saa leikkiä vain nätisti ei mitään takaa-ajoleikkejä yms. Hieman haastava opetettava, mutta ehkä ajan kanssa onnistuu.

Sisälllä ollemme ahkerasti harjoitelleet paikallaoloa. Se tehdään hienosti duona. Myös seisomista ja näyttelyremmissä kävelyä on nyt treenattu. Niinpä rohkaistuin ja ilmoitin Ubin sen ensimmäiseen näyttelyyn. Pentunäyttely Lahdessa tammikuun puolivälissä olisi sitten se eka. Vielä pitää treenailla, mutta onneksi on aikaa. 

torstai 12. joulukuuta 2013

Tänään Ubi on ollut vuoroon pentu-pirulainen ja ihana söpöliini.  Meillä oli tänään töissä muutto, joten olin etätöissä ja koko päivän kotona. Teimme pitkän aamulenkin ja sen jälkeen Ubissa pääsi joku kiusantekijäpirulainen irti. Se kiusasi Iikkaa taukoamatta ja  muun muassa vei kädestäni nenäliinan, kun olin niistämässä. Niin korkealle pentu hyppää nelijalkapomppunsa.
Ja juuri kun olen sitä täällä blogissakin kehunut, että se ei hae kukkaruukuista multaa eikä leikasoraa, niin eiköhän olkkarista kuulunut kauhea rouskutus ja pennulla oli suu täynnä kukkaruukusta varastettua soraa.
Kaiken kiusanteon jälkeen Ubi nukahti ja nukkuikin sitten koko päivän. Ja minä sain tehtyä töitä erinomaisesti. 
Nyt illalla se on taas riiviöinyt. Tosin juuri äskein se keksi, miten pelata palloa yksin. Se viskaa pallon suustaan ja hyökkää sitten vierivän pallon perään. Hyvää hupia silloin, kun Iikka ei leikki huvita ja meillä on kaikenlaisia tyhmiä ihmisten kiireitä. 

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Mitähän sitä löpisi Ubista tänään. Alkaa tarinat vähentyä koiran kasvaessa.
Ei millään tahdo muistaa, että Ubi on vasta reilut 4kk vanha. Edellisessä rokotuksessa taisi tulla jotain järkeistämisseerumia mukaan, koska Ubi tuntuu aikuistuneen. Ubi on kasvanutkin niin nopeasti. Jos Ubi seisoo oviaukossa poikittain, niin Iikka kävelee alta. Ei aivan suorin jaloin, mutta helposti.
Ubi on nyt muutamana iltana hypännyt takaviistosta tuolin kyynärnojan yli minun syliin. Siinä pikkuisen säikähtää, kun äänettömästi kävelevä koira onkin yhtäkkiä sylissä. Syliin se sitten jää nukkumaan. Se on aika kivaa, koska aikaisemmat koirat eivät sylissä viihtyneet. Tossu kyllä sylissä oli, mutta ei se itseään syliin tuputtanut.
Tänään Ubi oli minun kanssa työssä ja siellähän se oli oikein kiltisti suurimman osan ajasta. Pikkuisen pentu rupesi päivällä kiukuttelemaan ja kun minä vaan komensin sitä, niin pentuperkele otti vesikupin alla olevasta paperista kiinni ja kaatoi vesikupin. Taas kuivailtiin lattioita. Ubi juo muuten niin, että kieli ei kahta kertaa samassa paikassa käy. Pää vaan heiluu kupin puolelta toiselle.


tiistai 10. joulukuuta 2013

Ubi joutui tänään valvontakameraan. Olemme pohtineet Ubin yksinolojen aikana sitä, miten se päivänsä kuluttaa. Tämä on pohdituttanut erityisesti siksi, että Hapa on muutamana päivänä tullut kotiin ja sisältä on kuulunut konserttia. Niinpä hankimme edullisen valvontakameran ja laitoimme  sen Ubin huoneeseen.
Olin aamun koirien kanssa kotona. Poden edelleen flunssaa (sain tänään antibiotit poskiontelotulehdukseen, ilmankos paraneminen ei ole edennyt). Harjoittelimme muun muassa  paikallaoloa. Koirat tekevät sen tyylikäästi duona. Molemmat koirat istua nakuttavat paikallaan ja odottavat namia. Kovin pitkää aikaa niiltä ei vielä vaadita, mutta hyvin on homma alkuun lähtenyt. 
Lähdin junalle puoliyhdentoista maissa. Aluksi Ubi vähän touhuili itsekseen, mutta meni sitten nukkumaan. Hienoa. Se nukkui noin puolentoistatunnin unet, sitten se vähän vikisi ja kävi pissalla. Tämän jälkeen se katosi taas sänkyynsä, mutta vähän ennen kahta se aloitti kunnon vikinän ja hyppi koiraporttia vasten. Vikinää ja ulinaa kesti jonkun aikaa, kunnes koira taas hiljeni ja nähtävästi meni nukkumaan. Kolmen aikaan se sitten aloitti ulinakonsertin. Kun Hapa ajoi töistä kotiin, kamerakuvasta ei näkynyt enää mitään, sillä pentu oli tönnäissyt kameran alas, mutta ääni kuului. Koko Hapan kotiinajomatkan Ubi ulisi. Ulina loppui, kun auto kaartoi pihaan. Äh! Tuo loppu-ulina ei ollut mukava asia. Tosin tämän tarkkailun tulos taitaa olla se, että pentu tylsistyi iltapäivällä. Se ei vaikuttanut ahdistuneelta ja tosiaan myös nukkui päivän aikana. Eroahdistunut koira ei taida niin tehdä. 

Tarkkailuja täytyy jatkaa ja miettiä, miten sen saisi väsytettyä niin, että se jaksaisi nukkua koko työpäivän. Pohdimme myös pitäisikö Ubin tilaa laajentaa. Onko yksi huone liian pieni kasvavalle koiralle?



Ubi tunki itsensä whippetmäiseen tapaan Iikan viereen nukkumaan.
Liian pieni sänky ja Iikan ilme kertoo mitä mieltä Iikka oli.

Isoveli valvoo. Valvontakamera kuvaa.

Valvontakamera kuvaa.

Valvontakamera kuvaa.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Olimme aamupäivällä Ubin täti-koirien kanssa lenkillä Salmen ulkoilualueella. Mari pyysi lenkkikaveriksi ja minunkin kunto oli jo parempi, joten lähdettiin. Tosin ensimmäisessä nousussa pisti minua jo puuskuttamaan ja ajattelin mielessäni, että mitenköhän tässä käy. Jaksoin kuitenkin, mutta Ubi hyytyi. Tosin Ubi juoksi Muusan kanssa alussa moninkertaisesti saman matkan kuin mitä me kävelimme eli nuoriso löysi heti toisensa. Daami ja Blondi ottivat hivenen rauhallisemmin, vaikka juoksivat nekin välillä nuorison mukana. On kyllä hienoa katsoa, kun aikuinen whippet juoksee niin helpon vaivattomasti. Se on niin helpon näköistä, että ei ihme, että juoksemisesta whippet tykkää. Koska Ubi joutuu käyttämään vartaloaan paljon enemmän juoksussa, niin se näyttää paljon vaikeamalta ja jotenkin kulmikkaammalta. Ne lihakset ovat viellä jossain. Niin, Ubi väsähti ja alkoi pyöriä ja puskea vartalollaan ihmisten jalkoja. Ubi yritti myös kävellä meidän haarojen välistä. Onneksi Ubin mielenkiinnon voitti lopulta täti-koirat ja Ubi jaksoi juosta koko loppumatkan niiden mukana. Loppupäivän onkin ollut taas väsynyt koira.

Ubi lämmitti palelevaa sairastajaa tai toisinpäin perjantaina.

Ubilla ja Muusalla omaa kivaa. Daami ja Blondi odottelevat.


Vihdissä oli paljon enemmän lunta kuin Siuntiossa.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Tämä päivä ollaan edelleen oltu toipilaita, mutta jo sen verran paremmassa kunnossa, että olemme lenkkeilleet ja pihailleet. Ubi osallistuu pihahommiin ihan topakasti. Se käy hakemassa puita puuvarastosta, seuraa, kun linturuokintoja täydennetään ja on innolla mukana, kun kompostiin viedään biojätteitä. Pihalla se myös päästelee höyryjä eli vetää whippet-laukkaa nurmella. Alunperin ajattelimme, että meillä on ihan iso piha, mutta ei se nyt whippetille kovin isolta vaikuta. Jo nyt Ubi juoksee pihan päästä päähän melko nopsasti. Miten kovaa se sitten päästeleekään aikuisena?
Viikonlopun aikana on satanut lunta. Ubi on suhtaunut lumeen samalla tavoin kuin se suhtautuu muihinkin uusiin asioihin: ihan rauhallisesti. Ensimmäisen kerran se katsoi rappusilla hieman pidempään lumen peittämää pihaa, mutta tepsutteli sitten lumella kuin olisi aina kävellyt lumialustalla. Ainoa asia, mitä Ubi lumen tultua on ihmetelly,t on Iikan käyttäytyminen. Iikka nimittäin rakastaa lunta ja se pyörii mielellään lumessa heti, kun lunta löytyy pienikin pläntti. Niinpä Iikka on nytkin piehtaroinut lumessa ja tätä Ubi on kyllä ihmetellyt. Ja tänään, kun lunta tuli hieman enemmän, Ubi on lenkillä innostunut syömään lunta - se taitaa käyttäytyä kuitenkin ihan lasten tavoin. 

Tänään meidän piti kuvata pihalla, mutta lumisade yllätti ja oli niin pimeää, ettei kuvaaamisesta oikein tullut mitään. 

perjantai 6. joulukuuta 2013

Äh! Meidän piti mennä tänään metsälenkkeilemään whippet-porukoiden kanssa, mutta isännän kunto oli flunssan vuoksi niin hutera, että viimetipassa päätettiin peruuttaa lähtö. Itsekin olen vielä sen verran toipilas, että ehkä kymmenen kilsan lenkki räntäsateessa olisi ollut liikaa.
Onneksi Ubin siskon Zombin omistaja Malla oli varannut iltapäiväksi tunnin hallivuoron Lohjan koirahallilta. Isäntä ei kyennyt edes hallille, mutta minä lähdin kahteenpekkaan Ubin kanssa hallille hulluttelemaan. Ja sitähän se taas oli. Ubi ja Zombi vetivät hassuina hallia ympäri. Pennuilla oli hauskaa. Vuoron muut koirat, kaksi mäyräkoiraa, westie ja yorkshirenterrierin pentu, saivat ihmetellä whippet-vauhtia. Kaksikosta näki, että ne on tehty juoksemaan. Kun pahimmat höyryt oli päästetty pois, yritin vähän harjoitella Ubin kanssa näyttelykehäkäytöstä, mutta vähän sähellystä se taas oli. Samoin yritimme muutaman kerran agilityesteistä putkea ja puomia. Ensimmäinen kerta puomilla meni ihan siististi, mutta toisella kertaa Ubin keskitttyminen ei ihan riittänyt ja se putosi. Suurta vahinkoa ei kuitenkaan tapahtunut, sillä heti putoamisen jälkeen Ubi jatkoi juoksilekkkiä Zombin kanssa, 
Tällaisenä flunssapäivänä tuo Lohjan halli ja siellä vietetty tunti oli ihan ässä. Iso kiitos Mallalle, kun oli hallin varannut ja kun myös me pääsimme mukaan. 

Täytyisi varmastikin alkaa katsoa löytyisikö koirahallilta myös sopivia pentukoulutuksia Ubille. Niiden aika alkaisi jo olla!

torstai 5. joulukuuta 2013

Flunssainen sairaslomapäivä jälleen. Päivä on vietetty pötkötellen ja Ubi on leikittänyt itseään. Iltapäivällä Ubi paini myös ison lelukoiran kanssa - ja taas  Ubilta lähti hammas. Se huomattiin veriläikästä lelukoiran selssä.
Tänään Ubi keksi myös uuden leikin: juoksi pallo suussa sänkyyn, tökkäsi kuonollaan pallon alas ja loikkasi sitten pallon perään. Tällä huvilla se jaksoi leikittää itseään melkoisen monta kertaa. 
Toinen todella kiinostava asia olisivat polttopuut. Tästä me nyt keskustelemme. Asiaa on opeteltava vähän samalla tavalla kuin sitä, että lattialla olevasta kukkaruukusta ei viedä multaa (tämän Ubi on jo oppinut). Puukorista ei käydä nakertamasta puunkuoria. Lähes joka kerta, kun kävin tänään vaikkapa vessassa tai keittiössä juomassa eli aina kun silmä vältti, löysin pennun nakertamassa puun palaa, jonka se oli vienyt puukorista. Ymmärrän, että on vaikea hahmottaa, että ulkona saa syödä puuta ja sisällä ei. Pitäisikö nyt sitten kieltää keppien pureskelu ulkonakin? Ehkä ei, ymmärisihän tuo senkin, että kukkaruukusta ei syödä multaa. Koirat ovat loppujenlopuksi yllättävän fiksuja. 

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Ubi ei tykkää takin päälle laitosta. Tai sitten ei tykkää, että minä sen sille puen. Tänään töistä pois lähtiessä, kun otin takin esiin, niin Ubi meni ensin minun pöytälaatikon taakse mököttämään. Kun sain Ubin pöytälaatikon takaa pois, niin pentuperkele karkasi käytävälle. Siinä sitten juoksin koiran perään ja ei pentu kuunnellut yhtään minun pysähtymiskomentoja. Minä vastustan suuresti peräänjuoksemista, mutta työpaikalla täytyy muutenkin …. antaa olla. Ubi karkasi aikaisemmin päivällä Astonin luokse. Aston ja Ubi kävivät yhdessä ulkona asioilla ja siinä sivussa oli whippetmeininkiä. Se on heti erilaista, kun kaksi whippettiä on touhuamassa. Hienosti Aston jaksaa Ubin pentutouhut. Niin kivaa se oli Ubin mielestä, että Ubi olisi halunnut lisää ja karkasi huoneestani Astonin luokse. Taisi Aston myös haluta lisää toimintaa, kun yritti hypätä oviportin yli siinä melkein onnistuen. Takajalat vähän luistivat ponnistusvaiheessa, niin Aston ei aivan päässyt yli.

Ubi 2kk sitten

Ubi sunnuntailta. Onhan siinä muutosta tapahtunut.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Ubi  neljä kuukautta -synttärit. Niitä on vietetty minun niiskutelessa. Flunssa nimittäin tuli ja kaatoi minut petiin. Tämän vuoksi syntäreitä on juhlittu ihan hiljakseen. Mutta nelikuukautisen pennun kunniaksi voisi vähän miettiä, mitä on tapahtunut Ubin ensimmäisten kuukausien aikana ja miten se on meidän elämäämme vaikuttanut.
Ihan ykkösasia on se, että Iikka ja Ubi tulevat toimeen jo melko hyvin. Eivät ne jokapäivä paini ja leiki, mutta aina välillä ne intoutuvat kunnon paineille. Iikka sietää Ubia jo esimerkiksi keittiön pöydän alla ja tänään kun pojat olivat kaikki päiväunilla, Ubi nukkui niin, että sen pää oli Iikan takapuolen päällä. Hieno homma!
Ihan viimeviikkoina Ubin sisäsiisteys on kehittynyt huikeasti. Pissat tulevat sisään vain silloin, kun se on yksin kotona. Ubi osaa mennä ulko-oven eteen, kun on hätä. Tämä on helpottanut arkea paljon, kun lattioita ei enää tarvitse luututa.
Ubi myös kävelee remmilenkkejä yhä mielummin. Se jo tutkii ja haistelee jälkiä ja menee Iikan kanssa oikein mallikkaasti. Ainakin hyvällä säällä kahden koiran lenkitys onnistuu jo yhdeltä ihmseltä. Jälleen arkea helpottava asia.
Edelleen Ubi syö ahnaasti, mutta ei hypi enää samalla tavoin katselemaan tavaroita pöydiltä kuin vielä viikko sitten. Saan jo melko rauhassa esimerkiksi valmistaa ruokaa ja leipoa.
Ubin elämässä tuntuu olevan vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tuntuu siltä, että se teloo ja kolhii itseään kokoajan. Ja silloin kun se pistää rallin päälle, minun pitää laittaa silmät kiinni ja toivoa, ettei se juokse mitään päin. Niin hurjalta meno välillä näyttää.
Ubi on treffannut siskojaan ja veljiään usein, itseasiassa joka viikonloppu. Ja se on ollut hauskaa. Vaikka Ubilla on kotikoirakaverina Iikka ja vaikka se tapaa paljon koiria Hapan työpaikalla, huomaa, että whipettien leikki keskenään on ihan omanlaistaan. Ja kun siskoja ja veljiä nähdään usein, pennut selvästi tunnistavat toisensa ja nujuavat heti yhdessä.

Kun kysyin Hapalta, mitä Ubista voisi kertoa, Hapa sanoi: "Ihana, pikku poika!" Sitä se on. Tänäänkin olin niin rentoutunut ja iloinen, kun sairastin sohvalla ja Ubi tuli nukkumaan päälleni. Se laittoi kuononsa minun kaulalle ja tuhisi pentu-untaan. Aika ällöttävän ihanaa!

Ps. Eilen Ubi oli Espoossa töissä. Mitään ihmeellistä ei tapahtunut, joten blogimerkintäkin jäi tekemättä.

Ps2. Näin kirjoitettiin Iikan blogissa 9 vuotta sitten, kun Iikka täytti neljä kuukautta: "Maanantaina 29.11. Iikan etuhampaista on lähtenyt alhaalta neljä keskimmäistä. On häijyyn näköinen kun pelkät ikenet paistaa alhaalta."

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Ubilla oli tänään pikkujoulut. Besties-tiimiläiset kokoontuivat Lohjan Koirakeskukselle. Ensin lenkkeiltiin remmilenkkiä tunti ja sitten harjoiteltiin näyttelyä, juteltiin, juotiin kahvia ja herkuteltiin pari tuntia sisällä hallissa. Tapahtumasta jäi todella hyvä mieli ja iloinen olo. On kiva, kun voi opetella uutta rotua ja tutustua harrastajiin tällaisissa vapaamuotoisissa tilaisuuksissa.
Muu porukka rallasi lenkin puolessa välissä hieman vapaana sänkipellolla, mutta Ubia ei nyt päästetty juoksemaan. Sen toisen takajalan anturan kuluma on vielä sen verran syvä, että totellaan nyt eläinlääkäriä ja annetaan tassun parantua. 
Sisällä näyttelyharjoitelu meni vaihtelevasti. Seisomisen, jopa pöydällä seisomisen Ubi osaa joten kuten. Sitä on sen kanssa harjoiteltu lähes päivittäin. Alussa homma oli ihan säheltämistä, mutta pikkuhiljaa se alkaa jutun ymmärtää.
Mutta kehän kiertäminen - ou nou! Se oli katastrofi. Ubi ei osannut yhtään. Tosin osaaminen olisi vaatinut luontaista lahjakkuutta, sillä tätä asiaa ei olla harjoiteltu lainkaan. Nytpä on aloitettava sitten tämänkin harjoitteleminen. Ehkä se vielä tuonkin taidon oppii.
Myös minulle oli opettavaista kuulla, miten whippet esitetään. Olen esittänyt cairneja näyttelyssä, mutta whippetin esittäminen onkin ihan eri juttu. Pöydällä pää ei saa nousta liikaa. Tätä pitää tarkkailla ja opetella. Ja kävellessä koira ei saa katsoa esittäjää eli seuraaminen ei käy. Ainakin ennen vanhaan cairneilla se oli ihan sallittua ja sen opettaminenkin kävi melko helposti, koska saattoi herätellä koiran huomiota lelulla. Pieni vinkuva hiirilelu käteen ja koira käveli mainiosti vierellä. Mutta tämä temppu ei siis whippetin kanssa sovi. No, oppia ikä kaikki ja ehkä me saadaan näyttelyssäkin apuja, jos ihan pieleen menee. Ei ne kuitenkaan meille ole niin kamalan vakavasti otettavia asioita.
Hauskaa oli myös se, ettää päästiin shoppailemaan Ubille uusia vaatteita. Nyt on paksumpi takki, alushaalari ja uusi panta.
Hallivuoron päätteeksi pikkupennut eli Ubi, Pikka ja Zombi päästettiin vielä irti ja ne saivat rallata sisällä. Ja kyllä ne juoksivatkin. Kun Ubi keksi, että juoksemalla ympyrää ei tarvitse pysähtyä, se pääsi siskoja karkuun ja innostui juoksemaan hurjaa ympyrää. 

Yllätys, yllätys, loppuillan pentu on nukkunut. Sen ei tarvinnut lähteä myrskyyn edes iltalenkille. Koisatkoon nyt rauhassa.

Hienoa päivää päästiin viettämään myös pihalla



Ubi taas vakiopaikallaan

Ubi on aika reilusti Iikkaa isompi


Pikkujoulu tunnelmissa

Mari näyttää mallia

pikkujoulut olivat rankat


lauantai 30. marraskuuta 2013

Iikka ja Ubi ottivat tänä aamuna melkoisen painimatsin. Reilut puolituntia koirat painivat. Iikka kun on jo pienempi kuin Ubi, niin Iikka on keksinyt, että maassa makaamalla pärjää paremmin. Sieltä voi ottaa aina jalasta kiinni, jolloin Ubin on pakko myös käydä maahan. Iikka makasi maassa välillä selällään ja sieltä jatkoi painimista. Tästä tuli mieleen Kapu-herra, joka ei koskaan lannistunut. Långössä aikanaan Kapua vastaan tuli polulla harmaa norjanhirvikoira ja Kapu ei toista herraa väistänyt. Hirvikoira käveli Kapun yli ja Kapu makasi selällään hirvikoiran alla, jatkaen tikkaamistaan sieltä. Hirvikoira nosteli vaan päätään puolelta toiselle väistellen Kapun kuonoa. Kapun mielestä tämä oli vaan yksi asento jatkaa tappelua. Ei sen kummempaa. Kapu oli kapu. Iikka ja Ubi olivat tosi väsyneitä painin jälkeen. Tämmöistä painia on hauska katsoa. Ubia alussa komentelin jalkojen käytöstä, kun Ubi haluaa painaa etujaloilla Iikan niskan päältä. Muutaman kerran kun huomautin Ubia, niin tällä kertaa Ubi lopetti jaloilla niskasta painamisen.





Eilen illalla Ubin hymyä nukkuessaan







Ukot väsähtivät painimatsin jälkeen