Koska Svea on kolmikon vanhin, prinsessa saa luvan olla ensimmäinen.
Svea on perheen todellinen prinsessa. Se etsii pehmeimmän paikan ja viihtyy peittojen alla. Jos ulkona sataa, sitä ei juuri ulkoilu kiinnosta. Svea voisi nukkua aamulla vaikka kuinka pitkään, se ei todellakaan ole koira, joka aamulla herättelisi meitä, päin vastoin.
Aamulla se herää, kun ruokakuppiin kolahtaa ruoka. Ja silloin se tulee kutsumatta ja salamana keittiöön. Sillä Svea on ahne. Sille maistuu kaikki ja vauhdilla. Jos ruoka ei maistu, se on sairas.
Ruuan jälkeen se myös siivoaa poikien ruokakupit eli käy tarkasti nuolemassa kaikki kupit putipuhtaiksi.
Lenkillä Sveaa voi pitää mainosti irti. Se hölkyttelee vieressä, paitsi jos on jäniksiä. Silloin korvat nousevat pystyyn ja kun ei pääse perään, kaikuu ilmoille jahtihuuto.
Svea on todella kiltti. Se ei hermostu juuri koskaan eikä ikinä. Se antaa toisten koirien hyppiä päälle ja haistella. Mutta Olaa Svea komentaa. Ja pomottaa. Se on tavallaan adoptoinut Olan ja pitää sitä vähän pentunaan. Olan kanssa leikit ovat melko äänekkäitä, sillä silloin älymölöillään.
Svealla on leikkihetki aina alkuillasta noin klo 17–18. Silloin se hakee omatoimisesti leluja ja haluaa leikkiä. Häntä heiluu ja vinkulelut piipittää!
Svean kanssa on mukava harrastaa, sillä ahneena tyttönä se tekee kaikenlaista mielellään. Agility on sen mielestä superkivaa. Rally-toko on sille ehkä vähän pitkäveteistä puuhaa.
Kaiken kaikkiaan Svea on ihana. Kaunis, kiltti ja viisas. Ja todellinen Hapan koira. Lenkillä se on hyvin pahastunut, jos minä otan Svean remmin käteeni. Se kipitää heti Hapan jalan viereen ja katsoo Hapaa hämmästyneenä kuin sanoen: "Miten voit antaa tuon naisen ulkoiluttaa minua?"
