keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Olen ollut aikaansaamaton laiskuri. Blogi on jäänyt hunningolle. En tiedä miksi. Siinä vaan käy niin, että päivitysväli venyy ja venyy ja sitten tuntuu siltä, että mitä turhaan sitä kirjoittelemaan. Unohtuu, että tämä blogi on meidän oma päiväkirjamme omista koiristamme. Todistetusti olen blogista etsinyt tuomaritietoja ja tsekkailluit milloin koirat ovat käyneet eläinlääkärissä ja mitä niille sanottiinkaan. On siis aika ryhdistäytyä. Jos vaikka ottaisi tavoitteeksi tehdä merkinnän kerran kuussa, edes. Silloin saisi tärkeimmät tapahtumat kirjattua.
Sillä blogihiljaisuus ei ole johtunut tapahtumien puutteesta.  Vaikka juoksuharrastus onkin syystauolla, kaikkea muuta on kyllä tehty.
Ubin kanssa aloitimme taas agilityharrastukset. Se on hauskaa puuhaa, vauhdikasta yhdessä tekemistä, mikä haastaa erityisesti minut oppimaan uusia asioita. Agilitytreenin aikana ei voi muita maailman murheita todellakaan miettiä. Se on täydellistä keskittymistä vaativaa. Hurjan haastavaa ja hurjan innostavaa aina silloin kun onnistuu. Tuskin me koskaan minnekään kisaamaan päädymme, mutta talven pimeinä iltoina sitä on kiva harrastaa sisähallissa.
Näyttelyissäkin olemme käyneet – lähes kaikissa, mitä tarjolla on ollut. Olen ollut tyytyväinen päätökseeni ottaa mukaan vain yhden koiran kerrallaan. Tämä tuntuu toimivan ja samalla linjalla olen ajatellut jatkaa.
Ubi oli kanssani Whippet-Harrastajien Royal COS -tapahtumassa. Helin hienosti handlaamana se meni ja voitti luokkansa. Voi, että siinä on hieno koira! Olen siitä todella ylpeä.
Tässä Tony Timberlaken arvostelu Ubista:
Lovely moderate whippet. Free from any exaggeration. Pleasing outline. Well angulated front and rear. Elegant neck. Free accurate mover. A nice dog.
Ubi käyttöluokan ykkösenä, kuva Minna Puukko

Ubi käyttökoirien VSP, kuva Minna Puukko



Olan kanssa kävimme Jyväskylän kv-näyttelyssä. Koira sai ERIn ja oli taas ihan parasta reissuseuraa. Olen myös Olasta kovasti ylpeä. Koska norjalaisen Björg Fossin arvostelu on vielä tässä pöydällä niin kopioidaanpa se myös tänne. Näin tuomari arvosteli Olan, joka oli valioluokassa:
Excellent size & proportions. Masculin head, good expression, sufficient neck, correct top- and underline.Could have been a little better angulated in front, normally angulated hindquarters, good stability in movement, but could reach better out.
Ola Jyväskylässä, kuva Seppo Vuorinen.



Messarissa käytiin tietysti. Ja olipas siellä taas ihanaa. Lauantaina yli 90 ja sunnuntaina yli 80 whippetiä. Hauskaa oli jutella kaikkien kanssa. Messarissa vaan on oma ainutlaatuinen tunnelmansa.
Lauantaina tuomarina oli portugalilainen kasvattaja Paulo Coelho. Ilmoitin Olan avoimeen luokkaan ja poika saikin hienosti ERIn, sijoittui luokassaan kolmanneksi ja sai SA:n. Olin oikein tyytyväinen.

Olan arvostelu meni näin:
3 years old, Very nice dog of lovely size, type, shape & substance. Lovely head & expression. Elegant neck. Very nice body proportions. Excellent chess, fore chest & loin. Very well angulated front & rear. Would prefer smoother topline. Moves well, but could use more stamina.
Ola Messarissa, kuva Essi Piironen


Ubi olikin Messarissa sitten sunnuntaina valioluokassa. Tuomarina oli intialainen C.V. Sudarsan. Heli esitti Ubin hienosti ja tuloksena oli valtavassa valioluokassa sileä ERI ja seuraava arvostelu:
5 y old dog. Nice head, correct muzzle, correct ear placement. Good neck coming to good topline. Good front & loin, depth of brisket.  Moves going & coming very well.
Ubi Messarissa, kuva Kai Heinonen

Ubin liikettä Messarissa, kuva Kai Heinonen

maanantai 24. joulukuuta 2018


keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Ola 3v

Onneksi Olkoon rakas Ola

perjantai 12. lokakuuta 2018

Katselen usein Ubista otettuja kuvia tämän vuoden ratakisoista. Hienot kuvat ovat Kertun, Antin ja Mikon ottamia. Ne sattuvat olemaan vielä lähdöistä, missä oli hyvää kilpailua. Niitä ei montaa tänä vuonna Ubilla ollut. Olisiko ollut kaksi tai kolme. Ubi on selkeä väliinputoaja hyvien lähtöjen osalta. Liian nopea etana, joka ei pääse etanalähtöihin ja liian hidas hitaille ratakoirille. Vaikka sääntöjä rukattaisiin miten, niin Ubi ei saa hyviä lähtöjä, jos lähtöjä ajatellaan kilpailun kannalta. Suomessa ei vaan ole Ubin kaltaisten koirien kilpailuttajia kovinkaan paljoa. Nekin harvat harvoin sattuu samoihin lähtöihin. Harrastajia on vaan liian vähän. Onneksi on harjoituksia. Niissä on ollut enemmän tasaisia lähtöjä. Ubia on pyydettykin useasti koejuoksukaveriksi. Siinä Ubi onkin erittäin hyvä. Ei aiheuta minkäänlaista häiriötä. Ellei sitten kopissa riehuminen aiheuta nuoressa koirassa traumoja. Viime vuonna kirjoitin, että Ubi ei tänä kesänä juoksisi enää kisoja niin paljoa kuin aikaisemmin. Se olikin ainoa asia, mikä tälle kesälle olevista suunnitelmista meni suunnitellusti. Olin ajatellut juoksuttaa Ubia harjoituksissa pari lähtöä ja kisoissa vaan yhden, mutta kuuma kesä sekoitti tämän suunnitelman. Talvella harjoitukset meni melko hyvin. Edelleen käytiin kyllä uimassa kerran pari viikossa, mutta se oli vastavirtauintia. Se sai kyllä koiran puuskuttamaan. En ajatellut, että siitä olisi ollut paljon hyötyä ratajuoksun kannalta, mutta kestävyys oli hyvä koko kesän. Päästiin me Ubin kanssa vetämään vetojakin Kertun ja Tuomaksen järjestämiin tilaisuuksiin. Kiitos niistä. Terhi kävi Ubin kanssa syksystä kevääseen agilityssä ja huomasin selkeää lihaskasvua takajaloissa. Ajattelin, että siitä olisi ollut enemmän hyötyä. Startit Ubilla oli kyllä mainiot. Tänä vuonna huomasin, että Ubi lähti kopista hienosti. Työntää itseään veräjän alta, kun se avautuu. Ajallisesti tämä vuosi ei kuitenkaan ollut kummoinen. 280m matkan ennätystä sivuttiin, mutta muuten kauas jäätiin kv-ajoista. Joten tästä voi vetää johtopäätöksen, että en ymmärrä tätä hommaa edelleenkään. Oli tässä vielä sekin muutos, että minä hoidin kokonaan Ubin lihashuollon.
Kuva Antti Ruotsalo

Kuva Mikko Säe

Kuva Kerttu Tuomi


Olaa en harjoitellut talvella ollenkaan. Olan kanssa olin jo vähän niin kuin lyönyt hanskat tiskiin kilpailemisen kanssa. Ola sai juosta yksin rataharjoituksissa. Kesällä kuitenkin tajusin, että Olan käytöksessä oli tapahtunut muutoksia. Sellaisia aikuistumisjuttuja. Sitten Ola testattiin kaverin kanssa, mistä on kirjoitettu aikaisemmin ja ilmoitettiin Ola maastokisoihin. Maastokisoissa ei menestystä tullut, mutta ei pahempaa sanomistakaan, joten tyytyväisiä ollaan. Ola on äärimmäisen helppo saada juoksukuntoon ja helppo saada kilot kuriin ja vielä nopeasti. Sen puoleen Ola olisi mainio kilpakoira.

Tämä on minun yksi parhaista kuvistani ja onneksi vielä Olasta

Ja taas on jo suunnitelmia ensi vuodeksi. Niin, turhia ne suunnitelmat ovat, mutta ajattelin, että Ubi aloittaisi kisakauden radalla vasta elokuussa, kun täyttää 6 vuotta ja pääsee veteraanilähtöihin. Siihen mennessä pääsee juoksemaan harjoituksissa jo tovin. Olaa ajattelin nyt myös harjoittaa talvella. Olan kanssa harjoittelu on juoksukunnon parantamista. Nopeutta Olaan ei saa, mutta ehkä jollain tavalla lisää terävyyttä liikkeisiin. Vuoden päästä kirjoitellaan, miten ne suunnitelmat sitten meni. Ja saattaa tähän tulla vielä neljäs pieni juttu, mikä sitten muuttaa suunnitelmia.

torstai 4. lokakuuta 2018

Ola kävi HVK:n kansainvälisissä syysmaastoissa kisailemassa Tuomarinkartanolla. Pelloille oli tehty melko pitkät radat. Alkuerän rata oli tasaista paanaa, mutta finaalirataan oli saatu nousuja ja laskuja. Alkuerässä Ola juoksi koko ajan vieheen sivulla eikä suoraan takana linjalla ja muutenkin pisti kulmia suoriksi. Pisteitä ei paljoa ropissut 201p ja sija 14/17. Kuitenkin finaaliin päästiin. Finaalissa Olan pari meni vähän sivuraiteille, joten Ola pääsi juoksemaan aika paljon yksin vieheen perässä. Ilmeisesti tämmöinen rata sopi hyvin Olalle, koska Ola sai viidenneksi parhaat pisteet finaalista 231p. Sija oli 12/16. Ennen kaikkea olen tyytyväinen siitä, että Ola jaksoi juosta ja oli hyvin palautunut alkuerän juoksusta. Ei myöskään mitään vammoja tullut. Terhi hoiti Olan kanssa hyvin kisapäivän. Katsellaan ensi vuonna uudelleen, jospa Ola taas lähtisi kisaamaan. Kyllä Ola siitä tykkää.


Alkuerässä
Finaalissa

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Tätä blogia on kirjoiteltu viisi vuotta. Se, että tämä blogi on elänyt näin kauan on Ubin, Svean ja Olan ansiota. Koirien elämässä tapahtuu edelleen kaikenlaista. Harrastustoiminta on aktiivista edelleen eikä kyllästymistä ole tapahtunut. Kyllä whippet on hieno rotu.

Sitten siihen harrastamiseen ja ansaitsee se vähän huonompi menestyskin kirjoituksensa, niin muistaa myöhemmin. Ubi ja Ola kävivät Tammelan maastoissa pilaamassa parinsa kisat. Ola juoksi Muusa emän kanssa ja heti startissa Ola oli hakenut kontaktin ja ilmeisesti pärähtänyt. Se Olan perisynti. Muusa sitten keskeytti myöhemmin, mutta johtuiko se kontaktista, niin en tiedä. Itse olin lähempänä Muusan keskeytyspaikkaa ja Ola ei siinä ollut lähellä. Lähettäjä ei kuitenkaan Olaa diskannut. Hänen mielestään Ola haki linjaa. Voihan se olla niinkin. Finaalissa Ola sitten oikoi ym. ja jäi finaalin toiseksi viimeiseksi.

Ubi oli sovitusti Meemin parina. Kun näin radan, niin heti tuli mieleen, että Ubi oikaisee samantien startista. No, melkein heti lähti Ubi omille teilleen ja Meemi jäi kauaksi Ubista. Onneksi Meemi sai silti kohtuulliset pisteet, vaikka Ubi ei ollut oikein hyvä pari sille tälle radalle. Ubin pisteet eivät riittäneet finaaliin ja sijoitus toiseksi viimeinen. Se oli ensimmäinen ja ainoa maastokisa tälle vuodelle Ubille, joten Ubilla oli liikaa intoa eli helvetin kivaa.

Ubi kävi myös kuninkuusjuoksuissa juoksemassa sijoituslähdön ja oli neljän koiran joukossa toinen. Hyvä tasainen lähtö taas. Suvin kuvaamassa videossa näkyi, miten Ubi on oppinut starttaamaan hyvin veräjän avauduttua. Vaikka Ubi riehuu kopissa, niin hienosti työntää itsensä liikkeelle, kun veräjä alkaa avautumaan. Kv-ajasta jäätiin taas paljon, mutta hyvä kisa.

Kertun youtube-kanavalta Suvi Halosen kuvaama video. Ubi sinisellä manttelilla 480m

Sain kuitenkin kuvattua Olasta aika hienon kuvan




lauantai 15. syyskuuta 2018

Ubi-blogiin nyt vähän Ubi juttuja. Ubilla on mennyt hienosti juoksukisoissa ja näyttelyssä. Ubi kävi Terhin kanssa Heinolassa näyttelyssä. Minun pieneen autoon ahtautuivat Ulla, Heli ja Terhi sekä viisi koiraa Tuikku, Muumi, Ubi, Madde ja Vega. Hienosti voitaisiin hankkia lisää koiria, kun kaikki matkustivat Heinolaan sovussa. Whippetit ovat sopeutuvaisia. Ubi oli ilmoitettu valio-luokkaan näyttelyssä. Odotuksia ei ollut, vaikka ranskalaiset tuomarit ovat aina pitäneet Ubista. Näyttelyn edetessä minua alkoi jännittää, kun katselin tulossivuja kotoa. Se, että Ubi sai eri:n näyttelyssä on jo hyvä, mutta nyt Ubi sijoitettiin valioluokassa toiseksi kuudesta valiokoirasta ja sai sa:n oli jo ihan huippua. Paras uros kisaan oli tyrkyllä 8 koiraa, mutta silti jo katselin tuloslistaa, että nyt olisi sertiin saumaa. Ubi sijoittui PU4:ksi, joten ei ihan sertiä. Silti paras Ubin sijoitus näyttelyissä ikinä. Suuri kiitos Helille Ubin esittämisestä.
Ubin arvostelu, tuomari Frederic Maison Ranskasta:
"Good type & pro- In excellent condition. Could be a bit more masculine. Needs more bone & stronger muzzle. Excellent chest & ang. & top & underline. Good mover."

Autossa matkustaneet


Ilmoitin Ubin ja Olan Tammelan maastokisoihin ja ajattelin alkaa parantaa Ubin juoksukestävyyttä. Käytiin vastavirtauimassa ja harjoituksissa juoksutin 480m matkaa. Seuraavaan ratakisaan, joka oli kasvattajakilpailu, oli Ubi ilmoitettu 280m matkalle. En odottanut mitään edellä mainituista syistä. Ubi taas yllätti. Ubi tuli lähdössä toiseksi ja sivusi ennätystään. Minä en ymmärrä ollenkaan miksi Ubi juoksi noin hyvin.

Kertun kuvaama video kasvattajakilpailussa Ubi valkoisella. Kiitos Kerttu.

Kasvattajakilpailu Kuva Antti Ruotsalo


Seuraava ratakisa oli Turussa ja Ubi oli ilmoitettu Turku Cupiin. Näistä kisoista on Ubin kohdalla ollut hyvä meno, mutta nyt ei kulkenut. Viimeiseksi jäätiin, mikä ei sinänsä ollut yllätys, mutta ei oltaisi pärjätty etana cupissakaan. Seuraavalla viikolla jätin uimisen väliin ja viikonloppuna oli vuorossa Sveitsin pyrähdys.

Turku cup


Sveitsin pyrähdykseen olin ilmoittanut Ubin 480m sijoitukseen. Järjestäjät oli kasanneet hyvät lähdöt ja meillekin sattui tasainen lähtö. Etukäteen laitoin Ubin toiseksi kolmen koiran lähdössä, koska nuorempi koira on juossut tänä vuonna hivenen Ubia paremmin. Ubi ei minun aatoksia ajatellut, vaan juoksi lähtövoittoon. Aika jäi kauaksi kv-ajasta. Täytyy sanoa, että tuntui hyvältä, kun Ubi lähdön voitti, vaikka mitä muuta ajattelee ja puhuu. Hyvä Ubi.

Kertun kuvaama video Sveisin pyrähdyksessä Ubi punaisella  Kiitos Kerttu.

Sveitsin pyrähdys Kuva Kerttu Tuomi.

perjantai 17. elokuuta 2018

Reissumies Ola oli taas matkoilla. Tällä kertaa maastokisoissa Virossa. Se olikin jännä juttu. Jännäksi sen teki se, että Olahan ei ole kisannut vielä kertaakaan maastossa. Viime kesänä emme sitä halunneet kisauttaa, kun vaikutti, että se oli turhan innostunut parista. Tänä kesänä tekemämme testin perusteella uskaltauduin lähtemään sen kanssa kisaamaan. Ja heti kv-kisaan Viroon.
Täytyy sanoa, että päätös oli oikea. Ilmoitin Olan "täytekoiraksi", jotta kisaan saatiin tarpeeksi koiria. Päätavoite oli saada Almalle se viimeinen cacil, jotta se saavuttaisi kansainvälisen maastovalion tittelin. Sitä varten kisaan tarvittiin ainakin kuusi koiraa.
Olan kanssa minulla ei ollut muita tavoitteita kuin saada koiralle siisti juoksu. Jännityskerrointa lisäsi myös se, että minä olen kisauttajana ihan nolla. Hapa on hoitanut koirien juoksupuolen, minä näyttelyt ja muut hupailut. Olen nyt tänä kesänä harjoitellut Olan kopittamista radalla ja se on ollut kyllä niin helppoa, että uskoin selviäväni lähettämisestä kunnialla. Ja jos vielä vähän jännitysmomenttia haetaan, niin sitä toi se, että Hapan polvi leikattiin maanataina ja olin lähdössä Olan kanssa reissuun seuraavana lauantaina.
No, Hapan polvi parani leikkauksesta pikavauhtia, joten reissuun lähdettiin.
Koska olimme vain yhden yön Virossa, olin etsinyt Tallinnasta eläinlääkäriaseman, jonne suuntasimme heti suoraan laivalta antamaan ekinokkimadotukset. Klinikka löytyi helposti ja siellä madotus hoitu hyvin. Kyseinen asema on auki joka päivä kello yhdeksään, joten se kannattaa laittaa muistiin, jos joskus vaistaisuudessakin tarvitsee samankaltaista palvelua.
Tällä kertaa meidän Airbnb-majoitus EI ollut ihan nappi. Se oli aika kamala, homeen hajuinen murju. Onneksi meidän ei tarvinnut viihtyä siellä kovin montaa tuntia. No, lakanat olivat puhtaat ja mökin yläkerrassa sijainnut makkari suht siisti, joten muutama tunti tuli nukuttuakin. Koirat kyllä nukkuivat hyvin. Ympäristö on hiljainen ja rauhallinen.
Aamulla sitten kohti kisapaikkaa, joka sijaitsi noin puolen tunnin ajomatkan päässä. Parkkipaikka oli paikallisella juna-asemalla ja kisarata oli junaradan ja maantien välissä sijaitsevalla pellolla. Pellolla kasvoi aika pitkää, vähän apilaa muistuttavaa kasvia. Hyvää oli se, että pellon pohja vaikutti melko pehmeältä ja huonoa se, että kasvusto oli aika pitkä. Jännitti, että tuleeko Olalle ensikertailaisena heti hukka.
Normiwhippetejä oli kisassa kaikkiaan seitsemän. Niinpä meillä varakoirana olleen Mokan ei tarvinnut tällä kertaa juosta. Arvonnassa kävi niin, että Ola ja Alma juoksivat parina. Ola oli kisapaikalla todella cool, mutta kyllä sen sydän alkoi tykyttää, kun se lähdössä tajusi, mistä oli kyse. Hienosti poika lähti vieheen perään eikä se välittänyt paristaan mitään. Minun silmään se jossakin pidemmässä kohtaa vähän pomppi eli etsi viehettä, mutta hyvin se tuli loppuun asti eikä sen kunto todellakaan loppunut kesken. Olin niin tyytyväinen. Pisteitä Ola sai 238 ja se oli alkuerän jälkeen neljäs.
Jäähdyttelyn ja nesteytyksen jälkeen viemme koirat autoon. Ola pisti pään peiton alle ja nukahti. Se ei todellakaan hötkyillyt eikä välittänyt kisapaikan äänistä mitään. Ihmettelinkin Jennalle, että onkohan tuo koira finaalijuoksussakin ihan unessa. Kun otin sen autosta, se ravisteli itsensä ja alkoi heti ryhdikkäästi ja innolla seurata tapahtumia. Niin mainio kisakoira!
Koska Alma oli alkuerän jälkeen kolmas, Ola ja Alma juoksivat parina myös finaalin. Finaali alkoi pitkällä vauhtisuoralla ja sen jälkeen tiukalla kurvilla. Siinä Olalla meni pitkäksi ja se paukkasi suoraan pitkään karheikkoon. Se ei kuitenkaan lannistunut, vaan pääsi nopeasti taas mukaan kisaan ja jahtaamaan viehettä. Ajaessaan se haukkui hienosti ajohaukkua ja kun näin sen ilmeen sen lähestyessä loppusuoraan, se näytti todella onnelliselta koiralta. Onnellinen olin kyllä minäkin. Ola juoksi oikein mainosti tämän  kisan. Niin hienoa!
Finaalista Ola sai mainiot pisteet ja sen kokonaispistemäärä oli 490 pistettä. Se oli kisan neljäs ja koska Virossa jaetaan sertit koiramäärän mukaan eli Suomen vanhoilla säännöillä, me emme saaneet ruusukkeita kotiintuomisiksi. Mutta meidän tavoite täyttyi moninkertaisesti. Joskus voi olla niin tyytyväinen ihan vaan siihen, että koira juoksee puhtaasti. Hieno Ola!
Meidän päivän kruunasi se, että Alma-tyttö paineli finaalin niin hienosti, että voitti koko kisan! Se juoksi 510 pistettä ja sai cacilin. Näin Jenna voi hakea Almalle kansainvälisen valion titteliä. Niin siistiä!
Reissu oli siis nappisuoritus kaikin puolin (no se mökki oli vähän karu). Näin ensikertalaisena ja vähän kisaa jännittäneenä voin suositella Virossa kisaamista. Meno  kisapaikalla oli rentoa ja iloista. Se vähensi ainakin minun jännitystä. Sinne vaan kokeilemaan!
 Kiitos Jennalle, Almalle ja Mokalle reissuseurasta. Kiitos Jennalle myös siitä, että uskalsi ottaa Olan ja minut kisaan mukaan ja kannusti minua lähtemään kokeilemaan kisaamista. Oli se vaan hienoa! On meillä upeat koirat ja mahtava tiimi!

Joo, tällainen majoitus tällä kertaa. Onneksi koirat viihtyivät.

Alman kankku oli Olan mielestä oikein hyvä tyyny.

perjantai 3. elokuuta 2018


Ubi 5 vuotta




Onneksi olkoon rakas ukkeli


sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Kun tämän vuoden alussa kyseltiin tavoitteita koiraharrastukselle, sanoin, että tavoite on ottaa harrastukset rennosti ja nauttia siitä. Sen verran meni harrastaminen viime vuonna suorittamisen puolelle. Ja totta tosiaan, tavoitteessa ollaan pysytty. Emme ole käyneet joka viikonloppu kaikissa näyttelyissä ja juoksukisoissa. Maastoissa olen käynyt kahdesti – ja silloinkin kuvaamassa. Näyttelyihin olen mennyt vain yhden koiran kanssa ja radalla Ubi on käynyt silloin tällöin. Ihanaa! Ratapuolella Ubin tulokset eivät tällä taktiikalla ole päätä huimanneet, mutta se on juossut puhtaita juoksuja innolla ja loukkaantumatta. Onhan sekin ihan hieno homma (erityisesti silloin, kun suuria tavoitteita ei ole).  Näyttelypuolella taas olemme pysyneet mukavasti ERI-kannassa ja olen ollut oikein tyytyväinen. Olen itse varmasti vähemmän stressaantunut, kun mukana on vain yksi koira ja se heijastuu myös koiran esiintymisessä. Jatketaan siis samaan malliin.
Olen käynyt näyttelyissä Ullan kanssa mallilla "Terhin auto, jota Ulla ajaa". Minun puolestani loistava konsepti. En yhtään pidä ajamisesta, mutta reissaaminen on kivaa.
Kävin Ullan, Ubin, Muumin ja Madden kanssa Mäntsälän näyttelyssä. Siellä Ubi oli käyttöluokassa ja sai erinomaisen, mutta ei SA:ta. Muumi ja Madde puolestaan pärjäsivät hienosti ja saivat molemmat SA:n. Sain myös kunnian esittää Madden paras narttu -kehässä ja hienosti Madde sijoittuikin kakkoseksi. Oli upea päivä, sillä tiimiläisistä Nekku voitti nartut ja Muumi oli neljäs.
Kesäloma- ja huumorimielellä päätimme Ullan kanssa lähteä katsomaan myös pohjoisen näyttelyjä, joten sitikan nokka käännettiin kohti Ylivieskaa ja Kemiä. Nyt otin pojista mukaan Olan, jonka ilmoitin valioluokkaan.
Vähän mietin, että miten "rääpäleeltä" Ola hienojen valioiden keskellä näyttää, mutta täytyy sanoa, että Olastahan on kuoriutunut ihan pätevän näköinen herra. Siellä se molemmissa näyttelyissä oli oikein edukseen. Sai molemmilta tuomareilta ERI:n. Ylivieskassa se oli valioluokan kolmonen ja Kemissä nelonen. Kemissä tuomari sanoi kätellessään, että hän oli pahoillaan, ettei koira liikkunut paremmin, sillä hän piti siitä kovasti. Nyökyttelin päätäni. Ylivieskassa sain Olan liikkumaan vielä kivasti, kiitos Ullan lainaaman remmin. Mutta Kemissä kilpailuluokka alkoi olla jo liikaa Olalle ja se heitti vanhan "jurnutusvaihteen" taas päälle. No, kaksi peräkkäistä pitkää päivää näyttelyissä, ehkä se ei ollut ihme.
Reissussa olimme kolme yötä ja neljä päivää. Majoitukset varasin Airbnb:stä ja en voi olla muuta kuin tyytyväinen. Saimme kolmen yön majoitukset alle 100 eurolla / naama, eikä koirista tarvinnut maksaa lisämaksua. Tällä kertaa kaikki kolme paikkaa vastasivat kuvauksia ja olivat erilaisia, mutta siistejä ja kivoja. Koiranäyttelyreissuille kyllä sopii tällainen majoitus. Yksityismajoitus on edullisempaa kuin hotelli. Paikat ovat rauhallisia, joten yöt nukkuu hyvin. Lisäksi koiralla on enemmän tilaa kuin hotellihuoneessa ja asunnoissa on jääkaapit esimerkiksi koirien ruokien säilytystä varten. Toki jää ilman hotelliaamiaista, mutta hyvän aamiaisen saa vaivattomasti itsekin kyllä tehtyä.
Sen huomion tein, että kesäkuumalla reissatessa, kannattaa ennakkoon katsoa pysähdyspaikat, minne koiran saa ottaa vaikkapa terassille mukaan. Matkasimme kohti pohjoista nelostietä – ja tsekkasin ennakkoon juuri ne oikeat paikat. Suunnitelman perusteella oli helppo tehdä tarvittavat pissatukset. Pysähdyspaikoista la Kar de Mumma Hartolassa oli kyllä ihan helmi. Koiravieraille oli jopa oma uimaranta ja letku, josta saattoi ottaa koiralle vettä. Pehmeällä pihanurmella sai kävellä koiran kanssa ja ruokakin oli ihan hyvää. Paluumatkalle rannikkotien kautta en ollut suunnitelmaa tehnyt, ja ruokapaikkojen löytäminen olikin paljon vaikeampaa. Yllättävän moni pysähdyspaikka suhtautuu edelleen penseästi koiravieraisiin.  Poikkeuksen teki Huittisten ABC, missä paluumatkalla söimme. Sen terassilla pidettiin koirista hyvää huolta. Niille tuotiin tuoretta vettä ja koiria "palvellut" nuori mies toivotti vielä erikseen koirille hyviä juomahetkiä. Arvostimme.
Ihan parasta koirien mielestä varmasti oli meidän paluumatkalle tehdyt koirien uimarantareissut. Kävimme testaamassa sekä Kalajoen että Yyterin rannat. Kalajoella olimme ilta seitsemältä eikä siellä ollut ketään. Ihan super paikka. Ja vesi oli niin lämmintä, että vettä tavallisesti kaihtava Olakin peuhasi vedessä mielin määrin. Porissa oli iltapäivän helletunteina paljon porukkaa, mutta sielläkin koirat saivat vähän rallata ja tyytyväisiä olivat.
Meillä oli reissulla ihan älyttömän kivaa. Naurettiin välillä niin, että kyyneleet valuivat. Koirat tulivat mainiosti juttuun keskenään ja olivat kaikki ihan valioluokan reissukoiria. Kiitos siis Ulla, Madde ja Muumi. Otetaan taas Terhi-toursin puusilmäreissu seuraaviin suunnitelmiin.
Ja vielä, laitetaan tähän ne Olan arvostelutkin.
Ylivieska Colin Ashmore VAL ERI, VAK3
"Nice size. Good shape and outline. Lovely balanced head and muzzle. Well placed ears. Correct bite. Nice clean bone. Lovely tight feet. Good long reach of neck, nice curve. Good depth of chest. Well sprung rib. Nice firm loin. Nicely constructed rear quarters and form of stifle. Moved well both ways."
Kemi Annamaria Tarjan VAL ERI, VAK4
"Well balanced male. Nice head. Good topline & chest. Correct angulation. In the movement very slow."

Tällainen mökki meillä oli Kärsämäellä. Se sijaitsi maatalon pihapiirissä ja erittäin ystävällinen emäntä toi Ullan koirille iltaruuaksi kananmunia suoraan pesästä. Mökki sijaitsi ihan 4-tien varrella. Tätä voi suositella kaikille pohjoiseen matkaaville.

Kemin näyttelyssä Ola muiden valiopoikien joukossa. Näyttää ihan kelpo pojalta. Kuva Ulla Sommer.

Kemissä tuomarin tutkittavana. Kuva Ulla Sommer.

Ola Ylivieskassa. Ullan laina näyttelyremmi toimi oikein mukavasti. Kuva Lauri Korhonen.

Näin me näytellään Ylivieskassa – ja juu en kurista koiraa, ihan vaan ihailen sitä. Kuva Lauri Korhonen.

Olan pönottelyä Kemissä. Hieno! Kuva Ulla Sommer.

Tältä näytti meidän yösija kotimatkalla. Tämäkin maatalon pihalla ja ihan navetan naapurissa. Lehmien äänet kuuluivat  vessaan. Yövyimme siis tuossa punaisessa siivessä. 

Ja tältä yösija näytti sisältä. Aivan ihanalla tavalla nostettu esiin vanhoja aarteita ja kuitenkin lopputulos oli kivan moderni.  Tykkäsin tästä ihan valtavasti. 






perjantai 13. heinäkuuta 2018

Kun Hapa ryhdistäytyi, niin tullaan perässä. Nyt taas blogia pitämään!
Olakin on käynyt muutamissa näyttelyissä. Ja ihan mukavasti on mennyt. Ei se näyttelytouhua vielä kovasti arvosta, mutta tänä keväänä ja kesänä tuomarit ovat arvostaneet Olaa kuintenkin ERI:n verran.
Ilmoitin sen kahteen näyttelyyn eli Tampereelle ja Forssaan valioluokkaan, kun se sinne on oikeutettu valioiduttuaan Virossa. Mukavasti meni ne näyttelyt. Tampereen Nord-näyttelyssä oli mukana whippet-urosten kerma ja siellä vaan Ola roikkui ihan viimeisiin sijoituksiin asti. Meidät käteltiin kuitenkin ulos kehästä ennen valiourosten sijoituksia.
Forssassa valiouroksia oli vain kaksi. Olin kuin puulla päähän lyöty, kun tuomari marssitti Olan luokkavoittoon. Taisin jopa kysyä kehäsihteeriltä, että menikö tämä nyt ihan oikein. Paras uros -kehässä Ola sitten sijoittui neljänneksi. Olin niin tyytyväinen!
Ola kävi esittäytymässä myös erikoisnäyttelyssä, joka olikin tällä kertaa Kaarinan Tuorlassa. Joskus ammoisina aikoina oli myös cairnterriereiden erikoisnäyttely samassa paikassa. Silloin satoi saavista kaataen ja näyttely pidettiin jossakin varastohallissa. Nyt ei satanut, vaan oli ihana kesäpäivä – lämmintä kuin missä. Ola sai oikein mukavan arvostelun ja ERI:n. Erikoisnäyttelyyn olin ilmoittanut sen avoimeen luokkaan. Hienoa oli, kun Olan velipoika Lenni voitti luokan. Päivän kruunasi Ubin ja Svean äidin Tuikun menestys. Se oli ROP-veteraani ja PN3! Ihan superia!
Mahtava uudistus erikoisnäyttelyssä oli se, että tuomarin arvostelut julkaistiin suoraan netissä. Sieltä ne nyt löytyvät jalostustietojärjestelmästä. Ei siis enää lippulappuja vaan nykyaikaa. Toivottavasti sama käytäntö saadaan pian myös suurempiin näyttelyihin.
Kuvista iso kiitos Sinikka Moranderille ja Kai Heinoselle. Olemme Olan kanssa sattuneet heidän kanssaan samoihin kinkereihein ja todella hienoa, että joku jaksaa kuvata näyttelyssä koirat ja vielä lähettää kuvat. Erityisesti erikoisnäyttelyssä tuossa oli aivan valtava homma. Suurkiitos siis heille, että tähänkin postaukseen saadaan kuvat!
Ola Tampereen NORD-näyttelyssä. Ensimmäinen kerta valio-luokassa.


Kasvattajaluokassa Tampereella Ola ravasi hienosti, kun edessä oli 3 juoksuaikaista tyttöä. 

Ola Forssassa PU-kehässä.

Tässä Olan "laiskaa" askellusta. Tähän kun saisi intoa, niin vot.

Ola Forssassa. 

Ola erikoisnäyttelyssä.

Ola erkkarissa.


Hieno Ola!

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Onpas Harri ollut laiska. Ei ole kirjoittanut blogiin sitten lokakuun. Ajatuksia on ollut, mutta ei niitä vaan saa kirjoitettua. Tämä vuosi on ollut muutenkin erikoinen. Koiruleista olisi paljonkin kirjoitettavaa. Terhi kävi talven ja kevään aikana Virossa Ubin kanssa näyttelyissä ja Ubista tuli Viron valio. Se oli upea temppu Terhiltä ja Ubilta. On valioitumisesta sekin hyöty, että Ubin voi ilmoittaa nyt Suomessa näyttelyissä valio-luokkaan. Ubilla on muutenkin ollut näyttelyissä hyvä eri-putki päällä. Se on jo meille hieno asia. Ratakauden Ubi aloitti Kesälesken iltakisoissa sijoituslähdöllä kohtuulliseen aikaan ja ollessaan tyypilliseen tapaan viimeinen. Siellä sitten tapahtui loukkaantuminen. Ei Ubille vaan isännälle. Entinen terve polvi vihlaisi ja sen seurauksena puukkoa tulee. Joten tämä nyt rajoittaa harjoittelua. Käydään tiistaisin radalla juoksuttamassa Ubia ja Olaa, että saavat vähän pitää hauskaa. No mentiin me vielä Tähti Sprintteri kisaan ja Derbyyn sijoituslähtöihin. Aika parani TS:ssä edelliseen juoksuun verrattuna pari kymmenystä, joten hyvin meni. Hyvinkäällä Derbyssä rata oli tosi hidas, mutta Ubi ei ollut viimeinen. Heinäkuu on nyt meidän juoksukilpailujen osalta aika hiljainen.

Vega ja Ubi Virossa. Kuva Heli Poikonen

Ubi.

Mitäs Olan juoksupuolelle sitten kuuluu? Ehkä pieni mahdollisuus, että maastokisoihin mentäisiin syksyllä. Nyt Ola on juossut radalla harjoituksissa omaan rauhalliseen tahtiinsa. Jenna antoi taas Bitin pieneen testiin radalle. Lähetettiin Bitti ja Ola radalle 480m koppien edestä ja juoksivat vain lähtösuoran. Ola ei edes yrittänyt häiritä Bittiä, joten se antoi toivoa, että maastokisat voisivat onnistua.



Svean juoksemisen kanssa on ollut ongelmia. Talven jäljeltä Svean jalka oli jo oikein hyvä. Se kesti juoksemista oikein hyvin. Kunnes tuli helatorstai ja kaunis ilma. Koko päivän Ola ja Svea veti pihalla rallia ja sitä Svean jalka ei enää kestänyt. Kaiken sen hauskanpidon jälkeen piti pitää pakkolepoa. Tällä hetkellä Svealla on varpaassa haava, joka ei oikein tahdo parantua. Nämä ovat harmillisia, kun Svea niin kovasti haluaisi juosta. Jollain tapaa pitää Svean mieltä pitää virkeänä, vaikka sitten leikkimällä. 


Svea

Pakko kyllä kirjoittaa Svean ja Ubin emästä Tuikusta. Tuikku on ollut meillä kesän aikana pari yötä ja minä olen samalla Tuikun hieronut. Mikä valloittava persoona Tuikku on. En tiedä onko se vanhan koiran arvokkuutta tai osaamista vai ylipäätänsä Tuikun luonteessa, mutta Tuikku sujahti meidän laumaan aivan kuin olisi siellä aina ollut. En voinut kuin ihailla.

Tuikku-äippä.

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Elämässä on nyt ollut vähän kaikenlaista ja blogi on jäänyt ihan huningolle. Koirien kanssa on kuitenkin harrastettu, joten otetaan pikakelaus kevättalven tapahtumista:

1) Ola kävi uusintamittauksessa ja oli vuodessa kutistunut sentin. Uusi mitta on 48,5. Oikein mukava mitta siis.
2) Ola kävi Lahden näyttelyssä yhdessä Madden kanssa. Maddella meni näyttely hienosti, Olalla ei niinkään. Tulos oli EH. Arvostelulapukin olen hukannut, mutta sen tärkein pointti oli, että needs more energy. Mistäköhän sitä Olalle keksisin? Pitäisi keksiä joku hauska näyttelyharkkakeino, millä pojan saisi innostettua.
3) Ubi lähti Meemin ja Madden kanssa Imatralle näyttelyyn. Tulokset olivat oikein kivat ja kahden päivän reissu meni mukavasti. Kiitos Ullalle ja Tarulle seurasta.
Tässä Ubi arvostelut:
Tuomari Zorica Blomqvist Ruotista KÄY ERI, KÄK1, SA
"Typical working condition, correct head, good pigmentation. Strong body. Good angulations. Very energetic in move. Good temperament."
Tuomari György Tesics Unkarista AVO ERI
"Tall and strong, proportional. Good pigmentation, scissors bite. Long neck. Good top- and underline. Good outline. Upperarm can be little better. Pasterns should be little stronger. Low set hocks, but little close. Fluent movement, can be more powerful."

Lahdessa tuomari Kostadin Shankov oli todella nopea. Eipä ehtinyt täti-ihminen juuri koiraa asetella, kun jo tuomari oli sitä tutkimassa. Kuva Kai Heinonen.

Suvi Halonen oli piirtänyt meille kiitokseksi kesän kisojen valokuvaamisesta potretin meidän laumasta. Kuva on nyt kehyksissä ja seinällä. Ihan uskomattoman hyvin Suvi on pystynyt vangitsemaan kaiken oleellisen meidän koirien sielunelämästä. 

Imatran reissun Ubi otti rennosti, Majapaikka oli erikoinen, mutta hienot kaakelit oli takkahuoneen seinässä kyllä.  Kuva Ulla Sommer.

Imatran näyttelystä ei kuvia ole, mutta meidän porukka poseerasi näyttelyn jälkeen Saimaan jäällä. Madde, Meemi, Nekku ja Ubi. Kuva Ulla Sommer. 

torstai 1. maaliskuuta 2018

Toki myös Ubi pääsi matkailemaan. Muutama viikko sitten pääsimme Ubin kanssa reissuun Helin, Vegan, Tarun ja Meemin kanssa Tallinnaan. Tässä olikin jännityskerrointa, sillä kyseessä oli Ubin eka ulkomaanmatka. Vaan hyvinhän sekin meni. Ubi reissasi rennosti ja se saakin 12 pistettä ja falmingomerkin, niin hienosti sujui. Kyllä sen voi ottaa toisenkin kerran matkaan.
Ubin reissussa oli omat vaikeuskierteet, sillä Vegalla oli juuri tärppipäivät reissun aikana. Lisäksi mukana oli nuori Meemi-poika, jota Ubi ei ollut aikaisemmin kuin ihan pikaisesti nähnyt. Kumpikaan ei tuottanut ongelmaa. Kun Heli ystävällisesti yöpyi Vegan kanssa toisessa majapaikassa, eikä Ubi päässyt haistelemaan ihanaa tyttöpyllyä, se ei autossakaan omassa häkissään matkustavasta Vegasta välittänyt. Meemin kanssa Ubi oli hyvä kaveri. Mukavasti pojat majoittuivat yhdessä ja pötköttivät sohvalla vierekkäin.
Näyttelytkin menivät Ubilta mukavasti. Lauantaina oli kv-näyttely, ja sieltä tuloksena oli ERI ja avoimessa luokassa kakkossijoitus. Sertin ja cacibin vei kaunis ruotsalaisuros. Sunnuntaina oli vinttikoiraliiton erikoisnäyttely ja siellä Ubi palkittiin sertillä. Lisäksi Ubi oli ROP. Vega puolestaan oli VSP. Oikein mairitteleva tulos siis.
Kauniit kiitokset Tarulle ja Helille, jotka järkkäsivät majoitukset, laivamatkat ja autokyydit Tallinnassa. Olipa taas kaikki hienosti hoidettu. Kyllä täti-ihmisen kelpasi olla mukana.
Lauantain tuomari portugalilainen Luis Pinto Teixeira sanoi Ubista näin:
"Good proportion. Correct mouth, good rose ears, typical chest, good topline & angulation behind."
Sunnuntain tuomari oli virolainen Reet Lint ja tässä arvostelu viroksi:
"Kaunis profil, iléus pick pea, komabad korras hem ilme, kaunis kael ja kaela asetus, head nurgad ees, hea rimakorri pikkus, suurejaraseol nurgad taga."

Ubin matka Tallinnan alkoi junamatkalla Kirkkonummelta Helsinkiin.

Vega pääsi lauantaina Saku-areenalla isoon kehään. Ubi seurasi menoa katsomosta.

Meemi ja Ubi. Kuva Taru Jäppinen.

Kyllä, sunnuntain näyttelypaikka oli koulun jumppasali. Kuva Taru Jäppinen.

Tällaiset tuomiset tällä kertaa.