torstai 26. helmikuuta 2015

Olen kuvannut viime aikoina lähes pelkästään filmille. Kun skannailin vanhoja kuvia cairn-osioon, niin tuli kauhea kaiho vanhaan. Varmaan joku ikään liittyvä juttu. Pakkohan se oli ostaa filmejä ja patterit vanhaan Canonin eos 500:een. No, tämä innostus ei olisi minun innostus, ellei se lähtisi lapasesta. Ostin nimittäin pari vanhaa Olympuksen manuaalirunkoa, kun minulla on niihin muutamia objektiiveja. Minulla olisi ollut ennestään Canonin AE-1 runko objektiiveineen, mutta piti päästä ostamaan. No, Olympuksen OM-4 runko on kyllä hieno laite 80-luvulta ja nämä on halpoja siihen nähden, miten hienoja vekottimia ovat. Ainakin minusta.




Filmien tullessa kehityksestä ja sain ne skannattua., niin katselin sitten kuvia ruudulta suurennettuna. Tuli pieni pettymys. Paskojahan ne oli verrattuna digijärkkärin jälkeen. Kun vääntelin kuvia kuvankäsittelyssä, niin aloin ymmärtää negatiivin jujun. Nimittäin sävyjä piisaa kirkkaasta tummaan. Kuvasta saa sävyjä upeasti esiin. Nettikäytössä se terävyyden puute ei haittaa, kun kuvaa ei rajaile paljoa, vaan pitää valoitetun ruudun sellaisenaan. Tulostin alla olevan kuvan A4-kokoon eikä siitä tulostetusta huomaa, millä kuva on otettu. 







Homma jatkuu vielä, sillä nyt ostin myös kemiat. Filmin kehitystankki minulla jo oli ennestään 90-luvulta. Skannausta täytyy vielä jotenkin parannella. Olen skannannut negatiivit järkkärillä. Se on nopeaa. Yritän vielä saada salaman toimimaan valonlähteenä skannatessa.

Heli ja Tuikku-äippä lauantain näyttelyssä

Ubi erittäin väsyneenä lauantain näyttelyn jälkeen

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Eilinen päivä oli varattu whippet-tapahtumalle ja koko päivä siellä menikin. Mitään tulosuutisia ei Ubin kohdalla ole kerrottavana, mutta silti viihdyimme lähes alusta loppuun asti. Ja vaikka Ubi olikin  näyttelypäivän vähän "juttelevainen", niin silti minulla oli mukavaa.
Pohdinkin tänään, miksi nämä rotutapahtumat ovat mielestäni kivoja. Listauksessa viisi pointtia:

  1. näissä tapahtumissa ei olla niin otsa kurtussa hakemassa tuloksia. Tai ainakin näin minä sen koen. Arvokasta on saada kasvattajatuomarin arvostelu omasta koirasta. Minulle se, mitä kasvattaja sanoo koirasta, antaa tärkeämpää infoa kuin se, mitä all rounderi jostakin ihmeellisestä maailman kolkasta muutamalla rivillä toteaa tyyliin "nice head, nice dog". Tänä vuonna arvostelu ainakin Ubin kohdalla oli ilahduttavan pitkä ja yksityiskohtanainen. Hyvä niin, tätähän tulimme hakemaan. 
  2. näihin tapahtumiin tullaan katsomaan koiria. Whippet on kyllä siitä ihana rotu, että sen voi napata mukaan näyttelyyn ilman sen kummempia esivalmisteluja. Niinpä koiria näyttäisi näissä rotuyhdistyksen tapahtumissa olevan paljon. Sekin on hienoa, sillä erilaisia koiria katselemalla oppii rodusta paljon. 
  3. hauska juttu on se, että tapahtumassa näkee tuttuja ja voi höpistä mukavia. On aivan mahtavaa huomata kuinka monia tuttuja olen saanut reilun vuoden whippet-kokemuksella. Hauskaa.
  4. hieno homma on tapahtuman ajankohta. En ole innokas kiertämään hallinäyttelyissä talvella ja näytelyjä on myös tarjolla talviaikaan melko vähän. Niinpä helmikuu on todella oiva aika päästä mukaan näyttelytunnelmaan ja samalla muistutella sekä itselleen että koiralle miten siellä kehässä oltiinkaan.
  5. näissä tapahtumissa pääsee shoppailemaan. Kiva, kun ahkerat kauppiaat ovat paikalla ja voi sovitella erilaisia vermeitä omalle koiralleen. Tällä kertaa Ubille ostettiin sadetakki, haalari, kaksi lelua ja nilkkasuojat (ja paljon muutakin olisi tehnyt mieli ostaa).

Tiedän, että tapahtumien järjestäminen vaati melkoisesti vapaaehtoistyötä. Kiitokset siis ahertajille, että tällaisia tapahtumia järjestetään. Nyt sitten vaan odotellaan erikoisnäyttelyä.
Ai niin, se Ubin arvostelu.
 Tässä arvostelu by Ingunn Ohrem
"18 moths old. Elegant male. Nice expression and ears. Elegant neck. Very nice top- and underline. Very good hind angulation. A bit steep in upper arm. Needs more depth of forechest. Needs to be more masculine and powerful. Ok moment coming and going. A bit short steps on front. Nice temperament."


Pikka-sisko menestyi  hyvin ja oli luokassaan kolmas



lauantai 14. helmikuuta 2015

Jokainen koiramme on kehittänyt omat leikkinsä. Ubi leikkii kovin mielellään lelujen piilotusleikkiä. Tosin piilotus on vain yksi osa monipolvista ja -mutkaista leikkiä, johon kuuluu myös lelun vieminen sohvalle, lelun vetäminen ja sen heittäminen sänkyyn. Periaatteessa Ubi on todella taitava lelun etsijä.  Se poikkeaa terrieriestä siinä, että se käyttää leikkiessään selvästi näköään. Terrierit ovat menneet hajun perusteella. Ubi löytää lelut vaikeistakin paikoista. Tosin joskus sattuu hasseja, kun vastaan tuleekin jotakin etsittävää lelua mielenkiintoisempaa.
Iikallakin on aikanaan ollut omat lempileikkinsä. Nyt se vain seurailee, kun Ubi etsii leluja.




maanantai 2. helmikuuta 2015

Nyt kun Ubi täyttää 3.2. 18kk ja vaihtaa näyttelyissä nuorten luokkaan, niin pitihän sitä käyttää vähäpätöistä aikaani tutkimalla, miksi tuomarit ovat sanoneet näyttelyssä, mitä ovat sanoneet. Siis lähinnä yleisin asia mitä on toistettu on, että saisi olla syvempi rintakehä. Mietin, että mitenköhän tätä tutkisi. Olen kesällä tehnyt kuvavertailun Ubin kehittymisestä, joten aloitetaan sillä.

9kk, 11kk ja 18kk. Kuva klikkaamalla isommaksi.

No, kuvista katsomalla minusta ei ole Ubissa tapahtunut muutosta. Minusta 11kk kuvassa olisi jopa lihaksikkaampi ukko. Todellisuudessa Ubi on nyt pari kiloa painavampi ja korkeutta Ubi ei ole minusta kasvanut. Jossain se pari kiloa on. Varmaan ympärysmitassa, mutta ei syvemmässä rintakehässä. Myös kuvan varjot aiheuttavat harhaa.

Marin sivuilta oli linkki Ubin isän kasvattajan sivuille. Siellä on paljon kuvia Ubin isästä Dustysta. 


Minä en mitään ymmärrä, mutta isukki näyttää minusta tasapainoisen upealta ukolta. Ja kun on hyvin pärjännyt näyttelyissä, niin todennäköisesti rintakehä on tarpeeksi syvä. Joten vertasin Dustyn kuvia Ubiin. Ubilla on selkeästi rintakehä ylempänä, jos vertaa kyynäpäähän tai sitten Ubin olkavarsi on pidempi. 



Tietysti kuvakulma vaikuttaa, mutta ehkä Ubilla on edelleen rintakehässä toivomisen varaa. Mutta se on aivan sama. Nämä ovat vaan minun ajatuksia blogin täytteeksi ja ehkä täysin vääristyneitä. Sekin on aivan sama.