sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Joulunpyhät oli meillä varattu lepoon ja ulkoiluun – ja näitä kahta olemme tosiaan tehneet. Aurinko ja sopiva pakkanen takasivat sen, että ulkoilimme Ubin kanssa pitkät aamulenkit, pitkät päivälenkit ja päälle vielä pitkät iltalenkit eli ainakin kolme tuntia lenkkeilyä päivässä. Lenkkien välissä nukuttiin, leikittiin ja syötiin. Mahtavuutta! Mutta nyt koiralla on tuppu jalassa. Mitä tapahtui?
Olin eilen Ubin kanssa pitkällä remmilenkillä. Kävelimme reipasta vauhtia ja kun pääsimme kotiin, näin Hapan pihalla ja laskin koiran irti. Ubi juoksi iloisesti Hapan luo ja jatkoi sitten matkaa minun kanssani kohti kotiovea. Pihapolulla näin sitten punaisia pisteitä. Ensin ajattelin, että mustarastaat olivat syöneet pihlajanmarjoja, mutta kun käänsin katseen kohti Ubin tassua, näin, että sen alla oli jo reilumpi punainen läikkä. Koiran kynsi oli irti ja kun nostin tassua, verta tuli jo melkoisesti. Survoin lunta haavaan, kun ajattelin, että se tyrehdyttäisi verentuloa. Kannoimme Ubin kylpyhuoneeseen, huuhtelimme haavan ja ei kun sidontatarpeita etsimään. Olin joulusiivouksessa siirtänyt sidontatarpeet keittiöstä takaisin eteisen lääkekaappin. Kun siivosin, häivähti mielessäni ajatus, että kun nyt nämä kaappiin siivoan, niin kohta näitä varmaan taas tarvitaan. Ja niinhän siinä kävi.
Ensimmäisestä tuposta tuli veri läpi heti. Ei muuta kuin uutta suihkuttelua ja tuppoa. Löysin myös netistä pieneläinklinikka Vetrican, joka toimii pääasiassa ensiapuklinikkana ja on käytännössä auki aina. Kun verentulo ei ottanut loppuakseen, soitin sinne ja kysyin pitäisikö tassua tulla näyttämään lääkärille. Lääkäri neuvoi vaan pitämään kylmää haavan päällä ja ottamaan uudestaan yhteyttä, jos vuoto ei lakkaa puolessa tunnissa. Pihalta siis lunta pakastepussiin ja pussi tupon päälle. Kun toimimme näin, veri ei enää tullut tupon läpi ja tilanne rauhoittui.
Ja mitä teki Ubi tämän verisen episodin aikana? Antoi superkiltisti tutkia, huuhdella ja sitoa jalkaa. Kun laitoin sille tassusidettä, se nuoli kasvojani. Ihmeellinen koira. Mistä tällaisia tulee? Tuppoon se suhtautui välinpitämättömästi ja kävi nukkumaan. Se söi iltaruokansa ja pureksi tyytyväisenä illalla puruluuta, kun ei päässyt iltalenkille. Kävi pihalla - pussi tassutupon suojana - iltapissalla, tuli nukkumaan ja nukkui aamukahdeksaan. Heräsin siihen, että se oli makasi vieressäni selällään, koivet kohti kattoa, tuppo värikkäästi pystyssä sojottaen.
Kun kävin sen kanssa pienellä kakkalenkillä, se ei juurikaan edes ontunut. Lenkin jälkeen suhkuttelimme jalan ja kun koira veteli aamupäiväunia, tassu sai olla ilman pakettia, jotta se kuivuisi kunnolla ja saisi ilmakylpyjä.
Nyt tassu on taas paketissa ja ihmettelemme, miten jatkaa tästä eteenpäin. Kuinka kauan tassua pitää pitää paketissa? Milloin koiran kanssa voi taas lähteä pidemmälle lenkille? Kasvaako kynsi takaisin? Onko kynnen irtoaminen jonkun vakavamman asian oire jne?
Tassussa on siisti reikä siinä kohtaa, missä eilen vielä oli kynsi. Epäilemme, että kynsi on vaurioitunut jo aikaisemmin ja sattui nyt vaan irtoamaan. Ubi ja Iikka nimittäin leikkivät eilen päivällä ja Ubi ulahti. Luulimme, että Iikka oli astunut tassun päälle, mutta ehkä se olikin kynsi. Yritin myös juoksuttaa Ubia niityllä toissa päivänä, mutta sillä ei ollut oikein juoksuhaluja.  Ehkä kaikki joutuikin kipeästä kynnestä? Tai sitten ei, sillä koira ei ole ontunut lainkaan eikä se reagoinut millään tavalla, kun sen kynnet leikattiin tällä viikolla. Mistä näitä tietää. Nyt keskitytään paranteluun ja toivotaan, että tassu tulee kuntoon pikaisesti.

Ennen joulua oli vielä niin vihreää.

Kärmes on ollut hyvä unilelu.


Iikka on ollut pihalla touhuamassa, kun Terhi ja Ubi on tehnyt pitkiä lenkkejä.

Ubin riemua lenkin jälkeen

ja huilailua

Iikkaa vähän kiinnostaisi juoksut, mutta kuka tuonne hankeen..

Terhi jäi yksin kävelemään niitylle.

Irronnut kynsi

Niin, potilas Saarinen

Sohvanvaltaajat

Pelkkä reikä jäljellä.

tiistai 23. joulukuuta 2014

torstai 18. joulukuuta 2014

On ollut jonkinlainen messarin jälkeinen rapula kaikessa toimessa ja joulukin lähestyy, niin blogi on jäänyt vähälle huomiolle.

Palataan messariin vielä sen verran, että laitan videolinkin, kun poijaat pitävät hauskaa.

VIREOLINKKI MESSARISTA

Olen kutsunut Ubia munillepotkijaksi, kun se tulee aina vauhdilla ja täräyttää etutassuilla suoraan haarusiin. No nyt se tuli ja täräytti vauhdilla minun polven ulkosyrjään sillä seurauksella, että polvi vääntyi. Nyt polvi on turvoksissa ja jäykkä. Ubi voi oikein hyvin. Se lukijoille tuli kuitenkin  ensimmäiseksi mieleen.

Laitetaan kuvia viime viikoilta.

Ubi viihtyy kainalossa

ja sylissä



Arvatkaa kumpi polvi vääntyi.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Jaahas, Messarin näyttelyviikonloppu on onnellisesti ohi. En osaa muuta sanoa kuin että kivaa oli ja Ubin kanssa on mukavaa viihtyillä näyttelyssä, sen verran lupsakka koira se on.
Lauantaina Ubi sai itsenäisyyspäivän kunniaksi sinisen lapun ja EH:n. Erittäin nopsakasti koiria arvostellut tsekkituomari Beradze Iuza arvosteli Ubi näin:
"Little bit rough scull. Good neck. Enough correct top line. Not enough deep chest. Free elbows. Correct hindquarters. Little bit big."
Jännittävää Ubin mielestä tämän tuomarin arvostelussa oli se, että hampaat katsottiinkin lattialla eikä pöydällä. Mutta onnistuihan se niinkin. Kävelessä Ubin olisi tehnyt mieli pöngätä kaulaansa kehämattoa vasten, mutta minä kurjimus en antanut sen tehdä niin. Näyttelyllisesti päivä ei siis todellakaan ollut mikään menestys, mutta kivaa oli silti. Kehänlaidalla viihdyttiin. Ubi löysi hyviä leikkikavereita 9 kuukauden ikäisestä Tiger's Chaoksen pentukaksikosta. Pojilla oli kivaa ja hyvä niin.
Sunnuntaina Ubi ja kaksikko jatkoivat heti aamusta leikkejä, mutta kyllä näistä kolmesta huomasi, että väsy jo pikkaisen painoi. Ihan ei ollut leikeissä samaa virtaa kuin lauantaina.
Itse asiassa väsynyttä koiraa oli helpompi esittää kehässä. Oli mukavaa esittää esimerkiksi liikkeet löysässä näyttelyhihnassa. Sitä kohti mennään. Haluaisin oppia esittämään myös whipetin mahdollisimman vapaasti. Mutta oppimassahan täällä ollaan ja niin edelleen.
Pamela Marston-Pollock arvosteli Ubin näin:
"Well grown of good type. Would like finer scull and eye slightly round. Good reach of neck and topline. Needs more forchest and depth of brisket. Strong line and well shaped hindquarters. Moved with good width. Just a little lose in elbow."
Ja tällä kertaa heilahti punainen lappu. Hyvä homma.
Minusta oli kivaa katsella koiria, oppia esittämisestä, jutella niin tuttujen kuin tuntemattomien kanssa ja nauttia suuren urheilujuhlan tunnelmasta. Kiitokset seurasta kaikille juttukaverielle, tutuille, uusille tutuille ja tuntemattomille.
Ja erityiskiitokset sisarelleni Lauralle, joka toimi taas apukäsinä ja kenneltyttönä. Tällä kertaa tosin mykkänä, kun kurkunpääntulehdus oli vienyt äänen.

Ubin kaksoisolento löytyi. Tiger Chaos Epic Experiencen ilme ja pää olivat ihan samannäköiset kuin Ubilla muutama kuukausi sitten. Ja leikitkin kehänlaidalla sujuivat mallikkaasti.


lauantai 29. marraskuuta 2014

Ihan ensimmäisissä blogimerkinnöissä on kuvateksti missä luvataan kuvailla paljon nukkuvaa pentua. No on sitä tullut kuvattua nukkuessa sen jälkeenkin. Paljon. Alla muutama tältä viikolta.






torstai 27. marraskuuta 2014

Touhua sängyssä. Leikkisä 10v vanha ukko.


maanantai 24. marraskuuta 2014

Ubi-whippet pyörähti eilen Match Showssa Lohjalla ja agility-harjoituksissa Vantaalla. Siinä välissä syötiin, lenkkeiltiin ja nukuttiin.
Match Showssa kävimme harjoittelemassa kahden viikon päästä koittavaa Messukeskuksen näyttelyviikonloppua varten. Ajattelin, että Ubi ei ole käynyt näyttelyssä aikoihin, joten muistuteltiin vähän, että mitenkäs se menikään.
Ihan mukavasti Ubilla meni kehässä. Se sai parissaan punaisen nauhan, mutta ei enää sijoittunut isojen aikuisten (minusta Ubi ei ole kumpaakaan näistä) punaisessa kehässä. Voiton vei kuitenkin whippet, Irina Ahon sievä nuori whippet-tyttö oli tuomarin mielestä kaunein. Ubi taisi olla viimeinen, joka kiiteltiin kehästä ulos ennen sijoittuneita ja kolmanneksi sijoittu myös whippet. Ihan hieno menestys whippeteillä siis.
Kaikkein hauskinta Ubin mielestä näyttelyissä kyllä on toisten koirien moikkailu. Ja sitä se teki taas. Erityisen kivaa oli leikkiä pentujen kanssa, ja kun paikalla oli myös whippet-pentuja, Ubi pääsi leikkimään oikein kunnolla. Mukavaa oli.
Pitkäkuono oli taas oma rohkea itsensä ja sillä aikaa kun minä juttelin cairnkasvattajan kanssa, Ubi pisti päänsä cairneille tarkoitettuun herkkupussiin ja vedin sen suusta nyrkillisen metwurstia. Voi Ubia.
Agilityssä oli myös kivaa. Ubi teki jo pitkän radan (viisi estettä) perä perää ja tutustui myös uuteen esteeseen eli pussiin. Hyvin meni.

Luna hyppää korkeaa estettä

Ubi matalampaa

Pieni Keiju menee korkeat esteet 

Ja päivän paras kuva ei onnistunut. Hieno sammakkoasento.

Bitti hyppää esteen.

perjantai 21. marraskuuta 2014

Tänään sitten tuli jo vähän lunta. Ubi oli minulla työssä mukana. Kun lähdettiin kotia, niin Ubi sai pieniä remmihepuleita huomattuaan lumen. Lumi sai koiran innostumaan. Meillä kotona olikin sitten reilummin lunta ja Ubi sai sitten melkoisia hepulikohtauksia. Koira juoksenteli täyttä vauhtia pitkin tonttia. Lumella oli ilmeisesti mieluisaa juosta. Ainakin se siltä näytti.


Iikka kerää melkoisesti lunta tassuihin. Mielenkiintoinen iltalenkki tiedossa.

tiistai 18. marraskuuta 2014

Voihan marraskuu ja pimeässä vaeltaminen. Mutta onneksi on viikonloput ja jopa aurinkoiset viikonloput. Sunnuntaina vaelsimme isolla joukolla valoisaan aikaa Märkiön maastoissa. Kaikkiaan 15 whippettiä oli paikalla Besties-kennelin yhteislenkillä.
Kylläpä Markiön maastoissa oli hienot radat kulkea. Mukavan pehmeää alustaa ja vaihtelevaa maastoa. Ainoa ikävä puoli oli se, ettemme millään keksineet, miten olisimme saaneet peruslenkkiä pidennettyä vähän. Mutta koska pääasia oli ulkoilu ja yhdessäoleminen, niin eipä hätiä mitiä, pari tuntia sujui kuin siivillä hyvässä seurassa.
Ubi ihastui kovasti siskopuolensa Jackien seuraan. Ai, kun olisi ollut mukava päästä kunnolla rallaamaan. Mutta nyt kuljettiin siististi remmissä. Hyvä niin.
Kiitos kaikille seurasta, mukavaa oli – taas kerran.

Pieni ihana Iines

Jackie ja Helmi

Myytti

Osa lenkkeiljöistä

lauantai 15. marraskuuta 2014

Ubi makaili lattialla ja ajattelin nopeasti ottaa kuvan. Heti kun olin saanut kuvan otettua, niin herra siirtyi syliin makaamaan. Siitä Ubi on niin kiva, että se tulee aina viereen nukkumaan. Tällä kertaan syliin. Melkein aina on vähintään pää sylissä, jalan tai käden päällä. Tästä syliin tulemisesta tuli heti mieleen Ubin ensimmäiset päivät kotona ja se kun Ubi tuli syliin nukkumaan. On niin mukavaa, että tämä tapa on jäänyt.




Syli on näistä päivistä käynyt pieneksi.

tiistai 11. marraskuuta 2014

Viikonloppuna oltiin Kotkassa isäinpäivää viettämässä ja isäni syntymäpäivillä. Ubi ja Iikka olivat mukana juhlimassa. Sunnuntaina käytiin lenkillä Santalahdessa luontopolulla Terhin siskon Lauran ja Frankin kanssa. Frank 2v kettuterrieri on kyllä hyväluonteinen uros. Frank ja Ubi ovat ennenkin lenkkeilleet yhdessä, mutta Iikka oli nyt ensimmäistä kertaa mukana. Frank ei juuri välittänyt Iikasta ja ei Iikka myöskään provosoinnut, mitä vähän etukäteen pelkäsin. Ilmeisesti Iikka on oppinut olemaan muiden koirien kanssa, kun ollaan otettu se mukaan whippettien yhteislenkeille. Hieno homma. Mutta ennen kaikkea Frank käyttäytyi kyllä hienosti, noin nuoreksi urokseksi. 


Ubi on taas ollut vähän potilas Saarinen. Juoksutettiin lauantai aamuna Ubia vieheen perässä hiekkatiellä, mitä ei ole aikaisemmin tehty. Terhi huomasi sitten, että Ubin tassu oli veressä. Etujalan tassun jarrunappula oli kulunut verille ja vuotanut verta. Ei sen pahempaa, mutta onhan se sääli, että koiralta hajoaa paikkoja juostessa ja vielä aika väihäisellä juoksemisella. Nyt on vähän taas rajoitettava vauhtia.







torstai 6. marraskuuta 2014

Vanha kuva mitä katselin mustavalkoisena. Mitäs jos pallo olisi värillinen, ajattelin. Pitihän sitä kokeilla. Tulostin myös kuvan.


maanantai 3. marraskuuta 2014

Tulostelin taas kuvia viikonloppuna Ubista ja kumppaneista, kun posti toi lisää tulostuspaperia. Pääsin kuva-arkistossa jo viime vuoden loppuun. Tarkoitus on liimailla kuvat valokuva-albumiin, niin kuin joskus kauan sitten jokaisessa huushollissa tehtiin. Sillä erotuksella, että kuvat ovat A4:n kokoisia. Kuva per sivu. Minusta on kiva katsella tulosteita. Aivan eri kuin pelkästää ruudulta katselu. 
Onpas typerää jaarittelua. Eikö ole enää mitään kirjoitettavaa Ubista. Ubin elämästähän tämä blogi piti olla. Eikö meillä ole enää mitään uutta kerrottavaa Ubin toilailuista? Alkavatko Ubin temput olla jo niin arkipäiväisiä, että niistä ei enää jaksa kirjoittaa?
En ole pahemmin valokuvaillutkaan, joten ehkä jo pääsen nopeasti tulostuksissa tähän päivään.
Perkeleen pimeys.


Ubi oli eilen agility-treeneissä. Koira maltaa jo odottaa vuoroaan paremmin eikä pelkästään toilaile. Selvää kehitystä. Ubi ja Terhi saa hyvää opetusta

Kuvia vuoden takaa. Ubi katseli yhtä kuvaa liian tarkaa. Ei pitänyt ja puri kulman.




Herkkujen luokse vaikka renkaan läpi.

Mari ja Muusa

Ubi loikkaa aika kaukaa, mutta yli menee.


Jenna ja Bitti

Nilla ja Luna