tiistai 14. joulukuuta 2021

Ola 6 vuotta

 Unohtunut päivitys. Rakas Ola täytti 12.12. 6 vuotta.

keskiviikko 17. marraskuuta 2021

Poju 1 vuotta

 Poju tänään 1 vuotta. 



perjantai 22. lokakuuta 2021

Hailuodossa ja suru-uutinen

Oltiin Hailuodossa kauden viimeisessä juoksutapahtumassa. Tiko juoksi perjantaina ensimmäisen maastokilpailunsa ja Ubi lauantaina vihonviimeisen kilpailunsa. Minä en Tikoa maastokilpailuihin ole ajatellut, mutta Terhiltä tuli ajatus viedä Tiko Hailuodon maastoihin sen tapahtumapaikan takia. Ajatuksena, että se sopisi hyvin Tikolle. Sää perjantaina oli syvältä. Satoi ja tuuli todella reippaasti. Alkuerää odotellessa oli muilla roduilla vähän haasteita vetonarujen katkeamisien ja koirien kiinniottamisen kanssa. Onneksi järjestäjillä oli hyvä systeemi lähtöjen seurantaan Google docsin kautta, niin pystyi ajoittamaan oman menemisen radalle hienosti. Silti Tikon mielestä aikaa meni sateessa ja tuulessa liian kauan. Tikon meno mökkiämme kohti oli kovempi kuin pois päin. Sitä piti hyödyntää lämmittelyssä. Tikolla ei ollut vielä harmainta ajatustakaan mitä oltiin tultu tekemään. Tuuli vei vetolaitteen äänen, mutta aina välillä se kuului ja se sai Tikon mielenkiinnon vähäksi aikaa heräämään. Kun sitten tuli meidän vuoro ja lähdettiin kävelemään radalle, niin jostain Tiko vain sai ajatuksesta kiinni. Vielä lähtöpaikalla Tiko katseli kummissaan vierustoverin touhuja, mutta yritin pitää Tikon mielenkiinnon radalle päin. Tiko oli sitten heti valmis, kun viehe lähti liikkeelle ja irti komennon jälkeen ei hommassa ollut mitään moitittavaa. Vielä ensimmäisessä kurvissa, missä viehe kääntyi, huomasi Tikon pienen ihmettelyn, mutta sinne se painui perään. Tuomaritkin tykkäsivät Tikon menosta, sillä Tiko johti alkuerän jälkeen pisteillä 246. Finaalissa rata juostiin toisinpäin. En juoksua nähnyt, muuta kuin lähtöpaikan ohi menon ja maaliin tulon. Tiko tuli ensimmäisenä vieheelle ja kaverin siihen tullessa oli tanssi valmis. Jotenkin minulle jäi kuva, että Tiko ensin asiaa ihmetteli, mutta lähti sitten tanssiin mukaan, kun ei muuta voinut. En tiedä. Harmittaa vähän ensikilpailussa tällainen kokemus ja toivottavasti se jää tähän. Kun tanssi oltiin saatu purettua, tuli lähettäjä kertomaan minulle, että Tiko oli vetänyt kuperkeikan, että olisi syytä viedä eläinlääkärille. Illalla huomasin pienen ruven ja patin kylkilihaksessa mikä ilmeisesti oli tullut pystytanssista. Terhin mielestä Tikon meno finaalin alussa ei ollut yhtä terävää kuin alkuerässä, mutta kuperkeikan jälkeen oli meno ollut parempaa. Tiko oli hypännyt pienen kumpareen yli eikä alastulo  ollut onnistunut ja siksi oli vetänyt kuperkeikan. No pisteitä tuli kuitenkin 231 eli serti oli jo varma. Huomasin tuloslistalta jonkun saaneen huimat 252 pistettä finaalista. En tarkistanut, että menikö tämä hurja menijä Tikosta ohi pisteissä, vaan jäin odottelemaan kilpailukirjoja. Jotenkin oli semmoinen "aivan sama" -fiilis. No, meni se tuloksissa ohi ja voittikin kilpailun, mutta Tiko tuli hienosti toiseksi. Aivan loistava ensikilpailu.




Ubin viimeinen maastokilpailu oli sitten lauantaina. Hailuodossa järjestettiin siis kaksi eri maastokilpailua ja Ubi oli tässä perinteisessä viimeisessä kilpailussa. Ihan hyvä idea järjestää kaksi kilpailua, kun Hailuotoon on aina tunkua ja kaikki eivät ole kilpailuun mahtuneet. Minäkin olin ensimmäistä kertaa Hailuodossa. Oli ehkä hyvä, että olin paikalla, sillä Ubi oli erityisen vaikea pideltävä alkuerän lähdössä. Ubi tiesi heti mitä oli tulossa ja minne pitäisi mennä, niin oli vähän vaikeuksia lämmitellä koiraa. Onneksi sentään sääennusteet eivät toteutuneet lauantaina, vaan ilma oli tosi hyvä. Ei satanut eikä tuullut. Sateet pyörivät saaren ympärillä, mutta tulivat vasta illalla kunnolla. Etukäteen olin ajatellut, että Ubi ei pääsisi finaaliin, koska on juossut viimeiset kilpailut melko luovasti. Kävinkin pyytämässä etukäteen anteeksi alkueräparilta Ubin luovia linjoja. Alkueräpari on pärjännyt todella hyvin viimeisissä maastokilpailuissa ja olisi harmillista, jos Ubi pilaisi kisan. Omistaja suhtautui asiaan hienosti ja meillä oli oikein hauskaa kisan aikana. Itse alkuerästä ei paljoa nähnyt, mutta ei Ubin linjat nyt aivan huonot olleet. Tulokset saatua pyysinkin vielä kerran anteeksi Ubin juoksua, koska alkueräpari oli jäännyt vasta alkuerien toiseksi :-) Ubi sai hienosti pisteitä 211 ja sijoitus 13/15, niin matka finaaleihin jatkui. Finaalista tulikin finaalien finaali. En pystynyt yhtään nauttia Ubin viimeisestä juoksusta, kun oli niin paljon tapahtumia. Finaaliin pariksi saatiin hyvin menestynyt koira, joka ei tällä kertaa alkueristä saanut hyviä pisteitä. Lähtö meni hyvin, mutta viehenaru katkesi muutaman kymmenen metrin jälkeen. Molemmat olivat intoa täysi, että tanssiksi meni. Juoksupari peitti vieheen niin taitavasti, että Ubi ei sinne päässyt, joten Ubi rupesi painamaan päällään kaverin päätä. No sehän ei käynnyt, että vieras uros alkaa kyykyttämään, joten tanssi oli valmis. Eli tämän tanssin aiheutti Ubi. No onneksi oltiin jo aika vieressä, niin saatiin ukot erilleen. Takaisin lähtöpaikkaan ja uusi startti. Nyt Ubi teki reilun aavistuksen ja juoksi vieheen melkein kiinni. Viehe vilahti Ubin edestä sillä seurauksella, että Ubi veti kuperkeikat. Ubi siitä onneksi nousi ylös ja lähti vieheen perään. Lähettäjä vei meidät pienen dyynin reunalle odottamaan koiria. Sitten näimme molempien koirien tulevan rannan dyynien puoleista reunaa pitkin tähyillen dyynille. Viehe oli irronnut rissoista ja meni pitkin dyynin kasvillisuuksien seassa. Veto lopetettiin ja pari alkoi etsiä viehettä. Ubi ei sinne kerennyt, koska huusin sen minun luokse, ettei tule uutta tanssia. En ajatellut yhtään, että olisi pitänyt päästää vieheelle. Näissä tapahtumissa ei liikutusta tullut viimeisestä kilpailusta. Oikeastaan oli helpotus, että tämä finaalien finaali oli ohi. Ubi sai tajuttomat 229 pistettä tästä episodista. Pari sai vain muutaman pisteen enemmän, mutta sen verran, että meni ohi sijoituksissa. Tämä oli taas näitä mysteereitä mitä kerrottu. Itse kuvittelin parin saavan paljon enemmän pisteitä. Ubi oli siis 14/15. Käytin Ubin eläinlääkärin tarkistuksessa kuperkeikan takia, mutta ei ell mitään löytänyt ja ei ole myöhemminkään mitään ilmaantunut. Olen ihan tyytyväinen. Ennen kaikkea leikattu varvas ei ole oireillut yhtään.



Svea, Ola ja Poju pääsivät myös nauttimaan rannalla juoksemista. Aikaisin lauantaiaamulla kävin juoksuttamassa rannalla. Otin ensin pelkästään Pojun yksin, sillä en välittänyt törmäilyjä. Poju vetikin yksin pitkin poikin isolla riemulla. Seuraavaksi otin Svean, Olan ja Tikon matkaan ja Ola vetikin porukkaa 10 minuuttia väsyttäen sakin. Ola kyllä jaksaa juosta. Näin kaikki pääsivät nauttimaan rantalomasta. Muina aamuina ei rallaaminen olisi onnistunutkaan, sillä oli kova sateinen tuuli joka aamu.




Tapasimme lauantaina Unin Ubin tytön. Uni oli todella reipas ja rohkea. Heti tuli yhtään vierastelematta tervehtimään Ubia ja sitten meitä. Tuli todella hyvä mieli noin hienosta pennusta.



Sitten tuli surullinen uutinen. Näin sen töissä ja liikutuin välittömästi. Svean ja Ubin emä Tuikku oli poistunut näiltä juoksutantereilta. Tuikku oli aivan valloittava persoona. Tuikku oli meilläkin muutaman kerran hoidossa ja oli kyllä niin hieno koira myös luonteeltaan, vaikka menestystä on tullut kaikenlaisista tapahtumista. Tuikun muisto elää.








tiistai 12. lokakuuta 2021

Kauan eläköön Ubi!

Poju kävi Vantaan Let’s go -näyttelyssä. Etukäteen oltiin jaettu jo junnu-luokan voitto koiralle, joka tuntuu aina olevan näyttelyissä ja melkein kaikki junnu-luokat on voittanut. Näyttelyssä oli sähköinen arvostelu, joten ne pystyi lukemaan jo ennen kilpailuluokkaa. Niiden perusteella meidän etukäteisarviot pitivät paikkansa Pojun tulevasta sijoituksesta, ainoa asia Pojun puolesta oli,  että melkein kaikilla muilla oli maininta isohko koko. En tiedä johtuiko se tästä koosta, mutta Poju voitti luokkansa saaden SA:n. Se oli sitten iloinen yllätys. Vielä paras uros -kehässä Poju sijoittui neljänneksi saaden vara-sertin. Aivan mahtavasti meni toinen näyttely.

Tuomari Siret Lepasaar. Arvostelu:”Excellent size. Correct overall body proportions. Well shaped skull. Could be more fill under the eyes. Excellent pigmentation. Correct withers and back. Slightly arched at loins. Well sprung ribs. Balanced angulation. Moves well when wants to”.

 

Kuva Antti Ruotsalo

Tiko pääsi ensimmäiseen oikeaan kilpailuun mukaan ja Ubi juoksi viimeisen ratakilpailunsa. Tiko kutsuttiin Team Raceen HVK:n kakkosjoukkueeseen, mutta poisjäänneitä oli sen verran, että Tiko pääsi kisaamaan ykkösjoukkueen kakkoskoirana.

Tiko juoksi ihan hyvät ajat verrattuna aikaisempiin juoksuihin, vaikka oli taas vähän jossiteltavaa. 350m matkan voin varmaan taas laittaa omaan piikkiin, kun valitsin ehkä huonon kopin. Tiko oli neljän koiran lähdössä tilastojen mukaan hitain. Muut olivat selkeästi nopeampia. Tiko sai ihan hyvän lähdön ja oli kasassa ensimmäiseen kurviin tultaessa, mutta sitten tapahtui se miksi minä en pidä 350m matkasta eli tuli pientä kontaktia kurvissa. Tikolta meni rytmi ja se jäi heti pari metriä muista. Siihen nähden hyvä aika 23,56s eli kolme kymmenystä ennätyksestä. Joukkueena päästiin finaaliin, mikä juostiin 280m matkalla kuuden koiran lähtönä. Koska päästiin kuudentena finaaliin, niin ei tarvinnut koppia valita. Eipä sillä ollut väliäkään tällä matkalla. Tiko otti hyvän lähdön ja näytti siltä, että oli kolmantena takasuoran päässä ja taas hölläsi kurvissa jääden viimeiseksi. Aika oli kuitenkin 18,55s eli 0,04s ennätyksestä. En tiedä mikä tuossa kurvissa juoksemisessa on, kun tulee ruuhkaa. Tiko näyttää aina hölläävän silloin. Harmi, kun ei ole videoita käytettävissä. Molemmissa juoksuissa on jossittelemista ajan suhteen, mutta ei sijoitusten. Joka tapauksessa saatiin Tikolle kaksi lähtöä samalle päivälle ja saatiin osallistua kilpailuun. Hauskaa oli.

 

Ubin koko kesän tavoitteena oli vain tämä viimeinen veteraanien ratamestaruuskilpailu. Siis tavoite oli siinä, että pystyi siellä juoksemaan. Hyvin Ubi juoksi, vaikka oli veteraanimestaruuskilpailun viimeinen. Niinhän me yleensä ollaan oltu, kun etanakisoista jouduttiin pois. Liikutuin Ubin touhusta. Edelleen into radalle oli hirveä ja pupu sai kyytiä maalissa. Varvas myös kesti juoksun. Ei olla ainakaan mitään ongelmaa huomattu. Vaikka kilpaura radalla oli tässä, niin luulen silti Ubin vielä juoksevan radalla harjoituksissa. Kaikki tietysti riippuu terveydestä. Kauan eläköön Ubi!


Eläkeläinen. Sniif.

Sisarukset Team Racessa


maanantai 20. syyskuuta 2021

Tikosta ratavalio

Tiko valioitui radalle. Ollaan käyty Tikon kanssa nyt kahdessa kisassa loukkaantumisen jälkeen. Oltiin ensin Tampereella Tähtisprinteissä ja sitten Kuninkuusjuoksuissa Helsingissä. Tiko juoksi molemmissa kisoissa 280m sijoituslähdön ja sai neljännen ja viidennen serttinsä. Tampereella oli 6 koiran lähtö missä oli mukana suomen nopein whippet. Tiko saikin hyvän startin ja paineli toisena kunnes kurvissa Tiko saatiin kiinni ja mentiin kahden koiran voimin ohi. Tiko kuitenkin kuittasi yhden ja sijoittui kolmanneksi 19.11s ajalla. Aloin miettimään, että onko oikeassa etujalassa kuitenkin jotain ongelmaa, kun kurvissa muut tuli kovempaa. Vaikea sanoa. Helsingissä aluksi pelkäsin, että taas on kuuden koiran lähtö, mutta järjestäjät olivat laittaneet ilmoittautuneet ylikorkeat kolmeen neljän koiran lähtöön. Vielä kun yksi meidän lähdössä jäi pois, niin tuli mukava kolmen koiran lähtö. Tiko voittikin lähtönsä ja juoksi hienon ajan. Oma ennätys parani puoli sekuntia ollen nyt 18,51s. En nyt aivan tätä enää odottanut, kun oli niin pitkä paussi. Lisäksi piti odottaa omaa lähtöä autossa monta tuntia ja Tiko ei autossa malta nukkua, vaikka minä siellä auton takaosassa mukana köllöttelin. Etukäteen ajattelin, että Tiko huilii koko viikon Tampereen kisan jälkeen ja hieron Tikon keskiviikkona ja perjantaina annan sen vähän spurttailla. Tämä toteutui. Hieroessa huomasin, että lihakset olivat hyvässä kunnossa. Ei siitä Tikolle ainakaan haittaa ollut, että huili koko viikon. Ubihan oli aivan eri asia. Ubin lihaksia piti pitää hereillä koko ajan tai muuten se ei saanut koneesta tehoja. Ehkä tässä on se jalostuksellinen ero.

 

Ubin tytöstä Tikusta on tullut Viron juniorivalio. Tikku pärjäsi ihan hurjan hienosti Tallinnassa kv-näytelyissä ja oli toisena päivänä jopa VSP. Aika hurjaa! 


Poju pyörähti myös Porvoossa näyttelyssä. Poju oli luokassaan eri/juk4. Parempi aloitus kuin isällään. Tuomarina oli Harri Lehkonen. Arvostelu:"Hyvän kokoinen, tasapainoisesti kehittynyt nuori uros. Hieman korostunut otsapenger, muuten hyvä pää. Oikea-asentoiset korvat. Hyvät kulmaukset ja mittasuhteet. Kaunis ylälinja. Terveet liikkeet".






maanantai 6. syyskuuta 2021

Tapahtui

En ole hirveästi yhtäläisyyksiä löytänyt Ubista ja Pojusta väriä lukuun ottamatta. En oikein yhtään mitään. Jos nyt kuitenkin, että molemmat ovat aika äänekkäitä. Poju on kesän aikana käynyt Luhtilaukkaajien pentuharjoituksissa aina silloin tällöin. Kotonakaan ei montaa kertaa ole viehettä näytetty. Ei Pojusta juoksijaa ole ajateltu. Mutta Poju taitaa olla eri mieltä. Nyt nimittäin löytyi yhtäläisyyksiä Ubiin. Nopeasti syttyi radalla vieheeseen eikä montaa kertaa tarvinnut koppiharjoitusta tehdä, kun Antero ilmoitti, että kannattaa mennä moottoriharjoituksiin. Aivan hillitön hinku radalle. Poju karkasi myös aikuisten harjoituksissa autosta vetäen itsensä valjaiden läpi ja juoksi suoraan 350m lähetyskopeille, missä pentuharjoitukset tehdään. Valmis radalle, mutta liian nuori. Tämä hinku saa jäädä nyt Pojun takaraivoon odottamaan ensikautta. Poju on radalla myös yhtä äänekäs kuin Ubi ja rimpuilee samalla tavalla, jos ottaa syliin. Onneksi on pienempi kuin Ubi.

Tikokin pääsi jo radalle. Saatiin lupa juoksuttaa hiekalla suoraan, joten Tiko juoksi radalla lähtösuoran 280m kopeilta. Ei siitä mitään ongelmia aiheutunut, joten aika hyvältä näyttää. Kotonakin on saanut juoksennella. Tiko on muuttunut paljon iloisemmaksi. Ei sitä huomannutkaan, että Tiko olisi ollut jotenkin ”masentunut”, kun ei ole saanut rallata kahteen kuukauteen. Ruoka on koko ajan maistunut ja lenkit ovat menneet normaalisti. Leikki on kuitenkin ollut poissa ja se on nyt tullut takaisin ja muutenkin osallistuu kaikkeen hömppään. Ei sitä vaan huomannut toisen pahaa oloa. Tervetuloa takaisin Tiko. Whippet tarvitsee temmellystä.

 Ubin tyttö Tikku aiheutti jymy yllätyksen näyttelyssä, sillä Tikku  oli paras narttu ja sai sertin. Vähänkö ollaan ylpeitä Ubin tytöstä.








keskiviikko 18. elokuuta 2021

Kaikenlaista

Poju täytti 9kk ja on nyt sitten virallisesti juniori. Poju kerkesi käydä pentunäyttelyssä Whippet-Harrastajien erikoisnäyttelyssä ennen kuin ikä tuli vastaan. Näyttely menikin aivan loistavasti, sillä Poju oli paras pentu. Kauheesti tuli taas ruokaa palkinnoksi. Yleensä Ubi on tuonut nämä ruokasäkit, mutta tänä vuonna Ubi ei saanut kuin yhden sijoittuessaan kolmanneksi käyttöluokassa. Se oli samalla Ubin viimeinen käyttöluokan esiintyminen W-H:n erikoisnäyttelyssä. Ensi vuonna Ubi on jo veteraaneissa. 

Erikoisnäyttelyn pentuluokka meni Ubin ja Nekun lapsilla loistavasti, sillä Pojun sisko Tikku oli VSP-pentu ja Pipsa oli luokassaan toinen heti Tikun jälkeen. Päteviä lapsukaisia!

Tehtiin loman jälkeinen reissu Kiuruvedelle katsomaan Ubin 5-viikkoisia jälkeläisiä. Oli tosi mukava käydä katsomassa niin reippaita pentuja vaikka matka oli niin pitkä. Oltiin yötä Pielavedellä, että pääsimme sekä lauantaina että sunnuntaina katsomaan pentuja. On ne oman koiran jälkeläiset vaan aika spesiaaleja. Toivottavasti vielä nähdään. Poju ei ole näin pitkää automatkaa tehnytkään, mutta tosi hienosti Poju reissun otti muiden mukana.

Kävin Tikon kanssa fyssarilla ja ei vieläkään saatu lupaa harjoitteluun. Nyt saa jo hivenen yksin juoksuttaa. Punnitsin Tikon klinikalla ja Tiko on menettänyt 300g painoa. Ilmeisesti tuo puuttuva massa on lihasta, sillä Tiko ei ole mitenkään laihan näköinen. Tämä vahvistaa minun sitä ajatusta, että kylmiltään ei lähdetä kisaamaan, vaan joudutaan harjoittelemaan. Saas nähdä miten meidän käy tälle kisakaudelle.

Olin Luhtareiden tiistai harjoituksissa Ubin ja Olan kanssa. Laitoin Olan ensimmäistä kertaa radalle juoksemaan. Teippasin kinesioteipillä Olan oikean takajalan kinnerjänteen ympäristön toivoen, että se auttaisi Olan juoksua eikä vamma uusiutuisi. Nyt voin sanoa, että ei siitä ainakaan haittaa ollut. Juokseminen ei aiheuttanut Olan jalalle mitään. Olen tyytyväinen, että Ola pääsi juoksemaan. Ola oli aivan innoissaan. Ubia en vieläkään laittanut koppiin, vaan lähetin koppien sivusta.

Kuva:Antti Ruotsalo












tiistai 3. elokuuta 2021

Ubi 8 vuotta


 Ubi täyttää tänään 8 vuotta. 

perjantai 16. heinäkuuta 2021

Loma kuulumisia

Aloitetaan terveysasioilla. Svean munuaisissa ei virtsakokeiden mukaan ollut mitään ihmeellistä, mutta vielä käydään verikokeissa kontrollissa heinäkuun lopulla. Sitten näitä terveyshuolia tuli lisää. Nimittäin Tikolla on lapaluun päältä revennyt lihas. Onneksi hyvin vähän. Pihalla Ola lähti yhtäkkiä juoksemaan ja vain Tiko tajusi lähteä perään. Jossain kohtaan Poju huomasi rallin ja juoksi taas täysiä vastaan kielloistani huolimatta. Yritin varoittaa Olaa ja Tikoa suloisella karjunnalla ja Ola Pojun väistikin, mutta Tikon väistö epäonnistui ja Tiko kynti nurmikkoa oikea ranne edellä. Tiko huusi vietävästi ja oli täysin kolmijalkainen. Olin taas varma, että nyt sattui pahasti. Yritettiin väkisin päästä Emmin luokse Urheilukoiraklinikalle, mutta se ei onnistunut. Terhi vaati kuitenkin ortopedin vastaanottoa ja sai seuraavaksi päiväksi ajan. Tikon ontuminen väheni koko ajan ja oli seuraavana päivänä jo poissa. Mentiin silti ell:n vastaanotolle. Tiko sitten näytti ontuvan alamäkeä kävellessä ja palpaatiossa sitten reagoi oikean lapaluun päältä. Lääkärin diagnoosi oli etumaisen lapalihaksen lievä vaurio. Lääkitystä ei tarvittu ja kohtaa hoidettiin pari päivää kylmähoidolla. Ohjeeksi tuli kahden viikon lyhyet remmilenkit ja sitten mentiin fyssarille. Fyssarin mukaan oikean etujalan liikeradat eivät ole vielä ihan kunnossa, joten jatketaan jumppaohjeilla kuukausi eteenpäin. Saa nähdä päästäänkö ovaalille ollenkaan tänä vuonna.    

Sitten iloisempiin uutisiin. Toinen maailman paras pentue syntyi Nurkkaniityn kenneliin Ubin ja Alman toimesta. Monta päivää jännättiin, milloin Alma alkaa synnyttää. Kun synnytys alkoi, niin Marita informoi meitä koko ajan. Rtg-kuvien perusteella 8 pentua oli tulossa. Synnytyksen jälkeen vähän mielialaa veti alas kolme kuollutta pentua. Mutta kuitenkin 5 reipasta Ubin ja Alman jälkeläistä. Kaiken kruunasi yllätyspoika. Lähes 4 tuntia muiden jälkeen syntyi vielä yksi poika. Aivan heti tuli mieleen Ubi, joka myös syntyi paljon muiden jälkeen. Toivottavasti tämän Aarre-pojan elämää pääsee seuraamaan tai kaikkien 3 pojan ja 3 tytön elämää, mutta jotenkin Aarre on spesiaali. 

Alma ja lapset Aarre, Anselmi, Alvari Amalia, Anelma ja Aamu ( ei kuvan järjestyksessä)





sunnuntai 27. kesäkuuta 2021

Kesä kuumalla

 Muistan, kun oltiin jollain yhteislenkillä missä Jyrki oli Remun kanssa mukana. Jyrki kertoi rataharrastuksesta ja siitä kuinka kesäkuumalla pitää nousta aikaisin harjoittelemaan. Taisin sanoa, että minusta ei siihen ole, kun olen niin laiska. Kuinkas sitten kävikään, kun tuli nämä superhelteet. Muutenkin oli ajatuksena harjoitella juhannusviikolla enemmän, kun minulla alkoi lomat ja ei ole meillä kisoja. No, nämä superhelteet sekoittivat kaiken. Rataharjoitukset peruttiin joka paikasta ja päivisin ei voinut ajatellakaan tehdä mitään. Joten 5:30 ylös ja Tikon kanssa vetämään vetoja. Mentiin kylpylän kentälle, missä olisi ollut hyvä vetää pitkällä kuminauhalla vetoja. No ruoho oli liian pitkää, joten Tiko vain juoksenteli vieheen perässä. Ei edes hengästynyt. Minä kyllä puuskutin hakemaa viehettä uuteen vetoon. Rupesin ajattelemaan, että ei tästä mitään hyötyä Tikolle ole, kun ei tosissaan juokse. Parin päivän päästä kokeilin heitellä lelua. Maneesissa talvella Tiko kyllä juoksenteli lelun perässä hyvällä asenteella. Ei tällä kertaa ruoholla. Sain kyllä Tikon hengästymään, mutta ei tästä kummoista harjoitusta tullut. Sitten Terhi ehdotti, että mennään koko porukka Tampereelle Juhannusharjoituksiin. Sehän sopi ja näin saatiin Tikolle edes yksi hyvä veto. Tampereella myös Ubi juoksi ja nyt meno oli paljon mallikkaampaa kuin Hyvinkäällä reilu viikko sitten. Myös Poju juoksi käsivieheen perässä pari kertaa, joten oikein hyvä reissu. Ubin hyvään menoon voi vaikuttaa se, että Ubi kävi Pojun kanssa uimassa Lohjalla. Otin Pojulle myös uittajan, mutta se oli loppujen lopuksi turhaa. Poju ei niinkään uinut lelujen perässä vaan minun. Minä menin altaan reunoilla ja Poju polski menemään vieressä. Poju ui hyvin. Ubi taas oli aivan liekeissä uimalassa. Hyppi altaaseen koko ajan lelujen perässä. Sillä oli tosi hauskaa.

Sitten taas ne terveyshuolet. Tällä kertaa Svea. Svea alkoi ontumaan iltaisin, kun nousi makuulta. Sitten ontuminen vain paheni, joten veimme Svean Emmille. Ennen kuin pääsimme eläinlääkäriin, niin huomasin, että yksi varvas lisää sojotti suorana vasemmassa etujalassa. Eli koukistajajännevaurio. Nyt Svealla on molemmissa keskimmäisissä vasemman etujalan varpaissa koukistajajännevaurio ja varpaat ovat suorat. Asialle ei voi mitään tehdä. Samalla otettiin Sveasta verikokeet ja katsottiin trombosyyttien tila veressä. Sen puoleen kaikki oli edelleen hyvä, mutta munuaisissa saattaa olla jotain ja niitä tutkitaan lisään virtsanäytteillä. Samoin Svean sydämessä oli sivuääniä ja Emmi suositteli sydämen ultrausta jatkotutkimuksena. Svea alkaa vanhentumaan vauhdilla.








sunnuntai 13. kesäkuuta 2021

Kisakausi ja Pojun toljailuja

 Tiko aloitti kisakauden Kesälesken iltakisoilla Helsingissä. Tiko ei ollut juossut kierrostakaan radalla ennen kilpailua, joten vähän jännitti. Lisäksi kaikki muut 4 koiran lähdössä olivat ensikertalaisia. Tämä lisäsi pientä jännitystä. Olin Tikon ilmoittanut 350m matkalle ja tätä matkaa aion nyt suosia, vaikka tämä ei todellakaan ole minun mielimatka, koska ensimmäinen kaarre tulee nopeasti vastaan. Siinä on välillä todella paljon ruuhkaa. Tästä syystä valitsin 5 kopin ulkoreunasta. Valinta onnistuikin nappiin, koska Tiko sai muihin verrattuna hyvän startin ja näytti siltä, että olisi ollut keulilla takasuoralla, kunnes kilpatoveri nousi rinnalle ja ohi. Tiko piti silti hyvin toisen sijan ja kun kuulin ajan, oli se hirmuinen yllätys. Tikon aika oli 23,21s. Olin todella yllättynyt. Viime syksynä viimeinen makkarakisoissa juostu aika oli varmaan enemmän kuin sekunnin huonompi, joten isäntä oli todella iloinen. Pessimisti kun olen, niin aloin heti ajaa itseäni maanpinnalle, etten vaan ala odottamaan liikoja. Kuitenkin siltä istumalta ilmoitin Tikon Tampereelle kisoihin ja taas 350m matkalle. Tampereella tulikin sitten kokeneita juoksijoita sekä radan tuntevia ensikilpailijoita vastaan. 4 koiraa starttasi yhden jäädessä pois. Käytin samaa taktiikkaa ja valitsin kopin 5. Tiko sai hyvän startin, mutta muut tulivat myös hyvin ja Tiko ei saanut sisäreunaa kaarteen jälkeen. Ryhmässä menivät takasuoran ja kaarteessa näytti siltä, että Tiko olisi höllännyt ja jättäytynyt viimeiseksi. En tietenkään voi todellista tapahtumaa kertoa, mutta näin se minusta näytti. Tiko tuli lähdön viimeisenä maaliin ajalla 24,14s. KV-aika tuli, joten minimi täyttyi. Etukäteen todella ajattelin, että Tiko ei ole Tampereella koskaan juossut, joten jos juoksee KV-ajan olen tyytyväinen. Kun sitten katselin tuloslistoja, niin valmentaja alkoi sitten kuitenkin analysoimaan. Tikon Helsingin lähdön voittaja juoksi Tampereella täsmälleen saman ajan, mutta Tiko lähes sekunnin huonommin. Joka tapauksessa 5 koppi kokeilu oli tässä, jos vaan pääsen alkupäässä lähtökoppia valitsemaan. Tampereen aika on linjassa makkarajuoksujen aikaan, joten oliko Helsingin aika sitten se jokakesäinen piikki, mikä hienosti sattui kisoihin. Tosin odottelin tulospiikkiä vasta loppukesään. Vaikeata näitä on analysoida, kun on koirista kyse. Jokainen lähtö on aina omansa. Nyt tulee pitkä tauko ennen seuraavaa kisaa ja sekin on Tampereella. Silloin saadaan vähän enemmän osviittaa missä mennään. Ehkä.

Pojulle sattui haaveri, kun joku meidän koirista juoksi täysiä päin. Pojun niska ja kaula otti täräyksen vastaan ja lihakset olivat jumissa. Poju oli todella herkkä vinkasemaan vääriä liikkeitä. Onneksi meillä oli Rimadylia, joka helpotti Pojun oloa. (lisäys) Soitimme Agrian eläinlääkärille samana iltana ja häneltä saatiin annostelu Rimadylille ja ohjeet jatkohoidolle. Hyvää palvelua vakuutukselle. Ell Heli katsoi Pojua myös ja oli sitä mieltä, että on lihasperäinen. Poju kävi myös kraniossa. Pari viikkoa pidettiin Poju ulkona kiinni, ettei Tikon kanssa tule juoksuleikkejä. Poju on jo parantunut, mutta en päästänyt Tikoa ja Pojua rallaamaan Tikon kisan takia. Ehkä olisi pitänyt.

Svea kävi taas vuosittaisessa shampanjasisko synttäritapaamisessa. Ensi vuonna onkin sitten 10v juhlat siskojen kanssa.









tiistai 1. kesäkuuta 2021

Synttäreitä

 Tiko täytti 2 ja Svea 9 vuotta. 

 

 




tiistai 18. toukokuuta 2021

Tapahtunut keväällä

Ohi meni Pojun 5kk synttärit ja ollaan jo 6kk synttäreissä. Paljon on tapahtunut Pojun elämässä. Kesäkelit ovat olleet ehkä parasta. On saanut temmeltää pihalla ja varsinkin Tikon kanssa. Ola ja Svea ovat halunneet temmellykseen mukaan, mutta heidän otteet ovat aika rajuja ja Poju yrittää niitä väistää. Sekin on Pojusta ihan mahtavaa, kun saa vaan löntystellä pitkin pihaa lelu suussa.

Tikon pentueella oli tapaaminen ja Poju pääsi mukaan. Tikon siskot ottivat Pojun iloisesti vastaan, mutta Pojua vähän hirvitti. Eikä oikein vauhtikaan riittänyt perässä pysymiseen. Poju piti sitten kivaa omalla tavallaan. Mutta ensimmäiset lähtökopin läpi juoksut Poju pääsi tekemään, kun vedettiin viehettä. Ensimmäisellä kerralla oli liian jännää, kun muut kiljuivat vieheelle lähistöllä, niin viehe sai mennä menojaan. Mutta toisella kerralla, kun kiljujat siirrettiin kauemmaksi, niin Poju juoksi kopin läpi vieheen perään. Pojun kanssa on tosi vähän harjoiteltu vieheen kanssa, mutta sen verran kuitenkin, että viehe kyllä Pojua kiinnostaa. Oikeaa metsästysviettiä Pojusta myös löytyy. Se ollaan huomattu, kun keväällä linnut saapuivat muutolta. Västäräkit kyllä ajetaan lentoon. Maneesissa Poju oli talvella mukana ja hyvin juoksi lelujen perässä, jos ei Tiko kerennyt ensin. Välillä Pojun meno näyttäisi hyvältä ja sitä miettii, että onko Ubin vauhtia periytynyt. Sen aika näyttää. Yleensä Pojun menemistä arvioi, kun  juoksee Tikon perässä, mutta Tiko yleensä vaan pitää sen verran vauhtia kuin on tarpeen. 

Oltiin myös hiekkakuopilla tapaamassa Pipsa-siskoa. Tiko pääsi myös mukaan ensimmäistä kertaa hiekkakuopille rallaamaan. Pipsa on niin Ubin näköinen, että isyyttä ei voi kiistää. Sellaista sisarrakkautta ei Pojussa ole kuin Tikossa. Tiko on edelleen aivan siskojen lumoissa. Poju oli kuopilla vaan Tikon perässä. Onneksi sentään jonkin verran myös Pipsan kanssa touhusivat. Käytiin myös hiekkakuopien lammikoilla ja Poju heitti talviturkin. Poju itse kahlasi minun perässä vedessä ja sitten vähän tuuppasin syvemmällä eteenpäin, niin Pojun oli pakko irroittaa jalat pohjasta ja ruveta uimaan. Hienosti ui. Ehkä saadaan uusi uimari. Tikon kannoin veteen uimaan, kun ei muuten lammikkoon tullut. 

 

Talvilomalla, minkä vietin huhtikuussa, kävin Tikon kanssa kahdestaan extra keikat maneesissa juoksemassa. Sellainen pieni kovempi harjoitussessio. Ei Tiko kyllä ole paljoa harjoitellut talvella. Kerran viikossa maneesissa. Lumitilanne oli semmoinen, että pihalla saivat jonkin verran juosta Pojun kanssa, mutta se nyt on lähinnä leikkiä. Siskojen kanssa vedettiin muutama veto tapaamisessa, mutta nekin olivat aika lyhyitä vetoja. Lähinnä on ollut semmoista tekemistä, että lihakset ovat säilyneet. Aloitetaan sitten radalla juokseminen, kun ne nyt joskus aukeavat ja katsellaan miten ajat kehittyvät kauden mittaan.

 

Svean ja Olan elämään ei juuri mitään ihmeellistä kuulu. Maneesissa kävivät aina vähän piipahtamassa, kun Terhi toi heidät erikseen. Olivat he aluksi yhdessä kaikkien muiden kanssa, mutta kun se oli semmoista Pojun kyykyttämistä, niin oli parempi jakautua kahteen porukkaan. Svea on käynyt Terhin kanssa agilityssä kerran viikossa ja ilmeisen hauskaa heillä on ollut. Svea on heti valmis lähtöön, kun Terhi ottaa agilityssa käytetyn varustekassin esiin.

Olalla on jalkojen kanssa ongelmia. Ilmeisesti kinnervaiva ei parane. Ostin Back-on-trackin kinnertuen, mutta se on vähän iso ja sitä pitäisi korjata. Etujalatkin Olaa vaivaa, mutta mistä, niin sitä ei tiedä. Tämä on jo vanha vaiva, mutta pihalla touhutessa Ola saattaa lopettaa leikin ja nostaa jomman kumman etujalan ilmaan. Hetken päästä taas kaikki kunnossa. Vähän mystistä. Lenkit Olalla menee ihan ok, joten elämä sinänsä on hyvää. Eli on ollut parempi säästellä Olaa, kuin tarkoituksella rasittaa.

 

Ubin leikattu varvas ei myöskään taida olla aivan kunnossa. Ubi on kyllä voinut maneesissa juosta ja on juossutkin hyvällä innolla. Pihalla myös omat kuviot onnistuu ilman, että varvas aiheuttaisi kipua, niin kuin viime kesän lopulla oli. Ainoa missä huomaan, että varvas ei olisi ihan kunnossa on kynsien leikkuu. Ubi yrittää vetää tassua pois, kun otan leikatusta varpaasta otetta. Tästä syystä Ubi ei päässyt monttuilemaan ettei varvas kipeytyisi. Ajattelin kyllä viedä hiekkaradalle juoksemaan vielä kesän aikana. Ehkä hölmön hommaa, mutta niin teen.

Ubilla kävi myös Alma-tyttö Kuopiosta kylässä. Saas nähdä miten käy ja syntyykö toinen maailman paras pentue.