perjantai 23. joulukuuta 2016


perjantai 16. joulukuuta 2016

Messukeskuksen joulunäyttely – sillä on pitkät perinteet meidän perheessä. Ensimmäistä kertaa kävimme joulumessarissa 90-luvun alussa. Silloin Messari oli yksi niistä harvoista näyttelyistä, jotka ei ollut drive-in-näyttely. Se tarkoitti, että näyttelyssä oli käkittävä alusta loppuun. Messari oli hieno paikka, jossa esiintyivät vain todella hienot koirat. Cairnkehässä tavallisesti ruotsalaiset tulivat ja veivät kaikki tittelit. Muistelen, että jonakin vuonna pidimme cairnporukan kanssa yhteisen piknikin, minne kaikki toivat jotakin herkkuja. Niitä sitten maistelimme yhdessä ja nautimme samalla hienoista koirista kehässä. Kun omat cairnimme eivät enää näyttelyissä käyneet, kävimme me kuitenkin joulumessarissa katselemassa koiria. Jonakin vuonna menin katsomaan vain isoa kehää. Hieno tapahtuma sekin.
Niinpä oli itsestään selvää, että ilmoitin meidän kaikki kolme koiraa molemmille päivlle Messariin. Olen hullu, mutta minusta juuri tuo näyttely on näyttelyvuoden kohokohta, ihan sama kuka siellä on tuomarina ja ihan sama, miten omat koirat pärjäävät.
Menestystä ei tosiaankaan tullut tänä vuonna. Harmitti, kun Svea joutui jäämään pois kiviongelman vuoksi. Lauantaina arvostellut Henrik Härling kun on kerran antavut Svealle vara-sertin.
Meidän korien tulokset ja arvostelut kertovat myös paljon siitä, mistä koiranäyttelyssä on kyse. Koiran voi nähdä kovin eri tavalla. Ola sai launtaina ERI:n ja Ubi EH:n. Sunnuntaina osat kääntyivät ja Olalle heilutettiin sinistä kylttiä, kun taas Ubille näytettiin punaista. Kun luen poikien arvoteluja, huomaan, että ne molemmat ovat ihan paikkansa pitäviä, ovat siis ihan "totta". Ne vaan katsovat samaa koiraa hieman eri näkökulmasta. Mielenkiintoista.
Kun olen katsellut sunnuntaina otettuja kuvia, on minua harmittanut. Olen seisottanut Olaa todella huonosti. Ei ihme, että se sai EH:n. No, oppia ikä kaikki, ensi kerralla pitää taas olla tarkempi.
Kiitokset kaikille seurasta. Oli kyllä mukavaa ja erityiskiitos kenneltyttö Lauralle, joka kiltisti vahti koiria ja piti minulle seuraa koko viikonlopun ajan.
Tässä poikien arvostelut:

Lauantaina  tuomari oli Henrik Härling Ruotisista.
Ola JUN ERI
""Utm rastyp. Fin storlek. Mkt vackert huvud och uttryck. Flott hals. Aningen rak in överarm. Superb päls kvalitet. Rör sig sundt, men bör har mer steglängd."
Ubi AVO EH

"Bra rastyp, men alldeles outvecklade för öppen klass hane. Trevligt huvud. Flott hals. Harmonisk överlinje. Saknar bröst. Rör sig ok från sidan."

Sunnuntain tuomari oli Jussi Liimatainen.
Ola EH
"Hyvä koko & mittasuhteet. Leveä kallo. Tyylikäs pitkä kaula. Selkälinja saisi olla parempi. Hyvä etuosa. Hieman lyhyt rintakehä. Lihaksikas takaosa. Hieman raskaat korvat. Sivuliikkeet saisivat olla tehokkaammat."
Ubi ERI AVK3:
"Kaunis pitkälinjainen uros. Pitkä tyylikäs pää. Hyvät korvat. Kaunis kaula & ylälinja. Niukat etukulmaukset, turhan voimakkaat takana. Hieman kapea rintakehä. Takaliike voisi olla tehokkaampi."
Kuva Marko Pessi
Kuva Marko Pessi
Kuva Marko Pessi

Kuva Marko Pessi




maanantai 12. joulukuuta 2016


OLA 1 vuotta

lauantai 3. joulukuuta 2016

Olassa on niin paljon samaa kuin Iikassa, että kohta on pakko uskoa jonkin sortin inkarnaatioon. Kävin äsken ulkona kuvaamassa kuunsirppiä ja Ola oli heti valmis mukaan kuin Iikka. Siellä se ulkona pimeässä touhusi vuorenkilvissä samoin kuin Iikka. En tiedä. Mieli varmaan tekee tepposia, kun edelleen ikävöin Iikkaa niin paljon.
Syyskuussa juoksutin koiria pihalla aika paljon ja kirosin, kun siirryttiin talviaikaan ja pimeys tuli niin aikaisin. Keksin kuitenkin, että pystyn yksi kerrallaan juoksuttamaan vajavaisessa valossa. Sitten tärähti lunta kasapäin. Kirosin taas. Mutta Ola ei lumesta välittänyt vaan paineli hangessa menemään, joten sain juoksutettua Olaa oikein kunnolla, kunnes lumet sulivat. No palasin vanhaan, kunnes tuli jojo-sää ja maa on pääasiassa jäässä. Tassut menevät pahasti naarmuille, vaikka vaan nurmikolla touhutaan. Täytyy taas miettiä, että mitä tekisi. Ubin kanssa voi onneksi käydä uimassa ja kaikkien kanssa dobo-pallolla jumpata. Olassa muuten tuli esiin semmoinen piirre, että se juoksisi vaikka kuinka paljon. Ei lopettaisi millään, jos on hauskaa. Täytyy opetella se raja, mitä ei saa ylittää, ettei Ola vedä itseään rikki. Se saattaa olla haasteellista. Mielenkiintoinen pentu.
Kun oli lumi vielä maassa, niin meillä oli kadut hienossa kunnossa. Heti kun ilma lämpeni, niin alkoi varmuuden vuoksi jalkakäytävien hiekoitus. Alkuviikosta sitten huomasin Svean keventävän kävellessä toista etutassua ja kivihän siellä oli tassussa kiinni. Kynnellä napsasin sen irti ja kotona huomasin, että tassun anturassa oli pieni haava. En löytänyt haavasta kiveä silloin eikä se Sveeaa vaivannut. Keskiviikkona Svea sitten alkoi ontua todella pahasti ja alettiin tutkia haavaa paremmin. Kivihän siellä sitten tuntui. En saanut sitä pois. Anitan kiviklinikka tarjoutui auttamaan, mutta minä en malttanut odottaa, kun saatiin ilta-aika Siuntion eläinlääkärille, niin vein Svean sinne. Kivi tai liuske saatiin pois, mutta aika syvälle oli melko iso siru anturaan uponnut. Tuo on saatanallista tuo hiekoitushiekka. Samalla meni messarin näyttely sivu suun kipulääkkeiden takia. 
Ola kävi tänään harjoittelemassa messaria varten match showssa Lohjalla. Ola oli punaisten pentujen neljäs, joten harjoittelu meni hyvin.




Svean ja Ubin isosisän Hupin 12v synttärikävelyllä.


Ola on kova katselemaan luonto-ohjelmia.
Kivi Svean tassusta