sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Valokuvaaminen on vaikeaa, koska siihen tarvitaan valoa. Olenkin toteuttanut vanhan haaveen ja ostanut valaisua varten jalustoja, salamoita ja sateenvarjoja. Ennen kuin näitä kuvia voi laittaa esille, niin pitää harjoitella. 
Olen katsellut huvikseni Ubin pentukuvia. Sieltä yksi kuva toi mieleen Svean viimeisen koejuoksun mikä meni persilleen. 


Kuvassa Ubi ja Urho suorastaan nauravat. Mitä lie tehneet Mallan vihreille kengännauhoille. Svealla oli samanlainen ilme, kun se painoi Mokkaa ja Lilliä radan reunaan. Tuo Svean ilme on syöpynyt mieleeni. Svealla oli hauskaa.


Niin ja kun ei voi valokuvata, niin aina voi ostaa lisää kameroita. Käytiin päiväretkellä Tampereella ostamassa pikku filmipokkari ja syömässä hyvät munkit. Käveltiin pieni lenki Tampereella ja yritettiin etsiä koirakahvilaa, mutta ei löydetty. Svea käyttäytyi oudosti Tampereella. Heti, kun se pääsi autosta ulos, se oli tunkemassa itseään minun syliin. Sveaa piti oikein rohkaista, että käveli eteenpäin. Nopeasti Svea rauhoittui ja käveli lenkin kaupungin hulinassa.



Muutama kuva "uudella pikkupokkarilla" Tampereelta



maanantai 23. marraskuuta 2015

Tänään oli jännittävä päivä. Nimittäin minulla töissä. Jännitin sitä, että whippetit olivat tänään kotona koko päivän valloillaan. Siirsimme eilen koiraportin vieras/koirahuoneen edestä keittiön oven eteen. Näin whippetit pääsivät työpäivän aikana viettämään päivää kaikkialla muualla kodissa paitsi keittiössä. Hiukkasen minua jännitti, kun lähdin aamulla töihin ja Ubi ja Svea jäivät syömään herkkuja. Iikka oli töissä Hapan kanssa. Päivän aikana huomasimme, että koirahuoneen (nyt siis avoimen) kamerassa näkyi Ubi nukkumassa sängyssään, mutta Svea loisti poissaolollaan. Eniten minua huolestutti, että koirat nikertäsivät rikki minun uudet silmälasini, jotka minun aamujännitykseni vuoksi unohtuivat kotiin. Vaan huolet pois, mitään ei oltu päivän aikana tuhottu. Ei tietenkään, mitä nuo aikuiset koirat nyt tuhoaisivat, kilttejä otuksia kun ovat ;)
Täytyy kyllä sanoa, että tässä suhteessa whippetit ja cairnit ovat eri maata. Minulle ei olisi tullut kuuna kullan valkeana mieleen laittaa cairneja työpäiväksi yhteen huoneeseen (meidän koirahuone on kyllä ihan mukava kahdella sohvalla, sängyllä ja kevythäkillä sekä ikkunalla varustettu huone, joka oikeasti on siis asunnon toinen makuuhuone, eivät whippetit siis varmaankaan ole mitenkään kärsineet siellä olleessan), mutta whippetit ovat siellä tähän asti päivänsä viettäneet. Meillä cairnit ovat kerrasta oppineet, että kaikki pöydillä oleva on ihmisten ja pöydille ei hypitä eikä sieltä mitään oteta. Mutta whippetit - ou nou, niiden kalloon ei nämä säännöt tahdo mennä. Ne niin mielelllään kurkistelevat pöydälle ja löytävät sieltä vaikka mitä kivaa. Ei ole auttanut mikään meidän koulutusmetodeista, sinne pöydälle vaan kurkitaan. No, muissa huoneissa kuin keittiössä ei onneksi ole pöydillä mitään kiinnostavaa eikä varsinkaan mitään syötävää. Mutta keittiötä en jaksa / pysty raivaamaan niin, ettei siellä jotakin whippetin mielestä syötäväksi kelpaavaa löytyisi.  Pysyköön siis nämä "aina nälkäiset koirat" poissa keittiöstä, mutta muuten viihtyköön päivät kodin sohvilla ja sängyillä.

Svean mielipaikka päivällä on olohuoneen sohva, kun siihen paistaa myös aurinko 

perjantai 13. marraskuuta 2015

Marraskuu on minun inhokki-kuukausi. Tästä syystä yritän täyttää kalenterin mahdollisimman täyteen. Uskottelen näin itselleni, että kiireeltäni en huomaa koko marraskuuta - ja se on nopeammin ohi. Oli tämä totta tai ei, niin tämä hassu koiratäti on tällä viiikolla todellakin koiraharrastanut. Tässä viikon menoja:
Lauantaina lemmikkimessuilla Ubin kanssa
Sunnuntaina ensin agilityssä ja sitten lemmikkimessuilla Svean kanssa
Maanantaina kraniossa Iikan kanssa
Tiistaina näyttelytreeneissä Ubin kanssa
Torstaina eläinlääkärissä Iikan ja Ubin kanssa (Iikalla vähän pissaongelmia - ei nähtävästi kuitenkaan mitään vakavampaa ja Ubi kävi hakemassa kennelyskärokotuksen) ja rally-tokotreeneissä Svean kanssa.
Tänä iltana olen kotona. Viikonlopuksikin kalenterissa on merkintä molemmille päiville, launtaille match show ja sunnuntaille taas rally-tokoa.
Nuo treenit sun muut ova meillä peruskauraa näin talviaikaan, mutta nuo Lemmikkimessut olivat minulle - ja koirille uusi kokemus. Olimme Whippet-harrastajien ständillä näyttämässä millaisia koiria whippetit ovat. Ständikoirana oleminen oli Ubille ihan huippujuttu. Se rrrrrakasti kaikkia ihmisiä! Otti kontaktia, meni silitettäväksi ja mielellään myös antoi suukon päälle. Moni kysyi, että "ai, tällaisiako nämä whippetit ovatkin." Mutta selvästi rapsuteltavana oleminen on raskasta, sillä Ubi kyllä oli aivan naatti kun tulimme juna-autoyhdistelmällä illalla kotiin. Svea puolestaan oli ständillä oma sivistynyt itsensä. Se meni ihmisten luo ja antoi ystävällisesti rapsutella, mutta ei samalla tavoin rrrrrrakastanut ihmisiä kuin Ubi. Hienoja tyyppejä molemmat.

Muumi ja Svea. Sisarukset edustivat Lemmikkimessuilla yhdessä.

Ubi löysi Lemmikkimessujen ständiltä myös uuden koirakaverin eli Namin.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Kuvia lokakuulta



Ubi näyttää aika rontilta

Otettiin seisomakuvia


Iikka tuli myös pusikoista herkun toivossa kuvauksiin

PUPU



Pojat odottaa omaa omenaa





uudet hienot takit