torstai 27. helmikuuta 2020

Ubilla on ollut vähän menoja. Ensiksi käytiin uusintamittauttamassa veteraani, kun juoksukisojen säännöt muuttuivat mittausten osalta ja jouduttiin uusintamittauttamaan Ubi. Ubin mitta tippui 1,2 senttiä ollen nyt 51,4cm. Korkeus alkoi lähestymään jo normimittoja, kun sanoin, että jätetään ylikorkeaksi. Hämmentävää, miten paljon mitta voi muuttua pöydällä, kun koira asettuu kunnolla. Anne oli mittaamassa koiria ja halusi mitata tilaisuuden päätteeksi Tikon. Haettiin sitten Tiko paikalle ja siinä se häsläsi puolelta toiselta, kunnes jäi haistelemaan takkia naulakossa. Häntä rupesi heilumaan ja lopuksi koko pylly pyöri valtoimenaan. Tiko haisteli Annen takkia. Tiko on lähtenyt 8-viikkoisena pois, mutta edelleen kasvattamon hajut aiheuttavat noin miellyttävän reaktion.
Tikon mitta heilui ylikorkean ja normin välimaastossa, mutta asettui sinne noin 50cm. Saas nähdä kuinka tässä käy. Tosin Tikon kilpailu-ura alkaa vasta tosissaan, kun on jo täyttänyt 2 vuotta, niin joudutaan käymään vielä kaksi kertaa mitan alla.
 Ubi toinen meno oli Whippet-harrastajien Tapahtumassa Kangasalla. Meidän whippet-harrastusaikana open show oli jossain muualla kuin Etelä-Suomessa. Olisiko tästä syystä vai mistä, koiria tapahtumassa oli yli 170. Ratakoira-luokissa oli huimat lähes 40 koiraa. Nyt oli tapahtuma saanut kaikki harrastajat liikkeelle. Tästä syystä voisi sanoa, että tapahtuma oli oikein järjestetty. Ubi oli käyttöluokassa, mikä oli siis eri kuin ratakoiraluokka, viiden koiran luokassa kolmas. Palkintoja oli silti hirmuisesti tuomisena. Päivä oli pitkä, mutta mukava.
Kuvat tapahtumasta ovat Kai Heinosen käsialaa. Kiitoksia mainioista kuvista.







perjantai 14. helmikuuta 2020

Ystävänpäivänä ihmisen parhaalle ystävälle 💕

Koira, joka kutistui

Kun koira oli pentu,
se oli valtavan kokoinen.
Se oli pörröinen ja sen tassut olivat suuret.
Se ihmetteli maailmaa suurilla silmillään ja mietti:
haluan tutustua kaikkeen. Haluan haistaa, maistaa ja kokeilla, mitä maailma tarjoaa.
Ja sen se teki.
Se valloitti koko kodin ja vei ihmiseltä paljon aikaa ja vaivaa.
Ja ihminen katsoi sen uteliaisiin silmiin ja ajatteli:
olet suuri ja pörröinen. Haluan ystävystyä sinuun ja viettää kaiken aikani sinun kanssasi.

Kun koira täytti vuoden,
se oli kutistunut jo vähän.
Se oli touhukas ja intoa täynnä.
Se tarkasteli ympäristöä innokkailla silmillään ja mietti:
haluan oppia kaiken. Haluan tietää, miten ihminen toimii ja mitä kaikkea voin tehdä hänen kanssaan.
Ja sen se teki.
Se  kokeili ja oppi ja vei ihmisen kohti uusia asioita.
Ja ihminen katsoi sen innokkaisiin silmiin ja ajatteli:
olet innokas ja oppivainen. Haluan tehdä töitä kanssasi ja yhdessä valloitamme maailman.

Kun koira täytti viisi vuotta,
se oli kutistunut kämmenen kokoiseksi.
Se osasi ja ymmärsi ja tahtoi tehdä töitä.
Se katsoi ihmistä ymmärtäväisillä silmillään ja mietti:
luotan sinuun. Olen aina valmis ja innoissani, kun sinulla on aikaa.
Ja sen se teki.
Se teki töitä, jaksoi odottaa omaa aikaansa ja luotti ihmiseen.
Ja ihminen katsoi sen ymmärtäväisiin silmiin  ja ajatteli:
osaat, ymmärrät ja luotat. Olet kultakimpaleeni.

Kun koira täytti kymmenen vuotta,
se oli jo sormustimen kokoinen.
Kutistuminen alkoi jo väsyttää sitä.
Se rakasti ja luotti, että sitä rakastetaan.
Se katsoi ihmistä rakastavilla silmillään ja mietti:
rakastan sinua. Minulle riittää, kun välillä huomaat minut. Odotan vain silitystäsi.
Ja se teki sen.
Ja aina välillä ihminen kuuli sen sydämenlyönnit ja hengityksen, silitti sitä ja ajatteli:
olet maailman paras koira, olet rakas ystävä.

Kun koira täytti viisitoista vuotta,
se oli jo niin pieni, että tuuli vei sen mennessään.
Eikä sitä enää ollut.
Ja valtava tyhjyys täytti ihmisen. Vilpitön luottamus, ystävyys ja rakkaus kulkivat tuulen mukana muistona ihmisen sydämeen ja koira oli taas valtavan suuri.




maanantai 10. helmikuuta 2020

Unohtunut mainita blogissa, että huomattiin Svean siristävän silmäänsä ja silmän alapuoli olisi vähän turvoksissa. Ensin naureskelin Terhille, että Svea meinaa nukahtaa pystyyn, mutta silmäänsä toinen varjeli. Ei muuta kuin saman tien eläinlääkäriin Espooseen päivystysajalle. Nopeasti päästiinkin vastaanotolle eikä silmästä mitään löytynyt. Hammasta eläinlääkäri myös epäili. Jos toistuu, niin sitten tutkitaan hampaat. Todennäköisesti Svea on saanut osumaa silmän alle silloin, kun tulin töistä. Siinä on aina melkoinen häslinki, missä helposti voi saada osumaa tassusta, kallosta tai hännästä. No hyvä kuitenkin, että mitään ei sitten ollut ja ei ole toistunut. Eläinlääkäriklinikalla tavattiin 9kk vanha rescue galgo. Todella nätti ja kiva vinttikoira. On se hämmentävää, että tämmöinen koira on hylätty oman onnensa nojaan.

Maneesiin tuli mukaan Ilona ilopilleri. Ilona pisti Olaan ja Tikoon vipinää juoksuttamalla poikia. Nyt oli kunnon meininkiä. Omien koirien kesken ei ole ollenkaan tämmöistä, kun kukaan ei halua vetää ja saada Sveeaa niskaansa. Pihalla Ola on vetänyt muutamana päivänä Tikoa ja Sveaa perässä. Se vaan on melkoista kurarallia tällä hetkellä. Ei siitä nurmikko myöskään pidä, mutta korjataan vauriot kesällä.

Tänään mentiin uimaan Ubin ja Tikon kanssa Lohjalle. Tikoa homma ei alkuun kiinnostanut, mutta mielenkiinnolla seurasi Ubin touhuja ja kävi hakemassa Ubilta lelun pois. Itse ei mennyt altaaseen, vaan piti avittaa, mutta lähti Ubin perään ja otti oman lelun. Kyllä se siitä. Tiko ui myös nätisti. Ensi kerralla sama juttu.



maanantai 3. helmikuuta 2020

Tiko täytti 28.1. 8kk. Se mennä vilahti ohitse. Kuukauden päästä voisi viedä jo junnu-luokkaan näyttelyyn. Mutta tuskin tapahtuu niin paljoa aikuistumista, että semmoista viitsii tehdä. Tiko on vielä aivan kakara. Nyt kun Tiko on jo melko lailla aikuisen kokoinen, niin on alkanut vertailla kaikkea aikuisiin koiriin. Hyvin selkeästi tulee esiin se, että yhden sukupuu on täynnä juoksijoita. Tämä ei ole negatiivisesti sanottu. Melkein sanoisin, että Tikon kropan rakenne on parempi kuin aikuisten. Täysin liioittelematon peruskoira. No ehkä selkä on vähän pitkä. Jos katselee Mujusen rakennekirjaa, niin Tiko on lähempänä Mujusen ihannekoiraa kuin meidän näyttelykoirat. Tikolla on riittävät kulmaukset edessä ja takana, mikä joiltain juoksijakoirilta puuttuu. Onneksi näin, niin kestää juoksemisen rasitukset ehkä paremmin. Vaikkakaan sitä ei voi tietää kuin vasta myöhemmin, mutta lähtökohdat on sen puoleen hyvät. Olihan Tikolla murtuma varpaassa, joten toivottavasti se oli vaan onneton sattuma eikä enne tulevasta. Saas nähdä minkälainen Tiko on lihaksiltaan myöhemmin. Lihaksia Tikolla jo on. Viime viikolla myös käsittelin ne kevyesti läpi. Semmoinen tunne jäi, että sitä täytyy tehdä usein, niin pääsee käsitykseen, miten lihakset vastaavat käsittelyyn. Olan käsittelin pari kertaa ennen näyttelyä. Olasta huomasi heti, että lihakset olivat ottaneet käsittelyn hyvin vastaan, joten toisella kerralla päästiin kevyemmällä käsittelyllä. Nyt täytyy ottaa Ubi käsittelyyn ennen W-H:n tapahtumaa. Kerkeän sen pari kertaa tehdä. Svea ei tykkää minun tekemästä käsittelystä, joten Svea on jäänyt tässä asiassa huonolle hoidolle. En Sveaa pakota. Jatketaan vielä vähän Tikon eroista aikuisiin. Nimittäin luonteeseen. Tätä on vaikeampi verrata aikuisiin, koska Tiko on vielä kakara ja aika kultaa monta muistoa Olan ja Ubin pentuajoista. Oikeastaan luonteen vertaaminen ei oikein onnistu. Kaikissa näissä on eroja. Eikä minun lahjat riitä kertomaan luonne-eroista oikein. Yksi mikä on varma asia. Tiko on herkempi haukkumaan. Onko se luonne-ero? Varmaan. Jatketaan luonne-eroista muutaman vuoden päästä.