sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Ei olla ollenkaan huomioitu, että Ola-kersa on jo 7kk vanha. Itseasiassa on jo melkein 8kk. Tänään Ola on ollut melko väsynyt. Ola oli eilen pitkän päivän Ratamestaruus 2016 tapahtumassa Hyvinkäällä mukana. Ola tapasi siellä pitkästä aikaa Nino-veljen, mutta tapaaminen ei aiheuttanut mitään riemunkiljahduksia kummassakaan. Ola oli Svean kanssa tapahtumassa kannustamassa Ubi-ukkoa, joka juoksi kaksi etana-lähtöä. 350m etana-lähtö oli Besties-kennel lähtö. Neljä Besties whippettiä oli ilmoittautunut, mutta Muumi joutui perumaan. Vielä sinne lähtökoppeihin jäi siskokset Tiuku ja Venla. Tämä lähtö on varmaan ikuisesti syöpynyt vähäisiin muistivarantoihini. Nimittäin loppusuoralla kaikki kolme koiraa tulivat rinta rinnan ja en minä osannut edestäpäin sanoa, että kuka voitti. Varsinkin, kun Ubi oli viimeinen takakaarteessa.  Se oli hienon näköistä. No Ubi voitti lopulta reilusti isolla marginaalilla. Kahdella sadasosalla. Ubin aika oli huonoin, mitä se on juossut 350 metrillä, mutta samaan suuruusluokkaan se menee kuin aikaisemmin, 24,86s, joten ok aika. Ubi oli ilmoitettu vielä 280m etana-lähtöön ja siellä oli ennakkoon kovempi menijä ilmoitettu, joten mitään ei odotettu. Ubi oli ilmeisesti juossut kropasta karstat pois 350m lähdössä ja sai hyvän startin.  Kaarteeseen Ubi meni ensimmäisenä ja tyypilliseen tapaansa vaan kiihdytti vauhtia loppusuoralla. Eroa tuli muihin lisää ja en voinut muuta todeta ääneen kuin, että ”Katos poikaa”. Ubi juoksi ennätyksensä 280 metrillä 19,70. Hyvä Ubi. Edelleen minä pidän ratakilpailuista. Oli hienoa katsoa oikeiden ratamenijöiden tasaväkisiä finaaleja. Hieno tapahtuma. Kiitos.

Kerttu Tuomi on taas tehnyt ison homman kuvatessa ja editoidessa elävääkuvaa kisoista. Kiitos siitä.
Tässä Ubin juoksut. Ubi sinisellä manttelilla. Video Ubi 350m. Valkoisella manttelilla video Ubi 280m

Tiuku, Venla ja Ubi-eno. Tiukka kisa loppusuoralla. Kuva Ulla Sommer.
Laura oli kennel-tyttönä. Kuva Ulla Sommer
Whippet-Harrastajilla on runsaat palkinnot.
Ubin palkinnot

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Oho, tiedossa viikonloppu, jossa ei ollut mitään ohjelmaa. No, sitähän piti sitten keksiä ja niinpä päätin yhdistää Olan pienen oppimatkan ja näyttelyturismin. Lähdimme siis Olan kanssa julkisilla kohti Tuomarinkartanoa ja Kartano Weekend -näyttelyä, missä kehään oli menossa moni tiimiläinen.
Ubista tuli pentuna ihan huippu junamatkustaja, kun se reissasi minulla mukana töihin. Se nukahti heti, kun juna lähti liikkeelle ja sitä sai herätellä, kun päästiin perille. Vaikka Ubin junamatkat ovat tuosta ajasta harventuneet, edelleen se on junassa rennosti ja nukkuu. Svea jännittää selvästi enemmän – tai ainakin haluaa pehmeälle penkille nukkumaan.
Koska meille ei enää saa töihin tuoda koiria, ei Ola ole matkustanut junalla. Ja pentu täytti jo 7 kuukautta, joten johan oli aikakin opettaa se julkisen liikenteen saloihin. Katselin reittioppaasta meille sopivan reitin. Ihan yksinkertainen se ei ollut, sillä matkustimme ensin omalla autolla Siuntiosta Kirkkonummelle, Kirkkonummelta sitten L-junalla Pasilaan, missä junanvaihto ja kohti Käpylää. Käpylässä hyppäsimme junasta pois ja menimme bussilla loppumatkan. Kaikkiaan tähän matkaan vaihtomanöövereineen meni pari tuntia, joten Ola sai heti oppia oikein olan takaa.
Vaan hyvinhän se meni. Aluksi pentu kuunteli junan ääniä ja erityisesti ennen asemakuulutusta tuleva pling-plong-ääni sai sen korvat aina hörölle. Mutta nopeasti se tottui ja rentoutui. Noita pling-plong-ääniä tulikin L-junassa melko tiheään, sillä se on juna, joka pysähtyy jokaikisellä asemalla.
Kun Leppävaarassa junassa tunnelma tiivistyi ja meidänkin penkkiväliin tuli ihmisiä istumaan, Ola jo hyvin tuttavallesti jakoi lipaisuja näille kissa-ihmisiksi tunnustautuneille leppävaaralaisille. Ja taas minä ihmettelin, miten koira junassa saa tavallisesti ihan mykkinä istuvat ihmiset junassa puhumaan.
Kartanolle siis päästin mukavasti ja bussissa mukana oli jo toinenkin whippet, jonka kanssa Ola sitten bussista päästyä pääsikin sitten vähän leikkimään.
Ja leikki jatkui sitten Viirun ja Armi-siskon kanssa. Hauskaa siis oli meillä molemmilla. Minä höpisin ihmisten kanssa ja katselin näyttelyä ja Ola aina välillä paini kavereiden kanssa ja välillä köllötteli ruoholla. Tuomarinkartanon näyttely on kyllä ihan mahtava, kun siellä on hyvin tilaa ja näyttelyn tunnelma on leppoisa, mutta kuitenkin jotenkin juhlallinen.
Ola oli ihan  superkiva kaveri näyttelyturistina. Sen voi ottaa mukaan seuraavallakin kerralla. Tosin kehäänkin se voisi mennä pyörähtelemään. Nyt kehässä oli Olan sisko Armi, joka pistikin tuulemaan ja oli sekä ROP-pentu että BIS-pentu 3. Onnea Armille!
Kotiin pääsimmekin vähän suorempaa reittiä, kiitokset Jennan, jonka kyydissä pääsimme Leppävaaran asemalle ja sieltä sitten junalla Kirkkonummelle ja omalla autolla kotiin.
Päivä oli pitkä, mutta todella kiva. Kiitos kaikille seurasta!

Ihan eka junamatka ja Ola malttoi käydä maahan makaamaan.
Otin sille mukaan pyyhkeen, ettei junan lattia tuntuisi niin kovalta.

Junan pling-plong-äänet saivat korvat "hereille".

Kartanolta löytyi kylttejä...

 ja paras ystävä Viiru! Kuva Sonja Pekkonen

Kuva Sonja Pekkonen

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Viilusta gif




maanantai 11. heinäkuuta 2016

Joskus toivon, että olisin koira. Niinkuin esimerkiksi öisin. Meillä koirat nimittäin nukkuvat keskellä sänkyä ja omistaja parat sängyn reunalla. Joskus herään siihen, että koirat ovat potkineet minut lähes putoamispisteeseen ja roikun sängyn reunalla, kun taas karvaturret makaavat ketarat levällään tyytyväisinä keskellä sänkyä.
Myös eilen illalla toivoin olevani koira. Ubi, Svea ja Ola nukkuivat hyvin tyytyväisiä autossa, kun taas minun päässäni vilisi aivan turhia ajatuksia. Syy tähän oli Kouvolassa juostu maastokisa. Tähän asti olemme menneet Ubin maastokisoihin ihan oikeasti tavoitteena se, että koiralla on kivaa ja että se pysyy ehjänä, mutta eilinen oli minulla vähän erilainen. Syy tähän oli hölmö. Ubi on mitä hienoimmin juossut neljässä edellisessä kisassa sertin arvoisesti ja viides serti tarkoittaisi valioitumista. Ja tämä asia sai minut jännittämään kisaa ihan eritavalla kuin aikaisemmin. Nyt toivoin kovasti niitä sertipisteitä (toki toivoin myös sitä ehjää koiraa), kun aikaisemmin ne ovat tulleet yllätyksenä. Ja niinhän siinä kävi, että Ubi juoksi ja nautti, mutta ei sertipisteiden arvoisesti. Ja sekös minua sitten kotimatkalla mietitytti. Mietin, että oliko se kisannut liikaa vai liian vähän. Harjoitellut liikaa vai liian vähän. Juossut väärällä alustalla vai olisko se rata ollut sille epäsopiva. Pohdin ja pohdin ja olin kieltämättä vähän pettynyt. Mitä teki koira? Nukkui tyytyväisenä. Ei sitä ne sertipisteet kiinnostaneet, sille oli ihan sama onko se käyttövalio vai ei. Titteli oli meidän ihmisten juttu. Kisa oli kisattu ja nyt piti nauttia kisapäivän tuomasta raukeudesta. Pitäisi ottaa opiksi. Ehkä ihan ensimmäiseksi pitäisikin ajatella koko tapahtumaa kokeena, ei kisana.
Ja joka tapauksessa päivä oli muiden tiimiläisten osalta mainio. Taisimme olla palkintojenjaossa se äänekkäin porukka, kun hurrasimme kaikille tuttujen koirille. Ja hienoja tuloksiahan ne tekivätkin. Ja kun ihmisiä olemme, ymmärsimme sertien ja pisteiden päälle ja hyvistä tuloksista saa ja pitääkin nauttia! Erityisen hauskaa oli Lilli-koiran valioituminen. Onnea Lillille ja Ullalla! Kisapaikka oli mukava, maatilamajoitustilan pihapiiri. Eikä koko päivänä satanut, vaikka ukkonen jyristelikin silloin tällöin lähistöllä.
Nytkin olisi mukava olla koira. Minä istun epämukavasti koneen ääressä ja ne vetävät hirsiä sängyssä Hapan kainalossa. Varsinaista koiran elämää!

Väsähtäneitä ystäviä palkintojenjaossa. Kuva Anna Mikkonen





sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

On aina hauska tulla reissusta kotia, kun koirat on niin innoissaan kotiinpaluusta. Ubi ja Svea ottavat lelut suuhun ja Ola ryöstää niitä pois. Ubi aloittaa kovaääniset örinät ja Svealla ja Olalla menee painiksi. Hauskaa, kun koirista on kivaa tulla kotia. 
Tänä viikonloppuna oltiinkin molempina päivinä reisussa. Lauantaina Suomen Vinttikoiraliiton erikoisnäyttelyssä Hyvinkäällä. Olikin jo kolmas reissu tällä viikolla Hyvinkäälle. Kaikki koirat osalistuivat näyttelyyn. Ola oli pentu-luokassa ja ainoana uroksena sai kunniapalkinnon ja valittiin VSP-pennuksi. Ennen kuin Ubin luokka alkoi, niin oli jo selvää, että tuomari jakoi laatuarvosteluja vähän eri tavalla kuin on totuttu. Joten, kun Ubi sai EH:n, niin sai olla tyytyväinen, koska laatuarvostelua H:ta jaettiin useita. Ubi pääsi sen takia myös kilpailuluokkaan ja oli siinä neljäs. Svea sai myös laatuarvostelussa EH:n ja tietenkään en ole suloisen Svean saaman arvostelun kanssa samaa mieltä. Minun rinsessa on ERI:n koira. Höhlä tuomari.

Tässä Ian Sextonin arvostelut. Ensin Ola,1 PEK, KP, VSP-pentu:
"Br male good overall shape head of correct proportions, good ear set, eyes correct good shaped bite correct Long song neck, good forechest, shoulders well laid back, deep chest, correct spring of rib, toppling correct, raises over the lab. Well angulated rear quarters, good feet. Tail correct, carried well on the move. Front movement good, needs to strengthen in the rear."
Ubi EH AVK4:
" 3 years, fawn, a tall dog, not square in outline. Correct head, ears, eye & bite. Prefer more depth of chest. Well laid shoulders, ribcage carried ribs well. Strong loin, well angulated rear quarters. In good muscular condition. Moved ok."
Svea EH:
"Red & white feminine & strong throughout, good head, strong muzzle, correct ears, dark eyes, good bite. Strong neck, well laid shoulders, prefer more foretaste, deep brisket, well sprung ribcage ribs carried well, good underline, correct topline. Well angulated rear quarter, well hocked. good feet, moved soundly."
Kiitokset Marille Svean esittämisestä.


Ubillakin oli taas pitempi askel eikä semmoinen töpötys.


Kiitos Marille Svean esittämisestä


Sunnuntaina oltiin sitten Tampereella ratajuoksukilpailuissa. Ubi oli ilmoitettu ensimmäistä kertaa kahdelle matkalle. No tähänkin tuli sitten mutkia matkaan, kun Ubin 350 metrin lähdössä pääsi kopitusvaiheessa kilpatoveri karkuun ja se juoksi radalle. Lähettäjä teki sitten semmoisen ratkaisun, että päästi kopissa olleet koirat radalle ja ne ampasivat sitten kierroksen ilman viehettä. Me tietysti äänekkäästi protestoimme, mutta lähettäjä ilmoitti, että takakautta ei koiria saa ottaa pois. En tiedä sitten. Ensimmäinen juoksu oli sitten ilman aikaa ja tuomaristo päätti, että uusintajuoksu olisi 45 minuutin kuluttua. Se meni sitten ilman ongelmia ja Ubi oli lähdön viimeinen omalla ennätyksellä 24,59.  Ennätys tosin parani vain muutamalla sadasosasalla. Ubi juoksi vielä 280 metriä ja oli toiseksi viimeinen lähdössään ajalla 19,87. Ajoissa ei ole suurta heittoa siihen, mitä Ubi on juossut, joten kyllä se kolme matkaa jaksaa juosta.  Ubi on juossut tänä kesänä kolme 280m matkaa ja ajat ovat 19,79, 19,87 ja 19,92. Kaikki juostu eri radoilla, mutta tuo taitaa olla Ubin taso. Tuohon sarjaan menee vielä se viimevuotinen aika 19,84, joka sekin on vielä juostu eri radalla. Mitenkään erikoisesti Ubia ei ole harjoitettu talven aikana. Katsotaan loppukesästä kehittyikö Ubi tiistaiharjoituksilla ja kilpailemalla. Sama se. Ubista tämä on niin kivaa, että olisi halunnut juosta tänään vielä lisää.