maanantai 28. maaliskuuta 2016

Olimme taas pentutreffeillä. Tällä kertaa kartanolla. Armi, Nino, Ola ja pentueen ottolapsi Viiru saivat taas temmeltää Muusa-emän valvonnassa ja komennossa. Mari toi mukanaan käsivieheen. Sillä kokeiltiin pentujen viettiä vieheen perään ja hienosti kaikki juoksivat. Ola tosin veti herneen nenään, kun hiekkaa lensi korvaan ja lopetti viehe hommat siihen. Meidän hienohelma. Meidän aikuiset koirat jäivät kotia, kun Svean tassuja säästeltiin. Ehkä turhaan. Kiitos kaikille ja varsinkin Annelle järjestämisestä.  

Armissa on jotain samaa, kuin Muusa-emässä




Armi vieheen perässä

Ninolla oli vauhtia

Ola juoksi hyvin vaikka ei ole yhtään harjoiteltu. Tämä oli ensimmäinen kerta.


Hiekka korvaan oli liikaa Olan vietille. 

Viiru tappoi vieheen hienosti.


Ola löysi ihanaa kuivaa heinää.

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Minulta kysyttiin ennen pääsiäistä töissä, että onko meillä pääsiäissuunnitelmia. Vastasin, että ei, ei meillä mitään ole. Ja mitäkö se, ettei ole mitään suunnitelmia tarkoittaa koirallisten ihmisten elämässä? Tänään pitkäperjantaina se tarkoitti tällaista aikataulua:
* Herätys klo 7 (tai oikeastaa ylös silloin, Ubi herätteli meitä ensimmäisen kerran jo viiden maissa)
* Aamukahvin jälkeen aamulenkille klo 8
* Lenkin jälkeen vaurusteiden pakkaamista ja
* Svean kanssa kohti agilityharjoituskia klo 9
* Agilitytreeneissä Ojangolla klo 10-11 sieltä
* oman autin jättäminen Kehä III varteen, hyppäys Svean kanssa Hapan auton kyytiin, missä myös pojat ja kohti Hyvinkäätä
* Hiekkakuopilla klo 12
* Koirien kanssa kuopilla klo 13.30 asti sitten taas kohti Kehä III ja vaihto omaan autoon
* Kotona takaisin klo 15
No, myönnettävä on, että nyt ei olla kolmeen tuntiin sitten kyllä tehty mitään. Eikä huomiseksikaan ole mitään suunnitelmia. Toki sunnuntailla ja maanantaille on taas omat koiramenot.

Ola keilasi Viirun ja Ninon.

Tasmanian pussipiru?

Fawnit yhdessä.



Niin nätti pussipiru

Pikku Ubi on niin roteva äijä nykyään.

Svea. 


Taas fawnit kavereevat. Tukee Marin teoriaa.

Nino veikka

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Nyt on jäänyt blogin päivitys vähemmälle muiden kiireiden takia. Kerrottavaa olisi ollut. Aloitetaan siitä, että reilu viikko sitten sunnuntaina olimme Olan pentutapaamisessa vai oliko se ihan vaan whippet-tapaaminen, kun mukana oli paljon muitakin whippetejä. Olan pentueesta olivat paikalla Nino ja Armi. Marilla oli mukana kolme viikkoa nuorempi Viiru-tyttö. Lisäksi mukana oli kuusi muuta aikuista puikkonokkaa. Ilma oli hieno ja mukavaa oli. Näissä aina väsähtää koirat ja omistajat. Ainakin me.

Viiru

Muusa-mamma ja Armi-sisko





Ola, Nino ja Armi

Jänis vai whippet?


Kun Ubia ja Sveaa ei ole harjoitettu mitenkään kesän juoksuja varten, niin ajattelin ilmoittaa Ubin talvimaastoihin ihan vaan harjoituksen vuoksi. Toivomuksena oli, että Ubi säästyisi vammoilta ja saisi juosta kaksi juoksua. Sveaa en ilmoittanut, kun Svean tassut eivät oikein kestä karkealla lumella. Talvimaastot olivat lauantaina Kouvolassa Selänpään lentokentällä. Ilma oli hieno, mutta viima oli vielä melko kova avonaisella kentällä. Ubi ei pidä sitten yhtään kovasta viimasta ja se vähän huolestutti minua, että miten Ubi käyttäytyy kun takki riisutaan pois ja alkaa käydä viima suoraan kroppaan. Huoli oli turha. Vietti juoksemaan oli kovempi. Ubi sai alkuerä kaveriksi Myytin. Se oli minusta hyvä, että oli tuttu koira kaverina. Tiesin ainakin, miten pari käyttäytyy. En taaskaan osannut sanoa, miten Ubi juoksi, joten yllätys oli suuri, kun Ubi oli alkuerien jälkeen ensimmäisenä. Ylikorkeita whippettejä oli 11 kpl. Bitti oli toisena, joten saatiin taas tuttu pari finaaleihin. Finaalit juostiin auringon jo laskiessa. Bitti juoksi minusta hienommin, joten olin varma, että Bitti olisi mennyt ohi pisteissä. Palkintojenjaossa sitten selvisi, että Ubi voitti. Olisi todella hienoa, jos saisi arvostelulomakkeen, missä olisi pisteet kerrottu osa-alueista, ettei tarvitsisi tämmöisen aloittelijan ihmetellä, missä Ubi oli parempi kuin Bitti. Ubi kuitenkin lisäsi pisteissä etumatkaansa Bittiin nähden ja sen ainakin voi sanoa, että nopeudessa Bitti voitti. Kun yrittää kysyä muilta paikan päällä olleilta, että miten juoksu meni, niin ei kukaan oikein osaa muuta sanoa, kuin että hieno juoksu. Ehkä tämäkin asia selviää pikkuhiljaa vanhalle miehelle.  Mutta olen minä ylpeä Ubin menemisestä. Nyt se ei edes väsähtänyt, vaan jaksoi loppuun asti ja tappoi upeasti vieheen. Illalla, kun katselin lähtölistaa, niin olin entistä ylpeämpi, sillä mukana oli kuitenkin kovia menijöitä. Ubille ja Bitille ainoastaan luokassaan sertit ja lisäksi nartuissa Tiuku oli kolmas ja sai sertin. Hieno päivä Besties-tiimille.


Ubi ja Myytti alkuerissä 



Bitin ja Ubin finaalijuoksu. Finaalijuoksun kuvat Mari Kääriäinen.







Sitten Olaan. Ola oli mukana koko pitkän päivän talvimaastoissa ja sai ansaitsemaansa huomiota. Monessa sylissä sai olla. Kouvolasta ajoimme Kotkaan vierailulle ja Ola oli joka paikassa kuin kotonaan. Kaikki ihmiset se tervehti pylly villisti pyörien. Ola oli tosi reipas, vaikka oli ensimmäistä kertaa pitkällä reissulla.




lauantai 12. maaliskuuta 2016

Jihuu! Ola viettää tänään 3kk-synttäriä. Aurinkoinen päivä on mennyt ulkoillen. Ensin aamulenkki merenrannalla Kopparnäsisssä, missä rantakalliot olivat jo kuljettavassa kunnossa. Lintuja ei juurikaan näkynyt eli haahkojen ja allien moukausta ei vielä kuulunut. Tosin bongattiin komea merikotka.
Iltapäivällä sitten pihailtiin, Siinä Ola on hyvä. Se on pienoinen Iikka-inkarnaatio, sillä Ola viihtyy tutkailemassa puskissa ja niiden alla. Myös lumen alta paljastunut vuorenkilpipelto kiinnosti, kuten aina Iikkaakin aikanaan. Ola tosin ei metsästänyt hiiriä, se löysi pellosta mätiä omenia, joita se tyytyväisenä nassutteli yhdessä Svean kanssa. Ubi olisi ollut innostunut pallonheitosta, mutta tietysti sattui onnettomuus ja pallo osui silmään. Ensin tilanne näytti siltä, että silmään sattui todella pahasti, mutta pikkuhiljaa se palautui normaaliksi. Ehkä selvisimme tällä kertaa säikähdyksellä,  mutta tarkkaillaan nyt tilanetta eli Ubin pupillien koon muuttumista Helin ohjeiden mukaan. Kiitos taas hyvistä neuvoista!
Synttärikakkua ei Olalle tänään leivottu, mutta kuppiin kapsahti kasa lohta, joten eiköhän tuo pikkukoiruli ole päivään ihan tyytyväinen. Emäntä ainakin on.