sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Tapanina tehtiin lenkki meren rantaan hienolle hiekkarannalle. Ranta oli tyhjä, mikä on harvinaista, joten annettiin whippettien juoksennella hiekalla. Jo tulomatkalla päästettiin koirat irti, mutta silloin Ubi ei innostunut juoksemaan, vaikka Svea kuinka yritti viekotella. Ubi ei ollut kiinnostunut. Tai esitti välinpitämätöntä, kun ei uskaltanut.  Svea hyppi, huusi ja pyöri Ubin ympärillä, mutta Ubi ei innostunut. Svea otti sitten omia spurttejaan, kunnes kyllästyi. Rantahiekalla Ubi ei sitten pystynyt vastustamaan pieniä spurtteja. Nyt mentiin hetken aikaa pitkin rantaa edestakaisin. Ei kauaa, mutta tuli siitä koirille pieni hengästyminen. Haikeana katselen vanhoja kuvia missä Ubi ja Svea juoksentelevat keskenään. Edelleen se kolari, mitä ei nähty vaan kuultiin, vaikuttaa yhdessä juoksemiseen. Sitä on turha harmitella, mutta mietityttää se, miten tässä whippettejä juoksuttaisi, kun tämä yhdessä juoksuttaminen ei oikein onnistu.

Se pieni hetki, kun Ubi ja Svea menivät pitkin rantaa, niin kivaa niillä oli. Toivottavasti.

Svea lähti kuin eno veneestä, mutta Ubi jäi vielä paikoilleen




Jäihän sitä rannalle vähän juoksujälkiä


perjantai 25. joulukuuta 2015



Näin Svea ja Ubi toivottavat ystävällistä Joulua kaikille.


Niin just. 


Oikeasti oli menossa melkoinen äänekäs paini.











Missä välillä laulettiin kovaan ääneen.



Joulurauhan julistusta laulettiin sitten sohvalla


Iikka ihmetteli menoa


No meno oli välillä rauhallisempaa. Tässä muutama kuva.




Tällä spanielin katseellaan Svea aina sulattaa minut.



Iikka sentään lähti vähän ulos tarkastamaan tonttia harvinaisessa kirkkaudessa



UBI JA PORNOKALKKUNA TOIVOTTAVAT KAIKILLE OIKEIN VAUHDIKASTA JOULUA 

lauantai 12. joulukuuta 2015

Winneri- ja Voittaja-näyttelyt Helsingin messukeskuksessa on klassikko, jota en osaa ohittaa. En vaikka koirani eivät ole voittaja-aineista. Niinpä tänäkin vuonna vietimme Messarissa sekä lauantain ja sunnuntain. Ja vaikka omaa menestystä ei tullutkaan, oli taas kiva katsella hienoja koiria ja tavata uusia sekä vanhoja tuttuja. Messaroinnissa (kiitos Katarinna, uuden verbin keksimisestä) on vaan sitä jotakin.
Meillä messari meni siis tasapaksusti. Koirat saivat omannäköisensä arvostelut ja esittäjä oli lauantaina tyytyväinen Ubin esittämiseen, mutta tyytymätön Svean esittämiseen. Sunnuntaina taas Ubia ei huvittanut kehässä lainkaan ja Mari ystävällisesti esittikin sitten Svean. Kiitokset siitä.
Vaan se on kyllä sanottava, että whippetien kanssa on mukavaa olla isossakin sisänäyttelyssä. Ne osaavat kulkea kivasti melkoisen koirajoukon keskellä eivätkä ärise eivätkä purise. Kiitokset myös Lauralle, joka toimi taas "perinteiseen" tapaan kenneltyttönä.
Ubi taisi nauttia enemmän näyttelyssä kehänlaidalla saamistaan rapsutuksista ja muiden koirien tapaamisesta. No, sosiaalisen koiran "kiitos" isosta näytelystä saatiin sitten tänään, kun Ubi alkoi ihan tosissaan vetää "vintille" eli sai useita reverse sneezing -kohtauksia. Diagnoosina nenäpunkki (oletettavasti Messari-tuliaisena) ja koko laumalle Strongholdia niskaan.

Ja tässä arvostelut. Ensin Ubi:

lauantai & Tuula Plathan ERI AVK4
"Sopusuhtainen kooltaan. Alaleuka voisi olla hivenen voimakkaampi, muuten kaunis pää. Jalo kaula. Oikea ylälinja rodulle. Rungon tulee täyttyä ja rintakehän syventyä. Hyvä takaosa ja häntä. Liikkuu varsin tasapainoisesti."

sunnuntai & Gavin Robertson EH

"Good skull, too narrow in muzzle. Eyes too full. Steep on shoulder. Too flat in back. Good length of rib. Very good feet. Correct size. Moderate rear. Poor carriage on the move. Needs more fill in front."

Ja sitten Svea:
lauantai & Tuula Plathan ERI
"Hyvässä lihaskunnossa esitetty narttu, jolla tyylikkäät ääriviivat. Alaleuka voisi olla hivenen voimakkaampi, muuten kaunis pää. Varsin hyvin rakentunut. Saisi esiintyä vapautuneemmin, ja odotin maatavoittavampaa liikettä tällä rakenteella. Pöydällä läpikäytynä kuitenkin varsin tasapainoinen narttu."

sunnuntai & Gavin Robertson ERI AVK2

"Flat skull. Little fine in undertow. Long neck. Out at elbow. Would prefer a bit more depth of chest. Good back. Strong rear. Very nice feet. Firm condition. Good breed type. Just prefer a slightly better front."





sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Valokuvaaminen on vaikeaa, koska siihen tarvitaan valoa. Olenkin toteuttanut vanhan haaveen ja ostanut valaisua varten jalustoja, salamoita ja sateenvarjoja. Ennen kuin näitä kuvia voi laittaa esille, niin pitää harjoitella. 
Olen katsellut huvikseni Ubin pentukuvia. Sieltä yksi kuva toi mieleen Svean viimeisen koejuoksun mikä meni persilleen. 


Kuvassa Ubi ja Urho suorastaan nauravat. Mitä lie tehneet Mallan vihreille kengännauhoille. Svealla oli samanlainen ilme, kun se painoi Mokkaa ja Lilliä radan reunaan. Tuo Svean ilme on syöpynyt mieleeni. Svealla oli hauskaa.


Niin ja kun ei voi valokuvata, niin aina voi ostaa lisää kameroita. Käytiin päiväretkellä Tampereella ostamassa pikku filmipokkari ja syömässä hyvät munkit. Käveltiin pieni lenki Tampereella ja yritettiin etsiä koirakahvilaa, mutta ei löydetty. Svea käyttäytyi oudosti Tampereella. Heti, kun se pääsi autosta ulos, se oli tunkemassa itseään minun syliin. Sveaa piti oikein rohkaista, että käveli eteenpäin. Nopeasti Svea rauhoittui ja käveli lenkin kaupungin hulinassa.



Muutama kuva "uudella pikkupokkarilla" Tampereelta



maanantai 23. marraskuuta 2015

Tänään oli jännittävä päivä. Nimittäin minulla töissä. Jännitin sitä, että whippetit olivat tänään kotona koko päivän valloillaan. Siirsimme eilen koiraportin vieras/koirahuoneen edestä keittiön oven eteen. Näin whippetit pääsivät työpäivän aikana viettämään päivää kaikkialla muualla kodissa paitsi keittiössä. Hiukkasen minua jännitti, kun lähdin aamulla töihin ja Ubi ja Svea jäivät syömään herkkuja. Iikka oli töissä Hapan kanssa. Päivän aikana huomasimme, että koirahuoneen (nyt siis avoimen) kamerassa näkyi Ubi nukkumassa sängyssään, mutta Svea loisti poissaolollaan. Eniten minua huolestutti, että koirat nikertäsivät rikki minun uudet silmälasini, jotka minun aamujännitykseni vuoksi unohtuivat kotiin. Vaan huolet pois, mitään ei oltu päivän aikana tuhottu. Ei tietenkään, mitä nuo aikuiset koirat nyt tuhoaisivat, kilttejä otuksia kun ovat ;)
Täytyy kyllä sanoa, että tässä suhteessa whippetit ja cairnit ovat eri maata. Minulle ei olisi tullut kuuna kullan valkeana mieleen laittaa cairneja työpäiväksi yhteen huoneeseen (meidän koirahuone on kyllä ihan mukava kahdella sohvalla, sängyllä ja kevythäkillä sekä ikkunalla varustettu huone, joka oikeasti on siis asunnon toinen makuuhuone, eivät whippetit siis varmaankaan ole mitenkään kärsineet siellä olleessan), mutta whippetit ovat siellä tähän asti päivänsä viettäneet. Meillä cairnit ovat kerrasta oppineet, että kaikki pöydillä oleva on ihmisten ja pöydille ei hypitä eikä sieltä mitään oteta. Mutta whippetit - ou nou, niiden kalloon ei nämä säännöt tahdo mennä. Ne niin mielelllään kurkistelevat pöydälle ja löytävät sieltä vaikka mitä kivaa. Ei ole auttanut mikään meidän koulutusmetodeista, sinne pöydälle vaan kurkitaan. No, muissa huoneissa kuin keittiössä ei onneksi ole pöydillä mitään kiinnostavaa eikä varsinkaan mitään syötävää. Mutta keittiötä en jaksa / pysty raivaamaan niin, ettei siellä jotakin whippetin mielestä syötäväksi kelpaavaa löytyisi.  Pysyköön siis nämä "aina nälkäiset koirat" poissa keittiöstä, mutta muuten viihtyköön päivät kodin sohvilla ja sängyillä.

Svean mielipaikka päivällä on olohuoneen sohva, kun siihen paistaa myös aurinko 

perjantai 13. marraskuuta 2015

Marraskuu on minun inhokki-kuukausi. Tästä syystä yritän täyttää kalenterin mahdollisimman täyteen. Uskottelen näin itselleni, että kiireeltäni en huomaa koko marraskuuta - ja se on nopeammin ohi. Oli tämä totta tai ei, niin tämä hassu koiratäti on tällä viiikolla todellakin koiraharrastanut. Tässä viikon menoja:
Lauantaina lemmikkimessuilla Ubin kanssa
Sunnuntaina ensin agilityssä ja sitten lemmikkimessuilla Svean kanssa
Maanantaina kraniossa Iikan kanssa
Tiistaina näyttelytreeneissä Ubin kanssa
Torstaina eläinlääkärissä Iikan ja Ubin kanssa (Iikalla vähän pissaongelmia - ei nähtävästi kuitenkaan mitään vakavampaa ja Ubi kävi hakemassa kennelyskärokotuksen) ja rally-tokotreeneissä Svean kanssa.
Tänä iltana olen kotona. Viikonlopuksikin kalenterissa on merkintä molemmille päiville, launtaille match show ja sunnuntaille taas rally-tokoa.
Nuo treenit sun muut ova meillä peruskauraa näin talviaikaan, mutta nuo Lemmikkimessut olivat minulle - ja koirille uusi kokemus. Olimme Whippet-harrastajien ständillä näyttämässä millaisia koiria whippetit ovat. Ständikoirana oleminen oli Ubille ihan huippujuttu. Se rrrrrakasti kaikkia ihmisiä! Otti kontaktia, meni silitettäväksi ja mielellään myös antoi suukon päälle. Moni kysyi, että "ai, tällaisiako nämä whippetit ovatkin." Mutta selvästi rapsuteltavana oleminen on raskasta, sillä Ubi kyllä oli aivan naatti kun tulimme juna-autoyhdistelmällä illalla kotiin. Svea puolestaan oli ständillä oma sivistynyt itsensä. Se meni ihmisten luo ja antoi ystävällisesti rapsutella, mutta ei samalla tavoin rrrrrrakastanut ihmisiä kuin Ubi. Hienoja tyyppejä molemmat.

Muumi ja Svea. Sisarukset edustivat Lemmikkimessuilla yhdessä.

Ubi löysi Lemmikkimessujen ständiltä myös uuden koirakaverin eli Namin.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Kuvia lokakuulta



Ubi näyttää aika rontilta

Otettiin seisomakuvia


Iikka tuli myös pusikoista herkun toivossa kuvauksiin

PUPU



Pojat odottaa omaa omenaa





uudet hienot takit



tiistai 27. lokakuuta 2015

Kun hankimme ensimmäisen cairnimme yli 25 vuotta sitten, meidät tempaistiin mukaan koiraharrastukseen oikein kunnolla. 1990-luvun alussa Turussa toimi aktiivinen cairnporukka ja pääsimme mukaan monenmoiseen toimintaa. Homma oli todella yhteisöllistä ja yhdessä saimme aikaan yhtä sun toista.
Kun muutimme Savoon, jatkoimme hommaa vielä siellä. Sielläkin pidimme talkoilla näyttelytreenjä ja järjestimme sekä epävirallisia tapahtumia että erikoisnäyttelyn. Hauskaa oli ja porukalla syntyi.
Sitten kaikki lopahti. Luulin, että se liittyi ajankuvaan. Ajattelin, että ennen oli sellaista, että yhdessä oltiin ja tehtiin ja enää ei sellaista ole.
Kun hankimnme whippetit, niin huomasin, että ehei - kyllä sitä porukkahenkeä edelleen löytyy. (varmasti sitä löytyy edelleen myös cairneissa, me emme vaan sattuneet enää sellaista sopivaa ryhmää löytämään).
Meidän whippetien kasvattaja-Mari on ihan superhyvä järjestämää kaikkea yhteistä kivaa. Kiitos siitä. Monia mukavia hetkiä on jo yhdessä Besties-tiimiläisten kanssa ennätetty viettää ja toivottavasti vielä monenlaista on tulossa. Ainakin suunnitelmia on.
Hauskaa yhteisöllisyyttä ja "sukurakkautta" koettiin myös viime sunnuntaina, kun olimme jo perinteeksi tulleella Hupi-marssilla. Ubin ja Svean isoisän Hupin synttärikävelylle kokoonnuttiin Hupin omistajan Anitan kutsumina. Harmaa ja sateinen päivä sai iloisen fiiliksen aikaan, kun yhdessä tepasteltiin 10 kilometrin lenkki. Ja ihan superreipas oli 11-vuotisjuhlia viettänyt Hupi. Se marssi ihan lunkisti saman matkan kuin lapsensa, lapsenlapsensa ja lapsenlapsenlapsensa. Hurraa Hupi!

Kuvia lenkiltä














Tiuku (lapsenlapsenlapsi), Svea (lapsenlapsi), Hupi (sankari itse), Tuikku (lapsi)