tiistai 26. elokuuta 2014

Oltiin eilen taas kartanolla ratajuoksuharjoituksissa. Siuntiossa satoi vettä, mutta päätettiin silti lähteä Tuomarinkartanolle. Perillä ei sitten vettä satanutkaan, joten hyvä, että lähdettiin. Jos Ubi viimeeksi syttyi moottorivieheelle, niin eilen se oli aivan liekeissä. Moottoriviehettä vasta testattiin radalla, kun Ubi oli jo lähdössä sen perään. En osannut varautua tämmöiseen ja Ubi nykäisi itsensä irti kädestäni. Onneksi Ubi vähän jarrutti, kun karjaisin, niin sain remmistä taas kiinni. Nyt sitten osasin pitää varani, kun Ubi silmä tarkkana seurasi moottorivieheen menemisiä ja yritti rynnätä radalle. Onneksi olimme jo toisena jonossa, niin Ubi pääsi nopeasti päästämään höyryjä. Intoa tuntui piisaavan. Minulla oli jo vaikeuksia pidellä koiraa paikallaan lähtökoppien vieressä. Täytyy seuraavaksi alkaa opettaa lähtökoppien käyttöä, kun on noin paljon virtaa koirassa. Ikävä kyllä moottoriviehejuoksut on juostu tältä kesältä, mutta ensi vuonna uudestaan, sillä Ubi pitää tästä touhusta.


tiistai 19. elokuuta 2014

Tänään kuvasin Ubia pihalla, kun se niin uskollisesti odottaa Terhiä kotia. Eli pääkuvat osa3.


Tässä taas meni kikkailuksi

Tämä kuva alkaa olla jo lähellä sitä mitä etsin

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Jälleen etsiskelin "hyvää" pääkuvaa. Jouduin vähän työstämään. Vieläkään ei tullut SITÄ kuvaa. Etsiminen jatkuu.


Tästä aloin 
Tähän päädyin.

lauantai 16. elokuuta 2014

Etsiskelin kuvakirjastosta "hyviä" pääkuvia. Meni nämä löydöt vähän toiseen laitaan mitä etsiskelin. Olkaa hyvä, meidän Uuvana.



tiistai 12. elokuuta 2014

Jaloissani makaa tänään väsynyt koira. Siihen on syynsä. Ihan kaikki koirat eivät osallistu Maailman Voittaja -näyttelyihin. Mutta Ubi teki sen eilen, ja se teki sen oikein mukavasti. Kehässä Ubi esiintyi mukiinmenevästi ja olin niin iloinen, kun kehäsihteeri nosti punaisen lapun - se oli meille todellinen voitto - saada ERI Maailman Voittaja -näyttelyssä. 
Kilpailuluokassa ei meillä enää ollut saumoja, kun ympärillä vilisi niin kansainvälisiä kuin kotimaisia junioriwhippet-tähtiä. Parhaaksi junioriurokseski valittiin Anitan Bali ja Balin voittokulku näyttelyssä vaan jatkui ja jatkui. Meidänkin oli Ubin kanssa pakko jäädä jännäämään, miten Balille käy ROP-kisassa ja hienostihan siinä kävi. Bali valittiin koko näyttelyn kauneimmaksi whippetiksi ja vielä päälle päätteeksi ryhmäkilpailun neloseksi, joten huonolle koirialle Ubi ei hävinnyt!
Kiertelimme Ubin kanssa Messukeskuksessa koko päivän ja erityisen tyytyväinen olin siihen, miten koiran pää hälinää ja ihmis- ja koiravilinää kesti. Se mennä keikutteli eteenpäin iloisesti ja uteliaasti. Lipaisi kielellään sitä silttäneiden ihmisten sormia, tervehti villisti kaikki ne tutut ihmiset, jotka se tapasi ja olisi halunnut tehdä tuttavuutta kaikkien koirien kanssa. Hyvä! Iltapäivällä tosin alkoi jo uupumus painaa ja Ubi ilmaisi äänekkäästi ulisten haluavansa jo kotiin nukkumaan. 
Kun lähdimme kahden maissa iltapäivällä, se simahti autoon heti.
Kenneltyttönä minulla oli apuna Laura ja iso kiitos Lauralle auttamisesta. Koiran kanssa näyttelypäivä menee mukavammin, kun ihmisiä on kaksi. Hapa oli näyttelyssä töissä ja vaikka Hapa whippet-kehän vieressä aina välillä piipahtikin ja hoiti muun muassa häkin roudaamisen, niin työt velvoittivat miehen aina juoksemaan milloin millekin asialle.
Maailman Voittaja -näyttelystä jäi minulle iloinen mieli ja Ubille väsymys. Aika raskasta tuollaiset edustustehtävät!
Tässä vielä Ubin arvostelu. Tuomarina Ramon Podesta Chilestä.

”Typical. Very good body proportions. Very good head & expression. I would like little more under jaw. Very good angles & movement.”

Kirjoitettu sunnuntaina 10.8. 

tiistai 5. elokuuta 2014

Ubi pelästytti eilen. No ensin se näytti erittäin huvittavalta. Kesken lenkin Ubi otti ja spurttasi, hyppäsi ja kaatui. Tilanne kävi taas niin nopeasti, että mitään ei keritty tekemään. Terhi näki paarman tai ampiaisen lähtevän Ubista. Ubi oli tosi surkeana ja ontui toista etujalkaansa. Jouduin jopa kantamaan lenkillä Ubia, kun koira ei ottanut jalkaa alleen. Mitään ei jalassa nähty ja kosketusarkakaan se ei ollut. Olisiko kaatuessaan satuttanut jalan. Yön yli huilattuaan on Ubi taas kävelyt normaalisti. Ei tosin olla juoksutettu. Säästellään vähän.
Yritettiin myös ottaa yksivuotiskuvaa, mutta ei se koskaan yrittämällä onnistu. 







Ubi syö nyt punaiset karviaiset

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Ubi on tänään 1-vuotias! Vuosi meni toisaalta nopeasti ja toisaalta hitaasti. Koirahan on oppinut ihan hurjasti kaikenlaista. Toisaalta se on edelleen hyvin, hyvin pentumainen.  Myös minun suhtautumiseni koiran kasvamiseen on ristiriitaista. Toisaalta olen iloinen siitä, että koira on jo hieman rauhoittunut ja se ymmärtää puhetta. Toisaalta tietty pentumaisuus on niin herttaista. Ubin pentuörinät, sen kiinnostuminen kaikista uusista asioita, ja innokkuus osallistua kaikkiin hommiin, on asioita joiden toivoisi vaan jatkuvan ja jatkuvan.
Synttäreiden kunniaksi kävimme Siuntion asemalla katsomassa koirien frisbee-kisoja ja kisapaikalta ostettiin Ubille kunnon frisbee. Kun kotipihalla heiteltiin koiralle kiekkoa, se nappasi sen kiinni hienosti. Olisiko tässä Ubille hyvä uusi harrastus? Ainakin se on hommassa nopea.





Frisbee-kisoista ostettu uusi kova kiekko oli heti mieluisa



Onnea Ubi