keskiviikko 15. huhtikuuta 2020

Pihalla koettiin harvinainen tapaus tai oikeastaan kaksi. Ensiksi Svea lähti vetämään Olaa ja Tikoa pitkin pihaa. Ola juoksi Svean kannoilla ja Tiko perässä päästäen tiukkaa ajohaukkua. Sveasta huomaa ajoissa, että kohta se lähtee menemään. Svea nimittäin pyörii paikallaan. Ola ja Tiko olivat kiusanneet Sveaa hetken aikaa ja Svea vastasi aloittamalla karusellin ja lähti siitä vetämään lenkkiä pihalla. Ubi oli minun vieressä, kun letka meni meidän ohi muutaman kerran. Sen verran meno oli Ubista hauskaa, että Ubi lähti leikkimään ja vetämään välillä omaa letkaa. Se oli se toinen harvinainen tapaus ja suuri ilon hetki. Olin sen verran Ubin leikistä hämmentynyt, että meinasin unohtaa kuvata vaikka kamera oli sylissä. Onneksi muutaman räpsyn sain tästä historiallisesta tapahtumasta.
Tikoa ihmettelin tuossa Svean letkassa. Tiko ei nimittäin saanut porukkaa kiinni. Ola juoksi Svean kiinni, jolloin Svea lopetti, mutta Tiko ei saavuttanut ollenkaan. Siksi varmaan tiukka ajohaukku. Hieroin Tikon sunnuntain sadepäivänä ja ihmettelin Tikon olkavarren ja reisien lihaksia. Ne nimittäin tuntuvat suuremmilta kouraan kuin meidän muiden aikuisten lihakset. Mutta selkälihakset ovat melko vaatimattomat. Olisikohan tässä syy, että Tiko ei saavuttanut Sveaa. Kroppa ei oikein ole tasapainossa lihaksien suhteen ja käännökset eivät oikein sujuneet. Jos mietitään lihaksien tasapainoa kropassa, niin Olalla ne ovat juuri sitä. Ola on todella jäntevä. Hierottaessa Olan lihakset ovat yleensä hyvin kimmoisan pehmeät. Tikon lihakset tuntuvat kouraan melko isoilta ja aika kovilta noin nuoreksi koiraksi. Tiko ei kyllä välittänyt yhtään, vaikka välillä survoin lihaksia melko kovin. Tuntui tykkäävän, mikä on hyvä asia.





maanantai 6. huhtikuuta 2020

Svea on ollut meillä jo viisi vuotta. Voisi kirjoittaa vähän Sveasta, joka on aina valmis juoksuleikkeihin. Niitä Svea rakastaa. Svean pitää olla se jahtaava osapuoli. Silloin kun Svea meille tuli, niin Ubi oli nuori vesseli, joka oli aina valmis juoksuleikkeihin. Usein mentiin pitkin tonttia peräkanaa. Svean ansiota Ubin saavutukset pitkälti on. Svea se juoksutti Ubin hyvään peruskuntoon.  Sitten tuli Ola ja Svea sai uuden juoksutettavan. Olan kanssa Svea on sitten mennyt monta vuotta. Hyvän peruskunnon Svea Olallekin sai aikaan. Samaa Svea on yrittänyt Tikollekin, mutta se ei niin helposti ole onnistunut. No, nyt talven jäljiltä Tiko on pihalla painattanut Sveaa karkuun, mutta ei sellaisia hirveitä  juoksuralleja ole syntynyt. Osaltaan tähän vaikuttaa Svean terveys ja varsinkin etujalan varpaat. Svea itse rupeaa rajoittamaan omaa menemistä. Tämän on huomannut myös maneesissa. Vuosi sitten Sveaa ei vaivannut maneesin pehmeä alusta, mutta tänä vuonna Svea on alkanut rajoittamaan omaa menemistä. Taitavat varpaat vaivata. 
Svealla oli talvella myös virtsan karkailua nukkuessa. Käytettiin lääkärissä ja Svealta löytyi reilusti virtsakiteitä. Svean ruokaan laitettiin Kiveton-jauhetta ja ei ole enää pissa karkaillut. Nyt viime aikoina Sveaa on vaivannut närästys. Annettiin närästyslääkettä ja vaihdettiin toiseen ruokaan, niin pikkuhiljaa on vaiva kaikonnut.
Aamu-uninen Svea on. Harvassa on ne kerrat, kun Svea ennen yhdeksää lähtisi aamulenkille. Illalla on sitten eri meininki. Laumanvartija Svea ehdottomasti on. Kukaan ei saa jäädä lenkillä jälkeen. Tämä ilmeni jo heti alkuaikoina, kun Iikka-cairn oli laumassa mukana. Pidin usein Iikkaa irti ja Iikka vanhus köpötteli omaa tahtiaan. Svea jäi odottelemaan Iikkaa, jos iikka jäi kurvin taakse. Heti kun Iikka tuli kurvin takaa näkyviin, niin Svea lähti liikkeelle. Sama meininki on vieläkin. Lauman on oltava näkyvillä. 
Svea on adoptoinut minut. Vain minä saan taluttaa Sveaa. Jos remmi vaan menee Terhille, niin Svea kävelee minun jalan viereen jolkottelemaan kunnes otan remmin. Vähän Svea on kyllä alkanut lipsumaan, sillä Svea kyllä tulee minun peiton alle nukkumaan, mutta saattaa silti yön aikana vaihtaa Terhin peiton alle.