sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

"Juhannus on meillä herttainen" ja niin ovat herttaisia meidän koiratkin. Ihan sydän meinasi sulaa, kun lauloin laulukirjan juhannuksen kunniaksi läpi ja Ubi ja Svea tulivat "nautiskelemaan" laulustani. Jotenkin rentouttavaa yhdessäoloa!
Juhannus on mennyt siis leppoisasti. Ihana harrastuksista vapaa viikonloppu. Ilma on ollut ihan ok, Pihallakin ollaan ennätetty viettää aikaa. Leppoisaa!
Vaan on se harrastaminenkin kivaa. Edellisviikonloppu sen taas todisti. Olimme Whippet-Harrastajien erikoisnäyttelyssä peräti neljän  koiran voimin. Ubin ja Svean äiti Tuikku 10v. oli meillä hoitokoirana mukana erkkarissa – ja taas oli leppoisaa. Tuikku on kyllä ihan superhelppo hoito- ja näyttelykoira.
Se sujahti meidän laumaan ihan tuosta vaan. Sanoi kerran Ubille ja Olalle, että olkaas pojat kunnolla – ja pojathan olivat. Hyvin mahtui meidän sänkyyn neljä koiraa, sillä Tuikkuhan tietysti tuli keskelle sänkyä ja laittoi pään tyynylle. Mahti mummeli!
Myös näyttelyssä Tuikku vastasi parhaasta tuloksesta. Veteraaniluokan kolmonen ja SA. Ihan supermahti mummeli!
Meidän omien koirien näyttely meni niin ja näin. Ola ja Svea saivat EH:n ja Ubi käyttöluokassa ERI:n. Ubi oli kahden koiran käyttöluokassa ensimmäinen, mutta ei saanut SA:ta.
Vaan päivä oli kiva. Olen aina sanonut, että erkkarissa on ihana katsoa, kun kehässä on paljon koiria, mutta nyt täytyy kyllä myöntää, että jotenkin höpötellessä ja kehähommissa meni koko erkkari. Jotenkaan en ennättänyt muita koira katselemaan. Vaan Jennyn ja Miikan teltassa oli tunnelmaa ja hauskaa. Ihan hurjan paljon kiitoksia seurasta tiimiläisille. Ootte mahtavaa porukkaa!
Tässä vielä meidän kolmikon arvostelut.
Ubilla ja Olalla oli tuomarina norjalainen Espen Engh ja Svealla italialainen Arnaldo Cotugno.
Tässä vielä arvostelut.
Ubi: "Solid fawn dog of attractive type and quality. Scoring in elegance. Typical head. Quite good ears. Moderate front angulations. Excellent underline. Smooth topline with enough curves standing. Hattens (?) on the move. Sound and supple mover." ERI KÄK1
Ola: "A proper whippet. Typical head & expression. Medium neck, front angulation. Very good underline. Tends to fall away too much over the croup which effects his movement. Would like more action. Very good coat." EH

Svea: "Classic bitch in the top of the size. Nice head and expression. Correct neck. Nicely built front. Correct pasterns. She is a little bit lon in front. Good croup and tail set. Correct movement in back, large in front. In side gait the front is even lower. Needs to be trained." EH


Tuikku-äiti vietiin katsomaan Siuntion nähtävyyksiä.

Tuikku löysi myös heti hyvät rapsutusmestat. Svea oli pikkuisen nyrpeä.

Sukulaiset tunnistaa hyvin. Kuka ei kuulu joukkoon?

Erkkari-tunnelmaa

Näin nätisti koirat meillä osaa arvostaa laulutaitoani. OIkein asettuvat kuuntelemaan juhannuskonserttia.


sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Ubi on minusta aina ollut ihan mahtava koira. Erityisesti olen ihastunut sen luonteeseen. Se on minusta avoin ja ystävällinen, helppo ottaa mukaan joka paikkaan, koska uudet asiat eivät sitä pelota, aina valmis puuhaamaan yhdessä ja se tykkää tehdä yhdessä hommia – kuten vaikkapa rally-tokoa tai aksaa. Toki se on välillä vähän höseltävä ja äänekäs. Mutta se kanssa on mukava elää koira-arkea.
Kun Whippet-Harrastajat järjesti luonnetestin, niin halusimme testata myös Ubin. Yritin muistuttaa itseäni ennen tapahtumaa, että luonnetesti EI ole kilpailu tai koe, jossa tavoitellaan mahdollisimman suuria pisteitä, vaan se on palveluiskoirien käyttöominaisuuksia mittaava arvio, ei siis whippet-testi.  Hapa ohjaisi Ubin testin läpi ja minä katselin testiä vierestä. Koira käyttäytyi minusta testissä hyvin ubimaisesti. Nopea ja reaktiivinen, koira, jota on helppo lukea, koska se näyttää miltä siitä tuntuu. Testin edetessä huomasin, että se alkoi kuormittua, mutta ei mielestäni niin, että testi olisi pitänyt keskeyttää. Testin lopuksi suoritettuun ammuntaan Ubi ei reagoinut mitenkään.
Vaikka tosiaan oli hokenut itselleni tätä EI ole kilpailu -mantraa, niin hämmästyin kun näin Ubin pistemäärän eli 56 pistettä. Pistemäärä oli siis todella alhainen.
Kun pikaisesti katsoin testilapun läpi, analysoin sen niin, että Ubi on kiltti ja vilkas hössöttäjä. Se nimittäin arvioitiin erittäin vilkkaaksi, pehmeäksi ja hyväntahtoiseksi, avoimeksi ja luoksepäästäväksi.
Näinhän me koiranomistajat toimimme – opimme elämään koiriemme kanssa ja haluamme nähdä niissä hyvää. Rakastamme niitä ja silloin kavereiden hyvät puolet tietysti korostuvat.  Ubin terävyys oli pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäystä, sen puolustushalu oli pieni ja taisteluhalu oli pieni.  No juu, nämäkin asioita, jotka ovat minusta seurakoiralle oikein mukavan kuuloisia. Kiltti Ubiliini, joka ei irvistele eikä haasta kavereita vaan mieluummin väistää.
Ubin toimintakyky arvioitiin myös pieneksi ja hermorakenne arvosteltiin sanakääntein hermostunein pyrkimyksin. Tämä kohta tuntui minusta kummalliselta. Olen nähnyt koirani ihan eri tavalla – enemminkin tasapainoisena ja hyvin toimintakykyisenä.
Ja myönnetään, olen meidän arkisessa elämässäni aivan varmasti myös vahvistanut sen käytöksessä joitakin sellaisia asioita, jotka luonnetestissä pudottavat pisteitä. Kyllä, minä juttelen Ubille, kun se vinkuu, vaikka oppikirjojen mukaan minun pitäisi olla reagoimatta. Ja kyllä, minä olen kieltänyt siltä asioita, jotka varmaankin lisäisivät sen toimintakykyä ja vähentäisivät vilkkautta. Eli luonnetestinäkökulmasta pilaan jatkuvasti Ubi-parkaa.
Ehkä tässä on juuri se pointti. Näen koirani niiden toiveiden, joita minulla on sitä kohtaan, kautta. Ubi on tosiaankin hyvin vilkas koira, joka juttelee (lue önisee, vinkuu, kitisee, EI hauku) paljon. Minä näen sen jutteluna, mutta jonkun toisen mielestä se voi ilmentää hermostuneisuutta. Minusta se on aina ollut myös varma ja rohkea, mutta testissä se tosiaan näytti, että se pelästyi esimerkiksi haalaria kovasti. Se tosiaan taas näytti, miltä siitä tuntuu. Pointti on siis se, että toinen ihminen näkee koiran testitilanteessa ihan toisenlaisena kuin mitä minä sen näen. En tarkoita, että kumpikaan näkisi koiraa oikein tai väärin. Minä näen koiriani oman arkeni ja kiintymykseni kautta, tuomarit omien testikokemustensa kautta. Tärkeää minulle on, että meillä on koiran kanssa mukavaa elämää yhdessä. Ehkä luonnentestitulosten avulla osaan nyt jossakin tilanteissa tulkita se käytöstä muutenkin kuin kiintymyksen sumentamien silmälasieni läpi ja voin auttaa koiraa tulevaisuudessa selviämään arjestaan vielä paremmin. Ehkä se on se asia, mikä minun pitää oppia tästä testistä. Ja koska huumoria tässä maailmassa tarvitaan, niin voimme oppia myös sen, että Ubista EI ole poliiisikoiraksi. Toinen asia, joka minulle tuli mieleen, että juuri tuollainen testitulos tulisi minulle itselleni. Olen juuri tuollainen leppoisa höpöttelijä, joka haluaa välttää konflikteja – enkä todellakaan ole rohkea ihminen.
Ubi on minusta maailman ihanin whippet ja se sopii minulle – omalla persoonallisella tavallaan. Ja niinhän se on, että nobody is perfect!
Luonnetestistä voi lukea lisää täältä.







sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Touhu-toukokuu takana. Jokaisena viikonloppuna harrastamassa whippetien kanssa. Oli maastojuoksua, ratajuoksua ja näyttelyjä. Ubi hoiti juoksukilpailut ja Olan ja Svean osaksi jäi näyttelyt. Rodulla voi harrastaa monipuolisesti. Ola aloitti myös rata- ja maastojuoksuharjoitukset. Hyvin Ola muisti syksyllä lopetetut ratakopitukset ja juoksi yksin kopista 280m. Ajaksi tuli 20,92s. Siitä on hyvä jatkaa. Svean tassu aukesi piharallauksessa, joten Svea ei harjoituksissa juossut.

Olin ilmoittanut Ubin Tampereelle ratakilpailuihin 480m ja 280m matkalle. Ubin meno oli tosi takkuista.  Ajoiksi tuli 34,61s ja 20,22s. 480 metrin matkalla aika oli yli sekunnin hitaampaa kuin viime vuonna Tampereella, jolloin oli sama kilpakumppani. Vertailukohta oli hyvä. Pisti vähän mietityttämään, että näinkö se maastokisarumba sitten näkyi vai onko Ubi hidastunut? Valmentaja rupesi siis analysoimaan. Hyvinkäällä harjoituksissa Ubi juoksi 280m 19,62s, joten sain mielelleni rauhan. Kyllä se siitä. Sama homma kuin viime vuonna. Tarvitaan ratastartteja. On ne vaan eri juttu, kuin maastostartit.

Ola kävi Raumalla näyttelyssä ja oli junioriluokan ensimmäinen ja sai SA:n. Se oli Olan ensimmäinen SA Suomesta. Oltiin ylpeitä pikkupojasta. Pientä harmitusta aiheutti Olan huono esiintyminen. Olaa ei homma kiinnostanut yhtään. Tuomari oli kasvattajatuomari, joten esiintyminen ei sitten vaikuttanut laatuarvosteluun eikä kilpailuluokkaan. Tosin kilpailuluokassa Ola oli yksin, mutta ei tuomarin olisi tarvinnut antaa SA:ta. Ola oli paras uros kilpailussa neljäs. Hyvä Ola.

Tuomari australialainen Glenda Goller. Tässä arvostelu:

"Balanced proportions. Elegant. Good head. Good width between eyes. Corrects ears. Forechest still developing. Steady in moment. Forelegs low over ground. Holding topline in move."

Kuva Marika Hämäläinen
Kuva Ida Salonen
Olan sa-ruusuke ja vsp-juniori.