torstai 7. heinäkuuta 2022

Terveysasioita ja Ubin näyttely

 Nyt meillä tapahtui se, mitä ollaan vain muilla kuultu tapahtuneen. Olalta meni ilmeisesti selkä. Ola on aina epäilevästi suhtautunut imuriin ja nyt Ola meni suorastaan paniikkiin imurin käynnistyttyä. Tästä seurasi liukastuminen laminaatilla ja takajalkojen pettäminen. Ola sätkien yritti päästä lattialta ylös siinä onnistumatta. Sain Olan rauhoittumaan lattialle. Hetken päästä laitoin rullalla olleen pyyhkeen mahan alle ja sen avulla tuin Olan lattialta ylös. Ensin näytti siltä, että takapää pettää saman tien, mutta aluksi pyyherullalla tukien Ola pystyi seisomaan hetken päästä omin voimin ja otti jopa muutaman askeleen. Pikkuhiljaa Ola alkoi toipumaan, mutta oli aika hutera liikkeissään. Tämän odottelun keskellä soitimme heti Evidensiaan, mutta siellä kehotettiin soittamaan Aistiin, koska oli jo ilta. Aistiin ei myöskään pystytty jättämään kuin soittopyyntö. Sieltä soitettiin vasta seuraavana päivänä ja päästiin sinne sitten neurologin vastaanotolle. Neurologi totesi oikean takajalan toimivan huonommin. Epäilys on välilevytyrästä. Lääkäri ehdotti konservatiivista hoitoa tai magneettikuvausta. Valittiin konservatiivinen hoito, sillä Ola oli hämmästyttävästi toipunut. Nyt vaan otetaan rauhallisesti pari viikkoa ja jos tila huononee, niin sitten takaisin vastaanotolle. Täytyy sanoa, että kokemus oli kamala. Henkisesti saattoi olla Olalle helpompi kuin meille.



Olen unohtanut päivittää Tikon tilanteen. Kolme viikkoa sitten juoksutin Tikon Hyvinkään harjoituksissa 480m sillä silmällä, että parantaa juoksukuntoaan derbymaastoihin. Huomasin heti startissa, että Tiko juoksee lähtösuoran aivan vinossa eli kaikki ei ole hyvin. Päätin etsiä osteopaatin, mille veisi Tikon näytille. Suvi H on somepäivityksissään kehunut Jenny Hiekkoa, joten sinne yritin päästä. Kaikki ajat olivat menneet ja seuraava olisi ollut vasta elokuussa. Jätin kuitenkin viestiä, että jos tulee peruutusaika, niin tultaisiin mielellään käymään. Niin sitten kävikin, että saatiin peruutusaika seuraavalle viikolle. En enää muista varmuudella, mutta lanne- ja rintarangan alueella oli oikealla puolella lihaslukko. Ranka ei toiminut niin kuin piti. Jenny ehdotti uusintakäsittelyä parin viikon päähän ja harjoitustaukoa siihen asti. No helteet muutenkin estivät turhan riehumisen, mutta samalla meni ajatukset pois maastoderbystä. Ne jäävät väliin. Tiko on nyt toisenkin kerran käsitelty ja nyt palataan vähän harjoittelemaan. 


Ubi kävi Pöytyällä ryhmänäyttelyssä. Ajatus oli, että sitä voisi käyttää muutamassa näyttelyssä veteraanikehässä, kun se on ikäisekseen aika hyvässä kunnossa. Kun Terhi vielä pääsi Helin kyytiin, niin Pöytyälle lähdettiin. Tuomarikin oli vaihtunut, mutta liettualainen Monika Mikuliene antoi jokatapauksessa Ubille ERIn ja SA:n ja koska Ubi oli ainoa urosveteraani, se sai myös ensimmäisen veteraanisertinsä. Tuomari oli erittäin tiukka, joten tämä oli mainio saavutus. Tässä arvostelu: Good condition on age. Masculine dog. Nice head. Long neck. Straight front, free elbows. Typical movement. Good presentation. 

Hauskaa oli se, että Helillä oli Ubin sisko Pikka mukana ja myös Pikka sai veteraanisertin. Loppukisassa Ubi oli VSP-veteraani ja Pikka ROP-veteraani. Lopulta Pikka nappasi jopa veteraanikehän BIS3-sijoituksen. Sellaiset veteraanisiskokset. 

Kuva Kasi


tiistai 28. kesäkuuta 2022

Poju ja Ubi erkkarissa. Ja jotain muuta.

 Ubi ja Poju kävivät Whippet-Harrastajien erikoisnäyttelyssä ja hyvällä menestyksellä. Tuomarina oli uroksilla Sykes Russel. Ubi oli ensimmäistä kertaa näyttelyssä veteraaniluokassa. Luokassa oli seitsemän veteraaniurosta ja hienoja valiokoiria. Silti Ubi sijoittui luokassa kolmanneksi ja sai SA:n. Valtavan hienosti. Ubin arvostelu: Fawn, white trim. Beautiful head, neck & shoulders. Very well balanced all through. Free from any exacceration. Super overall outline. Lovely to go over. Smooth firm muscleton. Credit to his owner. Very free moving dog, with exc. reach & drive.

Kuva Elisa Airikkala

Pojun erinomainen näyttelymenestys jatkuu. Poju voitti nuortenluokan uskomattomalla arvostelulla saaden myös SA:n. Seurasin näyttelyä kotona tulospalvelun kautta ja kun luin arvostelun, niin olin lentää perssiilleni. Poju ei silti sijoittunut paras uros -kilpailussa. Arvostelu: Fawn white trim. A super quality dog. Displays super breed type. Completely balanced & nothing exaggerated about him. Shapely and curvaceous in outline. He flows from head to tail. Beautiful muscleton with smoothness to his body which made him a lovely dog to go over. Sound free easy mover, displaying daisy cutting action as required within the breed. 

Poju jatkoi myös seuraavana päivänä epävirallisessa Open Show:ssa. Siellä sama meno jatkui eli luokka voitto ja nyt sijoitus paras uros -kisassa neljäs. Tuomarina Molly Head. Arvostelu: fawn dog, beautiful size and overall balance in shape, well laidback shoulder and return of upperarm, good depth of brisket, lovely lenght of loin, low hocks and he really drives of a quality exhibit.

Pojun näyttelyt ovat menneet aika tasaisissa merkeissä. Vähän hämmentää, että ei sitä normaalia sijoitusten sinne tänne pomppimista ole. Terhi on osannut valita oikeat näyttelyt tuomarien suhteen.


Kuva Heli Poikonen

Poju kävi myös Kartanolla juoksemassa kaverin kanssa ensimmäistä kertaa. Alma kiritti Pojun uuteen epäviralliseen ennätykseen 19,99s. Nämä ajat alkaa olla jo semmoisia mitä ajattelin Pojun juoksevan sen perusteella miltä tekeminen on näyttänyt. Kyllä sen koirankin täytyy vaan opetella juoksemaan pitempää matkaa.

Kuva Antti Ruotsalo

 Ubilla on käynnyt myös morsian jälkikasvut mielessä. Aluksi homma meni suurinpiirtein viltillä vieritysten maaten, mutta lopulta homma natsasi, kun ajankohta oli oikea. Eli kolmas maailman paras pentue ehkä tuloillaan.


Pitsi ja Ubi



maanantai 13. kesäkuuta 2022

Poju pyörähti ryhmänäyttelyssä Pöytyällä ja edelleen hieno menestys jatkuu. Terhi halusi tietää mitä mieltä Jarmo Vuorinen rodun spesialistina on Pojusta. Tuntui tykkäävän. Nuorten luokan voitto ja paras uros kehässä sijoitus kolmas. Hienojen valiokoirien väliin kiilasi meidän pöljä Poju. Taas tuli uusi asia esiin, kun Terhi joutui kieltäytymään sertistä uusien sääntöjen takia. Poju saa siis vastaanottaa vasta kaksivuotiaana seuraavan sertinsä, jos sellainen joskus vastaan tulee. Vasta kotona Terhi huomasi, että Jarmo Vuorinen on antanut sertin myös Pojun Nekku emälle, joten taitaa Pojussa olla Nekkua aika paljon. Jos sama tuomari tulee joskus myöhemmin tuomaroimaan sopivasti, niin Pojun voi viedä aivan hyvällä omatunnolla uudestaan näytille.
Arvostelu: Tasapainoisesti rakentunut uros. Hyvän muotoinen pää. Oikein kannetut korvat. Erinom. eturinta ja runko. Hyvä ylälinja. Hieman jyrkkä lantio. Tasapainoiset liikkeet kaikissa suunnissa.
 


Poju kävi myös Kartanolla juoksemassa kierroksen ja paransi parasta aikaansa reippaasti 20,45s.
 
Hienon kuvan otti Antti Ruotsalo


 
Tikon tilanteesta sen verran, että hammaskivien poiston yhteydessä kurkku tutkittiin ja kurkku ja äänihuulet olivat hyvin punaiset. Närästys oli tehnyt tehtävänsä. Sylkirauhaset tai imusolmukkeet olivat kooltaan normaalit, joten hoito oli auttanut. Tiko on ollutkin paljon pirteämpi. Jännä miten kunnon huonontumista ei niin huomaa, jos se tapahtuu hiljalleen, mutta kun koira nopeasti piristyy, niin sitä tajuaa koiran olleen aika kipeä.
 


 
Olalla meni kivi anturaan. Terhi huomasi Olan ontuneen ja anturassa oli verinen piste. Illalla kun katsoin, niin en oikein tahtonut paikkaa löytää, mutta kyllä sen sitten löysin. Pienessä viillossa sitten kivi rahisi. Ola antoi hienosta anturaa rassailla, vaikka aika syvälle jouduin kiveä kaivamaan ja aika kauan. Onneksi kivi saatiin pois.



 
Svea kävi siskojen kanssa viettämässä 10v juhlia.
 



Ubi on ollut pihalla hassu. Ola yleensä lähtee pihalla letkaa vetämään vetäen muut perässä ja Ubi vain seurailee sivusta. Nyt Ubi on ottanut samaan aikaan omia juoksukuvioitaan pihalla. Se on hauskaa, että vanhaa ukkoa välillä hassuttaa.  

torstai 2. kesäkuuta 2022

Poju Moletaissa ja vähän Tikon tilanteesta

 Pojun reissut meinaa unohtua päivittää blogiin. Terhi oli Helin kanssa pitkällä kolmen näyttelyn reissulla Liettuan Moletaissa. Reissu alkoi näyttelyiden osalta hienosti. Terhin Facebook päivityksestä otin seuraavan tekstin.

"Jihuu❤️ mikä päivä Moletaissa! Poju CACIB, ROP ja RYP 1 ❤️🍾❤️ Upean päivän kruunasi matkakaveri ja Pojun täti Vega, joka oli VSP, sai CACIBin ja valmistui kansainväliseksi muotovalioksi 🍾 lisäksi Pojun toinen täti Pikka oli ROP-veteraani 🍾. Tuomari whippet- ja Ryhmäkehässä oli Anna Kochan Puolasta. Satoi, tuuli ja ukkosti, mut meillä on nyt syytä juhlaan."

 

Kuva Heli Poikonen
 
 

Seuraavassa näyttelyssä Poju oli luokkansa toinen ja viimeisessä paras uros 2 ja vara cacib.

Ennen reissua Poju kävi kipasemassa radalla soolokokeen hyväksytysti. Kävin Pojun lihakset läpi reissua edeltävänä päivänä ja ne olivat oikein mainiossa kunnossa. Sainpahan samalla venyteltyä Pojun hyvin. Ei hirveästi ainakaan pahentanut ratakierros näyttelymenestystä.

Uhkailin, että Tiko ei juokse enää ehkä kuin rataderbyssä. No rataderbyyn ei saa mennä, jos on diski alla, joten pakko oli alkaa katselemaan kisaa tulosta varten. Ilmoitin Tikon Kesälesken iltakisaan Helsinkiin. Viikonloppuna kuitenkin huomasin, että Tiko oli kuolannut nukkuessaa aivan valtavasti. Tikon koko poski oli aivan märkä. Matka vei eläinlääkäriin ja jostain syystä sylkirauhaset tai imusolmukkeet ovat turvoksissa. Närästystä hoidetaan nyt ensin ja jos se ei auta, niin tutkitaan lisää. Hammaskivet käydään myös poistamassa ja samalla tutkitaan kurkkua enemmän. Joten Kesäleski jäi väliin jo pelkästään lääkityksen takia ja ei suunnitella enää mitään kilpailuja. Hoidetaan Tiko kuntoon.

tiistai 31. toukokuuta 2022

Svea 10 vuotta

Pieni rinsessa on kaikkien vaikeuksien kautta saavuttanut 10 vuoden iän. Svea on edelleen pirteä oman arvonsa tunteva nuori vanhus. Moni asia tehdään juuri niin kuin Svea haluaa ja Svea ei luovuta ennen kuin asia on niin kuin rinsessa haluaa. Toivottavasti näin mennään vielä pitkään.




lauantai 28. toukokuuta 2022

Tiko 3 vuotta

 Tiko tänään 3 vuotta



maanantai 23. toukokuuta 2022

Ratakausi alkoi ja ehkä loppui. Pojulle hieno näyttelytulos.

 

Ratakausi alkoi ja saattoi loppua lopullisesti Tampereen Kauppiin. Tällainen on nyt mieliala minulla. Olin ajatellut muutenkin vähentää kilpailemista tämän kauden jälkeen. Syynä raha, laiskuus ja kiinnostuksen hiipuminen. Olin ilmoittanut Tikon Kauppiin kahdelle matkalle. Tiko oli juossut Hyvinkäällä yhden kierroksen ja meno oli kuin rautakangella. Aika oli silti ihan kohtuullinen Hyvinkäälle, joten ajattelin Tikon olevan vain ei niin herkässä kunnossa. Olin kyllä talvella jo pannut merkille, että Poju aika helposti pysyi Tikon kyydissä maneesissa. Tietenkin kuvittelin Pojun saaneen isältään nopeutta ja pieni kokoisena pysyi kyydissä maneesin hiekalla. Ilmeisesti tämä ajatus vei minut harhapoluille. Olen myös joskus nähnyt Kaupissa kauden aloituksessa kahden matkan starteissa miten toinen matka ei niin suju, mutta toiseen on sitten paikat auki ja on mennyt normaalisti. Tiko on myös minusta saanut lihasmassaa lisää joka myös sai minut ajattelemaan kahden matkan auvoisuutta. Hyvinkään kierroksen ja Kaupin kisaan jäi väliä kuitenkin reilusti eli toista viikkoa. Huilaamiseen ja lihashuoltoon panostettiin tämä aika. Kaupissa 280m matkalla oli 6 koiran lähtö ja siinä Tiko oli rankattu aikojen perusteella kolmanneksi. Pääsin myös valitsemaan kolmantena kopin ja otin 6 kopin ulkoreunasta mielessä viime kesän lähdöt. Tämä lähtö menikin ihan hyvin 19.16s ja sijoitus kolmas. Juokseminen näytti paremmalta. Tähän olisi pitänyt lopettaa. Muutaman tunnin päästä oli sitten 5 koiran 350m lähtö ja meidät oli rankattu viimeiseksi. Näin myös sain ottaa lähtökopin viimeisenä ja valikoin 5 kopin. Jos olisin saanut 6 kopin, niin luulen, että miettisin muita murheita. Joka tapauksessa tätä lähtöä ei olisi pitänyt Tikolla juoksuttaa. Tikolle tuli diski häirinnästä. Tiko sai paremman startin kuin kutoskopin koira, mutta nopeampana tämä alkoi ohittamaan kurvissa Tikoa ulkokautta ja tässä kohtaa Tiko oli häirinnyt. Minä en erottanut, mutta häirityn koiran omistaja heti asiaa kirosi. Niin myös tuomari nosti punaisen lipun, joten se oli selvä. Se pieni jossittelu, kunpa olisin saanut kutos kopin. Itse 350m kisasta minulla ei ole mitää muistikuvaa. En muista voittajaa tai monentenako Tiko tuli maaliin. Blackout. Kotimatka meni sitten miettiessä, että mikä on ongelma. Oli syy mikä tahansa, niin hylkyjä ei saisi tulla.

Yksi asia minulle kotimatkalla valkeni täysin ja en tiedä miksi vasta nyt. Tiko ei ole viehevarma. Ei sitä viehe kiinnosta. En ole koskaan kilpailussa ottanut Tikoa vieheeltä kiinni. Aina se pomppinut jossain muualla muiden touhuja katsellen. Ubi oli aina vieheellä vaikka se tuli maaliin yli kaksi sekuntia muiden jälkeen. Ubi väkisin työnsi itsensä vieheelle. Ero on iso. Joten Tikon kisaaminen saattaa olla tässä ja suurin syy on se, että en osaa tätä lajia kilpailun kannalta ja en minä opi. Radalla Tiko saa edelleen juosta harjoituksissa. En minä niitä lopeta. Derby ratakisa saattaa tulla kyseeseen, jos minä tulen toisiin aatoksiin kilpailuttamiseen. Maasto derbyyn piti mennä kokeilemaan muutenkin. Nämä kisat ovat vasta heinäkuussa.

Tiko keltaisella. Kuva Reeta Korelin

 

 

Poju kävi pyörähtämässä Royal Canin Show näyttelyssä ja menestys oli hieno. PU2, SERT, VARA-CACIB. Tuomarina oli Simon Oliver. Pojulla on nyt kaksi sertiä näyttelystä Suomessa, joten Poju ei saa ottaa vastaan kolmatta ennen kuin on täyttänyt kaksi vuotta. Aika jännää, että yleensä edes kirjoitan tälläistä. Aivan uusi tilanne meille. Tätä sääntömuutosta minä kaipasin. Se oli joskus 80-luvulla käytössä ja tuli nyt takaisin. Tikku-sisko voitti myös luokkansa ja oli PN4 vara-sertillä. Hienot kakarat. Whippettejä oli 64kpl.



perjantai 8. huhtikuuta 2022

Näyttelyissä

 Tiko piipahti Lahti KV:ssa hakemassa erittäin hyvän ja sen avulla saatiin hakea kilpailukirjoihin uusien sääntöjen cacil-tarrat. Tikolla oli ennestään eh-tulos ryhmänäyttelystä, joten nyt kriteerit täyttyi cacilien metsästykseen. No todellisuudessa ei niitä kansainvälisiä juoksukisoja ole kuin kaksi vuodessa, joten voi olla, että Tiko ei tule koskaan niissä käymään, mutta onpa valmiina. Ceela-sisko kävi samassa näyttelyssä hakemassa valioitumiseen tarvittavan tuloksen, joten Ceelasta tuli ratavalio.

Tuomari Pocas Joao Vasco Portugali. Arvostelu: "2,5 years old. Like better head & expression. Short neck. Good chest & forechast. Movement ok.

Kuva Antti Ruotsalo

Kuva Kirsi Halme


Poju teki reissun Narvaan ja sai kahdesta KV-näytelystä kaksi vara-Cacibia. Lauantain näyttelyssä Poju oli PU3 ja sunnuntaina PU2.  Tulipa kokeiltua nuorten luokkaa ja ihan mukavastihan se menikin. Terhi oli kyllä kolme vuotta sitten Narvassa käydessään sanonut, että sinne ei enää koskaan mene, mutta kun tarjolla oli mukavaa matkaseuraa, niin lähti kartuttamaan Pojulle näyttelykokemusta. Lauantain näyttelypäivästä tulikin pitkä, sillä seuralaisena ollut täti-Vega oli ROP ja todella upeasti RYP1. Niinpä nautittiin näyttelystä aina BIS-kehään asti ja kannustettiin Vegaa. Näyttelyreissun mukava havainto oli, että Pojulla meni hyvin yksiin Tarun nuoren uroksen Baileyn kanssa. Hyvin pojat pötköttivät sohvalla yhdessä. Whippetit ovat tämän vuoksi kyllä mainiota matkaseuraa.

Kuva Heli Poikonen


Ollaan aina ihmetelty varaserttien jakoa näyttelyssä. Mitä järkeä siinä on? No nyt meille tuli ilmoitus Kennelliitolta, että Pojun varasertti on korotettu sertiksi. Pojulla on siis serti Suomesta näyttelystä. Yksikään meidän koirista ei ole koskaan saanut sertiä näyttelystä Suomesta. Svealla on, mutta Svea on saanut sen ennen meille tuloa. Ensin oli hirveä ilo saadusta sertistä, mutta pikku hiljaa ilo vaihtui kysymykseen, että miksi varaserti korotettiin sertiksi eli miksi sertin näyttelyssä saanut koira sen menetti. Kyllähän se selvisi. Koira oli ilmoitettu käyttöluokkaan ja koira ei täyttänyt käyttöluokan vaatimuksia. Iso sääli heitä kohtaan. Tuntuu epäreilulta, että saatu serti viedään pois. Säännöt ovat hankalat, joten me viedään koira vasta käyttöluokkaan, kun ovat käyttövalioita. Silloin ei ole mitään tulkintavaikeuksia. Poju sai varaserttinsä viime lokakuussa, joten puoli vuotta meni korotukseen. Kennelliitto kuulemma tarkistaa jälkikäteen käyttöluokan koirat, että onko niillä oikeus osallistua siihen luokkaan. Tämä tuli meille ihan yllätyksenä eli emme todellakaan tienneet, että sertin saanut koira oli väärässä luokassa. 






tiistai 22. helmikuuta 2022

Tapahtuipa talvella

Svea kävi kontrolloimassa sisäelinten kunnon eli viime kerran pernan löydökset ja vielä munuaiset. Nyt on sikäli hyviä uutisia, sillä ei Svealla mitään ongelmia ole havaittavissa munuaisissa eikä pernassa. Munuaisarvot varmaan pysyvät kunnossa nykyisellä munuaisia tukevalla ruokavaliolla, sillä kaikki arvot ovat nyt kunnossa. Pernan löydökset ovat pieniä hyvänlaatuisia kasvaimia. Lokakuun lopulla Sveasta otettiin ihon alla olleesta patista näyte ja se on rasvapatti. Tämä patti on hivenen kasvanut ja olen löytänyt pari muuta pattia ihon alta ja yhden patin ihossa. Nämä kaikki kontrolloitiin ja ovat hyvänlaatuisa. Kun eivät häiritse Svean elämää, niin mitään ei tehdä. Nopeasti niitä on vaan alkanut ilmestymään. Mutta pääasia, että kaikki on kaikin puolin kunnossa ja kontrolliin vielä joskus syksymmällä.




 

Tiko kävi uusintamittauksessa ja Tiko saatiin normikorkuiseksi eli 50,9 cm. Samalla Pojukin mitattiin ja reilusti normikorkuinen 49 cm. Tiko pääsi tähän suureen ryhmään eli juuri alle ylikorkuisten. Vanhalla mitalla Tiko oli Ubia korkeampi, mutta kun seisoivat vierekkäin, niin Tiko on kyllä matalampi. Ollaan muutaman kerran Tiko mitattu virallisella mitalla testimielessä ja koko ajan mitta on mennyt alaspäin, mutta silti rajalla keikkuen. Ubi mitattiin aikanaan vasta kuusivuotiaana uudestaan ja mitta oli tipahtanut reilun sentin.




 

Poju kävi Pipsa siskon kanssa Tallinnassa näyttelyssä. Mukavasti menikin: lauantaina Tallin Winter Cupin kv-näyttelyssä Pipsa sai erin ja sijoittui junioriluokassa kolmanneksi. Poju voitti junioriluokan, sai juniorisertin ja oli ROP-juniori. Lisäksi Poju oli PU2. Tuomarina oli Saija Juutilainen.

Sunnuntaina Pipsa sai erin, oli luokkansa neljäs ja palkittiin SA:lla. Poju sai hienon tuloksen, ollen juk1, SA, PU1, ROP-jun ja VSP. Tuomari sunnuntaina oli Tino Pehar.

Näyttelypäivien lisäksi siskoset ennättivät leikkimään yhdessä ja tutustumaan Tallinnaan. Mukava kokemus junnukoirille.


Kuva AlexDesign










torstai 6. tammikuuta 2022

Edellistä vuotta muistellen

Poju on pyörähdellyt näyttelyissä ja niistä ei ole kerrottu mitään. Marraskuun alussa Poju kävi Pipsan ja Victorian kanssa Tartossa kahdessa näyttelyssä. Pojulla meni tosi hienosti ollen ensimmäisessä näyttelyssä VSP ja sai juniori-sertin. Toisessa näyttelyssä sisarukset saivat sileät erit. Messarissakin Voittaja-näyttelyssä Poju pyörähti ja sijoittui hienosti isossa 14 juniorin luokassa neljänneksi. Aivan loistavasti on näyttelyura alkanut. Pojun 1-vuotissynttäreitä vietettiin koko pentueen voimin tapaamisessa.

Kuva Heli Poikonen

Kuva Heli Poikonen




 

Koko vuosi 2021 meni Pojun kanssa, niin hyvässä kuin pahassa. Poju tuli meille tammikuussa, joten aika kakaravuosi tämä oli koronavuoden lisäksi.

Svean vuosi.

Svea nyt viettää ansaittua eläkepäiviään, mutta silti Pojun leikittäminen onnistui edelleen. 2021 aikana Svealla alkoi ilmentyä terveysongelmia tai ei ne vielä ongelmia olleet, mutta piti tutkia. Ongelmana ovat olleet varpaat ja yhdestä varpaasta meni kesäkuussa koukistajajänne poikki ja sen tutkimisen yhteydessä  tarkistettiin myös Svean veriarvot. Verikokeissa kontrolloidut trombosyytit olivat edelleen kunnossa, mutta olisi viitteitä munuaisongelmista. Onneksi ei syksyllä ultrauksessa eikä  verikokeissa mitään munuaisissa näkynyt. Svea siirtyi kesällä munuaisia tukevaan ruokavalioon, joten olisiko siitä sitten ollut apua. Syksyn ultrauksessa käytiin läpi kaikki sisäelimet, mitä pystyttiin, ja pernan pinta ei ollut aivan normaali. Samalla sydämen kuuntelussa kuului sivuääniä. Svea pitää viedä vielä tammikuun lopulla kontrolliin munuaisista ja pernasta ja samalla otetaan pernasta näyte. Sydämen sivuäänien takia sydän piti ultrata erikseen, että selviää oikea rauhoitusaineiden määrä pernan tutkimista varten. Svea sitten kävikin sydänultrassa ja läppävika löytyi. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä rauhoitukseen. Eli Svean elämään alkaa vanhuus jo vaikuttaa. Lenkit eivät enää varsinkaan aamulla Sveaa kiinnosta. Iltalenkit Svea on mukana ja saa pääasiassa kulkea vapaana. Hienosti tarkkailee laumaa eikä lähde omille retkilleen. Ruokaa ja hellyyttä kun saa tarpeeksi, niin Sveaan elämä on vielä mallillaan.

 




Ubin vuosi

Ubin vuosi jatkui varvasleikkauksesta toipumisella. Eikä Ubin terveydessä mitään muuta ongelmia vuoden aikana ollutkaan. Silmään ilmestyi musta täplä mikä onneksi osoittautui vaarattomaksi iiriskystaksi. Leikattu varvaskin on kestänyt juoksemiset. Talvella maneesissa juoksutin, että pysyi kunnossa ja juokseminen vaikuttikin hyvältä. Ubia ei enää kilpailutettu aktiivisesti, mutta harjoituksissa Hyvinkään radalla kävi juoksemassa. Vein Hyvinkään hiekalle, kun kesä oli niin kuuma ja nurmirata saattaa olla sen takia aika kova. Sen verran piti ottaa huomioon leikattu varvas. Ja tietysti se viimeinen eläköitymiskilpailu radalle oli koko ajan mielessä ja onneksi sinne päästiin. Plussana vielä Hailuodon viimeinen maastokilpailu. Onhan Ubi speciaalikoira juoksemaan näyttelylinjaiseksi, joten oli hienoa saada nämä viimeiset kilpailut suoritettua. Olihan Ubilla edelleen se vanha hurja into ja vietti juoksemaan rätin perässä tallella, joten ajattelen, niin että Ubille teki hyvää juosta nuo viimeiset kilpailut. Ei ajatella nyt, että jotain olisi voinut sattua.

Whippet-Harrastajien erikoisnäyttelyssä Ubi kävi, koska pääsi sinne vielä kerran käyttöluokkaan. Ensi vuonna onkin sitten veteraanikehät.

Kesällä syntyi vielä Ubille jälkeläisiä Nurkkaniityn-kenneliin. Se oli upeeta ja on hauska seurata miten jälkeläisten elämä alkaa sujumaan. Pojun kanssa Ubilla menee tosi hienosti. Nehän nuhjaa toistensa kanssa lähes päivittäin. Touhuaa aivan eri tavalla kuin Olan tai Tikon kanssa. Aivan kuin Ubi tietäisi jotain.


 

Olan vuosi

Olakin aloitti vuotensa toipilaana, kun takajalassa oli jänteessä turvotusta. Ola on saanut olla oloneuvoksena. Touhuta omia juttujaan sisällä ja pihalla. Radalla Ola kävi muutaman kerran harjoituksissa. Keväällä oli outo haluttomuus syödä, mutta ennen kuin alettiin suunnitella ell:lle menoa alkoi Ola taas syömään. Haluttomuus vaihteli päivästä toiseen, niin asia pitkittyi vähän liikaa ja Ola alkoi laihtua. Onneksi meni ohi ja Ola on taas hyvässä kuosissa. Ola kyllä aina ensimmäisenä kyllästyy johonkin ruokaa ja ollaan ostettu pikku pussi Olaa varten. Tämä vuosi olisi ollut uusien sääntöjen mukaan veteraanikausi, mutta taitaa Olan kisat olla kisattu.

 





Tikon vuosi

Vuodesta 2021 piti tulla Tikon ensimmäinen oikea kilpailukausi. Haaveissa oli päästä kaikkiin hienoihin oikeisiin ratakilpailuihin, kun ei me Ubin kanssa ole oltu kuin kuninkuusjuoksuissa. No toisin kävi. Talvi meni maneesissa kerran viikossa juoksuttaessa. Mitään muuta en oikeastaan tehnyt. Kick bikella yritin pitempiä lenkkejä ravuuttaa, mutta Tiko vaan löntysteli perässä. Se oli hankalaa. Ubin kanssa tämä aina helppoa. Uimatouhutkaan ei Tikolle oikein käynyt, vaikka nätisti uikin. Talvella oli jossain vaiheessa hyvät hanget pihalla ja ajattelin siellä Tikoa juoksuttaa, mutta ite sain lelut hangesta hakea. Eli oli vähän hakusessa alkuvuosi, että miten sitä Tikoa harjoittaisi. Ainoastaan maneesissa oli hyvää tekemistä. Tämä on juuri tätä. Opit yhden koiran harjoittamisen, niin sen kilpaileminen loppuu ja uudelle koirat käy sitten aivan muut jutut. No Pojun kanssa talvi meni painiessa ja välillä pihalla juosten, joka oli Tikosta oikein mieluisaa.  Kesälesken iltakisoissa Tiko juoksi sitten vuoden ensimmäisen ratakierroksensa ja sattui sitten se pelkäämäni paras kisa heti alkuun. Seuraavalla viikolla tapahtui Tikon loukkaantuminen. Poju aiheutti pienen lihasvamman Tikolle, minkä seurauksena tuli reilun 10 viikon huili kaikesta. Oikeasti ei näin kauaa olisi tarvinnut mennä, mutta tässä oli fyssarin kesäloma katkaisemassa hoitoa ja hänen loman aikana oli toinen fyssari. Toisen fyssarin ohjeiden mukaan me mentiin ja se aiheutti muita ongelmia ensimmäisen fyssarin mukaan, kun hän tuli lomalta. En tiedä, mutta miettimään taas pisti. Joka tapauksessa liikkeissä ei ollut mitään ongelmaa, niin Tiko kävi hakemassa näyttelystä Erittän Hyvän. Olipa valmiina mahdolliseen valioitumiseen. Tiko pääsi jatkamaan kilpailukautta syyskuussa Tampereella ja siitä viikon päästä Helsingissä juosten molemmilla matkoilla kv-ajat, joten Tiko valioitui radalle. Tikon juoksemisessa oli hyvää startti, mutta takakaarre aiheuttaa jostain syystä ongelmia. Valmentaja on syksyn aikana miettinyt, miten tuota harjoittaa. Whirlingiä ei meillä ole, mutta saisiko vapavieheellä samankaltaista harjoitetta maneesissa. Sekin vaihtoehto on käynyt mielessä, että voiko pentuna murtunut varvas aiheuttaa ongelmaa kaarrejuoksussa. Vai pelkästään aika vähäinen juokseminen porukassa saa Tikon tekemään sen minkä tekee. En ole Tikoa maastokoiraksi ajatellut, mutta Hailuotoon Tiko ilmoitettiin. Sehän meni upeasti, joten ehkä sitäkin puolta saattaa sopivissa kohdin tulla lisää. Nyt ollaan syksyllä huilittu ja ainoastaan dobo-pallolla 1-2 kertaa viikossa pelleilty normaalin lenkkeilyn ohella. Ennen joulua Tiko kävi myös sydänultrassa ja sai terveen paperit.

 





Pojun vuosi

Mennyt vuosi olikin melkein kokonaan Pojun eletty elämä. Sekään ei alkanut hyvin, kun etujalasta murtui varvas jo ennen luovutusta. Pentua piti pitää heti uudessa paikassa remmissä tai häkissä. Onneksi Tiko otti Pojun aivan loistavasti vastaan. Heistä tuli parhaat kaverit. Poju on otettu meille tietysti sen takia, että on Ubin poika, mutta kuitenkin vain näyttelyt mielessä. Silti vietiin Poju pentujen rataharjoituksiin ja Poju piti niistä suunnattomasti. Eikä sen juokseminen huonolta näytä, joten hauska nähdä mitä kello kertoo. Pienempi Poju on kuin Ubi, joten ei aivan samanlaista nopeutta ehkä ole odotettavissa.  Pojun muutamat näyttelyt ovatkin menneet hyvin eli kyllä siitä ihan hyvä näyttelykoira tulee. Aivan kakara Poju vielä on ja saattaa semmoinen olla pitkään, kun ei olla ottamassa pentua, niin Poju on lauman nuorin kauan. Aika hellyyden kipeä Poju on. Oikeastaan sylikoira.