lauantai 30. marraskuuta 2013

Iikka ja Ubi ottivat tänä aamuna melkoisen painimatsin. Reilut puolituntia koirat painivat. Iikka kun on jo pienempi kuin Ubi, niin Iikka on keksinyt, että maassa makaamalla pärjää paremmin. Sieltä voi ottaa aina jalasta kiinni, jolloin Ubin on pakko myös käydä maahan. Iikka makasi maassa välillä selällään ja sieltä jatkoi painimista. Tästä tuli mieleen Kapu-herra, joka ei koskaan lannistunut. Långössä aikanaan Kapua vastaan tuli polulla harmaa norjanhirvikoira ja Kapu ei toista herraa väistänyt. Hirvikoira käveli Kapun yli ja Kapu makasi selällään hirvikoiran alla, jatkaen tikkaamistaan sieltä. Hirvikoira nosteli vaan päätään puolelta toiselle väistellen Kapun kuonoa. Kapun mielestä tämä oli vaan yksi asento jatkaa tappelua. Ei sen kummempaa. Kapu oli kapu. Iikka ja Ubi olivat tosi väsyneitä painin jälkeen. Tämmöistä painia on hauska katsoa. Ubia alussa komentelin jalkojen käytöstä, kun Ubi haluaa painaa etujaloilla Iikan niskan päältä. Muutaman kerran kun huomautin Ubia, niin tällä kertaa Ubi lopetti jaloilla niskasta painamisen.





Eilen illalla Ubin hymyä nukkuessaan







Ukot väsähtivät painimatsin jälkeen


perjantai 29. marraskuuta 2013


Pitkä päivä. Aamulla lähdettiin seitsemältä ja kotiin tultiin vasta puoli yhdeksältä illalla.
Ensin Ubi veti normi-työpäivän. Ja voi hyvänen aika, miten nätisti se osasikin tänään töissä olla. Ei juurikaan ininää eikä kitinää. Työkaverit tervehdittiin iloisesti ja omalla viltillä uni maistui. Päivälenkillä käytiin Mustissa ja Mirissä hakemassa uusi lelu. Tosin lelu oli vinkulelu, joten työkaverit saivat nauttia vinkunasta, vaikka se ei tänään lähtenytkään pennusta.
Töiden jälkeen mentiin vielä iltakahville Annelle ja taas Ubi käyttäytyi mallikkaasti. Olin niin ylpeä pennusta. Se ei hyppinyt sohville, eikä vetänyt pöytäliinoja alas. Ubi oli sivistynyt, kävi tutustumassa uusiin ihmisiin, leikki  kettu-lelulla, söi hetken puruluuta ja kävi sitten nukkumaan omalle viltilleen. Me saimme jutella, nauttia etanoista ja muista herkuista ihan rauhassa. 
Samalla Ubi kävi muuttamassa ystävieni ennakkoluuloja whippeteistä. Kun kerroin ystävilleni keväällä, että olemme suunnitelleet whippet-pennun hankkimista, he katsoivat minua hämmästyneenä ja kysyivät, miksi otan sellaisen omituisen pelokkaan ja palelevan koiran. No, nyt kun he näkivät Ubin, tuli todistettua, että whippet ei ole pelokas. Se on ystävällinen, iloinen ja ihan rohkea. Kyläpaikassa Ubi oli heti kuin kotonaan ja tervehti ystävällisen varmasti vieraat ihmiset. No, palelevainen se kyllä on, tai ainakin Ubi on. Mutta toisaalta Ubin värikäs takki sai kehuja ystäviltäni, jotka osasivat arvostaa pentukoiran keltaista syysmuotia.
Kotona Iikka otti riemulla Ubin vastaan. Iikka veti rallia kotona ja Ubi perässä – se siitä rauhallisesta pennusta.

kuva eiliseltä

torstai 28. marraskuuta 2013

Ubi oli tänään Espoossa nukkumassa. Pentu nukkui koko päivän. Jotain kehitystä on myös tapahtunut, sillä vaikka Ubi näki minun poistuvan työpöydän äärestä, niin ei se jaksanut alkaa vikisemään minun perään. Tätä on odotettu. Laitan huonoja kuvia tämän viikon työpäivistä, kun ei ole mitään kirjoitettavaa.

Ubi ja Mari painivat käytävällä. Laku olisi halunut mukaan portin takaa.

Ubi ja Mari tervehtivät Niehkua.

Aston-whippet kävi Ubin kanssa leikkimässä.
Ubi ei ole kovinkaan paljon pienempi.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013


Ubi on nimensä alkuperän mukaisesti yllätysten mies. Eiliset anturavammat yllättivät meidät, sillä Ubi ei ole niistä mitenkään oireillut. Toinen yllätys oli Ubin etuhampaat. Hyvänen aika, ylärivissähän on jo kaksi vaihtunut uusiin! Ja alarivissäkin on jo uusia hampaita. Ihmeellinen pikakasvu. Huomasimme kyllä yhden puuttuneen etuhampaan, mutta missä välissä nämä kaikki uudet hampaat ovat tulleet? Whippetit taitavat olla nopeita muutenkin kuin juoksuvauhdissa.
Jotenkin nopsasti Ubi kasvaa muutenkin. Se on mielestäni jo rauhoittunutkin melkoisesti. Enää sitä ei tarvitse silmä tarkkana vahdata koko aikaa. Se leikkii omilla leluillaan tai Iikan kanssa.
Mutta kun keittiössä puuhaa, pentu ei millään malttaisi olla nostamatta kuonoaan pöydän tasolle. Se ei ihan vielä ole sisäistänyt sitä että kaikki pöydillä oleva on minun.
Ja kyllä meillä kodissa tavarat hieman yllätyksellisesti vaihtavat paikkaa. Outoa kyllä, minun villasukkani tai talvisaappaani löytyykin Ubin pesästä. Tai Hapan työhanska on vaeltanut olohuoneen lattialle. Tätähän ei tapahtuisi, kun vaan muistaisi aina laittaa kunnolla ne kaapinovet kiinni!
Tänään kävimme kiistaa myös siitä, saako halkokorin koivuhaloista kuoria tuohta. Olen sitä mieltä, että ei saa. Ubi oli sitä mieltä, että ei voisi olla mielenkiintoisempaa puuhaa kuin tuohen repiminen. Ehkä se pikkuhiljaa sisäistää myös tämän nou-nou-asian. Tuohi ei varmastikaan ole vaarallista syötävää, mutta minä olen sitä mieltä, että halkokorin halot olkoon rauhassa heti pentuvaiheessa, muuten meillä saattaa tulevaisuudessa olla melkoisia puusotkuja tiedossa. 

tiistai 26. marraskuuta 2013


Ubi painaa 9,1 kiloa. Pentu punnittiin tänään, kun se kävi tehosterokotuksissa. Seuraavaan punnitukseen päästään taas parin viikon kuluttua, kun on vuorossa rabies-rokotus.
Aamupäivän Ubi harjoitteli yksinoloa ja iltapäiväksi minä tulin kotiin päästämään koiria pissalle. Ja niin se tosiaan meni. Kun olin ulkoiluttanut koirat, molemmat ukot nukkuivat ja minä sain kirjoitettua juttuja. 
Ubi on ollut tänään väsyneen oloinen. Ja tänään sen tassuista löytyi myös "muistot" sunnuntain hiekkakuoppareissulta. Niitä näytettiin eläinlääkärillekin, joka  kirjoitti niiden olevan tassunpohjien anturoiden mediaalireunoilla olevia kulumia. Tassuja pitää tarkkailla ja silloin tällöin rasvata Helosan-rasvalla. Sama rasva sopii muuten myös minun kuiviin kantapäihini. Ennen nukkumaanmenoa rasvataan siis meidän molempien jalkapohjat. 

maanantai 25. marraskuuta 2013

Eiliseen voisi lisätä vielä, että Ubilla oli illalla jalat kipeät. Jopa vähän ontui, kun nousi makuulta. Taisi lihakset kipeytyä päivän juoksuissa.
Tänään Ubi oli minun kanssa Espoossa. Päivällä Ubi paini Marin kanssa. Mari oli tällä kertaa 3kk vanha kultainennoutaja. Ihmeen vähän Ubi nukkui tänään työpaikalla, vaikka oletin sen olleen väsynyt eilisistä juoksuista. Kotiin päästyä Ubi juoksi suoraan Iikan luokse. Iikka onkin ollut hyvää kaveria Ubin kanssa jo jonkin aikaa. En tiedä johtuuko se siitä, että Ubi on kasvanut vai mistä, mutta hienosti menee yhteiselo. Illalla lenkille lähtö ei sitten Ubia kiinnostanut. Makasi vaan sohvalla, mutta mukaan otettiin ja tunnin lenkki käveltiin. Raaka peli.

Ubi vaan makasi vaikka muut oli lähdössä iltalenkille

sunnuntai 24. marraskuuta 2013


Tänään oli taas hauskuutta tarjolla – yhteislenkki Hyvinkäällä. U-pentueesta mukana oli tällä kerta trio: Ubi, Pikka ja Hoyt. Ensin pennut leikkivät vähän kolmistaan ja sitten alkoi tulla isoja koiria. Ja niitä tuli aina vaan lisää ja lisää ja lisää. Lopputulemana oli kaikkiaan seitsemän isompaa whippettiä (Daami, Blondie, Muusa, Vappu, Tuikku, Olga ja Jackie) ja yksi grayhound-pentu (nimeä en saanut korvieni väliin). Lisäksi morjestamassa kävi vielä kaksi aikuista vipukkaa. Hyvin pennut jaksoivat ja "kestivät" isojen koirien menossa. Vaikka vauhdissa vähän hävittiin, niin innokkuudessa oltiin satasella mukana.  Ubi näytti jo aika isolta pojalta aikuistenkin koirien joukossa. Hapan mielestä Muusa oli viime kerrasta "kutistunut". Niin se silmä tottuu siihen oman koiran kokoon.
Kivaa oli, kiitos kaikille.
Hoyt ja Pikka


Hoyt, Pikka ja Ubi

Marin täti -koirat tulee
Jackie tuli

Jackie Ubin sisko


Hoytin pää Ubin suussa. Ihme ettei näissä jää mitään jälkiä. Vai jäikö?

Muusa (kutistunut)

Olga vetää ja pennut perässä



Tuikku äippä


Olga

Olga vauhdissa


Jotain faaraokoiria.

Blondie, Ubi ja Daami



Porukan pennut

Äiti ja neljä lasta.

Ubi ja Hoyt

Muusa on kutistunut. Ubi on melkein saman kokoinen.

Niin, Ubilla on uusi takki.




Kiitos

lauantai 23. marraskuuta 2013


Sateettoman ja tyynen päivän kunniaksi tänään on ulkoitu urakalla. Aamun alkuun pitkä aamulenkki Kopparnäsin kallioilla. Tällä kertaa meri aivan tyyni ja alueella todella hiljaista. Ei veneen venettä eikä rannoillakaan ihmisen ihmistä. Yksi peura nähtiin ja lahdella telkkäparvi. Kopparnäsiin ja takaisin Ubi matkusti yhdessä Iikan kanssa takapenkillä. Ja ihan hyvin meni.  Tosin tänään Hapa asensi autoon  Ubille tilatun häkkin. Seuraavaksi pitääkin sitten harjoitella häkissä matkustamista.
Päivällä  ulkoitiin myös pihalla. Ja tällä kertaa pihailu oli Ubista niin ihanaa, että se ei oikein  malttanut tulla sisään. Tavallisesti Ubi on ensimmäisenä ulko-ovella tanssimassa sisäänpääsytanssiaan ja Iikkaa saa maanitella sisään, mutta tänään tapahtui se ihme, että Iikka oli ulko-ovella ensimmäisenä.
Iltapäivän Ubi vetelikin sitten unia. Rentoutumisessa Ubi on ihan mestari. Se löytää rennon asennon aina ja kaikkialta. Ja nukkuu mielellään niin omassa sängyssä kuin Hapan tai minun kainalossa.
Ilalla käveltiin vielä pitkä kirkko-kylpylä-lenkki. Ja juuri sopivasti, kun tulimme kotipihaan, taivaalta alkoi vihmoa jotakin. Saa nähdä, tuleeko yön aikana lunta.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Kolme kertaa käytiin Ubin kanssa yöllä pihalla, kun oli taas vatsa kuralla. Ei olla saatu selville, että mikä saa aina välillä Ubin pakin sekaisin. Jatkamme selvittämistä.
Ubi oli tänään minun kanssa työpäivää viettämässä. En muistanut aamulla ottaa kuljetuskassia mukaan ja en jaksanut enää sitä lähteä hakemaan, kun autolla sen tajusin. Ubi oli sitten takapenkillä ja oikein rauhallisesti se siellä olikin. Parkkipaikalla kun avasin takaoven, niin siellä Ubi makasi pää roikkuen penkin ulkopuolella ja katsoi minua kysyvästi, että onko pakko nousta jos ei taho? Aamulla Ubi pääsi tervehtimään vanhoja rouvia Niehkua ja Susua. Vanhat rouvat olivat oikein ystävällisiä uteliasta nuorta herraa kohtaan. Muuten päivä meni Ubilla oikein rennosti, paitsi Ubi otti hampailla kiinni vesikupin reunasta ja kaatoi vedet lattille. Siinähän sitten vesiä kuivailin.
Kotona sitten Iikan kanssa oli hyvät ja pitkät painit. Paini pisti Ubin oikein läähättämään ja sitä ei ole nähty kuin hiekkakuopalla juoksemassa.
Ubin autohäkki tuli juuri. Toivottavasti Ubille kelpaa. 

Siinähän kuivailin vesikupin vesiä
Jotkut toiset nukkuu työpäivänä






torstai 21. marraskuuta 2013

Terhi oli taas aamupäivän koirien kanssa kotona etäpäivää viettämässä. Kun tulin kotia, niin ei mitään ihmeellistä ollut tapahtunut. Iloiset tervehtimiset. 
Iikka ei ole syönyt "nahka" -luita aikoihin. Sille on kelvannut vain kuivatut "lihat". Nyt menevät myös nahkaluut. Varsinaiseksi herkuksi on tullut ohut tikku missä on kananlihaa päällä. Tänään istahdin lattialle ja pitelin molemmissa käsissä luuta, mitä koirat pureksivat. Minusta se on hauskaa. Kun Iikan pureksima luu on liian pieni ja irtoaa otteestani, niin Iikka alkaa heti jemmaamaan luuta. Se on ollut aina jemmari. Eihän jemmaa voi nyt jättää, koska Iikka sitä kuitenkin vahtii Ubilta. 
Ulkoilu ei ollut tänään kivaa, mutta ilman koiria ei ulos olisi tullut mentyä. Yllättävän hyvin myös Ubi illan pienessä sateessa käveli. Aamun kovasta sateesta se kyllä armahdettiin. Käytettiin vain pihalla. Ei Iikkaakaan aamulla lenkit kiinnostanut. Iikka hoitaa asiansa nopeasti ja suuntaa kohti kotia.

Kuva viikonlopulta, kun aurinko paistoi

Iikan ensimmäinen jemmaus kaljalaatikon kylkeen 9 vuotta sitten.



sitten epävirallinen viihdepläjäys PAHA PAPPA




keskiviikko 20. marraskuuta 2013


Helsinkipäivä sujui rutiinilla. Jännittävintä työpäivässä taisi Ubin mielestä olla Outin sille keksimä lelu. Ubin lempilelu on vessapaperirullan hylsy, minne on piilotettu nami. Outi pisti paremmaksi, antoi Ubille joululahjapaperirullan hylsyn ja piilotti sinne nameja. Pennulla oli urakkaa käännellä putkea.
Ja tulipa tänään todistettua sekin, että IIkka taitaa jo pitää Ubista. Kun tulimme töistä kotiin, tervehti Iikka ovella vain Ubia, ei minua laisinkaan. Ne juoksivat yhdessä Hapan luokse ja minut unohdettiin tyystin eteiseen.

tiistai 19. marraskuuta 2013


Ubi on harvahammas. Yksi etuhampaista on irronnut. Hapa huomasi jo sunnuntaina, että hampaat heiluvat ja minä huomasin tänään, että edestä puuttuu yksi. 
Ubi harjoitteli tänään yksinoloa. Se meni tällä kertaa paremmin kuin perjantaina. Olikin kyllä niin harmaa ja matalapaineinen ilma, että en yhtään ihmettele, jos pentu nukkui iltapäivällä sen vajaan viisi tuntia, jotka se oli yksin. Tosin nyt illalla meillä on harvinaisen virkeä pentu. Ja minua jo nukuttaisi.

maanantai 18. marraskuuta 2013


Ubi kävi tänään töissä Espoossa ja tiukkojen aikataulujen vuoksi pentuleikkikoulu jätettiin tänään väliin. Päivä on sujunut suht' rutiinilla, mutta ajattelinkin tänään kirjoittaa vähän Ubin nukkumatavoista. Se käy nukkumaan jo melko aikaisin. Tavallisena arki-iltana se köpöttelee joka omaan pesäänsä vierashuoneeseen tai sohvalle yhdeksän maissa. Toki se vielä käy yöpissalla noin yhdentoista maissa. Tässä vaiheessa vetäydymme koko porukka yöpuulle makuuhuoneeseen. Ubi käy tällöin nukkumaan omaan sänkyynsä, joka on nyt nostettu sängyn viereen. Sieltä se sitten aamuyöllä, joskus kolmen maissa, kinuaa sänkyyn meidän väliin. Iikka nukkuu jalkopäässä ja Ubi meidän välissä. Meillä on pedattuna kolme tyynyä. Tämä tapa on jäänyt meille Kapu-vainaasta, joka kävi kopsuttelemassa tassuilla meitä päähän, jos se ei saanut päätä tyynylle. Niinpä aikamme päitä tyynyiltä nosteltuamme luovutimme ja petasimme sille oman tyynyn. Pää tällä meidän välissä olevalla tyynyllä Ubi nukkuu joskus. Tosin usein se kaivautuu meistä jomman kumman peiton alle ja nostaa päänsä joko vatsan tai jalkojen päälle. Usein se myös möngertää peiton alla kohti jalkopäätä ja Iikkaa. 
Monena yönä Ubi herättää meidät uudestaan joskus viiden maissa. Se käytetään pikaisesti asioilla ja sitten se kipittää takaisin sänkyyn uinumaan vielä puoleksi tunniksi. Herätyskello nimittäin herättää arkiaamuisin 5.30. Viime sunnuntaina Ubi tosin yllätti meidät. Ensimmäisille aamupissoille se halusi vasta puoli seitsemän maissa ja unia se veteli aina aamu kahdeksaan. Aivan mahtavaa!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Olin ajatellut tekeväni tänään jotain muuta kuin mitä sitten tein. Aamulenkki meni vielä normaalisti. Hieno ilma muuten, mutta oli kova tuuli. Ubi ei tykkää tuulesta. Puhurin kohdalle osuttua Ubi käpertyi takkinsa suojaan maahan ja esitti surkeaa "Tämä ei ole kivaa" -ilmettään.
Kun koirat olivat sitten syöneet aamupalansa, niin Terhi vei Ubin pissalle pihalle. Iikka tietysti lähti mukaan. Hetken päästä Terhi huutaa ulko-ovelta, että Iikka meni kuusiaitaan ja rähjää siellä. Ryntäsin pihalle ja kuusiaidasta ei kuulunut pelkästään Iikan rähjäämistä, vaan myös todennäköisesti supikoiran. Kuusiaidan sisään ei yksinkertaisesti näe, koska se on tiivis ja erittäin paksu, mutta ilmeisesti aidan keskellä voi Iikan kokoinen kulkea, koska rähjäämiset siirtyivät aidassa paikasta toiseen. Kävin myös naapurin puolelta katsomassa, mutta aidan sisälle ei näkynyt sieltäkään. En tiedä mitä aidassa tapahtui, mutta sain Iikan huudettua aidasta pois. Iikka tuli aivan toisesta paikasta pois mistä koiraa odottelin, joten hyvin siellä voi liikkua. Iikassa ei mitään ulkoisia vammoja näkynyt. Iikka ei kuusiaitaan aikaisemmin ole kokonaan mennyt, mutta tänään oli sitten suurelle metsästäjälle liian kova houkutus. Tästä sitten tuli suunnitelmiin muutos ja läksin etsimään verkkoaitaa Espoosta. Samalla tuli todettua, että on meillä pitkä tontti. 75 metriä matalaa verkkoaitaa tuli laitettua kuusiaidan kylkeen. 
Eilen Ubi oli väsynyt

Tänään valloitettiin minun tuoli


lauantai 16. marraskuuta 2013


Aurinkoinen lauantaipäivä. Treffasimme Ubin siskon Zombin hiekkakuopalla. Mukana oli myös setämies-Iikka. Minä suhtauduin hieman epäillen siihen, miten Iikka lähtisi mukaan pentujen leikkeihin, mutta loppujen lopuksi kaikki meni paremmin kuin hyvin ja myös Iikka juoksi leikeissä mukana. 
Zombi ja Ubi selvästi tuntevat toisensa. Ne tervehtivät heti tuttavallisesti eli aloittivat nujuamisen. Zombi ei heti innostunut juoksemisesta, mutta onneksi Mallan laukusta löytyi pallo ja hiiri. Niiden avulla saatiin porukkaan vauhtia. Myös oikea hiiri, tosin kuollut, löydetiin. Se löytyi Zombin suusta. Kiltisti tyttö luovutti hiiren, kun kuuli irti-käskyn.
Kun porukka pääsi vauhtiin, pennut tekivät kunnon mäkilähtöjä ja setämies-Iikka vahti alapuolella. Kivaa oli!