Autoin Terhiä tietokoneella ja katsoin ikkunasta ulos. Svea seisoi tiellä liikkuvan auton edessä. Ihmettelin, että miksi se ei väistä autoa. Svea kääntyi ikkunaan päin. Toinen puoli naamasta oli aivan turvoksissa ja veressä. Säihkähdin ja heräsin. Missä Svea? Siinä se omalla paikalla minun peiton alla jalkaani vasten. Olin aivan pirteä keskellä yötä. Säikähdin todella kovin. Mistä lie moinen uni. Unessa ikkunasta näkynyt maisema oli lisäksi aivan vieras. Unet ovat outoja. Siinä hereilläollessa pohdin, miten elämä kulkee nykyään täysin koirien kanssa. Kotona ja töissä. Melkein aina joku koira mukana. Valokuvausta harrastan, mutta kuvaan omia koiria. Nyt heräsin päiväunilta. En painajaiseen, mutta tekstiviestiin. En noussut lukemaan viestiä. Tiedän sen muutenkin. Junassa. Kotona tunnin päästä. Tämä on jokapäiväinen viesti. En tosin viitsinyt nousta edes tarkistamaan viestiä, kun Ubi nukkui vasten oikeaa kylkeäni pää minun käsivarren päällä. Svea vasemmalla puolella pää vatsani päällä. Ola vasemmella puolella pää minun kasvojeni päällä. Päiväunet on minun huippuhetki. Suuri nautinto olla koirien ympäröimänä. On se hienoa elää koirien kanssa unessa ja hereillä. 

Olen käynyt Ubin kanssa ahkerasti uimassa talven aikana. Nyt oli kymmenes kerta ja siksi ilmainen. Tästä syystä mentiin koko porukalla. Terhi yllättyi kuinka hyväksi uimariksi Ubi oli tullut. Ubin uiminen oli Olasta liian hauskaa, joten sinne altaaseen Ubin mukaan Ola mulahti. Hyvin Ola ui. Samalla tavalla molemmat täysillä.  Ei ole kukaan meidän aikaisemmista koirista uinut neljä kuukautta vanhana. No Sveasta ja Tossusta ei tiedetä. Svea oli talvella mukana parilla ensimmäisellä kerralla, mutta ei ollut yhtään innoissaan. Pakottamalla sillon uitin. Ubin hieno uiminen innosti myös Sveeaa ja Svea meni nyt ihan omineen pallon perässä. Nämä uimareissut ovat minusta olleet hauskoja, joten niitä jatketaan ensi syksynä varmuudella. 

Harvoja kuvia missä kaikki kolme

Nämä kaksi ne jaksaa touhuta pihalla

Svean ilmeikkäät korvat

Olan ensimmäinen harjoitus dobo-pallolla. Lisää harjoitusta.

Alkaa Olalla olla selvä uroksen naama.

Kyllä huomasi, että on ollut tänään sadepäivä. Illalla on ollut patoutumia kaikilla, kun on sadetta pidetty sisällä. Kauhea riehumistarve kaikilla whippeteillä. Svean menoa on muutenkin yritetty rajoittaa, kun Svea on ontunut makuulta noustessaan toista etujalkaa. Se on ollut pihalla haasteellista. Varsinkin eilen kauniina päivänä. Olalla ja Svealla on niin pienestä täysi ralli päällä ja siinä eivät minun pyynnöt auta. Kovin ovat kuuroja.

Ola täytti viikolla 4kk. Ola on aika fiksu poika. Kun olen vetänyt viehettä, niin Ola juoksee valmiiksi lähtöpaikalle odottamaan uutta vetoa. Olin aika hämmentynyt, kun näin ensimmäisen kerran tapahtui.

Kuvasin vähän filmille. Laitetaan muutama kuva.

Olin ensin varma, että tässä on Ubi, mutta kyllä se on Svea. Ubi on takana.

Hänen majesteettinsa tarkkailee mitä naiset ja lapset touhuaa

Hupsista heijaa, päivät kuluvat - eikä blogipostausta ole saatu aikaan. Kaikenlaistahan tässä on viikon aikana tehty. Esimerksi:
* Ubi kävi uimassa. On harrastanut tätä liikuntamuotoa nyt koko talven. Oppinut uimaan ja tykkää käydä Sippurassa.
* Ola aloitti pentukoulun. Ohjaajan tyypilliset kommentit koulussa olivat: "Kyllä se kotona osaa." Oli siis Olalle vähän liikaa houkutusta, kun paikalla oli muitakin pentuja, mutta pikkuhiljaa se tunnin aikana muisti, että sillähän on ihan mukiinmenevä ohjaaja, joka saattaa antaa jopa nameja (tosin Ola ei ole kovasti namien perään).
* Ola kävi rokotuksissa. Samalla punnittiin. Painoa 9 kiloa. Tsekkasin blogista, että Ubi painoi tehosterokotuksella 9,1 kg eli suht oikean kokoinen pentu taitaa olla, vaikka syökin vähän "laiskasti".
* Svealta otettiin kontrolliverinäyte. Sen tulokset olivat  oikein mukavat eli kaikki kunnossa.
* Svea kävi aksatreeneissä ja kivaa oli. Ehkä me pikkuhiljaa edistytään.
* Aloitin Svean ja Ubin kanssa kickbike-kauden. Hiki tuli.
* Pihalle levitettiin tänään ensimmäistä kertaa aurinkoviltti. Ubi kävi sille heti makaamaan.

Kun Svea ja Ola juoksentelevat keskenään, niin olen heitellyt Ubille palloa. 

Ola juoksentelee pitkin pusikoita ja Svea perässä. Svea on saanut muutaman naarmun.

Vaikka luulisi Olan olevan naarmuilla. Ola esittelee uusia rautahampaita.

Sveea vähän suojattiin paidalla.

Teini ei suostu lähtemään lenkille liian pienessä takissa. En lähde.

Facebook muistutti minua tänään kuvalla, jonka olin postannut tasan vuosi sitten. Kuvassa oli Svea meidän sohvalla yhdessä Ubin kanssa – ensimmäistä kertaa.
Svea on ollut meillä nyt siis vuoden.  Toisaalta tuntuu, että vasta ja toisaalta taas, että jo.
Syy, miksi mieleen tulee, että Svea on ollut meillä vasta vuoden, on se, että koira on kotiutunut meille todella hyvin. Ja sen se teki nopeasti. Yht´äkkiä se oli osa meidän porukkaa. Me kaikki ihastuimme siihen. Hapa ihailee Svean spanielinkatsetta, minä ihailen sen sopeutuvaa ja rauhallista luonnetta, Ubi hauskaa leikkikaveria, pikku-Ola tomeraa tätiä, joka jaksaa peuhata sen kanssa. Varmasti Iikkakin aikanaan jollakin tavalla ihasteli Sveaa, ainakaan se ei ollut sille äkeä.
Se, miksi mielessä on, että jo vuoden, on se, että vuosi on kyllä mennyt nopeasti. Viime keväthän oli ihan just äskein. Pian Svea täyttää jo neljä ja Ubi-bebekin kolme. Oho!

Svea vuosi sitten

Ja Svean menoa nyt

Laitetaan kuvapostaus maaliskuun kuvista. Blogipäivitys näköjään vähenee, joten laitetaan kuvia matkanvarrelta.

Töissä on kyllä kaksi sänkyä, mutta yhteenkin mahtuu

3kk kuvaa yritettiin

Olan ja Svean kovaäänistä nuhjaamista

Välillä värinega

vaaleanpunainen pantteri vaanii

Sisko ja sen veli. Mv-nega.

Pinkkis vaanii pusikossa