maanantai 29. elokuuta 2016

Myönnetään – olo on eilisten SM-maastojen jälkeen vähän kuin tyhjiin päästetyllä ilmapallolla. Taisi nyt tulla se kisaväsymys, nimittäin kilpailujohdolle eli meille ihmisille. Tässä on nyt sen verran monta viikonloppua käyty koiratapahtumissa tämän kesän aikana, että eilinen oli jo meidän kunnon päälle liikaa. Väsähti, ei enää jaksanut.
Juoksemassa oli eilen sekä Svea että Ubi. Mukaan ei saatu tällä kertaa pokaaleja eikä ruusukkeita. Svean kilpailukirjaan tuli merkintä 201 pistettä 13/13 loukkaantui alkuerässä. Tuo loukkaantuminen kuulostaa varmaan pahemmalta kuin mitä se käytännössä oli. Alkuerän jälkeen Hapa nimittäin huomasi, että Svea ontui ajoittain toista etujalkaansa. Kun koira vietiin eläinlääkärin tarkastukseen, eläinlääkäri tutkaili Sveaa ja sanoi, että koira voi kyllä finaalin juosta, mutta hän ei sitä suosittele. No, päätös oli selkeä, suotta ontuvaa koiraa juoksuttaa. Svea sai siis huilata loppupäivän. Tänään Svea ei enää ole ontunut.
Ubi juoksi alkuerässä 218 pistettä, mutta petrasi finaalissa niin, että pisteitä tuli lopulta 445. Se tarkoitti, että viisi pistettä jäätiin siitä viidennestä sertistä ja samalla valioitumisesta. Kyllä se vähän kismitti.
Vaan jos positiivisia asioita hakee, niin ilonaihe oli se, että kumpikaan koirista ei loukkaantunut pahemmin. Jostakin syystä ihan hyvännäköisellä radalla niitä loukkaantumisia nimittäin sattui melko paljon.
Toinen positiivinen asia oli se, että Ubi juoksi finaalissa juoksua katsoneiden mukaan "ihan siististi", joten ei se nähtävästi aina oio.
Ja vaikka nyt ja erityisesti eilen oli sellainen olo, että ei sinne pellon reunalle jaksa lähteä enää aamuseitsemältä roikkumaan, niin tiedä häntä, ehkä tässä taas ensi kesänä innostuu.
Kiitos kaikille seurasta. Oli mukava höpötellä, vaikka emme ehkä olleetkaan maailman aurinkoisinta seuraa. Aurinko sitten paistoikin koko päivän mukavasti kisapaikalla.
Onnea myös kaikille menestyneille. Tiimiläisillä oli mahtava päivä. Tuli hienoja suorituksia ja upeita pisteitä. Nautitaan niistä!

Svea. Kuva Mari Kääriäinen

Ubibubi. Kuva Mari Kääriäinen.




sunnuntai 21. elokuuta 2016


Ubi on on juossut tällä viikolla kilpaa 280m, 350m ja 480m matkoilla. Lauantaina oltiin Hyvinkäällä W-H ry:n kasvattajakilpailussa 280 ja 350 metrin sijoituslähdöissä. Koska Ubi ei enää sääntöjen mukaan saa juosta etana-lähdöissä, niin kyyti oli kylmää. Ubi sai juosta omat juoksunsa, kun kaverit menivät edellä karkuun. Ubi oli siis molemmissa lähdöissä viimeinen, mutta hienosti juoksi kelloa vastaan. Periaatteessa Ubi sai juosta yksinään ja ei siitä ainakaan haittaa ollut. 280 metrillä tuli uusi ennätys 19,57s ja 350 metrillä paras aika Hyvinkäällä 24,66s. Keskiviikkona oltiin Helsingin vinttikoiraradalla HVK Cupissa juoksemassa 480m sijoituslähtöä. Vaikka Ubi taas katseli muiden perävaloja, niin aika oli aikamoinen pommi. Reilusti alle kv-ajan ja serti omalla ennätyksellä 33,15s. On se hieno whippet-poika, kun antaa tämmöisen syntymäpäivälahjan. Ubi pitää kovasti kilpajuoksusta, joten annetaan sen sitä tehdä.

Kerttu Tuomi on taas videoinnut ja editoinnut Hyvinkään lähdöt. Iso työ, joten kiitos siitä

Ubi keltaisella Video 350M ja mustalla video 280m


Kuvat Helsingistä kuvaajana Mari Kääriäinen


Kartanon vinttikoirarata on hienon näköinen.

Ubi jää heti startissa 

Loppusuoralla tulee viimeisenä, mutta ei niin hirveästi ole jäänyt lisää

Onnellisen näköinen kilpajuoksija

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Ja arvatkaapas, miten tämä blogiteksti alkaa? No tietysti näin: tämä viikko oli Olan viikko. Ja miksikö? No, Ola tapasi torstaina velipoikansa Hyvinkäällä ja kaikki pääsivät juoksemaan pentureeneissä vieheen perässä. Kivaa oli! Ola harjoitteli jo suljetusta kopista lähtemistä ja hienosti osasi. Kiitokset kaikille mainosta seurasta ja 10 pistettä sekä papukaijamerkki Lennille ja Nooralle. Kaksikko ajoi 3 tuntia suuntaansa pentutreeneihin. Se on jo asialle omistautumista.
Perjantaina juhlitiin Olan 8 kk -päivää. Tosin se taisi mennä vähän köllettelyn puolelle, mutta ei se mitään, sellaisiakin päiviä tarvitaan.
Lauantaina Ola sitten lähti Svean, Alman, Jennan ja minun kanssa Raisioon näyttelyyn. Ola osasi olla kehässä hienosti ja se voitti urosten pentuluokan, missä tällä kertaa oli kaksi muutakin pentua. Erityisen ylpeä Olan esiintymisestä olin siksi, että pentuluokan aikana taivaalta vihmoi vettä ja tuulikin melkoisesti. Paras pentu -luokassa Ola sitten valittiin VSP:ksi, mutta ROP oli Armi-sisko, joten ei harmittanut yhtään.
Näin virolaistuomari Reent Lint loihe lausuman Ola-pojasta:

"Kaunis kokonaisuus. Pitkät pään linjat. Purenta ok. Sopiva luusto. Hyvät käpälät, muodostuneet hyvin. Kaunis ylälinja. Eturinta saisi vielä täyttyä. Hyvät kulmaukset. Kaunis matala kinner. Liikkuu edestakaisin paralleelisesti. Pitkä kaula."
Myös Svea pyörähti kehässä, mutta nyt sininen EH-lappu heilahti. Tulos oli siis AVO EH, AVK4. Ja tässä tuomarin mielipide Sveasta:
"Kaunis kokonaisuus, kaunispäinen narttu. Kauniit tummat silmät. Hyvä korvien asento. Kaunis ylälinja. Sopiva raajaluusto. Hyvin kootut käpälät, oikea ranne (tai lanne). Kauniit takakulmaukset. Liikkuu suht hyvällä askelpituudella, mutta laiskasti. Saisi ola draivia."

Kaksikko Ola ja Svea osasivat matkustaa nätisti Alman kanssa Raisioon ja takaisin. Kiitokset Jennalle kyydistä!


Video Mari Kääriäinen

Alma ja Ola. Kuva Jenna Tähtinen





sunnuntai 7. elokuuta 2016

Oltiin lauantaina Tampereella Kaupin vinttikoiraradalla Mosh &Go -tapahtumassa. Minulla on vasen käsi aivan naarmuilla ja oikeaan olkavarteen pisti t-paidan hihan sisällä ampiainen. Kivuista ja kirvelyistä huolimatta, olin niin pirun ylpeä koiran omistaja. Tässä kilpailuissa koirat laitettiin aikojen perusteella samaan lähtöön. Pidin ajatuksesta ja kyllä se näytti hyvin toimivan. Ubi oli ilmoitettu 480m matkalle ja nyt saatiin monta lähtöä tälle matkalle. Ubi ei ollut juossut aikaisemmin tätä matkaa, mutta hyvin olivat järjestäjät sijoittaneet sopivat kaksi kilpakumppania. Sain käteni naarmuille, kun juuri kopitusvaiheessa lähettäjä käski ottaa koirat takaisin. Ubi ei asiasta yhtään pitänyt vaan rimpuili aivan tolkuttomasti. Onneksi tuli kopituskäsky melkein heti ja sain Ubin koppiin. Ubi ei saanut mitään hyvää lähtöä verrattuna muihin, mutta jo etusuoran kaarteessa Ubi nousi toiseksi. Takasuoran Ubi juoksi toisena ja otti kaarteessa taas loppukirin joka nosti Ubin lähdön voittoon kahdella sadasosalla. Pirun hieno tiukka juoksukilpailu. Kun kuulin Ubin ajan 33,51, niin tuuletin. Se on käyttövalioaika eli Ubi sai ensimmäisen sertin radalla. Rata taisi olla nopeassa kunnossa ja saatiin hyvät kilpakumppanit. Oltiin kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta oli se niin hieno juoksu Ubilta. Tämä viikko oli Ubin. Synttärit ja hieno kv-aika radalla.

Ubin lähdöstä on Eva Piiparisen kuvaama video https://www.youtube.com/watch?v=oIiKkBQ_Rp0&feature=youtu.be

Alla Eija Lähdesmäen hienot kuvat.

Lähtösuora juostu. Kuva Eija Lähdesmäki

Ubi tekee nousua. Kuva Eija Lähdesmäki

Maalissa. Kuva Eija Lähdesmäki

Pienet naarmut

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Ubi-uuppanen on tänään synttärisankari. Tuossa se laulelee laulujaan minun jalkojen juuressa, 3-vuotias koiruli.
 Ubi on tosiaan nimensä veroinen eli melkoinen Upper Class. Palveluskunta saa tehdä parhaansa, jotta hänellä on pehmeä paikka nukkua, hyvää ruokaa tarjolla ja mielenkiintoisia lenkkejä. Ubissa on jotakin hienoa vinttikoiramaista. Sen katse on arvokas ja samalla viisas.
Ja viisas se onkin.  Ja sen lisäksi varsinainen monipuolisuus-whippet. Tekee kaikenlaisia rally-tokotemppuja pihalla niin mielelellään (syksyllä jatkamme taas tätäkin harrastusta), juoksee sekä radalla että maastossa ja piipahtelee silloin tällöin näyttelyissäkin (odotan jo joulu-messaria). Jos saisin jostakin raivattua lisäpäiviä kalenteriiin, veisin sen kovasti mieluusti myös agilityyn.
Vaan ihan parasta aikaa minulla ja Ubilla on se, kun menen sohvalle ja Ubi välittömästi hyppää sinne perässäni. Se asettuu kerälle jalkojeni taakse ja nostaa leukansa minun lonkkani päälle. Ja kun silitän sen silkkisiä korvia, se lipaisee kättäni ja katsoo viisasti minua suoraan silmiin.


tiistai 2. elokuuta 2016

Ullan kesäiloa

Ullan kesäiloa!

maanantai 1. elokuuta 2016

Viime viikko oli Svean viikko. Svea kävi verinäytekontrollissa ja veriarvot olivat parhaat mitä Svealla on meillä ollessa ollut. Aivan loistavaa. Sveaa kuitenkin koko ajan tarkkailee ja miettii onko kaikki hyvin. Nyt voi taas olla rauhallisin mielin. Svea ja Ubi oli ilmoitettu Luhtisaalistus 2016 -maastojuoksukilpailuihin ja kun Svean veriarvot olivat kunnossa, uskalsin senkin takia Svean kilpailuihin viedä. Kilpailuja varjosti ukkosrintaman lähestyminen ja juuri ennen Svean starttia taivas repesi ja kilpailu keskeytettiin. Olin jo Svean lämmitellyt, mutta ei auttanut kun mennä autoon sadetta pitämään. Kilpailu onneksi saatiin taas käyntiin ja kun Svean startti lähestyi, niin olin aivan rauhallisin mielin. Ei jännittänyt yhtään. Kun Svea lähti vieheen perään, niin liikutuin välittömästi. Oli pakko höpöttää koko ajan ääneen, etten ala itkeä: ”Hyvin menee, loistavasti otti käännöksen, hienosti menee vieheen perässä”. Se oli upea juoksu. Erittäin moni sanoi samaa juoksun jälkeen. Kun sitten Terhi kysyi autolla, että miten meni, niin en pystynyt vastaamaan, vaan olin niin liikkuttunut onnesta. Se, että Svea pääsi taas kisaamaan ja se, että veto oli minusta niin huikea, sai vaan tunteet valtaan. Svea oli alkuerien jälkeen kolmantena ja pääsi finaaliin pisteillä 222. Finaalijuoksu ei näyttänyt ollenkaan niin hyvältä. Ei lähimainkaan. Mutta olin tyytyväinen Svean kilpailuun ja kun vielä Svean kroppa kesti kilpailun rasituksen hyvin. Alkuerien jälkeen Svea ei edes hengästynyt, joten paukkuja jäi. Palkintojen jaossa Svean sijoitus oli tippunut neljänneksi, mutta suuri yllätys ja iso mysteeri oli, että Svea oli saanut paremmat pisteet finaalissa kuin alkuerässä ja pisteillä 451 Svea-rinsessa sai sertin. Kyllä Svea sen sertin ansaitsi. Olkoot vaikka elämän-serti.
Ubin juoksu ei näyttänyt niin hyvältä ja en ollut ollenkaan vakuuttunut, että pääseekö poika finaaliin ollenkaan. Ylikorkeita uroksia oli kuitenkin 18. Ubi kuitenkin pääsi sijalta 7 pisteillä 205, kun 8 pääsi finaaleihin. Ubin toinen juoksu näytti minusta jo todella hyvältä, mutta ei tuomareiden, joten Ubi oli 7.
Kiitokset Luhtilaukkaajille mukavista kisoista ja hienoista ennakkotiedoista. Piilosta lähtenyt viehe oli minusta hyvä. Varmaan siksi, kun en siitä kärsinyt. Ubin pää kyllä pyöri ennen lähtöä, kun etsi viehettä, mutta eipä päässyt miettimään mihin suuntaan lähtisi. Hienosti Ubi lähti tällä kertaa vieheen perään, kun irti päästin. Toivottavasti tapa yleistyy, vaikka varmaan muutakin mielipiteitä asiasta on. Nyt jaettiin myös tuomareiden arvostelulomakkeet, mutta nyt tuntuu siltä, että tieto vaan lisää tuskaa eikä juuri selvennä sitä, miksi koira saa mitäkin. Kovasti oli sunnuntaina järjestäjillä haasteita ilmojen takia, mutta hienosti kisat meni. Kiitos järjestäjille.

Ola oli turistina ja tapasi Lenni-veljen. Nyt tapaaminen meni molemmilla hännät heiluen. Ola oli viikolla eläinlääkäriasemalla mukana ja punnittiin. Painoa oli jo 13 kg. Svea 14,5 kg ja Ubi 15,5 kg. Ubi ja Svea painavat aina saman verran, on ne sitten ulkoisesti minkä näköisiä tahansa. Se on mielenkiintoista.



Hauskan pitäjät

Ola-sfinski

Sertin voittaneet Besties vipukat