maanantai 30. syyskuuta 2013


Minä vietin tänään vaapaapäivän ja olin koirien kanssa kotona. Yö meni tosi hyvin. Puoli kuudelta Ubi alkoi herättelemään. Ainoastaan varttitunti ennen kellon soittoa. Iikkakaan ei pyytänyt ulos yöllä ja enkä minäkään sitä sinne viennyt, kun en oikein heräillyt. Ilmeisesti vähän väsynyt mies minäkin.
 Aamulla Terhi lähti työhön ja pientä jännitystä oli ilmassa alkaako Ubi haikailemaan Terhin perään. No ei alkanut. Pentu oli jo sen verran väsynyt, että se kömpi vaan minun syliin ja alkoi nukkumaan. Ubista onkin tullut sylissä nukkuja. Itse vaan katselen sylissä tuhisevaa koiraa viimeiseen asti, vaikka paikkoja jo kolottaa samassa asennossa olo. 
Muuten päivässä ei ollut mitään ihmeellistä. Kerran annoin koirien itse selvitellä välejään, kun Ubi väkisin halusi sänkyyn, missä Iikka nukkui. Vaikka Iikka kuinka murahteli, niin ei Ubi välittänyt. Rähjäsi takaisin. Kun Ubi alkoi repimään päiväpeittoa sängystä, niin sitten puutuin peliin. Terhille laitoin sähköpostia päivällä seuraavasti: "Ubi heräsi 11:50 ja kävi nukkumaan 12:20. Tänä puolituntisena Ubi pissasi ulos, söi, mentiin takaisin ulos, vedettiin karvakaulusta, pissattiin alapihalle, kakattiin alapihalle ( sen jälkeen kovat suttaatimiset etu- ja takatassuilla!!!), heitin omenaa ja sitten se otti jotain suuhun ja juoksi ulko-ovelle. Otin koiran takin sisään ja haettiin Iikka sisälle. Minä istuin vierashuoneen sisäpuolella sen verran, että Iikka sopi istumaan vierashuoneeseen portin viereen ja Ubi leikki minun toisella puolen. Vasemmalla rapsutin Iikkaa ja oikealla leikin Ubin kanssa. Sitten Ubi tuli syliin nukkumaan ja Iikka lähti makkariin ilman sen kummosta välikohtausta. Minä selviän helpolla". Puolessa tunnissa kerkeää pieni pentu paljon.
Kun Terhi tuli työstä, oli Ubin ilo ylimmillään. Terhi toi Ubille uuden reunallisen sängyn ja sopivan kokoisia puruluita. Illalla käytiin Siuntion asemalla lenkillä.
Näitä kuvia nukkuvasta pennusta tulee olemaan paljon. 

Syliin on hyvä nukahtaa.

Ja siinä on hyvä nukkua
Riiviökin nostaa välillä päätään.

Potilas Saarinen kaivoi pari tuntia myyriä.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013


Näkemiin entinen arki, tervetuloa Ubi. Tämä viikonloppu on ollut vähän erilainen kuin viikonloput aikaisemmin. Ubin pissatukset ja ruokailut ovat sanelleet päivärytmiä – ja tietysti on myös leikitty. Iikka ei leikkimään suostu. Ja meistä ihmisistäkin leikkimisestä vastaan lähinnä minä, jos Hapa leikkii Ubin kanssa, Iikka tulee heti tarkkailemaan huolestuneena tilannetta.
Ubin yö meni hyvin. Sen pesä on laitettu vierashuoneeseen ja nukuin vierashuoneen sängyssä sen vieressä. Hapa ja Iikka koisasivat makkarissa. Ubi heräsin yön aikana muutaman kerran, mutta kun laskin käteni sen viereen, se nukahti taas uudestaan. Pari kertaa se kävi yön aikana myös juomassa, mutta ei pissannut kertaakaan. Melko hyvin pikkupennulta!
Kiitos kasvattaja-Marin koira on jo nyt lähes sisäsiisti (kun vaan jaksaa kiikuttaa sitä tarpeeksi usein ulos). Se on pissanut kahden päivän aikana sisälle vain kerran ja kakannut kolmasti. Kaikki muut on onnistuttu tekemään ulkona.
Ubin rytmi näyttäisi olevan sellainen, että se leikkii pari tuntia ja nukkuu sitten leikkien päälle taas pari tuntia. Oma unipaikka eli peti on se, minne se mönkii nukkumaan. Olemme nyt laittaneet portin vierashuoneen oven eteen ja se on kiinni silloin kun Ubi nukkuu. Näin saamme sen ulos heti, kun se herää ja voimme sen unien aikana puuhata kaikkea muuta. Ja sen unien aikana tosiaan voi puuhata kaikenlaista. On aivan manio idea kasvattajalta antaa pentujen kasvaa keittiössä. Ubin unia ei häritse, kun me laitamme ruokaa tai syömme (tai kirjoitamme blogia, kuten nyt tapahtuu). Tänään iltapäivällä Hapa esimerkiksi teki mehulingolla omenamehua ja Ubi vaan koisasi.
Tänään on leikitty paljon pihalla. Aurinko paistoi ja Ubi viihtyi pihalla. Teimme sille Hapan talvitakin karvakauluksesta ja narusta perässävedettävän lelun ja se oli melkoinen hitti tänään. Täytyy vaan malttaa pitä harjoitukset riittävän lyhyinä. Lisäksi Ubi on juoksennellut sille heiteltyjen omenoiden perässä. Kovat talviomenat ovat hyviä leluja koiranpennulle, ne ovat tarpeeksi isoja ja sen verran kovia, ettei niistä oikein irtoa mitään ja vaikka se omenaa vähän näreksii, ei siinä ainakaan ole mitään myrkkyä.
Sisällä Ubi on pelannut palloa. Se myös peilaa itseään eteisen peliovissa. Se käy aina välillä nuolaisemassa pelikuvaansa. Voiko pentu nähdä pelissä toisen whippetin?
Ubi vaikuttaa hieman itsepäiseltä, mutta kyllä se kuuntelee. Melko hyvin menee perille, mikä on kiellettyä ja mikä ei. Mutta meidän edellisiin terrierihin verrattuna Ubi on äänekäs, se vinkuu tai ”laulaa” melkoisesti. Kävimme ennen pimeäntuloa harjoittelemassa vähän autoilua. Iikka takapenkillä ja Ubi kantokassissa minun sylissä. Ja koko automatka oli melkoista vikinää. Auton Hapa ajoi kylpylän parkkipaikalle ja kävelimme siellä pienen metsälenkin. Ubilla oli hieno takki päällä kylmää vastaan, mutta silti se vikisi kokoajan kävellessään. Me Hapan kanssa ei ihan ymmärretty sen sanomaa. Kun se loppumatkan kulki sylissäni, vitinä loppui.
Olemme harjoitelleet tänään myös vähän luoksetuloa, seisomista, hampaiden katsomista ja kaikenlaista pientä.
Tämä viikonloppu on ollut aivan erilainen kuin edelliset. Ja arkikin jatkuu toisenlaisena. Huomenna minä menen töihin ja Hapa jää kaksikon kanssa kotiin. Vähän taas jännittää, miten huominen menee. Iikka kun on nyt kovasti juuri Hapan perään. Tämän vuoksi minä olen pääasiassa seurustellut Ubin kanssa koko viikonlopun, joten Ubi on leimautunut enemmän minuun.

Omena oli sopiva lelu ulkona.

Ehkä niistä jotakin syötävääkin irtosi.

Luoksetuloa harjoiteltiin menestyksellä (huom! panta ei enää haittaa).



Ja välillä juostiin omenan perässä.

Luoksetuloharjoitus on hauskaa!



Ja sillä aikaa Iikka touhusi omia metsästyshommia vanhaan malliin.

Hieno koira odottaa sisällepääsyä kauniisti oven edessä.

lauantai 28. syyskuuta 2013


Ubi käytiin hakemassa tänään. Olipa pennut kasvaneet sitten viimenäkemän. Pari tuntia taas vierähti Marin luona jutellessa ja nukkuvia pentuja katsellessa. Niitä olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan. Vaikka Ubi on jo meidän viides yhteinen koira ja kuudes Terhin koira, niin silti pommitettiin Maria kysymyksillä. Hyvät evästykset saatiin. Lähdettävähän se kuitenkin oli ja Mari sai pennut ulos, kun vähän vain suullaan naksautti. Ulkona tulikin heti pissat. Pihalla vielä leikittiin viimeisen kerran sisarusten kanssa veto- ja jahtausleikkiä. Ubi napattiin kainaloon ja lähdettiin ajelemaan kohti kotia. Mukaan saatiin whippet-pentuopas, kaulapanta, eroahdistukseen tutulta tuoksuva pyyhe, ym. Ajomatkalla Ubi tosin pissasi pyyhkeen päälle. Matkalla Ubi alkoi kovaäänisesti vikisemään ja muutaman kerran haukahti. Ilmeisesti Ubi vaati ulospääsyä, koska pissaamisen jälkeen Ubi rauhottui. Me ei vaan ymmärretty pennun pyyntöä. Kotiin päästyä oli sitten meidän jännityksen hetki. Miten Iikka suhtautuisi Ubiin? Terhi jäi odottamaan Ubin kanssa pihalle ja minä hain Iikan. Iikka kävikin heti Ubia nuuhkaisemassa ja asian todettuaan lähti pois. Ubi oli hivenen peloissaan, mutta ensitapaaminen meni hyvin. Kuitenkin Iikasta huomasi, että kyllä se varautunut oli. Ubille laitettiin myös heti panta ja pentu on kohtalaisen huvittava, kun kävellessä yrittää rapsuttaa takajalalla pantaa. Pihalla Iikka ei juuri Ubista välittänyt, mutta sisällä, kun rapsuttelen Iikkaa, niin silloin Iikka kyllä aika pahasti pärähtää Ubille, jos Ubi yrittää tulla lähelle. Olen jonkin sortin mustasukkasuuden kohde. Ubi ei tunnu tästä välittävän, vaan pentu on syönyt, pissannut (joka kerta ulos), kakannut (kerran sisään ja kerran ulos) ja leikkinyt. Iikan lelujakin on löydetty, mutta mukana tullut lelu on ollut mieluisa vetolelu. Sillä leikkiessä on kuulunut myös murinaa, kun on niin kovasti pitänyt vetää. Välillä tulee pientä vikinää. Liekö kyllästynyt vai ikävää. Päiväuniakin on jo vedelty ja eipä kotimme äänet juuri nukkuvaa pentua häiritse. Ainoastaan kesken leikkien Ubi pysähtyi istumaan, kun Terhin puhelin soi. Terhillä on soittoäänenä kummipojan Epun tekemä ja laulama laulu Granaattiomena. Sitä ääntä pentu ihmetteli ja leikki jatkui, kun laulu lakkasi. Kun Ubi nukahti, niin Iikka kävi nuuhkimassa nukkuvaa pentua. Kyllä Ubi Iikkaa kiinnostaa. En tajunnut ottaa valokuvaa tapahtuneesta, kun jännittyneenä vain seurasin tilannetta. Muutenkin kuvat rajoittuvat nukkuvaan pentuun, kun on itsekin vähän liian jännittynyt. Varmasti koiratkin tämän haistavat tai vaistoavat. Pitäisi itsekin rentoutua. Yhden asian olen huomannut. Pirun paljon nopeampi liikkeissään tämä pentu on kuin cairnit. Tämä nopeus tahtoo yllättää totutut asiat.

Siskon kanssa päiväunilla

Vielä leikit sisarusten kanssa
Pihalla

Päiväunilla
Iikka ihmettelee nukkuvaa pentua












torstai 26. syyskuuta 2013

Nyt eletään jännittäviä hetkiä. On torstai. Lauantaina Ubin pitäisi tulla meille. Kaikenlaisia kysymyksiä tulee mieleen. Esimerkiksi miten 9-vuotias Iikka-cairnimme suhtautuu pentuun?  Kaikenlaista ollaan Marilta eli kasvattajalta kyselty ja hienoja vastauksia saatu. Jännittää. Aloitellaan samalla Ubista kertova blogi. Iikasta kirjoitettiin aikanaan pentuajasta, mutta ajan myötä kirjoittelu hiipui, kun elämä meni omaa rataansa eikä enää suuria muutoksia tapahtunut. Iikan pentuajasta yllä linkki. Siellä on myös aikaisemmista koirista tarinaa. Meillä oli suunnitelmissa ottaa narttu, mutta kun käytiin keväällä katsomassa maastokisoja ja kesällä erikoisnäyttelyä Tammelassa, niin alkoi tuntua siltä, että uroskin käy. Marille kerrottiin, että meille käy kumpi sukupuoli tahansa. Pentujen synnyttyä kuulimme, että uroksia syntyi enemmän, niin ilmoitimme, että me voimme ottaa uroksen. Tätä minä olin salaa toivonut. Kun käytiin katsomassa ensimmäistä kertaa pentuja, niin minä iskin silmäni vaaleaan Ubiin. Saatiin kuulla, että niin moni muukin. Jännityksellä sitten odoteltiin mikä pentu meille tulisi. Olin iloinen, kun kuulin, että Mari olisi antamassa meille Ubia. Minua ei tarvinnut paljoa suostutella.

3 vko

5 vko "Sofi Oksanen"

5 vko