keskiviikko 24. helmikuuta 2021

Pientä päivitystä

Blogin päivittäminen ontuu pahasti, vaikka Pojun ympärillä kaikkea tapahtuu. Poju täytti jo 3kk eli nopeasti menee aika. Pikkuhiljaa aletaan odottaa hampaitten lähtöä. Jippii. Tiko Pojun kanssa edelleen touhuaa, mutta myös Svea ja Ola ovat alkaneet Pojun kanssa leikkimään. Varsinkin silloin, jos Tiko on ollut poissa, niin Svea on hyvin aktiivinen Pojun kanssa. Tiko on silti Pojun mielestä paras.  Tiko on päässyt juoksuttamaan Pojua pihalla, kun lumi oli sopivaa siihen. Sitkeästi Poju juoksi Tikon perässä. Se oli hauskaa seurattavaa. Tosin ei se olisi onnistunut, jos muut koirat olisivat olleet ulkona. Poju olisi torpattu. Tiko harrastaa juuri sellaisia leikkejä Pojun kanssa, mitä olisin toivonut Tikolle pentuaikana. Hyvä, että Tiko ei ottanut mallia meidän muista koirista. 

Tiko on päässyt taas juoksemaan maneesissa muutamia kertoja. Kyllä Tikon juoksemista on kiva katsella.  Ubin kohdalla maneesissa juoksentelu taisi näyttää, että varvas ei kestä rallaamista. Samanlainen tiukka kurvi vasempaan kuin kesällä ja Ubi nosti jalan ylös. Eikä vauhtiakaan ollut paljoakaan. Käveli kyllä ihan ok, mutta nyt on jätettävä maneesit väliin Ubin kohdalla.

Nyt kun Pojun varvas on kunnossa, niin ollaan tehty nyt myös lenkkeilyä kaikkien viiden kanssa. Tuskaa se on, mutta Poju niissä väsähtää ja nukkuu yönsä paremmin.














maanantai 8. helmikuuta 2021

Vanhoja pinttymiä

Se on todella hyvä, että omat koirat tuulettavat minuun pinttyneitä ajatuksia. Olen ollut sitä mieltä, että ei pitäisi ottaa heti toista koiraa. Mielellään kolme vuotta väliä, että edellinen kerkiää aikuistua. Nämä ajatukset ovat kokemusperäisiä omista ja muiden koirista. Olen ollut myös sitä mieltä, että ei kahta urosta ja nartuissakin vain äiti-tytär-yhdistelmät kotikoiriksi. No, whippetit ovat tuulettaneet nämä ajatukset jo kauan sitten päästäni pois ja nyt vielä yksi pinttynyt ajatus sai mennä. Kun Ola tuli, niin Ubi oli 2,5v vanha ja Ubi aikuistui lopullisesti nopeasti tämän jälkeen. Leikit loppuivat. Ennen Olaa Ubi ja Svea painivat usein. Svea vaihtoi Ubin Olaan ja jatkoi Olan kanssa touhuamista. Ubi ei juuri enää osallistunut. Mutta molemmat hyväksyivät Olan parissa päivässä laumaan. Tikon kanssa asiat etenivät vielä hitaammin. Onneksi Tiko oli kesäpentu, niin pihalla meno oli parempaa, mutta taisi mennä pari viikkoa hyväksymiseen. Poju on oikeasti nyt vasta hyväksytty kaikkien osalta laumaan. 4 viikkoa meni. Jopa Ubi vähän leikki Pojun kanssa, mikä hirvitti Pojua. Se oli vain pieni hetki, mutta osoitus hyväksymisestä. Mutta onneksi on ollut Tiko. Tiko 1,5v. Kun Pojun kotiutuminen lähestyi, sanoin Tikolle, että leiki nyt kovasti, koska leikki kohdallasi loppuu. Olin kyllä niin väärässä. Tiko vaan vaihtoi lelua eli Pojuun. Poju on Tikon uusi leikkikaveri. Tiko myös varjelee Tikoa. Tiko menee välittömästi Pojun ja vaikka Ubin väliin, jos Poju alkaa lähennellä Ubia. Tiko ja Poju ovat ainakin vielä ylimmät ystävykset. Välillä kiroilu on kyllä melkoista ja Poju on myös melko ilkeä pirulainen. Jos Tiko herpaantuu leikeissä tai vain aukeaa mahdollisuus purra vaikka takajalasta, niin Pojuhan puree. Naskalit ei tunnu kivalta kinnerjänteessä. Silti Tiko aina vaan haluaa uudestaan leikkimään Pojun kanssa. Onneksi on Tiko. 

Poju on kova puremaan. Taitaa mennä Iikan pentuaikoihin, kun on ollut näin paljon pieniä haavoja käsissä.

Poju kävi kontrollissa varpaasta ja varvas on parantunut kokonaan. Painoakin on tullut 6,8kg.


 

Ei olla muistettu mainita, että Ubilla löytyi silmästä iiriskysta. Silmässä on musta piste, joka liikkuu hiljakseen silmän nesteissä. Käytiin näyttämässä Evidensiassa varmuuden vuoksi ja harmiton iiriskysta se on.