sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Tällä viikolla arkena on ollut niin lämmin ja vähäsateista, niin on päästy vielä työpäivän päälle viettämään piharallausta. Olasta oli ilmeisesti kivaa päästä oman lauman joukkoon, että Ola veti letkaa pitkin pihaa ja Svea ja Tiko perässä. Tikolla hirvee ajohaukku, kun ei muuten perässä pysynyt. Tikoa sai joka päivä putsailla, kun oli vähän päässyt savea turkkiin. Svea pistää kersan nurin ja välillä on melkoista tassuilla huitomista. Viikonloppuna kelit menivätkin toiseen suuntaan, mutta kauhealla säkällä ollaan päästy kuivin nahoin lenkit heittämään. Tiko joutui tällä viikolla myös viettämään muun lauman kanssa täysiä työpäiviä. Ehkä tuo piharallaus on auttanut, että kotona ei ole hirveitä tapahtunut. Täysin sisäsiisti Tiko ei ole vielä, mutta on jo päiviä, milloin asioita ei ole tehty sisälle. Tiko on myös multitaskaaja. Suussa vinkulelu ja jaloille pelaa pallolla kuin kissa.
Lisätään vielä, että Tikolta on lähtenyt hampaita. Kulmureista on jäljellä enää yksi sitkeä. Koripallo on ollut pihalla hyvä kulmureiden irroittaja. Pallo on niin raskas, että kulmuritkin ovat lähteneet sen purskelusta ja kanto yrityksistä.






tiistai 22. lokakuuta 2019

Nyt on kausi kokonaan paketissa, kun Ola kävi Terhin kanssa Hailuodon maastoissa. Ola juoksi omat normaalit kisajuoksunsa ollen sijalla 9/17. Itseasiassa paremmin meni kuin aikaisemmin, mutta pisteet olivat normaalit 432.  
Vuosi sitten lopetin kirjoituksen tämän vuoden suunnitelmista kertomalla neljännestä pienestä jutusta. No neljäs pieni juttu loppujen lopuksi onnistui, mutta ei se muita suunnitelmia muuttanut. Neljäs asia sai nimekseen Tiko ja Tiko on kulkenut monessa tapahtumassa mukana. 
Olan kanssa homma ei onnistunut niin kuin ajattelin. Siitä kirjoitinkin jo keväällä kevään maastokisojen jälkeen. Terhi kävi vielä parissa maastokisassa syksyllä Olan kanssa ilman menestystä. Kirjoitin vuosi sitten yrittäväni saada Olan liikkeisiin terävyyttä. Kyllä sitä yritettiin, mutta ei se näy maastokisoissa. Kunto Olalla kesti hyvin kaikki kisat. Näin jälkikäteen ajatellen parhaat pisteet Ola sai silloin, kun oli parina nuori koira, joka juoksi vain Olan perässä eli Ola teki työt. Aina muulloin Olalla oli nopeampi pari tai saman nopeuksinen, jolloin Ola joutui tai siirtyi seuraajan rooliin. Yhtään diskiä ei ole tullut, joten se on todella hyvä asia. Rataharkoissa Ola juoksi yksinään, jos mahdollista 480m matkaa ja se varmaan piti Olan kunnon hyvänä pihajuoksujen ohella. 
Ubin kanssa suunnitelmat meni täysin niin kuin oli suunniteltu. Ubi aloitti radalla harjoitelun heti, kun radalle pääsi ja kisakausi aloitettiin 6v synttäreiden jälkeen elokuussa veteraanilähdöissä. Kesällä aloitin isomman harjoittelun ja heti vedin vetoja Ubille liikaa. Pihalla kuminarun kanssa normaalisti vedän sen viisi kertaa tai jos alkaa näyttää siltä, että terävyys katoaa, niin lopetan aikaisemmin. Vedon pituus on vain n. 30m. Nyt ei Ubissa näkynyt minkäänlaista väsymistä ja into oli hirveä. Kymmenennen vedon jälkeen lopetin. Seuraavana päivänä Ubi alkoi kävellä epäpuhtaasti eikä antanut venytellä oikeaa takajalkaa. Heti sain koiran jumiin ja samalla harjoitustauolle. Itse hieroin ja käytiin myös kraniossa ja pientä apua niistä oli. Sitten ajattelin, että Ubi voisi käydä koirauimalassa uimassa, kun se siitä myös tykkää. Olin todella hämmentynyt, kun Ubin liikkeet palautuivat normaaliksi uinnin jälkeen ja venytykset menivät normaalisti. Samalla sain ahaa-elämyksen, miksi aikaisemmin kisakaudella uiminen on sopinut Ubille niin hyvin ja miksi se on näkynyt kellossa. Kunnon parannuksen ohella uiminen näköjään myös avaa Ubin paikat. Mistä tämä johtuu on sitten toinen juttu. Ubihan ui täysiä ja me lopetetaan uinti heti, kun väsyminen alkaa näkyä.  Joten Ubi kävi tämän jälkeen uimassa lähes joka viikko. Nopeus Ubilla parani siten, että harjoituksissa Kartanolla kellotti yksin juosten kv-ajan. Mutta nämä on vain harjoituksissa juostuja aikoja.  Kisatilanteet ovat eri ja ajat eivät kisoissa Ubilla olleet hääppöisiä. Mutta kilpailullisesti nämä veteraanilähdöt olivat hyviä. Niissä oli kilvanjuoksun makua ja jopa pientä jännitystä. Toivottavasti niihin vielä päästään jatkossa. Ubi oli rataharjoituksissa taas erittäin monessa koelähdössä ja niissä Ubi on mainio. 
Svean kohtalona on olla valmentaja. Kovasti Svea Olaa juoksuttaakin ja varmaan tulevaisuudessa Tikoa. Svean varpaat vaan alkoivat reistailemaan. Aikaisemman oikean jalan sijaan nyt vasemman jalan varpaat oireilivat. Onneksi Sveakin maltaa aina välillä huilata, kun varpaat reistailee. 
Entä ensi vuonna? No, Tikon kanssa ei suunnitella, vaan annetaan kasvaa ja katsotaan, mitä tulee. Aina toivoa voi ja kisakirjojen jälkeen ehkä jopa muutama startti syksyllä. Mutta ei millään pakolla. Olan kanssa varmaan samalla tavalla kuin tänä vuonna. Keväällä muutama maastokisa ja syksyllä muutama. Ilman mitään tavoitteita. Muitten kiusaksi. Ubille lupasin jo keväällä, että pääsee W-H:n veteraanimestaruus maastokisoihin keväällä. Katsotaan, missä ne on ja tehdään sen mukaan päätös. Muuten mennään samalla kaavalla kuin tänä vuonna. Juostaan harjoituksissa läpi kesä, ja aloitetaan ratakilpailukausi elokuussa. Katsellaan, mitä kisoja silloin on ja sen mukaan päätetään, missä aloitetaan. Näillä yritetään mennä ja toivotaan, että koirulit on ehjiä.

Ola Hauluodossa. Kuva Koska Pikka.





maanantai 14. lokakuuta 2019

Nyt, kun ei muuta tapahdu kuin Tikon kasvamista, niin kuvattiin pihassa syksyisiä kuvia blogin täytteeksi.





sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Ubi kävi W-H:n veteraanimestaruus ratakisoissa sijoittuen sijalle 15/19. Aamu oli pakkasella, joten piti varustautua talvitaminein. Ubin kisa oli hieno. Ubi sai taas kehnohkon startin, mutta takakaarteesta alkoi nousu viimeiseltä sijalta ja melkein kiri riitti lähtövoittoon. Vain 6 sadasosaa jäi voittajasta. Taas oli hyvää kisaa lähdössä. Järjestäjät olivat saaneet hyvät lähdöt ja muutenkin oli hyvin järjestetyt kisat. Tiko sai painia Ceelen ja Cillan kanssa. Ola ja Svea olivat turistina. Kaikki saivat hodarinakkia. 
Torstaina huomasin Tikolla patin vasemmalla puolen leukaluun takaa. Sylkirauhaset ovat siinä ja vasemman puoleinen oli reilusti isompi kuin oikea. Sen verran oltiin huolissaan, että eläinlääkäriin matka vei. Eläinlääkäri ei ollut huolissaan, vaan pisti kaiken muutama viikko sitten saadun rokotuksen piikkiin. Sylkirauhasessa itsessään ei ollut mitään vaan imusolmuke oli nostanut sylkirauhasen esiin. Jäätiin seurailemaan tilannetta. Tiko itse ei ole ollut muuta kuin oma itsensä. 







tiistai 1. lokakuuta 2019

Tiko täytti 4kk ja heti meillä oli pentutapaaminen. Tapaamisessa vedettiin viehettä muutaman kerran lähetyskopin läpi ja vähän whirlinkiä. Kaikki pennut menivät hienosti vieheen perässä. Työn jälkeen olikin sitten leikkiä. Pennut kirmailivat keskenään ja ainakin meillä oli kotona rauhallisempi ilta, joten kirmaaminen teki tehtävänsä. Tiko on ollut meidän muun lauman kanssa pitempiä työpäiviä kotona ja Tiko on jaksanut olla hienosti ilman asioiden tekemistä sisälle. Hieno poika.






Ola kävi HVK:n syysmastoissa lauantaina. Olalla oli kiva pitkä päivä, vaikka sijoitus oli viimeinen. Alkuerä meni vielä normaalisti sijoituksen ollessa loppupuolella, mutta finaalissa Ola oli kirmannut startista suoraan vetolaitteen luokse. Oli siellä pyörinyt ja etsinyt viehettä. Viehe sitten löytyi, kun viehettä oli vedetty lähemmäs. Lopun Ola juoksi vieheen perässä. Onneksi ei kuitenkaan häirinnyt juoksuparia, mutta oliko tässä juoksussa Olalla edes kivaa. Nolla pistettä finaalissa. Olisikohan tässä syynä koko kesän juostu rataharjoitukset, missä viehe on vetolaitteen vieressä ja merkki siitä, että Ola alkaa ajatella eli miettii oikomista?


Kuva Henry Söderlund
Kuva Essi Piiroinen