maanantai 25. joulukuuta 2017


torstai 14. joulukuuta 2017

Jee Messarii! Sitä saatiin "mahan täydeltä" viime viikonloppuna, kun tarjolla oli kaikkiaan kolme näyttelypäivää. Ja minä-tyttöhän olin paikalla ihan jokaisena päivänä. Perjantaina minulla oli koirakaverina Ola, lauantaina molemmat pojat ja sunnuntaina vietin prinsessapäivää yhdessä Svean kanssa.
Ja ihanaa oli. Tietysti! Koirien menestys ei ollut kummoinen. Tuloksena perjantaina EH, lauantaina molemmilla ERI ja sunnuntaina taas EH. Mutta ihan oikeasti – tällä kertaa tulokset olivat ihan sivuseikka. Nautin näyttelyistä. Nautin hienojen koirien katselusta. Kaikista mukavista ihmisistä, joita tapasin. Ja nautin jopa omien koirieni esittämisestä. Minulla oli kivaa.
Niinhän sen pitää ollakin. Muuten koko touhussa ei ole mitään järkeä. Messari on selvästi paikka, joka kiristää ihmisten hermoja. Ensin porukalla palaa käämit, kun jonotetaan parkkipaikkaa. Sitten ärsyttää, kun häkille ei saada kehän vierestä tilaa. Sitten onkin jo nälkä, jano ja pissahätä. Tuomari on vaihtunut ja arvostelu sujuu niin hitaasti. Hassua on, että kaiken tämän valittamisen jälkeen, ihmiset vaikuttavat kuitenkin tyytyväisiltä ja palaavat joka vuosi Messariin kokemaan taas samat kauheudet. On se vaan hauskaa!
Kiitokset siis taas kaikille ihanille ihmisille, joiden kanssa vietin kolme päivää. Erityiskiitos Jennalle, jonka kyydissä pääsimme poikien kanssa lauantaina Helsinkiin ja Marille, joka esitti Olan. Kiitokset myös valokuvaajille. Olen niin iloinen, kun koirani näyttävät kuvissa kauniilta.
Tässä vielä arvostelut.
Ola perjantaina EH, tuomarina Ray Lindholm:
"Maskulin med tilltalande huvud o uttryck. Aningen kort hals. Bra överlinje. Borde vara bättre vinklad i fronten, bra bak, bra djup och volym för åldern. Rör sig med kort o stelt steg. Vackert päls."
Ola lauantaina ERI, tuomarina Christophe Coppel
"A very good dog. A very good type and ideal size. Pretty head. Could have a little bit more undertow. Very good neck. Well constructed body. Very dog topline and chest. Well angulated. Moves well."
Ubi lauantaina ERI, tuomarina Christophe Coppel
"A vey good dog. A very good type and size. Very good head. Good neck. Well constructed body. Very good topline and chest. A little bit over angulated in rear. Moves correctly."
Svea sunnuntaina EH, tuomari Tuula Savolainen
"5 v. Hyvät rungon ääriviivat. Ihannekokoa hieman suurempi. Hyvät pään linjat. Alaleuka voisi oila vahvempi. Pyöreät silmät. Riittävästi eturintaa. Hyvä alalinja. Viistot, hyvät olkavarret. Hyvin kulmautunut takaa. Reisillä ja rungon alla hyvin ohut iho. Liikkeessä toivoisin hieman enemmän kaarta lanteisiin. Riittavä askelpituus."

Kuvat Sinikka Morander ja Kai Heinonen.









tiistai 12. joulukuuta 2017

Ola 2-vuotias!

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Kävinpä Ubin kanssa viikko sitten lauantaina näyttelyssä. Ja kas, tajusin juuri etten ole pitkiin pitkiin aikoihin käynyt Ubin kanssa ihan kahdestaan näyttelyssä. No, nyt kävimme ja kivasti meni.
Meillä on Ullan kanssa hyvä kombo. Minulla on auto ja Ulla tykkää ajamisesta. Niinpäs menimme Tampereellekin yhdessä. Mukana meillä oli siis Ubi ja Ubin siskontyttö Madde. Hyvin kaksikko matkusti ja viihtyi yhdessä.
Kun lähdemme Espoosta kohti Tamperetta, totesimme Ullan kanssa molemmat, että takana ei ollut ollut ihan paras viikko. Kaikenlaista kurjaa oli sattunut meille molemmille.
No, Tampereelle lähdettiin ja kyllä kannatti.
Ubi osallistui käyttöluokkaan ja esiintyi reippaaseen omaan tapaansa. Se sai ERIn ja olin erittäin iloinen, kun se voitti luokkansa (mukana oli kaksi koiraa) ja sai SA:n. Hieno Ubi.
Paras uros -kehässä olin jo siirtymässä jonon loppupäähän, mutta ei, tuomari tarkoittikin meidän vieressä ollutta koirakkoa. Siellä siis Ubin kanssa sipsuttelimme lähes loppumetreille. No, PU-sijoitusta ei kuitenkaan tullut, mutta Ubi oli "epävirallisesti" PU5. Olin niin iloinen.
Madde-tyttönen voitti luokkansa ja nappasi PN-kisassa kakkospaikan ja sertin. Voi riemua!
Tiimillä meni ihan superhienosti ja kaiken kruunasi kasvattajaluokan ykkössijoitus ja KP. Ubikin pääsi mukaan "nakinväristen" hienoon kasvisryhmään.
Kyllä vaan harrastaminen kannattaa, sillä kun Ullan kanssa ajoimme kohti kotia, olimme niiiiiin iloisia kumpikin.
Kiitos siis Ullalle matkaseurasta ja kaikille tiimiläisille seurasta. Olipa meillä päivä!
Kauniit kiitokset myös Sinikka Moranderille ja Kai Heinoselle kuvista. Innostuin itse kesällä kuvaamaan juoksukisoja, mutta näyttelyt ovat valaistusoloiltaan niin haastavia, etten edes halua yrittää. On ihan mahtavaa, että löytyy ihmisiä, jotka kuvaavat näyttelyissä. Sen lisäksi, että on kiva nähdä hieno kuva koirastaan, oppii myös paljon niistä kuvista, joissa koiria ei näytä ihan niin hienolta.
Ja kun kiitoksiin päästiin (tämä alkaa kuulostaa jo Oscar-gaalalta), niin suurimmat kiitokset Ubille. Se on reipas poika, joka nauttii näyttelypäivästä. Häkissä olosta se ei pidä, mutta kun se saa seurustella ihmisten ja muiden koirien kanssa, se on kovasti tyytyväinen poika.
Tässä vielä tuomari Anette Bystrupin arvostelu. Tulos siis KÄY ERI, KÄK1, SA
"Masculine, well balanced and well angulated. Kong and clear head, well set rose ears. Eyes a bit round. Well filled muzzle with correct scissor bite. Fine short coat. Nice temperament. Nice front., neck and topline. Well set and carried tail. Moves smooth and easy, could carry his head a bit higher lifted."

Hieno Ubi ja askeleetkin näyttävät kivoilta.


Jihuu! Tässä iloitaan SA:sta!


sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Joku kysyi minulta yksinkertaisen kysymyksen: "Miksi sinulla on koiria?" En osannut vastata mitään järkevää. Minulla on koiria, koska minulla on aina ollut koiria. En oikein osaisi ajatella elämää ilman niitä. Tai ainakin sellainen elämä tuntuisi perin omituiselta.
Minulla on ollut koira noin 40 vuotta. Ensimmäinen koirani Tessu tuli perheeseemme yllätyksenä. Toki olin kinunnut koiraa jo ennen Tessun  tuloa. Ulkoilutin naapurin koiria ja paremman puutteessa vein muovipussia narussa ulos.
Tessu oli löytökoira ja perinteinen 70-luvun koira. Ei sen kanssa harrastettu mitään. Ja mitäpä siihen aikaan olisi sekarotuisen paperittoman koiran kanssa voinut edes harrastaa. Minä luin Anders Hallgrenin koirankoulutuskirjoja ja yritin metsässä omin päin soveltaa niiden oppeja Tessuun. Joka fiksuna koirana veti minua linssiin 6-0.
Kun nyt ajattelen tuota aikaa, elämääni koirani kanssa silloin ja vertaan sitä elämääni koirieni kanssa nyt, on kaikki muuttunut ja toisaalta mikään ei ole muuttunut.
Nyt kisaamme ja harrastamme koiriemme kanssa. Niiden ruokavaliota ja vitamiinilisisä suunnitellaan. Ne jumppaavat dobopallolla. Käyvät agilitytreeneissä. Ne yöpyvät hotelleissa ja niillä on passit ulkomaanmatkoja varten. Juu, Tessulla ei sellaisia ollut. 
Kaikesta tästä huolimatta, ne ihan parhaat hetket ovat täsmälleen samanlaisia kuin hetket Tessun kanssa: köllöttelyä sohvassa, yhteisiä pitkiä metsälenkkejä, hassuja leikkihetkiä, jaettuja herkkuja. 
Minulla on ollut 40 vuoden saatossa yhteensä nyt 8 koiraa. Ola on se kahdeksas. En pysty mitenkään laittamaan näitä koiria mihinkään järjestykseen. Ne kaikki ovat olleet tärkeitä, jokainen omalla persoonallisella tavallaan. Olen myös sitä mieltä, että uusi koira ei vie sydämestäni niiden vanhojen koirien paikkaa. Päin vastoin, uudet tulokkaat omalla tavallaan vahvistavat vanhojen koirien muistoa. Ne kaikki ovat tärkeitä osia jatkumossa ja niitä muistellaan,  kun seurataan uuden koiran touhuja. 
Ja miksikö minulla on koiria? En tosiaan osaa vastata tuohon mitään. Koiria vaan pitää olla minun kodissani, jotta se on koti. 

Tessu ja meikäläisen hieno permanentti.




Kylässä valloitettu sohva

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Toinen täysi kilpailukausi takana. Team Race-ratajuoksukilpailuissa Ubi kävi juoksemassa täyden kuuden koiran 280m sijoituslähdön ja taas oltiin viimeisiä, mutta upeasti. Ubi juoksi ennätyksensä 19,47s. Tästä on sitten hyvä vetää jonkinlainen tilinpäätös tästä kaudesta.

Talvi oli huono juoksuttaa koiria, kun sitä lunta ei tullut. Kynnen juuresta oli varpaat auki aika pian karhealla jäisellä hangella. Tästä syystä me käytiin Ubin kanssa ahkerasti uimassa. Se uimala, missä kävimme, joutui sulkemaan ovensa maaliskuun lopussa, joten uiminen jäi vajaaksi suunnitellusta. Vielä kun kevät oli sitten kylmä, niin juoksuttaminen oli hankalaa, koska vähäiset jäiset lumet vaan pysyivät maassa. Kun maa oli vähän kuivunut, niin tarkoituksena oli vetää pitkiä vetoja, mutta ne jäivät kokonaan pois. Muutama monttuilureissu kyllä tehtiin, mutta Ubi ei oikein syty niissä. Kuitenkin olin näkevinään mukavia merkkejä Ubin menossa. Talvimaastoissa käytiin kisailemassa, mutta Ubilla oli siellä aivan omat kuviot. Tämä intoilu talvimaastoissa sai minut sitten tittelinkipeänä tekemään ehkä kuitenkin väärän päätöksen. Ubi juoksi kolme maastokisaa toukokuussa peräkkäisinä viikonloppuina. Käytännössä kahden viikon sisällä kolme maastokisaa. Tarkoituksena, että intoilu vähenisi ja koira juoksisi paremmin. Näinhän siinä kyllä kävi. Valioitumiseen tarvittava serti tuli jo vappuvipellyksessä, joten olisi voinut peruuttaa loput kisat, mutta niin ei tehty. Viimeisenä olleeseen Suomi Cup -kisaan mentiin, koska ei Ubi todennäköisesti enää koskaan sinne pääse. Siellä Ubin finaalijuoksu olikin kaikista paras. Koska maastokisoja oli joka viikonloppu, niin en tehnyt Ubin kanssa yhtään mitään harjoitteita tuossa välissä, vaan annoin toipua. Sitten tulikin ensimmäiset ratakilpailut ilman ensimmäistäkään rataharjoitusta. Siellä kello oli armoton ja olin kyllä ihmeissäni. Valmentaja rupesi analysoimaan ja laitoin kaiken maastokisojen syyksi. Olen edelleen sitä mieltä. Tuossa kohdin olisi pitänyt vetää kovavauhtisia vetoja ja lyhentää matkaa kesäkuuhun mennessä. Maastokisoissa mennään liian hapoille ja se syö nopeutta. Ajattelin myös, että kyllä se vauhti juoksemalla sieltä tulee, jos on tullakseen. En ajatellut mitään lepoa. Ei me niin paljoa oltu harjoiteltu. Sitten yhtäkkiä heinäkuussa muutamassa päivässä Ubi juoksi samalla radalla saman matkan puoli sekuntia nopeampaa. Nyt alkoi  – jo kerran haudattu – viimeinen serti toive nostaa taas päätään tittelinkipeään mieleen ja ilmoitin Ubin 480m matkoille muutamassa kisassa. No, niissäkin oli yli puolen sekunnin parannuksia kuukauden takaiseen, mutta kisat olivat niin tasaisia, että jäi kv-aika saavuttamatta ja se johtui lähinnä Ubin tavasta juosta. Ne olivat silti hyviä kisoja. Hyvinkäällä harjoituksissa ajat olivat koko ajan hyviä, joten odotin Turku Cup -kilpailua. Heinäkuussa oltiin Turussa kilpailemassa, mutta silloin rata vaikutti erittäin pehmoiselta, joten ajat oli kauttaaltaan melko huonoja. Ennen Turku Cuppia seurasin säätiloja ja varsinkin saderintamia, että miten ne menevät Turun yli. Heti paikan päälle saavuttua katsoin rataa ja se vaikutti hyvältä, mitä se sitten olikin. Ubi juoksi hyvän ajan ja sai viidennen ratasertinsä. Nyt kun Ubi valioitui radalle, niin mieli tyhjeni kokonaan. Mitäs me nyt tehdään? No, kausi loppuun ja kohti kunkkuja, missä minusta Ubi juoksikin alkuerät mallikkaasti. Loppukausi pelasti kauden. Ubi alkoi olla omalla mittapuullaan hyvässä kunnossa. Kaksi pientä parannusta 280m matkalla omaan ennätykseensä tänä vuonna ei tietysti paljoa ole, mutta edes ne ja se riittää minulle.
Muutama asia, mitä olen pohtinut Ubin juoksemisesta: Ubilla on tapana mennä ohi vasta loppusuoralla eli loppukiri on hyvä. Tälläisiä kisoja ei montaa ollut. Loppukiri jää tulematta, jos kilpakumppania ei ole sopivasti edessä. Jos ero on huima, niin silloin sitä ei tule. Vaikka Ubin lähtökiihdytys ei ole hyvä, niin on se parempi kuin viime vuonna. Kertun videoista myös huomaa, että muut jatkaa kiihdyttämistä, kun Ubi on jo maksimissa. Ero syntyy yhtäkkiä. Ubin vauhtikestävyys on kyllä hyvä, mutta maksimivauhti ei.
Mitä sitten tulevaisuudessa? Kovasti tekisi mieli ratalinjaista whippettiä, mutta olen ajatellut, että ongelmana olen minä. En minä osaa valmentaa. Jos yhtäkkiä saan koiran, joka on sekunnin Ubia nopeampi, niin en minä voi tietää olenko tehnyt asiat hyvin. Ubi on minun mittarini tällä hetkellä. Olen tullut sellaiseen johtopäätökseen, että valmennan valmentajaa eli itseäni. Ei Ubi enää montaa vuotta kilpaile ja ajattelin jo, että ensivuonna kilpaillaan muutenkin vähemmän. Jo siitä tulee vähennystä, että en maastokilpailuja juoksuta (ehkä talvimaastot ja wh:n maastomestaruus). Sitä pelkoa ei kyllä ole, että valmentaisin Ubia liikaa. Siihen minä olen liian laiska. Kyllä minä silti seuraan, mitä penturintamalla tapahtuu. Jossain vaiheessa pitää se pentu ottaa kasvamaan, jos aikoo ratajuoksuharrastusta jatkaa. Tietysti onhan meillä Ola vielä kasvamassa. Toivottavasti saadaan Olasta etanalähtöihin menijä. Tällähetkellä se on toivotaan toivotaan -asia.

Kertun kuvaama video Team Race lähdöistä 280m. Ubi valkoisella. Kiitos taas Kerttu hienoista videoista.


Team Race sijoituslähtö. Kuva Jenna Tähtinen

maanantai 2. lokakuuta 2017

Hyvä kasvattaja on koiran omistajalle onnenpotku. Meille tämä osuma on sattunut kahdesti. Meidän cairn-poikien kasvattaja Auli opasti ja kannusti meidät koiraharrastuksen pariin ja innosti minut myös yhdistystoimintaan. Ja nyt whippetien kanssa on Mari ja koko Besties-tiimi auttanut meitä tutustumaan uuteen rotuun ja whippet-harrastuksiin. Mikä onni!
Kyllä tuntui kasvatin omistajasta hyvältä, kun pääsi mukaan Besties-leirille, joka järjestettiin reilu viikko sitten Hauholla.Ohjelma ja puitteet oli hienosti mietitty. Pääsin kokeilemaan Olan kanssa verijälkeä, jota en kyllä olisi itsekseni osannut lähteä tekemään. Meitä metsässä opastanut Toini oli ihan huippu ohjaaja ja minä innostuin hommasta. Niin taisi innostua Olakin, joka teki nenällään töitä ja vei minut jälkeä pitkin juuri sinne minne pitkin. Tätä lisää!
Lisäksi pääsin kaikkien koirien kanssa treenailemaan rally-tokoa ja vähän aglityakin. Raila on meille treenarina tuttu ja häneltä sain Ubia varten erinomaisia vinkkejä rally-tokon pulmiin. Ola vaikutti vähän innostuvan myös aglitystä, joten myös sitä lisää Olalle!
Todistettu siis on, että kun kokeilemaan pääsee, niin innostuu. Kiitos hurjasti hienosta leiristä!
Kiitos myös kaikille seurasta ja erityiskiitos keittiöryhmälle Tarulle ja Helille, jonka ansiosta ohjaajat jaksoivat harrastaa hyvällä mielellä ja täydellä vatsalla koko viikonlopun. Oli kyllä kivaa!

Aamutuimaan lähdettiin heti verijälkeä tekemään. Kuva Mari Kääriäinen


Arvatkaa mitä on pussissa? No, veripullot tietysti. Kuva Mari Kääriäinen


Kaiken hyvän lisäksi meitä suosi leirillä myös mitä ihanin ilma. Kuva Mari Kääriäinen.

Ubi kokeili Dalin ja Ipan kanssa rallya. Kuva Mari Kääriäinen
Vähänkö hieno kontakti. Ubi tykkää myös rallysta.
Kiitos Railalle hyvistä vinkeistä. Ehkä me taas innostutaan myös rallystä.

Orava? Rallyn houkutus. Kuva Mari Kääriäinen





maanantai 25. syyskuuta 2017

Olin Ubin kanssa Juoksukuningas pitkän matkan mestaruuskisoissa. Matkana kaksi kertaa 480m (alkuerä + b-finaali). Oli todella kiva päivä. Erittäin kaunis lämmin ilma ja Ubi juoksi alkuerässä oikein erinomaisesti. Olihan se jo etukäteen tiedossa, että Ubi jää viimeiseksi, kun lähtölistaa katseli, mutta ihan paikkansa ajoi tässä kilpailussa. Alkuerissä muutamalla menijällä oli  käynnistysvaikeuksia ja Ubi juoksi kauden parhaansa, niin yllätykseksi oltiin vasta toiseksi viimeisiä. B-finaalissa ei Ubilla ollut enää ollenkaan paukkuja ja muut parantelivat vaan menoaan, niin kunniakas viimeinen sija. Ubi oli tosi väsynyt ja luulen, että edellisen yön rauhaton meno saattoi jo näkyä b-finaalissa, mutta ei se sijaa olisi muuttanut vaikka olisi nukkunut oikein hyvin. Ubi juoksi nyt ensimmäisen kv-aikansa Hyvinkäällä, joten Ubi on juossut kv-ajan jokaisella radalla missä on ollut kilpailemassa. Oli oikein mukava ratajuoksupäivä taas kerran. Harmittavasti nämäkin taas loppuvat. Enää yksi kilpailu meillä ja ajattelin Ubin juoksevan kauden päätöksessä vain yhden matkan.

Kerttu Tuomi oli upeasti taas videoinnut kilpailut. Alkuerä ja B-finaali

Ubi raidallisella. Kuva Janne Lehtikangas.

Kuva Janne Lehtikangas.

maanantai 4. syyskuuta 2017

Ubi valioitui radalle. Olin tosi iloinen Ubin juostessa Turku Cupissa kaksi kv-aikaa ja se puuttuva serti tuli. Ja vielä Ubille tosi hyvällä ajalla 19,56s. Ennätyksestä jäätiin vain 3 sadasosaa. Turun rata on hitain rata, joten juoksu oli tosi hyvä. Silti Ubi jäi molemmissa lähdöissä viimeiseksi ja oli Cupin lopputuloksissa 16/20. On tämä niin hieno harrastus, kun voi iloita viimeisistä sijoista. Kaksi vuotta sitten Ubi juoksi ensikilpansa samassa kilpailussa ja nyt valioitui. Turku Cup on sopinut Ubille ja joka vuosi olen sanonut, että tänne tullaan uudestaan. Tänä vuonna oli kyllä lähellä, että ei oltaisi tultu, mutta ilmoittautumisajankohdan lähestyessä tein päätöksen, että mennään. Ubi on juossut kartanolla ihan ok 480m kilpailut, mutta lähdöt olivat niin tasaväkiset ettei tullut Ubille puhtaita juoksuja, niin kv-ajat jäivät lähelle. Turku Cupissa saa juosta aikajuoksuja pari kappaletta taatusti nopeampien kanssa, niin ajattelin Ubin saavan sielä puhtaat juoksut ja niin siinä sitten kävi. Varsinkin ekassa lähdössä, kun Eetu oli edessä hyvin kirittämässä Ubin menoa. Toisessa lähdössä voittaja teki rataennätyksen, joten siinä mentiin ehkä jo niin kovaa, ettei kiriapua tullut, mutta Ubin aika oli vaan kymmenyksen huonompi ensimmäistä aikajuoksua. Hyvä sekin. Meidän pikku-Ubi on nyt kaksois käyttövalio. On se vaan niin hienoa.

Hiekat silmillä kohti kv-aikaa
Edessä mennään rataennätykseen ja Ubia vähän näkyvissä 

Nyt ei tullut hiekkoja silmille
Niin hienoa ja niin hieno koira. Ubi KVA-r.

perjantai 11. elokuuta 2017

Svea ontumista piti käydä näyttämässä eläinlääkärillä, kun ontuminen ei loppunut. Käytiin Timo Talviolla ja Etelä-Helsingin Eläinlääkäriasema oli positiivinen kokemus. Talvio selvitti puuduttamalla ongelmakohdan ja sen jälkeen kohta kuvattiin. Varpaasta löytyi muutoksia. Levolla, kipulääkkeillä ja piikki kerran viikossa hoidoksi.  Käynnistä on jo reilu viikko ja Svea kävelee normaalisti. Todennäköisesti varvas tulee vaivaamaan ja katsotaan, mitä sitten tehdään. Tässä samalla Svealta meni nyt muutama ilmoitettu näyttely ohi dopingvaroaikojen takia. Yksi niistä oli SVKL:n erikoisnäyttely Kartanolla viime viikonloppuna. Pojat sitten edustivat senkin edestä. Varsinkin Ubi. Mari esitti Olan ja saikin Olan esiintymään hyvin ja Ola sijoittui luokassaan neljänneksi. Ubi oli ilmoitettu käyttöluokkaan ja luokkaan oli ilmoitettu myös multivalio, joten meidän mielestä homman piti olla selvä. Näyttelyiden yllätyksellisyys tuli taas esiin ja tuomari sijoitti Ubin ensimmäiseksi. Antoi vielä SA:n, mitä Ubi ei ole koskaan aikaisemmin saanut. Tuomari oli kehunut laadukasta käyttöluokkaa erikseen. Paras uros -kehässä Ubi ei enää pärjännyt,  mutta näyttelyssä valittiin taas ROP-käyttökoira ja Ubi valittiin semmoiseksi. Ja ei kun taas sitten isoon kehään BIS-käyttökoira kilpailuun, kun sinne päästiin. Yllätys olikin suuri, kun Ubi valittiin neljänneksi BIS-käyttökoira kehässä. Nämä vinttikoiranäyttelyt Kartanolla ovat aina hauskoja tapahtumia ja sitten kun tulee tämmöisiä yllätyksiä, niin ne kruunaa pitkän päivän.
Tuomari oli ranskalainen Yves-Emmanuel Vilanova. Ja tässä poikien arvostelut:

Ola ERI, NUK4
"1,5 years old, Exl. Well balanced. Masculine, powerful, Very good head with correct bite. Exl neck. Correct topline, exl chest. Really exl. elbow. Exl. fit, pigmentation of coat. Exl. up and down movement. Side movement is exl."

Ubi ERI, KÄK1, SA, ROP-käyttökoira, BIS4-käyttökoira
"4 years. Very nice dog over classical type with nice expression and pigmentation. exl bite. Well balanced construction. Exl. neck, topline, chest, angulation, feet. Very nice coat. Exl up and down movement. Nice, free side movement."

Ubin syntymäpäiväkin meni 4.8. Neljä vuotta vanha pikku-Ubi. Ubi pääsi syntymäpäivänään ratakisoihin HVK Drive in 480m matkalle. Oli täysi kuuden koiran lähtö ja hyvä kisa se oli, vaikka vieläkin jäätiin kv-ajasta. Kesän paras aika 33,81s sijoitus viides. Ja taas Kertun video 480m

Ubi mustalla manttelilla. Musta-valkoisella manttelilla Ubin siskonpuolen tytär Venla, josta tuli ratavalio.

Ola esiintyi hienosti Marin kanssa. Kiitokset siis Marille!

Tällä kertaa Ubin liikkeitä kehuttiin kovasti. Edellisenä päivänä käytiin kraniossa, siitä varmaankin oli apua.

Kuva-arvoitus: kuka esittäjistä on opetellut näyttelyesittämisen terrierien kanssa?

BIS 4-käyttökoira. Vähänkö polleena.

perjantai 28. heinäkuuta 2017

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Yhä vuoristorataa
koiraharrastus mataa.
Ensin tuloskimara on huono
ja sitten ennätyksen juoksee pikikuono.
Kun vielä saavutetaan näyttelyssä luokkavoitto,
tuntuu siltä, että jo seuraa menestyksen koitto.
Suurin odotuksin mennään Turkuun
vaan päättyy kisa huonoon aikaan ja surkuun.
Edelleen puuttuu siis se yksi sertiaika,
joten pitäisi löytää vielä nopeuden taika.
Annetaan vaan koiran ilosta juosta,
niin päästään taas tästä tulosurheilun suosta.

Lisäksi on vielä ongelma tää,
ratalähdössä kääntyy Olan pää
aina kohti kaverin puolta
ja se aiheuttaa huolta,
että jätkä saa diskin.
Välttääksemme tämän riskin
piti perua Olalta Heinolan maasto.
Nyt seurauksena on kisapaasto.
Olan kisoissa odotellaan ensi vuotta,
sillä kavereiden kisoja ei haluta pilata suotta.
Ehkä into ja nuoruus on ongelman syy
ja Ola ensi vuonna vain vieheeseen keskittyy.

Ubin juoksukisat: 12.7. Kartano 280 m 19.53 (uusi ennätys), 19.7. Turku 280 m 20.44 (uusi huonoin aika, mutta ei huono juoksu, sillä rata oli todella hidas)
Kertun video Kartanon Kannusta 280m
tuuli Soukka videointi Turusta 280m lähtö1

Kartano Weekend -näyttely, tuomari Ann Beckett-Bradshaw
Ola NUO EH:
"Good head and eye. Ears could be finer. Nice neck and shoulder. Straight front. Good underline. Good rear angulation. Movement nice in profile but not so good coming and going."

Ubi KÄY ERI, KÄK 1, ROP-käyttökoira:
"Masculin dog. Good neck and shoulder. Nice straight front. Good pasterns. Good dept and length. Good topline. Good rear angulation. Moved well in profile, a little close coming and going."

Svea AVO ERI, AVK1:
"Pretty girl. I would not live any bigger. Beautiful neck and shoulders. Good fill in front. Good depth and spring of rib. Good left to loin. Well angulated rear quoters. Movement in profile was effectless."

Kivaa on taas ollut. Kiitoksia kaikille seurasta ja erityiskiitos Ullalle Svean esittämisestä. Superonnittelut Lennille Kartanon menestyksestä!

Ubi Kartanon näyttelyssä. Kuva Kerttu Tuomi.

Ubin näyttelyaskellusta. Kuva Kerttu Tuomi



Lenni ja Dali pärjäsivät hienosti nuorten luokassa. Ola ei, mutta mukavaahan silläkin oli.

Kiitos Ullalle Svean esittämisestä.

Ubi veti Kartanolla oman uuden ennätyksen.

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Päiväni murmelina viikonloppu: sama konsepti ja tismalleen samanlaiset resultit. No, Ubi paransi 480 metrillä muutaman sadasosan, mutta hidastui 280 saman verran. EH:ta paukkui näyttelykehässä, jotta hupsista vaan. Ehkä konseptia pitäisi muuttaa? No, ensi viikonloppuna jää ratakisat pois. Onneksi olen itseopiskeleva radiokuuntelija, joka on vetänyt tällä viikolla Yle Areenan Tiedeykkösen Onnellisuusharjoituksia, niin näen hyvät asiat ja vahvistan niitä. Elikäs: iloinen voi olla esimerkiksi siitä, että meillä on kolme tervettä koiraa, jotka saavat osallistua niin ratakisoihin kuin näyttelyihin. Revitään iloa tällä kertaa vaikkapa siitä. Ja kuten siskoni (hieman ironisesti) minulle sanoi: niin oli kiva kesäpäivä, mukava jutella tuttujen kanssa ja katsella hienoja koiria. No, sekin on ihan totta. Kaikille siis taasen kiitos seurasta. Lisäksi tänä viikonloppuna oli jopa auringon paistetta ja lämmintä!
Ja vielä yksi huomio: olemme vapusta alkaen osallistuneet joka viikonloppu juhannusta lukuunottamatta koiratapahtumiin joko koirien kanssa tai ilman niitä eikä yhtenäkään viikonloppuna ole satanut! Vaasassa taisi tulla muutama pisara. Että ei tämä kesä nyt niin huono ole ollut.
Tässä vielä koirien arvostelut. Tuomarina Maija Lehtonen.
Ola EH, juk2: Hieman lyhytlinjainen kokonaisuus. Voimakaskalloinen pää. Hyvin asettuneet korvat. Oikea purenta. Hyvä kaulan pituus. Kaulan kiinnitys ja ylälinja saisi olla sulavampi. Sopiva rungon tilavuus ja luuston vahvuus. Hieman lyhyt olkavarsi. Hyvä liioittelematon takakulmaus. Vahva lihaskunto. Liikkuu hieman jäykällä askeleella. Kaunis väritys.
Ubi EH, KÄK1: Hyvät rungon mittasuhteet. Pitkä pää. Hieman kevyt kuono-osa ja korostunut otsapenger. Hyvät korvat. Oikea purenta. Vahva kaula. Hieman tasainen ylälinja. Riittävä rintakehän pituus. Olkavarsi voisi olla viistompi. Hyvä takakulmaus. Hyvä häntä. Voisi liikkua paremmalla ulottuvuudella edestä.
Svea EH. AVK 3: Vahvarunkoinen narttu. Sopivat rungon mittasuhteet. Hyvä pään pituus. Hieman alaskiinnittyneet korvat. Oikea purenta. Kaunis kaula, hyvä ylälinja. Tilava, syvä rintakehä. Hyvät liioittelemattomat kulmaukset. Vahva lihaskunto. Tänään hieman vaisu liikkeessä. Saisi liikkua paremmalla ulottuvuudella. Rauhallinen käytös.

Kuva Lauri Yli-Kovero
Svea ja Ubi katsoo Olan "reipasta" menoa

maanantai 3. heinäkuuta 2017


Koiraharrastus on hassua. Sitä sahaa ympäri ämpäri Suomea ja joka viikonloppu harrastaa hymyssä suin. Sitten yhtenä viikonloppuna tulee ihan epäonnistunut olo ja tuntuu, että on pilannut koiransa eikä osaa mitään ja on ihan surkimus. EIKÄ MIKÄÄN KOSKAAN ONNISTU!
Juu, kun eilen ajeltiin Tuusulan näyttelystä kotiin, muokkasin mielessäni sananlaskua näin: "Aurinko paistaa risukasaan vain harvoin." Päässä soi jostakin syystä biisin fiilaten ja höyläten sanat: joskus tekis, toisinaan sitten taas ei. Ja pään päällä oli jostakin syystä musta pilvi.
On sitä hassu ihminen, kyllä. Ihanat koirat, ihan huipputyyppejä kavereina harrastusrintamalla, pianon päällinen täynnä pokaaleja, pyttyjä ja ruusukkeita, ja kun yhtenä viikonloppuna ei koirat pärjää, niin jo sirottelee päälleen tuhkaa ja on ihan masentunut. "Nyt suhteellisuuden tajua tähän hommaan", pitää silloin tokaista itselleen. Siksi toisekseen,  jos omat koirat ei pärjää, niin aina voi nautiskella tiimiläisten eli niiden kavereiden koirien pärjäämisestä. Koska AINA joku pärjää. Tarinan opetus tässäkin hommassa on: nauti, älä suorita!
Juu – ja miksikö pilvi? No, viikonloppuna harrastettiin taas monipuolisesti: lauantaina Kartanolla juoksukisat ja sunnuntaina Tuusulassa näyttely. Ja vaikka sitä aina itselleen hokee, että me vaan harrastellaan, eikä ole mitään tavoitteita, niin tietysti niistä salaa vähän haaveilee. Ubilta puuttuu se kuuluista yksi kv-aika radalta, jotta se valioituisi ja näyttelyssä tuomari oli sellainen, jolta Svea oli muutama vuosi sitten saanut vara-sertin.
Kun kv-aika ei sitten alittanut eikä käynyt lähelläkään ja Sveakin sai tuomarilta nyt EH:n, niin oli vähän "plääh"-olo. Ei sitten mennyt niin kuin haaveiltiin. Tuntui, että ei osata saada Ubia oikeanlaiseen juoksukuntoon eikä osata esittää koiria ja ollaan ihan surkimuksia.
No, totuus ei nyt varmaankaan ole ihan tämänkaltainen. Osaamattomia ja aloittelijoita ollaan kyllä. Paljon on opeteltavaa, tietysti. Se varmasti näkyy meidän hommissa. Mutta on meillä vaan hienot koirat! Ne reissaa, juoksee, näyttelee, on mukana kaikessa eikä valita. Ja sitten meillä on se upea tiimi, joten porukassa on kiva harrastaa ja voidaan tosiaan nauttia tiimiläisten menestyksestä.  Niin tälläkin kertaa, kun Svean sisko Muumi voitti näyttelyssä vara-sertin ja se oli ihan upea juttu kyllä se!
Joten kaiken tilityksen päälle päätteeksi, ei muuta kuin ensi viikonloppuna samanlainen putki päälle ja baanalle NAUTTIMAAN. Tulee mitä on tullakseen. Nyt on kesä ja harrastusrintamalla meininkiä.
Ja niistä tuloksista. Ubi juoksi 480 metriä ja sai ajan 34,33. Se paransi ihan himpun verran toukokuussa juoksemaansa aikaa, mutta todella vähän. Myös 280 metriä kulki tahmeammin kuin viime kisassa ja aika oli 19,92.
Näyttelyissä tuomarina oli siis Harry Tast ja tässä koirien arvostelut:
Ola, EH, NUK2
"Erittäin hyväntyyppinen. Saisi esiintyä jäntevämmin. Ilmeikäs, jalo pää. Kevyt alaleuka. Korrekti etuosa. Syvä rinta. Voimakkaat kinnerkulmaukset. Kauniit, korkeat käpälät. Juoksee hieman etumatalana ja kyynärpäät ulkokierteisesti."
Ubi, EH, KÄK1
"Seistessä tasapainoinen ylälinja. Kaunis niskan kaari. Jalo pää. Kevyt alaleuka. Olkavarret saisivat olla pidemmät. Voimakkaat kinnerkulmat. Juoksee kiireisesti eikä kintereet oikene."
Svea, EH, AVK3
"Kookas, voimakasrakenteinen narttu. Seistessä tasapainonen selkälinja, mutta lantio jyrkkä. Kaunis kaula. Kaunisilmeinen kevytkuonoinen pää. Olkavarsien tulisi olla pidemmät. Hyvät lavat. Voimakkaat polvi- ja kinnerkulmat. Hyvä lihaskunto. Kyynärpäät liikkeessä voimakkaasti ulkokierteiset. Takaosa toimii hyvin liikkeessä."
Positiivista oli se, että Ubi esiintyi mielestäni oikein kivasti, vaikka oli edellisenä päivänä juossut radalla kilpaa. Se myös voitti luokkansa, kun oli ainoa käyttöluokan koira. Valokuviakin löytyy molemmilta päiviltä runsaasti. Tunnelma oli mukava, oli taas kiva tavata tuttuja ja jutella. Kiitos taas kaikille seurasta – olette ihan huippujengiä! Kiitos Laurille Ubin kuvaamisesta lauantaina.

Kerttu Tuomi kuvasi taas videoita ratakilpailuista lauauntaina. Ubin 480m ja 280m

480m matkalla kaverilta lähti koppa. Ei pahemmin häirinnyt. Kuva Lauri Yli-Kovero

280m matkalla oli tiukka Alman ja Ubin kisa. Kuva Lauri Yli-Kovero
Olan askellusta. Kuva Mari Kääriäinen.
Olan pönötys. Kuva Heli Poikonen.
Ubin kiireistä juoksua. Kuva Mari Kääriäinen.
Kuten kuvasta näkyy, oli meillä kehässä kivaa. Kuva Heli Poikonen.