Oltiin Hailuodossa kauden viimeisessä juoksutapahtumassa. Tiko juoksi perjantaina ensimmäisen maastokilpailunsa ja Ubi lauantaina vihonviimeisen kilpailunsa. Minä en Tikoa maastokilpailuihin ole ajatellut, mutta Terhiltä tuli ajatus viedä Tiko Hailuodon maastoihin sen tapahtumapaikan takia. Ajatuksena, että se sopisi hyvin Tikolle. Sää perjantaina oli syvältä. Satoi ja tuuli todella reippaasti. Alkuerää odotellessa oli muilla roduilla vähän haasteita vetonarujen katkeamisien ja koirien kiinniottamisen kanssa. Onneksi järjestäjillä oli hyvä systeemi lähtöjen seurantaan Google docsin kautta, niin pystyi ajoittamaan oman menemisen radalle hienosti. Silti Tikon mielestä aikaa meni sateessa ja tuulessa liian kauan. Tikon meno mökkiämme kohti oli kovempi kuin pois päin. Sitä piti hyödyntää lämmittelyssä. Tikolla ei ollut vielä harmainta ajatustakaan mitä oltiin tultu tekemään. Tuuli vei vetolaitteen äänen, mutta aina välillä se kuului ja se sai Tikon mielenkiinnon vähäksi aikaa heräämään. Kun sitten tuli meidän vuoro ja lähdettiin kävelemään radalle, niin jostain Tiko vain sai ajatuksesta kiinni. Vielä lähtöpaikalla Tiko katseli kummissaan vierustoverin touhuja, mutta yritin pitää Tikon mielenkiinnon radalle päin. Tiko oli sitten heti valmis, kun viehe lähti liikkeelle ja irti komennon jälkeen ei hommassa ollut mitään moitittavaa. Vielä ensimmäisessä kurvissa, missä viehe kääntyi, huomasi Tikon pienen ihmettelyn, mutta sinne se painui perään. Tuomaritkin tykkäsivät Tikon menosta, sillä Tiko johti alkuerän jälkeen pisteillä 246. Finaalissa rata juostiin toisinpäin. En juoksua nähnyt, muuta kuin lähtöpaikan ohi menon ja maaliin tulon. Tiko tuli ensimmäisenä vieheelle ja kaverin siihen tullessa oli tanssi valmis. Jotenkin minulle jäi kuva, että Tiko ensin asiaa ihmetteli, mutta lähti sitten tanssiin mukaan, kun ei muuta voinut. En tiedä. Harmittaa vähän ensikilpailussa tällainen kokemus ja toivottavasti se jää tähän. Kun tanssi oltiin saatu purettua, tuli lähettäjä kertomaan minulle, että Tiko oli vetänyt kuperkeikan, että olisi syytä viedä eläinlääkärille. Illalla huomasin pienen ruven ja patin kylkilihaksessa mikä ilmeisesti oli tullut pystytanssista. Terhin mielestä Tikon meno finaalin alussa ei ollut yhtä terävää kuin alkuerässä, mutta kuperkeikan jälkeen oli meno ollut parempaa. Tiko oli hypännyt pienen kumpareen yli eikä alastulo ollut onnistunut ja siksi oli vetänyt kuperkeikan. No pisteitä tuli kuitenkin 231 eli serti oli jo varma. Huomasin tuloslistalta jonkun saaneen huimat 252 pistettä finaalista. En tarkistanut, että menikö tämä hurja menijä Tikosta ohi pisteissä, vaan jäin odottelemaan kilpailukirjoja. Jotenkin oli semmoinen "aivan sama" -fiilis. No, meni se tuloksissa ohi ja voittikin kilpailun, mutta Tiko tuli hienosti toiseksi. Aivan loistava ensikilpailu.
Ubin viimeinen maastokilpailu oli sitten lauantaina. Hailuodossa järjestettiin siis kaksi eri maastokilpailua ja Ubi oli tässä perinteisessä viimeisessä kilpailussa. Ihan hyvä idea järjestää kaksi kilpailua, kun Hailuotoon on aina tunkua ja kaikki eivät ole kilpailuun mahtuneet. Minäkin olin ensimmäistä kertaa Hailuodossa. Oli ehkä hyvä, että olin paikalla, sillä Ubi oli erityisen vaikea pideltävä alkuerän lähdössä. Ubi tiesi heti mitä oli tulossa ja minne pitäisi mennä, niin oli vähän vaikeuksia lämmitellä koiraa. Onneksi sentään sääennusteet eivät toteutuneet lauantaina, vaan ilma oli tosi hyvä. Ei satanut eikä tuullut. Sateet pyörivät saaren ympärillä, mutta tulivat vasta illalla kunnolla. Etukäteen olin ajatellut, että Ubi ei pääsisi finaaliin, koska on juossut viimeiset kilpailut melko luovasti. Kävinkin pyytämässä etukäteen anteeksi alkueräparilta Ubin luovia linjoja. Alkueräpari on pärjännyt todella hyvin viimeisissä maastokilpailuissa ja olisi harmillista, jos Ubi pilaisi kisan. Omistaja suhtautui asiaan hienosti ja meillä oli oikein hauskaa kisan aikana. Itse alkuerästä ei paljoa nähnyt, mutta ei Ubin linjat nyt aivan huonot olleet. Tulokset saatua pyysinkin vielä kerran anteeksi Ubin juoksua, koska alkueräpari oli jäännyt vasta alkuerien toiseksi :-) Ubi sai hienosti pisteitä 211 ja sijoitus 13/15, niin matka finaaleihin jatkui. Finaalista tulikin finaalien finaali. En pystynyt yhtään nauttia Ubin viimeisestä juoksusta, kun oli niin paljon tapahtumia. Finaaliin pariksi saatiin hyvin menestynyt koira, joka ei tällä kertaa alkueristä saanut hyviä pisteitä. Lähtö meni hyvin, mutta viehenaru katkesi muutaman kymmenen metrin jälkeen. Molemmat olivat intoa täysi, että tanssiksi meni. Juoksupari peitti vieheen niin taitavasti, että Ubi ei sinne päässyt, joten Ubi rupesi painamaan päällään kaverin päätä. No sehän ei käynnyt, että vieras uros alkaa kyykyttämään, joten tanssi oli valmis. Eli tämän tanssin aiheutti Ubi. No onneksi oltiin jo aika vieressä, niin saatiin ukot erilleen. Takaisin lähtöpaikkaan ja uusi startti. Nyt Ubi teki reilun aavistuksen ja juoksi vieheen melkein kiinni. Viehe vilahti Ubin edestä sillä seurauksella, että Ubi veti kuperkeikat. Ubi siitä onneksi nousi ylös ja lähti vieheen perään. Lähettäjä vei meidät pienen dyynin reunalle odottamaan koiria. Sitten näimme molempien koirien tulevan rannan dyynien puoleista reunaa pitkin tähyillen dyynille. Viehe oli irronnut rissoista ja meni pitkin dyynin kasvillisuuksien seassa. Veto lopetettiin ja pari alkoi etsiä viehettä. Ubi ei sinne kerennyt, koska huusin sen minun luokse, ettei tule uutta tanssia. En ajatellut yhtään, että olisi pitänyt päästää vieheelle. Näissä tapahtumissa ei liikutusta tullut viimeisestä kilpailusta. Oikeastaan oli helpotus, että tämä finaalien finaali oli ohi. Ubi sai tajuttomat 229 pistettä tästä episodista. Pari sai vain muutaman pisteen enemmän, mutta sen verran, että meni ohi sijoituksissa. Tämä oli taas näitä mysteereitä mitä kerrottu. Itse kuvittelin parin saavan paljon enemmän pisteitä. Ubi oli siis 14/15. Käytin Ubin eläinlääkärin tarkistuksessa kuperkeikan takia, mutta ei ell mitään löytänyt ja ei ole myöhemminkään mitään ilmaantunut. Olen ihan tyytyväinen. Ennen kaikkea leikattu varvas ei ole oireillut yhtään.
Tapasimme lauantaina Unin Ubin tytön. Uni oli todella reipas ja rohkea. Heti tuli yhtään vierastelematta tervehtimään Ubia ja sitten meitä. Tuli todella hyvä mieli noin hienosta pennusta.
Sitten tuli surullinen uutinen. Näin sen töissä ja liikutuin välittömästi. Svean ja Ubin emä Tuikku oli poistunut näiltä juoksutantereilta. Tuikku oli aivan valloittava persoona. Tuikku oli meilläkin muutaman kerran hoidossa ja oli kyllä niin hieno koira myös luonteeltaan, vaikka menestystä on tullut kaikenlaisista tapahtumista. Tuikun muisto elää.
