lauantai 28. joulukuuta 2019

Nyt on jäänyt joulun jalkoihin blogin päivittäminen. Tänään on Tikon 7kk syntymäpäivä. Varvasta edelleen yritetään varoa. Tiko on lenkeillä käynyt jo normaalisti. Lenkeille ollaan varvas vielä yritetty teippailla, mutta sitäkin ollaan jo vähennetty. Tapaninpäivänä, kun Terhi kävi Olan ja Ubin kanssa 10km yhteislenkillä – sinne ei Tikoa vielä uskallettu laittaa – niin päästin Tikon pihalle yksin irti. Huomasi kyllä pennusta, että oli hauska mennä pihalla. Ei onneksi mitään hurjaa revittelyä. Jos olisin päästänyt Svean samaan aikaan, niin sitten olisi lähtenyt homma lapasesta. Tikolla on kyllä erikoinen tapa leikkiä itsekseen. Aina pitää olla kaksi lelua. Pihalta löysin hukassa olleen pallon ja Tiko vei sen sisälle. Pallo on vinkuva tennispallon kokoinen ja näköinen. Niitä on myös toinen samanlainen. Nyt Tiko yritti ottaa molemmat suuhun yhtäaikaa. Toinen oli syvällä suussa ja toista yritti, mutta ei pystynyt laittamaan suuta kiinni tarpeeksi, koska toinen oli jo suussa. Oli kyllä jo niin syvällä suussa, että pisti vähäsen hirvittämään. Sivusta tarkkailin, kun sitkeästi pentu yritti hommaa toteuttaa. Kerran olin päiväunille käymässä, kun Tiko oli vielä vähän leikki pinnassa. Se toi neljä kertaa eri lelut sänkyyn eli aina kaksi lelua kerralla. Siihen sitten lelujen keskelle käytiin maate. Tiko on myös Olan kanssa hyviä kavereita. Ne keskenään saattavat nuhjata sängyssä pitkään. Muutenkin Ola osallistuu, jos Tikoa leikitän leluilla. Se on hyvä juttu. Tällä hetkellä Tiko ilmoittaa kovaäänisesti jotain. Ääntään Tiko osaa käyttää. Todennäköisesti lelu tai pallo on jossain, mistä Tiko ei sitä saa. Täytyy mennä katsomaan.


torstai 12. joulukuuta 2019

Ola tänään neljä vuotta.





keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Tikon kanssa käytiin röntgenissä. Varvas on luutunut edelleen lisää, mutta ei aivan kokonaan vieläkään. Nyt kuitenkin uudelleen murtuminen on kuulemma jo huonoa onnea. Edelleen kaikki rallaaminen on kielletty. No ulkona se on helppo kontrolloida, mutta ei sisällä. Tikoa ei kerkeä edes kieltää, kun on jo hypännyt sohvan selkänojan yli ja jatkaa vauhdilla makuuhuoneeseen. Tikon lähtöterävyys ylittää minun hoksottimien nopeuden.
Viikonloppuna Terhi kävi Olan kanssa messarissa ilman menestystä. Tikokin pääsi pentunäyttelyyn ja oli luokassa ainoa koira. Kun Tiko lähti Terhin kanssa näyttelyyn, niin aikuiset riemastuivat siitä totaallisesti. Kauhea meno alkoi sisällä. Mistähän se johtui?

Olan arvostelu, tuomari Mark Wiber Hollanti
"Well sized. Good type. Nice head, eyes and ears. Scissor bite. Good length of neck. Modarate angulations, in front a bit better than in rear. Enough topline, a bit sloping. Good body and bone. Moves with enough length of steps and drive with enough temperament." Avo EH

Tikolla tuomari Hannele Jokisilta
"Selvästi urosmainen kokonaisuus. Saisi olla elegantimpi eli kaaria tulisi olla enemmän. Sopiva luusto. Pitkä kuono, jossa alaleuka saisi olla voimakkaampi. Riittävät kulmaukset. Hyvä luonne. Liikkuu hyvin".



maanantai 2. joulukuuta 2019

Tikon viikko on mennyt edelleen varvasta teippaillen, mutta perjantaina Tiko täytti 6kk. Katselin samalla Tikosta otettuja kuvia kesältä, niin on se vaan aina yhtä ihmeellistä, kuinka nopeasti koiranpentu kasvaa. Vasta 4kk mennyt ja Tiko alkaa olla aikuisen mitoissa. Tiko kävi lauantaina ensimmäisessä Match Showssa Lohjalla. Kävely oli mennyt pomppimiseksi, mutta silti oli valittu sinisten kuudenneksi. Pentuja oli ollut nelisenkymmentä.








tiistai 26. marraskuuta 2019

Taas on viikko taisteltu Tikon jalan kanssa. Viikko sitten saimme ohjeeksi pitää kevytsidettä. Kipsipehmustetta cobanilla päällystettynä. Tämä oli huonoin ohje, mitä on annettu. Minusta tuntuu, että tämä ohje ei tullut meitä hoitavalta lääkäriltä vaan ylempää. Ensinnäkin side oli kaukana kevyestä. Töppö lähti jalasta liikkeelle jo kävellessä klinikalta autoon. Ollaan sitten näitä viikon aikana jalkaan laitettu kymmeniä. Muutaman päivän päästä alkoi tulemaan hiertymiä varpaan väliin. Varpaan välissä ollut pehmuste lähti aina heti pois, kun töppö alkoi siirtymään. Annoimme töpön olla pois yöt, että jalka saisi vähän hengittää. Viikonloppuna siirryttiin omatoimisesti takaisin kinosioteipin käyttöön. Tiko ei ole lenkeillä käynyt. Pihalla ollaan remmissä asiat hoidettu. Maanantaina kävimme taas rtg:ssä ja luutuminen on edennyt, mutta ei vielä kokonaan. Jalkaa ei tarvitsi enää teipata muuta kuin lenkillä, mutta me laitetaan teippaus varpaitten ympärille varmuuden vuoksi. Jos se on sisällä murtunut – sitähän me ei tiedetä- niin voi se murtuma aueta uudestaan sisällä.
Nyt siihen aivan superjuttuun. Nimittäin Tikon luonteeseen. Aivan suunnattoman hyvin ja luottavaisesti antaa Tiko hoitaa itseään. Rtg:ssä on nyt kaksi kertaa käyty ilman rauhoitusta. Varpaat kuitenkin teipataan pöytään levälleen ja siihen menee melko pitkä aika. En ole aivan varma onnistuisiko tämä meidän muiden koirien kanssa näin. Tiko on kuitenkin vasta alle 6kk. Pöydällä Tiko aivan rauhallisesti katselee muiden touhuja. Sama on teippauksien kanssa. Kyllä siellä pentuhölmön luonteen alla asustaa upea koira.





sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Tämä viikko on mennyt Tikon teippauksien korjailluissa. Ensimmäinen kevyt teippaus klinikalla taisi mennä ihan reisille. Illalla Tiko ei millään rauhoittunut, vaan jalka nyki koko ajan. Meni pitkään ennen kuin Tiko rauhoittui ja kävi nukkumaan. Aamulla Tiko sitten ontui ja potki jalkaansa taaksepäin. Ensimmäinen reaktio oli, että teippaus ei nyt toimi ja otin sen pois. Tiko jatkoi ontumistaan, joten nyt sitten huolestuminen oli suuri. Terhi vaihtoi etäpäivään ja uusi aika illalla  urheilukoiraklinikalle. Päivän mittaa ontuminen oli myös lakannut, mutta mentiin silti klinikalle, koska teippaus oli tällä hetkellä mallia oma. Klinikalla helpotus kuitenkin oli suuri sillä varpaassa ei käsikopelolla tuntunut mitään arkuutta ja kaikki pistettiin epäonnistuneeseen teippaukseen. Uusi teippaus ja ohjeet, miten voi jatkossa itse korjailla, jos teippi irtoaa tai vaivaa. No teippailtu on sitten joka päivä. Perjantaina käytiin vielä suunnitellusti tarkastuksessa ja uudelleen teipattavana. Tiko myös kävi Terhin kanssa viikolla töissä ja se on hyvä väsytyskeino pennulle, vaikkakin on pieni häiriötekijä työpaikalla. 

Klinikalle Tiko menee jo häntä heiluen

Ratikassa reissaaminen menee rutiinilla

maanantai 11. marraskuuta 2019

Viikkoa on aikatauluttanut Tiko. Tikon mukaan ollaan kaikki tehty. Terhi on ottanut Tikon töihin ja tehnyt etäpäiviä. Minä olen pitänyt lomapäiviä. Tikon jalan takia ollaan yritetty valvoa ja rajoittaa menemistä. Tikon jalka on varmaan paljon parempi, koska on kävellyt aivan normaalisti. Samaa sanoivat urheilukoiraklinikalla, kun käytiin vaihtamassa teippaukset. Tämä varmaan sai meidät herpaantumaan. Kun tulin aikuisten kanssa lenkiltä, niin Tiko pääsi yrityksistä huolimatta karkuun ja riehumaan sisällä aikuisten kanssa. Jossain kohtaa Tiko on ruopaissut niin kovaa, että teippauspakkaus oli lentänyt sellaisenaan tassusta. Purkasin paketin katsoakseni mallia ja yritin itse teipata. Aika hankalaa oli, jos halusi laittaa pehmusteita varpaiden väliin. Jäi minulta tekemättä, joten hattua nostan, että ylipäätään on pystytty teippaamaan. Nyt Tiko on melkein koko ajan valjaissa. Tuo Tikon pitäminen valjaissa aiheuttaa uuden ongelman. Pidin Tikolla valjaita ja remmiä autossa ajatuksena saada helpommin pentu sieltä pois. Tiko oli tekemisen puutteessa pureskellut hihnan poikki ja yhdestä kassista kahvan. Tänään käytiin urheilukoiraklinikalla uudessa teippauksessa. Teippausta kevennettiin. Toivottavasti päästään perjantaille sujuvasti.






keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Tiko täytti jo viikko sitten 5kk. Nyt alkavat ne ajat, jolloin tosissaan alkaa pohtia jääkö mittoihin. Jos vertaa muihin koiriin ja muistelee hataralla muistilla vanhoja, niin eiköhän Tiko mittoihin jää. Viimeinenkin kulmuri lähti viikolla, niin alkaa hammashuolet olemaan poissa. Perjantaina olin vapaapäivällä ja kelitkin suosi, niin sai koirat viettää vähän aikaa pihalla. Ajattelin samalla vähän kuvailla. Tosin taisi olla liian kylmä. Koirat eivät juuri touhunneet, joten minun piti lopettaa kuvaaminen ja alkaa liikuttaa koiruleita. Ubi ei juuri jaksanut ja vein sen sisälle. Hetken heittelin frisbeetä, mutta eivät koirulit oikein innostuneet. Sveakin halusi sisälle. Tiko ja Ola eivät palelleet ja jäivät ulos ja minä aloin haravoida pihaa. Tikoa tietysti kiinnosti harava hetken aikaa. Pientä juoksemistakin oli pitkin pihaa Tikolla ja Olalla, mutta ei mitään ihmeellistä. Mentiin sitten kaikki sisään ja käperryttiin meidän uuteen sänkyyn. Koirat jäivät sänkyyn, kun itse nousin ylös. Istuin koneella, kun kuulin Tikon kiroilua. Menin katsomaan, että mitä nyt ja huomasin Tikon pitävän oikeaa takajalkaa ilmassa. Ajattelin sen olleen puutunut, mutta ei se siitä muuksi muuttunut. Tiko ei laittanut painoa takajalalle. Lauantaina homma oikeasti meni vaan pahemmaksi. Lenkit Tikolta jäi väliin ja muutenkin kävi pihalla vain remmissä ja mieluiten yksin. Sunnuntaina näytti jo vähän paremmalta, mutta edelleen ei varannut painoa jalalle. Varasin ajan urheilukoiraklinikalta. Siellä sitten todettiin, että takajalassa on varvas murtunut. Varpaat teipattiin ja teippaukset käydään uusimassa 5 päivän välein. 2 viikon päästä uusi rtg-kuvaus. Elellään haasteellisia aikoja. Tiko ei saisi riehua, mutta mahdottomalta tuntuu. Odotetaan ja katsotaan, miten homma etenee.





sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Tällä viikolla arkena on ollut niin lämmin ja vähäsateista, niin on päästy vielä työpäivän päälle viettämään piharallausta. Olasta oli ilmeisesti kivaa päästä oman lauman joukkoon, että Ola veti letkaa pitkin pihaa ja Svea ja Tiko perässä. Tikolla hirvee ajohaukku, kun ei muuten perässä pysynyt. Tikoa sai joka päivä putsailla, kun oli vähän päässyt savea turkkiin. Svea pistää kersan nurin ja välillä on melkoista tassuilla huitomista. Viikonloppuna kelit menivätkin toiseen suuntaan, mutta kauhealla säkällä ollaan päästy kuivin nahoin lenkit heittämään. Tiko joutui tällä viikolla myös viettämään muun lauman kanssa täysiä työpäiviä. Ehkä tuo piharallaus on auttanut, että kotona ei ole hirveitä tapahtunut. Täysin sisäsiisti Tiko ei ole vielä, mutta on jo päiviä, milloin asioita ei ole tehty sisälle. Tiko on myös multitaskaaja. Suussa vinkulelu ja jaloille pelaa pallolla kuin kissa.
Lisätään vielä, että Tikolta on lähtenyt hampaita. Kulmureista on jäljellä enää yksi sitkeä. Koripallo on ollut pihalla hyvä kulmureiden irroittaja. Pallo on niin raskas, että kulmuritkin ovat lähteneet sen purskelusta ja kanto yrityksistä.






tiistai 22. lokakuuta 2019

Nyt on kausi kokonaan paketissa, kun Ola kävi Terhin kanssa Hailuodon maastoissa. Ola juoksi omat normaalit kisajuoksunsa ollen sijalla 9/17. Itseasiassa paremmin meni kuin aikaisemmin, mutta pisteet olivat normaalit 432.  
Vuosi sitten lopetin kirjoituksen tämän vuoden suunnitelmista kertomalla neljännestä pienestä jutusta. No neljäs pieni juttu loppujen lopuksi onnistui, mutta ei se muita suunnitelmia muuttanut. Neljäs asia sai nimekseen Tiko ja Tiko on kulkenut monessa tapahtumassa mukana. 
Olan kanssa homma ei onnistunut niin kuin ajattelin. Siitä kirjoitinkin jo keväällä kevään maastokisojen jälkeen. Terhi kävi vielä parissa maastokisassa syksyllä Olan kanssa ilman menestystä. Kirjoitin vuosi sitten yrittäväni saada Olan liikkeisiin terävyyttä. Kyllä sitä yritettiin, mutta ei se näy maastokisoissa. Kunto Olalla kesti hyvin kaikki kisat. Näin jälkikäteen ajatellen parhaat pisteet Ola sai silloin, kun oli parina nuori koira, joka juoksi vain Olan perässä eli Ola teki työt. Aina muulloin Olalla oli nopeampi pari tai saman nopeuksinen, jolloin Ola joutui tai siirtyi seuraajan rooliin. Yhtään diskiä ei ole tullut, joten se on todella hyvä asia. Rataharkoissa Ola juoksi yksinään, jos mahdollista 480m matkaa ja se varmaan piti Olan kunnon hyvänä pihajuoksujen ohella. 
Ubin kanssa suunnitelmat meni täysin niin kuin oli suunniteltu. Ubi aloitti radalla harjoitelun heti, kun radalle pääsi ja kisakausi aloitettiin 6v synttäreiden jälkeen elokuussa veteraanilähdöissä. Kesällä aloitin isomman harjoittelun ja heti vedin vetoja Ubille liikaa. Pihalla kuminarun kanssa normaalisti vedän sen viisi kertaa tai jos alkaa näyttää siltä, että terävyys katoaa, niin lopetan aikaisemmin. Vedon pituus on vain n. 30m. Nyt ei Ubissa näkynyt minkäänlaista väsymistä ja into oli hirveä. Kymmenennen vedon jälkeen lopetin. Seuraavana päivänä Ubi alkoi kävellä epäpuhtaasti eikä antanut venytellä oikeaa takajalkaa. Heti sain koiran jumiin ja samalla harjoitustauolle. Itse hieroin ja käytiin myös kraniossa ja pientä apua niistä oli. Sitten ajattelin, että Ubi voisi käydä koirauimalassa uimassa, kun se siitä myös tykkää. Olin todella hämmentynyt, kun Ubin liikkeet palautuivat normaaliksi uinnin jälkeen ja venytykset menivät normaalisti. Samalla sain ahaa-elämyksen, miksi aikaisemmin kisakaudella uiminen on sopinut Ubille niin hyvin ja miksi se on näkynyt kellossa. Kunnon parannuksen ohella uiminen näköjään myös avaa Ubin paikat. Mistä tämä johtuu on sitten toinen juttu. Ubihan ui täysiä ja me lopetetaan uinti heti, kun väsyminen alkaa näkyä.  Joten Ubi kävi tämän jälkeen uimassa lähes joka viikko. Nopeus Ubilla parani siten, että harjoituksissa Kartanolla kellotti yksin juosten kv-ajan. Mutta nämä on vain harjoituksissa juostuja aikoja.  Kisatilanteet ovat eri ja ajat eivät kisoissa Ubilla olleet hääppöisiä. Mutta kilpailullisesti nämä veteraanilähdöt olivat hyviä. Niissä oli kilvanjuoksun makua ja jopa pientä jännitystä. Toivottavasti niihin vielä päästään jatkossa. Ubi oli rataharjoituksissa taas erittäin monessa koelähdössä ja niissä Ubi on mainio. 
Svean kohtalona on olla valmentaja. Kovasti Svea Olaa juoksuttaakin ja varmaan tulevaisuudessa Tikoa. Svean varpaat vaan alkoivat reistailemaan. Aikaisemman oikean jalan sijaan nyt vasemman jalan varpaat oireilivat. Onneksi Sveakin maltaa aina välillä huilata, kun varpaat reistailee. 
Entä ensi vuonna? No, Tikon kanssa ei suunnitella, vaan annetaan kasvaa ja katsotaan, mitä tulee. Aina toivoa voi ja kisakirjojen jälkeen ehkä jopa muutama startti syksyllä. Mutta ei millään pakolla. Olan kanssa varmaan samalla tavalla kuin tänä vuonna. Keväällä muutama maastokisa ja syksyllä muutama. Ilman mitään tavoitteita. Muitten kiusaksi. Ubille lupasin jo keväällä, että pääsee W-H:n veteraanimestaruus maastokisoihin keväällä. Katsotaan, missä ne on ja tehdään sen mukaan päätös. Muuten mennään samalla kaavalla kuin tänä vuonna. Juostaan harjoituksissa läpi kesä, ja aloitetaan ratakilpailukausi elokuussa. Katsellaan, mitä kisoja silloin on ja sen mukaan päätetään, missä aloitetaan. Näillä yritetään mennä ja toivotaan, että koirulit on ehjiä.

Ola Hauluodossa. Kuva Koska Pikka.





maanantai 14. lokakuuta 2019

Nyt, kun ei muuta tapahdu kuin Tikon kasvamista, niin kuvattiin pihassa syksyisiä kuvia blogin täytteeksi.





sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Ubi kävi W-H:n veteraanimestaruus ratakisoissa sijoittuen sijalle 15/19. Aamu oli pakkasella, joten piti varustautua talvitaminein. Ubin kisa oli hieno. Ubi sai taas kehnohkon startin, mutta takakaarteesta alkoi nousu viimeiseltä sijalta ja melkein kiri riitti lähtövoittoon. Vain 6 sadasosaa jäi voittajasta. Taas oli hyvää kisaa lähdössä. Järjestäjät olivat saaneet hyvät lähdöt ja muutenkin oli hyvin järjestetyt kisat. Tiko sai painia Ceelen ja Cillan kanssa. Ola ja Svea olivat turistina. Kaikki saivat hodarinakkia. 
Torstaina huomasin Tikolla patin vasemmalla puolen leukaluun takaa. Sylkirauhaset ovat siinä ja vasemman puoleinen oli reilusti isompi kuin oikea. Sen verran oltiin huolissaan, että eläinlääkäriin matka vei. Eläinlääkäri ei ollut huolissaan, vaan pisti kaiken muutama viikko sitten saadun rokotuksen piikkiin. Sylkirauhasessa itsessään ei ollut mitään vaan imusolmuke oli nostanut sylkirauhasen esiin. Jäätiin seurailemaan tilannetta. Tiko itse ei ole ollut muuta kuin oma itsensä. 







tiistai 1. lokakuuta 2019

Tiko täytti 4kk ja heti meillä oli pentutapaaminen. Tapaamisessa vedettiin viehettä muutaman kerran lähetyskopin läpi ja vähän whirlinkiä. Kaikki pennut menivät hienosti vieheen perässä. Työn jälkeen olikin sitten leikkiä. Pennut kirmailivat keskenään ja ainakin meillä oli kotona rauhallisempi ilta, joten kirmaaminen teki tehtävänsä. Tiko on ollut meidän muun lauman kanssa pitempiä työpäiviä kotona ja Tiko on jaksanut olla hienosti ilman asioiden tekemistä sisälle. Hieno poika.






Ola kävi HVK:n syysmastoissa lauantaina. Olalla oli kiva pitkä päivä, vaikka sijoitus oli viimeinen. Alkuerä meni vielä normaalisti sijoituksen ollessa loppupuolella, mutta finaalissa Ola oli kirmannut startista suoraan vetolaitteen luokse. Oli siellä pyörinyt ja etsinyt viehettä. Viehe sitten löytyi, kun viehettä oli vedetty lähemmäs. Lopun Ola juoksi vieheen perässä. Onneksi ei kuitenkaan häirinnyt juoksuparia, mutta oliko tässä juoksussa Olalla edes kivaa. Nolla pistettä finaalissa. Olisikohan tässä syynä koko kesän juostu rataharjoitukset, missä viehe on vetolaitteen vieressä ja merkki siitä, että Ola alkaa ajatella eli miettii oikomista?


Kuva Henry Söderlund
Kuva Essi Piiroinen

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Ubi kävi Tampereen Kaupissa kipasemassa veteraanilähdön Juoksukuningas-kisojen yhteydessä. Ubi teki hienon juoksun. Ei oltu normaalisijalla eli viimeisiä, vaan kolmansia viiden koiran lähdössä. Että olin iloinen. Ubi otti tämän vuoden parhaimman lähdön ja loppusuoralla normaali loppukiri ja kahdesta ohi. Upeeta. Todennäköisesti viime viikon tiistaina Hyvinkäällä koejuoksukaverina teki hyvää Ubin lähdöille, kun kaverit olivat hitaampia ja Ubi sai juosta silloin hyvän vedon. Ehkä se auttoi nyt hyvään lähtöön.  
Tiko sai paljon huomiota Kaupissa ja sai taas painia Ceela-siskon kanssa. Olan ja Svea osa oli olla turistina ja vähän huono omatunto, kun olivat niin paljon autossa. Veteraanilähdöt olivat vasta lopussa, joten päivä venyi pitkäksi. Edes grillimakkaraa eivät saaneet, kun ei enää ollut myynnissä, kun kysyin makkaroita.

Tiko kävi viikolla 16-viikkoisrokotuksissa ja sai nyt oman rokotuspassin. Iso poika. Lenkkeilytkin ovat alkaneet sujua tällä viikolla paremmin. Ei enää ryntäilyä joka suuntaan ja muiden valjaissa roikkumista. Kynsien leikkuukin sujui todella mallikkaasti ensimmäisen kerran hiomakoneella. Todella hyvää elämää helpottavaa edistymistä.