perjantai 31. heinäkuuta 2015

Iikan syntymäpäiviä siis vietettiin Hyvinkäällä vinttikoirien keskuudessa. Iikasta on kyllä muotoutumassa pieni karvainen vinttikoira ellei jo ole sitä. Toki Iikka touhua pihalla omiaan, mutta välillä se yllättää. Nimittäin tällä viikolla Iikka kömpi Svean viereen sänkyyn nukkumaan kuin whippet konsanaan. Eilen se aloitti pihalla rallin whippettien kanssa, kun ne vaan laiskotteli. Minä olin yrittänyt whippetejä viihdyttää ja reipastuttaa siinä onnistumatta. Iikka näytti mallia miten whippeteihin sai vauhtia. Minulla oli hauskaa.  Kyllä kilpirauhaslääkitys on aiheuttanut selvän muutoksen Iikassa. Minusta sen karvakin on kasvanut paljon nopeammin kuin koskaan ennen. Todella hieno homma.


Pensaissa pitää vahtia mahdollisia jylsijöitä.

Ja jos whippetit alkaa ottaa päähän, niin voihan niiden palloon kusta.

Kerjääminen menee sulassa sovussa.


Samassa sängyssä, mutta ei ihan kiinni.

Iikka usein tarkkailee hivenen syrjässä


Kamerakaan ei pysynyt Iikan vauhdissa.

Meillä on ollut whippet melkein kaksi vuotta ennen kuin mentiin katsomaan ratajuoksuja. Olimme Hyvinkään radalla viime lauantaina, kun siellä oli tiimiläisiä juoksemassa. Kun ilma oli vielä hieno, niin hauskaa oli katsoa koiria kirmaamassa radalla. Svean sisko Muumi oli myös juoksemassa sijoituslähdöissä. Samalla saatiin sovittua, että me mennään tiistaiksi Hyvinkään radalle suorittamaan Ubin ensimmäistä ryhmäkoelähtöä. Ulla lupasi Muumin ja Jenna Bitin kaveriksi koelähtöön. Joten menimme uudestaan tiistaina Hyvinkäälle. Bitti juoksi myös maastojuoksussa koekaverina ja maastojuoksun jälkeen Bitti vähän ontui. Bitti ei tämän takia voinut enää juosta Ubin koejuoksussa, mutta onneksi saimme Mokan kaveriksi. Besties-tiimilähtö  säilyi ja Ubin kaverina koelähdössä oli kaksi Besties-tyttöä. Koejuoksu meni hyvin ja papereihin tuli hyväksytty koejuoksu. Kiitoksia Ullille ja Jennalle koejärjestelyistä. Vielä yksi ryhmäkoejuoksu 350 metriltä ja onnistuessaan saadaan ratakirja eli tämän kesän tavoite täytettyä. Ubi edelleen tykkää tästä touhusta, joten tätä vielä jatketaan eli menemmekö jopa kilpailemaan?


Svean sisko Muumi vasemmalla

Lilli(4) ja Bitti(5)

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Iikan syntymäpäivä. 11 vuotta. Upeasti ukko jaksaa vaikka vaivojakin on jo ollut.





perjantai 24. heinäkuuta 2015

Ja taas testikuvia esille. Kaivoin vanhan Canon AE-1 filmikameran kaapista ja kokeilin saako sillä vielä kuvia. Pahoittelut taas samankaltaisista kuvista. Yritin välttää pelkkiä pääkuvia.







Iikka oli karkuteillä meidän sitä huomaamatta. Siellä se portin takana pyysi päästä takaisin pihalle.




keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Lomakiireitä (= ei tehdä mitään) ja blogi on ollut hiljaiselossa. No, kyllä koirapuuhiakin on riittänyt. Aloitetaan lauantaista. Olimme Tuomarinkartanolla Kartano Weekendin 10-ryhmän näyttelyssä. Ja olipas taas kiva tapahtuma. Vinttikoirakeskuksen kenttä on juuri passeli kymppiryhmälle. Mukavasti tilaa ja suuret kehät. Tiimiläisiä oli mukavasti paikalla ja aurinko paistoi, joten viihdyimme paikan päällä koko päivän. Ubi sai kasvattajatuomarilta ERI:n ja olin siihen oikein tyytyväinen. Kilpailuluokassa sijoiutus oli 4. Tässä saksalaisen Thomas Münchin lausumat Ubista. Käännös on Camilla Rissan. Camillalle suuri kiitos käännöksestä:
"Tyypillinen beigenvärinen rodunedustaja, jolla lupaava tyyppi. Maskuliininen tyyppi ja ilme. Oikeanlaiset ruusukorvat, keskinkertaisesti kulmautunut, hieman lyhyt kaula,oikeanlaiset ylä- ja alalinjat, hieman jyrkät olkavarret, ja hieman pitkä sääri, erinomaiset tassut, hieno tiheä turkki. Tyypillinen, mutta hieman haluton liike, ystävällinen luonne. "
Päivän kruunasi Marin Muusan saama serti ja muutenkin tiimiläisten koirat pärjäsivät oikein mainiosti. Kivaa oli.
Näyttelystä suuntasimme vielä kotiin ja sitten samointein kohti Kotkaa. Sunnuntaipäivä nimittäin sujui Kotkassa rippijuhlien merkeissä. Juhlimme sekä Epun että Nellin juhlia. Koirien kannalta merkittävää tässä reissussa oli se, että Svea oli ensimmäistä kertaa yötä äidilläni ja isälläni ja lisäksi koirat jäivät keskenään Huutjärvelle, kun me kaikki olimme rippijuhlissa. Hyvin meni. Tuhoja ei tapahtunut ja Svea viihtyi Huutjärvellä hyvin.
Palasimme jo sunnuntaina kotiin, sillä maanantaina ryntäsimme taas kartanolle. Nyt vuorossa oli ratatreenit. Ubi juoksi elämänsä ensimmäisen ryhmälähdön yhdessä Tarun Dustyn kanssa. Ja hienosti meni. Pojat olivat melko tasavahva pari ja loppusuoralle tultiinkin rinnakkain. Ubi osasi siististi ohittaa Dustyn ja tuli ensimmäisenä vieheelle. Niin hienoa! Ja kiitos taas Tarulle, kun antoi Dustyn Ubille juoksukaveriksi. Myös Svea juoksi. Tällä kertaa se strattasi 280 metrin lähtökoppien luota ja selvitti nyt myös takakaarteen. Olimme siis kovin iloisia treenien jälkeen.
Maanantaina Svea sitten kyllä ontui etujalkaansa. Onneksi nyt näyttäisi siltä, että kyse ei ole mistään vakavasta, sillä jo illalla ontuiminen unohtui. Tänä aamuna kävimmekin lyhyellä remmilenkillä sateisessa metsässä syömässä mustikoita eikä Svea ontunut enää lainkaan.

Iikka vietti aikaa putkassa
Heli ja Pikka
Rasta lepäili avoimenluokan voiton jälkeen
Muusa parasnarttu 2. ja sertti

Ubi Kartanolla. Kuva Heli Poikonen.














tiistai 14. heinäkuuta 2015

Nyt on mennyt maanantai- ja tiistai-illat kartanolla rataharjoituksissa. Maanantaina paranneltiin Svean takakaarteen syndroomaa ja hyvin kaarre meni. Ubi otti vaan pari koppistarttia. Tiistaina Ubi sitten juoksi soolokoejuoksun. Nyt sitten kohti ryhmäjuoksuja.


Urho-veli juoksi maanantaina hienosti





sunnuntai 12. heinäkuuta 2015


Kehitin filmejä. Kuvia ja onnetonta tarinaa.














Minulla on ollut vähän huono omatunto Iikan kanssa. On pyörinyt mielessä, että jääkö Iikka paitsioon, kun whippettien kanssa vaan touhutaan. Tämmöisistä ajatuksista ei sitten seurannut mitään hyvää. Nimittäin Iikka istui aidan vieressä ja tuijotti aidan toisella puolella olevaan pensaaseen. Tontilla on pyörinyt jylsijöitä, joten ajattelin huonon omatunnon siivittämänä antaa Iikan touhuta aidan toisella puolen ja listiä mahdolliset jylsijät. Ei ollut jylsijää vaan linnunpesä ja vielä hempon, minun lempilintuni. Iikka kerkesi yhden linnunpojan tappaa ja toinen pääsi karkuun. Sen tappoi Ubi seuraavana päivänä marjapensaasta. Voi minua onnetonta. Nyt minulla vasta huono mieli onkin.

torstai 9. heinäkuuta 2015

Iikalle hankittu Dobo-pallo on nyt pikkuhiljaa otettu käyttöön. Täytyy ottaa se viikottaiseksi rutiiniksi, jotta tulee tehtyä jumppaa. Iikka siis pitäisi saada "pötkölleen" pallon päälle, jotta selkää saadaan venytettyä. Etenemme pallon päälle nousussa aste asteelta namupalojen voimin.
Dobo-pallolla voi viihdyttää myös whippettejä. Idea niiden kanssa touhutessa on, että ne tasapainoilevat pallon päällä. Tämän pitäisi kehittää niiden tasapainoa ja keskivartalon lihaksia. Svea keksi heti, että istuen tasapaino pysyy paremmin hanskassa kuin neljällä jalalla seisten. Nyt odotellaan milloin myös Ubi keksii tämän.
Minun ensimmäisiä lomapäiviäni on vietetty sadekuurojen rytmissä. Tänään aamulenkillä oli mukava ilma, joten köpöttelimme kolmestaan metsässä. Vauhti olikin todellista hidastelua, sillä koirat keksivät, että mustikat ovat kypsiä – ja niitä piti maiskutella hitaasti ja rauhallisesti. Kaikki kolme koiraa pitävät mustikoista. Svea taisi olla näppärin poimija eikä se olisi millään malttanut lähteä metsästä pois.
Päivällä teimme whippetejen kanssa "kesäretken" Kauniaisiin. Sadekuurot ovat ärsyttäviä, kun ne kastelevat ruohon ja koirat eivät mielellään juokse märällä nurmikolla. Ja se lähialueen hiekkakuoppa on meillä yhä vähän hakusessa. Niinpä whippeteille piti keksiä väsyttävää puuhaa ja lähdin niiden kanssa junalla Kauniaisiin. Ihan pöhkö ajatus, mutta minulla oli junalippua vielä jäljellä enkä koskaan ole kävellyt Kauniaisten keskustassa, joten ei kun matkaan. Kauniaisten keskusta oli nopeasti katseltu ja kävelimmekin sitten sieltä reilun neljän kilsan pikkulenkin Espoon keskukseen, mistä hyppäsimme taas junaan ja takaisin kotiin. Ja se sadekuuro tietysti yllätti meidät. Olimme jo melkein perillä, mutta sen verran reippaasti vettä tuli, että kastuimme kyllä litimäriksi. Vaan ei se se mitään, kunnon kesäretkellä kuuluukin kastua. Ihan parasta tällä retkellä oli taas huomata, että kun otat lähijunaan koirat mukaan, ihmiset alkavat puhua. Menomatkalla meidän viereen parkkeerasi vanha mies, joka kertoi nuorena olleensa greyhound-tallilla Englannissa. Kuulimme mielenkiintoisia tarinoita ja Ubi ja Svea nauttivat rapsutuksista. Kotiintulomatkalla koirat viihdyttivät kahta pientä lasta. Oli melkoisen hellyttävää, kun pikkutyttö painoi päätään litimärkää Svean poskea vasten ja kuiskasi: "Olet maailman ihanin koira." Kiitokseksi tyttö sai tietysti lipaisun sekä Svealta että Ubilta. Pöljä reissu oli siis kaikin puolin onnistunut.




torstai 2. heinäkuuta 2015

Taas filmiruuduista kuvia.








Svea on kuin wanha mummo.



Svea tarkkaili koneiden menoa kartanon radalla

Iikka nauratti koko juoksutouhu

Nää kuvat on yhtä kepin syöntiä