torstai 30. tammikuuta 2014

Potilas Saarinen TAAS

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Voi meidän Ubia, sille sattuu ja tapahtuu. Tänään oli pentukoulun viimeinen kurssipäivä. Olin niin ylpeä Ubista. Se osasi todella hienosti olla paikalla, seurata, mennä maahan. Kurssin päätteeksi sitten päästettiin koirat leikkimään hallilla. Pennut olivat aivan innoissaan ja niin olin minäkin, kunnes huomasin, että Ubin tassu oli aivan veressä. Ubi itse ei välittänyt asiasta mitään. Se vaan juosta viiletti muiden koirien kanssa. Tassu näytti hurjalta ja koirat otettiin kiinni. Kun tassua tutkailtiin, huomattiin, että siinä oli haava aivan kynnen juuressa. Itse kynsi näytti kuitenkin olevan kunnossa. Ei muuta kuin tassu pakettiin. Nyt sitten ihmetellään täällä kotona, miten saadaan pidettyä tassu kuivana ja estettyä koiraa nuolemasta haavaa. Tassu ei näytä olevan kipeä. Koira kerjää ja syö luuta ihan normisti. Mutta totta kai se haluaisi repiä tupon pois haavan päältä ja sitä se ei nyt saa tehdä. Voi Ubia!

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Ubin nenäpunkki on ilmeisesti jo rauhoittunut. Pientä röhinää pennusta vielä kuuluu, mutta taitaa nenä olla vain ärsyyntynyt alivuokralaisista.

Käytiin juoksuttamassa koiria järven jäällä. Jää oli sen verran liukasta, että Ubi ei oikein päässyt juoksemaan kunnolla, niin mentiin muualle päästämään Ubista ja Iikasta höyryjä. 


Iikalla on paha tapa kytätä Ubia ja samalla napata kyljestä. 

Kuvassa näkyy Iikan kumitossut. Loistavasti ne ovat suojanneet Iikan tassuja lumelta.

Piti laittaa tämä kuva viikolta, kun näin Ilon blogissa samankaltaisen kuvan.
Ubi myös nukahtelee lelut suussa. Taitavat koiranpennut olla myös serkuksia.

perjantai 24. tammikuuta 2014

Viime yönä Ubi aloitti "röhkimisen". Tuttu vaiva aikanaan Iikallakin – nenäpunkki. Iikalle tosin ensimmäinen nenäpunkkikohtaus tuli uudenvuoden aattoiltana ja sitten etsittiin päivystävää eläinlääkäriä uudenvuodenpäivänä. Nyt onneksi elettiin arkipäivää ja päästiin omalle eläinlääkärille.
Ubi röhki pitkin yötä. Se kuulostaa kamalalta. Onneksi tietää melko varmasti, että kyseessä on nenäpunkki, joka ei ole vaarallinen, vaikka saakin aikaiseksi tuon hurjalta kuulostavan oireen. Aamulla päätimme, että minä jään etätöihin tänään, koska Ubia ei voinut viedä Hapan työpaikalle (nenäpunkki tarttuu helposti) eikä sitä oikein viitsinyt jättää yksin kotiin röhkimäänkään.

Päivä meni kyllä mukavasti ilman sen kummmnpia puuskutuksia. Iltapäivällä sitten koirakaksikko vietiin eläinlääkäriin. Eläinlääkäri mittasi Ubin kuumeen ja varmisti, ettei kyse ole flunssasta tai muusta. Kuumetta ei ollut ja molemmat koirat saivat Stronghold-annokset niskaan. Seuraava satsi laitetaan sitten kolmen viikon päästä. Nyt peukut pystyyn, että lääke auttaa (tosin ensiyönä Ubi saattaa vielä puuskuttaa nenään kuolevien punkkien vuoksi).

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Ubi harjoittelee edelleen yksinoloa noin viiden tunnin pätkissä. Niinpä me teemme aina muutaman kerran viikossa aamu- ja iltavuoroja, jotta työssäoloajat eivät veny liian pitkiksi. Minä olin iltavuorossa eilen ja Hapa tänään. Eilisen yksinolonaikana Ubi oli tuholaistuulella. Se oli repinyt lattialle mainoslehtiä ja kalunnut kuntopyörän polkimen remmiä. Tänään tuhmuuksia ei oltu tehty. Ehkä se johtui siitä, että koirat innostuivat aamupäivällä rallaamaan juoksurallia pihalla. Hankimme Ubille takkien alle lämpöpaidan ja se viiletti pihalla lämpöpaita päällä yhdessä Iikan kanssa.
Illalla olimme pentukoulussa ja Ubi suostui jopa kylmässä hallissa menemään maahan. Jippii! Harjoittelu on taas kannattanut. Uutena liikkeenä opettelimme tänään sivulle tuloa. Siinä onkin omat ongelmansa, sillä olen opettanut Ubin istumaan käsimerkillä, jossa kädet viedään selän taakse. Kun se sitten tulee sivulle ja vien käteni istumisen merkiksi selän taakse, pentu pakittaa samalla takaviistoon. No, ehkä se voi istua sivulla hieman takaviistossakin. Suunnitelmissa meillä nimittäin ei ole kovin tarkkaa tokoilutouhua.

Pieni lisäys vielä. Ubi nosti jalkaa pissatessaan. No yritystä ainakin oli. Pissaus oli semmoinen puolittainen narttumainen jalannosto.Kaiken päälle muutama revitys.



Ubilla menee tikunsyönnissä kauemmin

Iikka on jo oman tikkunsa syönyt ja tarkkailee Ubin syömisiä

Ubi syö myös vattupensasta

Iikka haluaa lisää rallia pitkin pihaa

Ubin uusi paita

maanantai 20. tammikuuta 2014

No niin. Vihdoin Ubilta lähti viimeinen kulmahammas. Uusi kulmuri on jo kasvanut ja maitohammas heilui melkein viikon suussa, kunnes se tänään irtosi.

Tässä hammassatoa mitä on löydetty.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Ubin ensimmäinen pentunäyttely Lahdessa on ohi. Se meni sekä hyvin että huonosti. Ubi oli luokkansa toinen ja sai kunniapalkinnon eli kotiintuomisina oli ruusuke. Myös arvostelu oli todella hyvä - lähes pelkkää kiitosta. Mutta, mutta, se esittämispuoli ei kyllä onnistunut. Sain Ubin vielä jotenkin kömpelösti seisomaan paikallaan, mutta kun piti lähteä liikkeelle kiertämään kehää, oli tulos loikkiva ja pomppi koira sekä hikinen ja punainen omistaja. Tuomari oli superkiltti, kun ei Ubia tästä surkeasta esittämisestä rankaissut ja arvostelussa mainittiin jopa liikkeistä jotakin. 
Ubille näyttely oli positiivinen kokemus. Sitä ei halli hirvittänyt. Se moikkaili iloisesti kaikki koirat ja ihmiset. Erityisen hauskaa Ubista oli tietysti treffata sisko-Pikkaa. Ubi tosin olisi mieluummin keskittynyt Pikkan kanssa painimiseen kuin näyttelyesiintymiseen.
Näyttelypäivänä minua lämmitti erityisesti se, kun tuntemattoman pikkutytön äiti tuli kysymään saako tyttö silittää Ubia. Tyttö sitten silitteli pentua ja minä höpöttelin jotakin koirasta. Hetken kuluttua äiti ja tyttö tulivat uudestaan ja pyysivät saisivatko he kuvata tytön yhdessä Ubin kanssa. Tietysti se onnistui. Ja siinä kuvaa otettaessa Ubi söpösti nuolaisi pikkutyttöä myös korvasta. Aika ällösöpöä, mutta myös hienoa pikkupennulta, joka ei käytännössä ole juurikaan ollut tekemisissä pienten lasten kanssa. 

Tässä vielä Ubin arvostelu. Tuomarina Maija Sylgrén.

5 kk, oikeat rungon mittasuhteet. Kaunislinjainen urospentu. Miellyttävä pää ja ilme. Kauniit silmät. Hyvät korvat. Oikea purenta. Hyvä kaula. Lupaava ylälinja. Hyvin kehittynyt runko ja rintakehä. Riittävästi kulmautunut edestä ja hyvin takaa. Hyvä häntä. Liikkuu yhdensuuntaisesti. Riittävä askelpituus. Hyvä karvanlaatu. Reipas käytös.

ps. Viikolla saimme myös kirjeen Whippet-harrastajilta. Nyt olemme virallisesti kerhon jäseniä. Kiitos, Mari.


Omaa vuoroa odotelessa





Pikka-siskon lennokasta askellusta
Näyttelyssä tavattiin blogituttu Ilo

Viikolla tuli yllätyspaketti

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Pakkaset tulivat. Ja samalla minun kaltaistani noviisia alkoi pohdituttaa Ubin pukeminen. Viime päivinä Ubi on kerrospukeutunut. Sillä on ollut alla vähän nafti pentutakki ja sen päällä vähän iso aikuisten takki. Pentutakki ei suojaa samalla tavalla vatsaa kuin aikuisten takki ja aikuisten takissa taas ei ole yhtä hyväåä kauluria kuin pentutakissa.  Ubin liikkuminen tässä kaksoistakissa on kuitenkin ollut ihan sujuvaa ja ainakin minun silmään se ei ole näyttänyt palelevaiselta.
Pentukoulussa olimme taas tänään. Ennen pentukoulua treffattiin pikaisesti Zombi-sisko ja sitten kouluun. Seuraaminen onnistui tänään hyvin. Harjoittelu oli tehnyt tehtävänsä. Mutta maahan meno on Ubin kompastuskivi. Sitä pitää nyt treenailla ennen seuraavaa koulutuskertaa. 
Pakkaslenkin jälkeen Iikkakin suostui nukkumaan ihan liki Ubia. Läheisyys lämmittää.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Tänään mentiin taas Svenkan treeneihin. Nyt minä lähetin Ubin viisi kertaa vieheen perään ja Ubi juoksi hienosti. Samalla tavalla kuin viikko sitten. Urho-veli ja Vienokin tulivat treeneihin. Ubi ja Urho pistivät heti iloisesti painiksi, vaikka siitä on aikaa, kun ne viimeksi ovat tavanneet. Urho oli ensimmäistä kertaa Svenkan treeneissä ja yhtä hienosti juoksi kuin Ubi. Svenka laittoi muistiinpanoihinsa molempien nimien perään P-kirjaimen eli perfecto.


Eilen käytiin pikavisiitilla Kotkassa. Ubi kävi kolmessa kyläpaikassa ja kotimatkalla olikin sitten väsynyt pentu. Vähän ennen kotia vilkaisin takapenkille ja huomasin Ubin nukkuvan selällään takapenkin jalkatilassa. Ei huomattu missä vaiheessa Ubi oli taas tipahtanut jalkatilaan, mutta tyytyväisenä se siellä nukkui.

Yritettiin vähän mittailla Ubin korkeutta ja korkeudeksi saatiin n. 50 cm. 

Ubi heräsi jalkatilassa pihalla, kun auto pysähtyi. 

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Pentukoulun ensimmäinen oppitunti Lohjalla. Enemmän taitaa olla opiskelua emännälle kuin pikkukoiralle. Tai jos emäntä osaisi, niin pikkukoirakin oppisi paremmin. Kuinka vaikeaa se oikea-aikainen palkkaaminen ja kontakti joskus onkaan?
Harjoittelimme kontaktimerkkiä, istumista (sen Ubi osaa) remmikäyttäytymistä ja maahan menoa. Ihan mielenkiintoista ja ensi keskiviikkona uudestaan!


Seuraamista treenataan


Iikka oli lenkin jälkeen ihmettelemässä "eskaria" tai odottamassa makupaloja.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Ubi oli ensimmäistä kertaa Svenkan treeneissä. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä pentutreffeille Hoytin, Urhon ja Pikkan kanssa Hyvänkäälle, mutta kun treffit peruuntuivat, menimme Helin ja Pikkan kanssa ihmettelemään Paloheinään juoksutreeneihin viehettä. 
Paloheinässä tapasimme myös Napin, joka näyttikin Ubille mallia, miten vieheen perässä juostaan. Ubi katseli jo Napin suorituksia todella kiinnostuneena ja kun sitten oli Ubin oma vuoro, se hiffasi heti mistä on kysymys. Ei tarvinnut kun päästää koira irti, niin se viiletti vieheen perässä. Hauskaa. Svenkalta tuli myös positiiviset kommentit ja ohjeita, miten koiraa kannattaa harjoittaa.
Ja kivaa, että on tällaisia Svenkkoja, joiden treeneihin voi mennä harjoittelemaan. Koiria mäelle kerääntyi melkoisesti, joten todella tarpeeseen tuntuvat nämä treenit tulevan.
Ja kiitos Helille, kun tulit taas kerran opastamaan meitä noviiseja tässäkin hommassa. Treenin päälle käveltiin vielä Helin ja koirien kanssa lyhyt lenkki Paloheinässä. 

Kotiin tultua Ubi käveli suoraan sänkyyn nukkumaan. Vaikka se taisi vetää vain 5-6 lähtöä, pentu oli kyllä ihan puhki (mutta onnellinen).

Pikka juoksi ensin

Pikka sivusta seurasi vieheen ääntä



Ubin eka veto
Hyvin seurasi viehettä




Välillä korkeata lentoa

lauantai 4. tammikuuta 2014

Ubi 5 kk. Synttärit meni jo eilen ja Ubi juhlisti niitä olemalla pissaamatta yksinollessaan työpäivän aikana kotona. Yksin se oli tällä kertaa viisi tuntia. Päivä oli niin pimeä, että valvontakameran kuvasta ei oikein saanut selvää, joten en viitsinyt sitä töissä ollessani pahemmin edes tarkkailla. Ne kerrat kun kameran tsekkasin oli ainakin ihan hiljaista, joten epäilen, että pentu lähinnä nukkui. Hyvä niin.
Tänään aamupäivällä synttäreitä juhlistettiin kivalla Kopparnäsin lenkillä. Taas löytyi meille uusi polku, joka kulki muualla kuin liukkailla rantakallioilla. Reilu tunnin lenkki mukavassa maastossa lataa akkuja myös omistajilla. Iltalenkkikin kesti tunnin, sää oli kamala, mutta ei se mitään, me lönköteltiin silti kotimaastoissa pimeässä ja sateessa. Kylmä ei onneksi ollut, eikä tuullut.



keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Hyvää uutta vuotta! Ubi otti uuden vuoden vastaan rennosti. Se nukkui. Kävimme aamupäivällä reippaalla metsälenkillä Karkalissa. Luonnonpuistossa oli todella paljon kaatuineita puita ja saimme reitillämme hyppiä puiden yli ja pujotella niiden ali. Tunnin lenkin jälkeen omistajat olivat hikipäisiä ja koirat väsyjä. Koska meillä on tapana aina uutena vuotena pitää huoli siitä, että koirat saavat riittävästi liikuntaa päivällä ennen ilotulitusten alkamista, jotta jaksavat sitten nukkua koko illan, kävimme vielä iltapäivällä lenkkeilemässä kylpylän maastossa. Kylpylä on juuri nyt todella aavemainen. Se on nimittäin suljettu ja avataan vasta 7.1. Lenkkipoluilla oli siis todellakin tilaa - ja luontokappaleita. Kaksi kaurista nimittäin ylitti polun aivan meidän vierestä. Onneksi koirat olivat kiinni. Kova hinku oli molemmilla kauriiden perään. 
Kun pamaukset sitten alkoivat, sekä Ubi että Iikka olivat kovin väsyneitä. Tosin täällä meillä maaseudulla pamauttelu on melko lievää. Silloin tällöin harvakseen kuuluu joku pommi kaukaa. Toista se oli silloin kun asuimme Lankilassa, missä oli paljon lapsiperheitä. Sielläkään IIkka ei korvaansa pommeille lotkauttanut. Sitä ei pommit ole koskaan häirinneet eivätkä ne näyttäneet sen unta häiritsevän nytkään. Meillä aikanaan Tossu-koira alkoi pelätä ilotulituksia vasta vanhemmiten, joskus 10-vuotiaana. Sen kuulo alkoi silloin selvästi heiketä, ja epäilen, että  pelkotilojen alkaminen liittyi tähän muutokseen. Iikalla tällaisia oireita ei ole vielä siis havaittavissa.

Tänään uudenvuoden päivänä meillä on sitten ollut reipas pentu, nukkuihan se koko eilisen illan. Olimme pihailemassa ja leikimme uusilla leluilla. Pihailun lopussa pentu sai hepuleita. Se juoksi ympäri pihaa ja piti ihan omaa kivaa. Ei meistä kukaan olisi sen perässä pysynytkään.

Lähdössä eilen Karkalin reitille. Ubi pisti lähtöpissit.


Iikkaa harmittaa havunneulaset. 
Niitä muutaman kerran poistettiin tassujen välistä.

Ubi varasti Terhin hanskan tänään pihalla ja se oli hauskaa.






Ubia juoksutettiin uudella lelulla.

Ja samaan aikaan Iikka jatkoi omaa tutuksi tullutta 
hommaansa vuorenkilvissä