sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Ubin isoisän nimi on Hupi. Tänään Hupi täytti 10 vuotta ja sen kunniaksi Hupin omistaja Anita oli kutsunut kaikki lapset ja lapsenlapset Tikkurilaan Hupin kympille. Ja mehän mentiin. Ubi ei ollut vielä kertaakaan nähnyt kuuluisaa isoisäänsä, joten nyt oli jo sen aika.
Sää oli hieman tuhruinen, mutta se ei haitannut. Ainakin Ubi käveli hyvin reippaasti sateesta ja tuulesta huolimatta. Nuoren miehen innolla Ubi oli kovin kiinnostunut erityisesti edellä kävelleistä tyttökoirista.
Kaikkiaan 12 whippettiä ja yksi saluki lähti matkaan. Nuorimmainen oli vasta 16-viikkoinen Hupin tytär Sonia. Siinä oli kyllä reipas ja iloinen pentu.
Oli mukava tavata uusia tuttavuuksia ja taivaltaa pitkin Keravajoen rantaa. Totesimme Anitan ja koirien lenkkimaisemat oikein kelpoisiksi.
Reipas oli myös synttärisankari Hupi. Hip-hurraa siis Hupille ja kiitokset lenkkiseuralle.

Ubi ja Hupi.
Silmä tarkkana molemmilla heitettyihin herkkuihin.


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Sateinen aamupäivä oli tarkoitus viettää tulostamalla kuvia. Ubi päätti toisin. Ubi halusi jotain. Se vain makasi ja vikisi. Ilmeisesti oli tylsää. Terhi jo viihdytti kerran koiraa ja heti kohta aloitti vikinän uudestaan. Joten tulostaminen sikseen ja minä aloitin Ubin viihdyttämisen villasukkapainilla. Käsi villasukkaan ja sänkyyn. Ubi tulee perässä, käy ranteeseen kiinni. Siinä sitten nuhjattiin, kunnes Ubi rojahti kylkeeni kiinni ja laittoi päänsä käsivarrelleni ja alkoi nukkumaan. En voinut muuta kuin ottaa kirjan ja alkaa lukemaan, ja sitten minäkin nukahdin. Terhi sitten herätti ja pyysi lämpimälle amerikkalaiselle omenapiirakalle. Siis oikeasti, eikä mihinkään teinielokuva-asioille.

Sain minä sitten tulostettuakin kuvia. Kuvia on kyllä hienoa katsella tulostettuna. Varsinkin, kun kuvat on vuoden takaa Ubista.


Illalla kävimme Vantaalla agility-harjoituksissa. 



Iikan korva lurpattaa enemmän.

Ubi on heti portilla, kun Terhi tulee kotia

Ubi tarkistaa Iikan kaivaman kuopan





sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Ubilla sunnuntai oli varsinainen harrastuspäivä. Niinpä meillä jäi leipomatta, siivoamatta ja omenahillot tekemättä, kun vaan harrastettiin koiran kanssa.
Aamupäivällä olimme siskolikka Zombin kanssa pitkästä aikaa monttuilemassa. Lähdimme katsomaan pääsisikö Lohjan tutulle montulle ja radalle taas rallaamaan ja pääsihän sinne. Koirilla oli kivaa, ne aloittavat takaa-ajoleikin heti kun irti pääsivät. Tällä kertaa radan pohjakin oli sen verran kuiva, että siellä pystyi kävelemään, viime syksynä ei näin ollut.
Hapalla oli mukana myös viehesysteemi ja kokeilimme koirien kanssa myös sitä. Ihan intona taas molemmat. Kyllä näillä vietti vetää vieheen perään.
Iikka ei tällä kertaa ollut monttuilemassa mukana, koska ajattelimme säästää sen korvaa "turhalta" juoksemiselta. Vanha herra sai lepäillä kotosalla.
Illalla sitten Iikkakin otettiin mukaan, kun lähdimme katsomaan ja kokeilemaan tiimin agilitytreenejä Vantaalle. Matkan varrella meinaisi jo usko mennä, niin pikkuteitä koirahallille ajettiin, mutta hyvänen aika, millainen kokonaisuus periltä löytyi. Iso, hieno halli ja hurjan suuret ulkokentät. Ja aivan valtavasti koirakkoja. Kyllä agility todellakin on suosittu laji.
Tiimin koirista Keiju, Helmi ja Luna olivat todella taitavia. Ne vetivät pitkät radat niin hienosti. Taitavia olivat sekä koirat että ohjaajat. Bitti ja Ubi olivat ensikertalaisia. Bittikin osasi vaikka mitä. Ubin oli aluksi todella vaikea keskittyä ja odottaa vuoroaan. Se käyttäytyi aivan eri tavalla kuin Lohjan hallilla, missä se osaa olla "ihmisiksi". Nyt se vaan vinkui ja välillä jopa huusi. Se olisi halunnut tyttökoirien luokse. Pikkuhiljaa se rauhoittui ja kun oli sen oma vuoro, se malttoi jopa vähän kuunnella. Me harjoittelimme vain rengasta ja putkea. Rengas meni hyvin, mutta putki tuotti vaikeuksia. Sitä se teki jo keväällä Lohjan harjoituksissa, kun Ubin oli niin kädessäni ohjauksessa kiinni. Samaa vikaa oli nytkin. Mutta saimme hyviä ohjeita ja tästähän pääsee vaan eteenpäin.
Supersuloisen lisän treeneihin toi Marin mukana olleet kaksi W-pentua. Ne nukkua tuhisivat, kun muut treenasivat aksaa.

Aamun teema. Zombi veti ja Ubi seurasi.



Taas vain kamera kerkesi tallentamaan kolarin. 



Pieni kenguru loikkaa

















Zombi jaksoi juosta.

Illalla agility harjoituksissa

Pujottelu ei vielä onnistunut

W:n väsyneet

Iikka rauhallisesti seurasi tilannetta korva lurpallaan.



perjantai 10. lokakuuta 2014

Olen yrittänyt selvittää käsivieheasiaa. Joka paikassa on vain akkukäyttöisiä keksintöjä. Joissain on käytetty autonsähkömoottoreita ja akkuja. Näistä tulisi liian iso ja painava, joten hylkäsin semmoiset. Jotkut ovat käyttäneet radio-ohjattavien autojen moottoreita ym. tarvikkeita, mutta en mitenkään saanut selville kuinka suuri tai tehokas moottori pitäisi olla. Pahimmillaan sähkömoottori, siihen säädin, akut ja radio-ohjain on jo aika arvokas paketti, jos homma ei onnistu, mutta tämmöinen radio-ohjattava olisi kyllä hieno. Katselin jo marketti RC-autoja, kun niissä on kaikki tarvittavat mukana, mutta aloin epäilemään, että niissä ei voima riitä vieheen vetämiseen. Sitten törmäsin youtube-videoon, missä mies selvittää omaa systeemiään (http://www.youtube.com/watch?v=nOjTjv-0pQ4). Hyrräkela ja siinä vain akkuporakone pyörittämässä kelaa. Simppeli. Mutta Suomessa ei sitten oikein löytynyt tarpeeksi isoa hyrräkelaa halvalla. Taas halvalla, koska en tiedä mitä tästä tulisi. Laitoin UK Amazoniin haun, koska siellä on isommat lätäköt, isommat kalat ja sen takia isommat hyrräkelat. Löysinkin halvalla hyrräkelan, jonka tilasin vain ominaisuuksien perusteella. En osannut sanoa onko se sen isompi mitä Suomessa on myynnissä. Ainoastaan hinta oli halpa, 19,90 puntaa. Postikuluineen hintaa tuli 37€. Toimitus oli nopea. Minä taisin olla ainoa keski-ikäinen mies Suomessa, jolla ei ollut akkuporakonetta, joten jouduin ostamaan myös sellaisen. Taas mentiin hinta edellä, 30€. En yhtään osannut arvioida paljonko kelaan menee narua. Ostin veneissä käytettävää 1,4 mm paksua ja 95 metriä pitkän pätkän narua. Ei mennyt kaikki kelalle, ehkä 80 metriä. Riittää pihalle, mutta ehkä narua voisi olla vähän enemmän.  Porakoneen ja kelan väliin joutui ostamaan vielä adapterin, että sain 14 mm hylsyn kiinni. Testivedot pihalla ensin ilman koiraa eivät vakuuttaneet. Tuntui, että porakone ei vetänyt tarpeeksi nopeasti. Syynä oli kelasta tullut vastus, joka oli liikaa porakoneessa olleelle momentin säädölle. Kun lisäsin porakoneen momenttisäätöä, niin johan lähti. Sitten Ubi mukaan testeihin ja nyt tuntui, että vieheessä oli jo liikaakin vauhtia. Tuossa akkuporakoneessa näkyy hinta ainakin siinä, että nopeudensäätö on aika onneton. Voi olla, että joutuu ostamaan oikean työkalun eli arvokkaamman akkuporakoneen, jos tämä nyt tästä muuten alkaa kulkemaan. Viikonloppuna testataan lisää. Jos tämä toimii, niin sitten keksitään kelalle jokin kahva.

14.10. Viikonloppuna testattiin ja varovainen sai olla, koska narun mennessä sotkuun porakone tempasi aika tavalla. Kelan jarrulle ja porakoneen momenttisäädölle täytyy löytyä sopiva säätö ettei tapahdu vahinkoja käyttäjälle. Muuten vedot kyllä onnistuivat melko hyvin.

Käsiviehe keksintö


keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Huomasimme alkuviikosta Iikalla isohkon patin korvalehdessä. Käytiin tänään näyttämässä Iikan korvaa ja meille kerrottiin, että se on verikorva. Eli verisuoni mennyt poikki korvalehdessä ja vuotanut patin. Lopputuloksena Iikka saa kukkakaalikorvan. Samaan tapaan kuin painijoilla ja kaiketi tämäkin on tullut painista Ubin kanssa. Ubi sai samalla rokotukset. Iikan paino on pysynyt samoissa kuin ennen kastraatiota, joten ihan hyvä. Ubi oli saanut jonkin verran painoa lisää. Vaaka näytti 15,6 kg.
Ubi oli tänään kotona ilmeisesti virtaa täynnä ja oli kaivanut vierassänkyyn reiän. Patjan palasia siellä sun täällä. 

Ehkä Ubin mielestä 70-luvulta oleva Marimekko-kangas oli liian psykedeelinen.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Eilen kävimme kolmessa kyläpaikassa, kävelimme yhteensä 14 kilometriä lenkkiä ja matkustimme autolla 400 kilometriä. Nyt meitä kaikkia väsyttää.

Ubi ei jaksanut kiertää sohvaa, vaan hyppäsi selkänojan yli kerjäämään.

190cm miehen raato ja koira kevythäkissä.