lauantai 29. elokuuta 2015

Olimme pihalla maanantaina, kun Terhi tuli työstä. Normaaliin tapaan koirat tervehtivät Terhin ja sen jälkeen pientä painia ja juoksuralli  päälle. Tällä kertaa juoksu päättyi hirveään ulinaan ja valitukseen. En tiedä, mitä oli tapahtunut, mutta Ubi oli aivan kuin selkäänsä saanut. Ei ontunut, ei valittanut mitään kohtaa, mutta oli aivan maansa myynyt. Arvailujen varassa mentiin ja pääteltiin, että oli törmännyt juostessa johonkin. Tilattiin saman tien kraniosakraaliterapia, jos on tullut jotain lihasjumeja. Tiistain juoksuharjoitukset jätettiin väliin varmuuden vuoksi, koska Ubi ei ollut edelleenkään oma itsensä. Ubi jäi jopa sisälle tiistaina, kun me muut mentiin Terhiä vastaan. Ei todellakaan normaalia. Keskiviikkona Ubi sitten oli kraniosakraaliterapiassa. Hoitaja kertoi jumeja olevan oikealla päässä ja vasemmalla lavoissa. Selkä olisi kiertynyt ja jumittanut kylkilihakset.  Vasemmalla oli jotain vastajumeja, mitkä johtuivat iskusta päänalueelle. Täytyy sanoa, että näyttää erikoiselta tuo kraniosakraaliterapia. Ubi oli nyt toista kertaa ja Ubi alkoi nukkua hoidon aikana. Ehkä se sitten oli ainakin nautinnollista hoitoa. Ubi ei vieläkään oikein lähde juoksuleikkeihin Svean kanssa, mutta lenkeillä ja muuten Ubi alkaa olla normaali. Ensi tiistaina pyritään menemään juoksharjoituksiin ja tehdään siitä päätös mennäänkö ensi viikonlopun ratajuoksukilpailuihin.

Ubi mieli matalana

Svea ihmetteli, kun Ubi ei tullutkaan ulos.

Iikan kuvat alkavat olla tylsiä, kun ne ovat aina jostain pusikosta.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Olemme kesän aikana käyneet lähes joka viikko vinttikoiraradalla juoksuttamassa pääasiassa Ubia, mutta aina välillä myös Sveaa. Kesän tuloksena saimme Ubille ratakirjan, joka tuli viime viikolla postissa. Samointein ilmoitimme Ubin myös ensimmäiseen ratakisaan.
Molemmat koirat ilmiselvästi nauttivat juoksemista ja se on innostanut meitäkin viemään niitä radalle juoksemaan. Kun olemme ajelleet  Hyvinkäälle, olen miettinyt, että vinttikoiraharrastajat ovat ainakin pääkaupunkiseudulla melko onnekkaita. Tässä suht lähellä on kaksikin paikkaa – Hyvinkää ja Tuomrinkartano – missä koirat voivat harjoitella radalla ja maastossakin. Se on aika luksusta. Koirien kanssa pääsee harrastamaan sitä, mitä varten ne on suunniteltu. Ja kilpaileminen eli tavallaan käyttökokeeseen osallistuminen on melko yksinkertaista.
Toista se on terriereiden kanssa. Luolakokeisiin menee melko harva. Enkä sitä yhtää ihmettele. Emme ole Iikan kanssa edes käyneet katsomassa harjoitusluolia, mutta Kapun, Tossun ja Brandon kanssa siihenkin touhuun kävimme muutaman kerran tutustumassa. Se oli epämiellyttävää ja vaikeaa. Koirat kyllä syttyvät, mutta se, että ne olisivat menneet / mahtuneet keinoluoliin, olisi kyllä ollut työn ja tuskan takana. Ja ainakin silloin, parikymmentä vuotta sitten, hommaa harjoiteltiin elävien kettujen kanssa ja se tuntui minusta eläinrääkkäykseltä. Koirat eivät päässeet ketun kimppuun eikä kokenut kettu edes pelännyt koiria, mutta sen elinpaikka pikku häkissä navetan takana ei kyllä ollut häävi.
Onnea on siis omistaa vinttikoira (tai kaksi) ja käydä juoksuttamassa niitä radalla. Viettää ilta viikossa mukavassa porukassa ja samalla ihailla koirien upeaa menoa. Tykkään tästä "koetoiminnasta" paljon enemmän.


Muut nukkuivat maastokisoissa erien välillä. mutta Ubi ei oikein malttanut.




sunnuntai 16. elokuuta 2015

Luhtisaalistus Hyvinkään vinttikoiraradalla. Ubin ensimmäinen maastojuoksu ylikorkeissa. Nartut ja urokset samassa ryhmässä. 14 ilmoitettua koiraa. 11 paikalla. Sijoitus 6. Pisteitä 464. Sertti. Iloinen yllätys. Alkuerissä Ubi pysyi hyvin parinsa vauhdissa sen mitä minä näin. En tiennyt mitä radalla oli muualla tapahtunut, joten oli iloinen yllätys, että pisteitä oli alkuerien jälkeen 238 ja sijoitus 5. Ylikorkeille jaettiin suuremmat pistemäärät kuin mitoissaan oleville. Syytä en tiedä. Finaalijuoksussa Ubi lähti terävästi, mutta kun kerkesin näkemään Ubin menoa, niin näytti aika laahustamiselta. Siksi olin ihmeissäni, kun sijoitus oli pudonnut vain yhdellä ja pisteet riittivät serttiin. Aivan uskomattoman hienoa. Svea-treenari on tehnyt hyvää työtä, sillä ei me olla Ubia treenattu. Ainoastaan tiistaisin yksi kierros radalla ja vähän lyhyitä vetoja. Harjoittelemattomuus kyllä näkyi finaalijuoksussa, kun kunto petti. Koko päivähän siinä meni. Iikka ja Svea olivat matkassa mukana, niin hyvillä mielin voitiin viettää erittäin hauska ja opettavainen päivä. Niin ja kiitokset kaikille meitä auttaneille. Ja Ullalle erikoiskiitos kuvaamisesta, että niin saatiin omalle kameralle Ubista kuvia.


Kuva Ulla Sommer

Kuva Ulla Sommer

Shampanja-siskot. Svea, Niki ja Muumi tapasivat radalla.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Ubin kesän tavoite saavutettiin. Viimeinen ryhmäkoejuoksu saatiin eilen suoritettua hyväksytysti. Ubin kavereina juoksivat Tuikku-äiti ja Kaisla. Kiitokset Helille ja Annalle. Ratakirja-anomus lähti tänään postiin. Mielenkiintoinen asia tämä ratakirjojen hankkiminen. Kun on aivan uusi rodun harrastaja ja ei tunne muita, niin on mielenkiintoista hankkia koiria ryhmäjuoksuihin. Ilman Marin, Helin, Ullan, Jennan ja toisen Ullan apuja olisimme olleet hukassa. Myöskin Taru antoi harjoituskaverin. Besties-tiimi on hieno yhteisö. Kiitoksia teille. Ubia saa nyt pyytää koejuoksuihin kaveriksi.


Svea alkoi ontua eilen. Maanantaina Svea alkoi yhtäkkiä vetää yksinään rallia ympäri taloa ja Ubi lähti siihen mukaan. Tässä rallissa Svea ilmeisesti on lyönyt jalan johonkin ja sen takia ontui. Samanlainen juttu oli noin kuukausi sitten ja se meni nopeasti ohi. Nyt käytettiin silti eläinlääkärillä. Eläinlääkäri sitten tutkikin Svean perusteellisesti. Kyynärpäässä oli ollut aristusta ja sen takia otettiin jalasta rtg-kuva. Rtg-kuvassa näkyi yllättäen vanha hiusmurtuma kyynärvarren toisessa luussa. Tämä ei liity tähän ontumiseen vaan johonkin vanhempaan. Nykyiseen ontumiseen ei ollut mitään syytä, joten varmaan vain on täräyttänyt jalan. Svea on nyt vain remmilenkillä pari viikkoa. Haastetta tuo vain pihalla oleminen, koska siellä juoksuralli voi alkaa milloin vaan. 






sunnuntai 9. elokuuta 2015

Kuvia heinäkuulta



Svean karvanlähtö. Suka irroitti hyvin karvan.








Svean oravasisko Muumi.



Terhin odotusta työstä

Odotus ei ollut turha







perjantai 7. elokuuta 2015

Olen ollut nyt kaksi viikkoa lomalla koirien kanssa, kun Terhi on ollut työssä. Ainoa ohjelmanumero on ollut juoksuharjoitukset tiistaisin. Viime tiistaina ei saatu koejuoksuun tarvittavia kavereita, joten viimeinen koejuoksu siirtyy. Ubi ja Svea juoksivat ratakierroksen yksikseen. Svean meno oli terävää. Jokohan takakaarteen syndrooma olisi taakse jäännyttä. Ostin Bauhaussista paksumpaa kumiköyttä ja ollaan sillä harjoiteltu lyhyitä vetoja. Olisiko Svea siitä saanut virtaa vieheelle. Niin ja lomailussa kaikkein parasta on ollut päivänokoset, sillä Ubi on toisessa kainalossa ja Svea toisessa. Iikka tapansa mukaan jalkopäässä. Vaikka olen jo valmis nousemaan nokosilta, niin jään silti vielä makailemaan. Jotenkin vaan siinä on mukava olo.


Ubi siis täytti 2 vuotta. Vaikka Ubi on edelleen leikkisä koira, niin Ubissa on tapahtunut vähän aikuistumista. En osaa sitä sen paremmin selittää, mutta on vaan semmoinen tunne. Edelleen Ubi on erittäin mukava koira ellei jopa loistava. Onneksi aikuistuvan uroksen ikävimmät piirteet ovat kokonaan poissa. Tietysti uroksen kanssa on oltava varovaisempi vieraiden koirien kanssa, mutta helppoa tämä on siihen verrattuna mitä se meillä joskus on ollut. Ubi on luonteeltaan utelias, peloton ja itsevarma tyyppi. Terävyyttäkin löytyy. Luonne on minusta juuri semmoinen, kuin tässä elämän vaiheessa haluan ja uskon Ubin luonteen sellaisena pysyvän. Ubi on kuitenkin kova keskustelemaan ja sen tulkitseminen on aina välillä vaikeaa. Ubi ei mene keittiöön kertomaan, että nyt on nälkä, antakaa ruokaa tai mene ulko-ovelle, että nyt lenkille, vaan Ubi vieressä keskustelee ja palvelusväen täytyy yrittää siitä ymmärtää mistä on kyse. Ehkä me se vielä opitaan.

Ubi, pikku mussukka, 2 vuotta

Vadelmien poimintaa verotetaan.

Iikka ottaa rauhallisesti rataharjoituksissa

Hyvinkäällä yritettiin kuvata seisomapönöjä vieheen innoittamana.


Pikka-sisko


Loput kuvat ovat diakuvia. 




maanantai 3. elokuuta 2015

Ubi 2 vuotta.


3 viikkoinen pikkukaveri kasan päällä

Edelleen niin leikkisä