Katselen usein Ubista otettuja kuvia tämän vuoden ratakisoista. Hienot kuvat ovat Kertun, Antin ja Mikon ottamia. Ne sattuvat olemaan vielä lähdöistä, missä oli hyvää kilpailua. Niitä ei montaa tänä vuonna Ubilla ollut. Olisiko ollut kaksi tai kolme. Ubi on selkeä väliinputoaja hyvien lähtöjen osalta. Liian nopea etana, joka ei pääse etanalähtöihin ja liian hidas hitaille ratakoirille. Vaikka sääntöjä rukattaisiin miten, niin Ubi ei saa hyviä lähtöjä, jos lähtöjä ajatellaan kilpailun kannalta. Suomessa ei vaan ole Ubin kaltaisten koirien kilpailuttajia kovinkaan paljoa. Nekin harvat harvoin sattuu samoihin lähtöihin. Harrastajia on vaan liian vähän. Onneksi on harjoituksia. Niissä on ollut enemmän tasaisia lähtöjä. Ubia on pyydettykin useasti koejuoksukaveriksi. Siinä Ubi onkin erittäin hyvä. Ei aiheuta minkäänlaista häiriötä. Ellei sitten kopissa riehuminen aiheuta nuoressa koirassa traumoja. Viime vuonna kirjoitin, että Ubi ei tänä kesänä juoksisi enää kisoja niin paljoa kuin aikaisemmin. Se olikin ainoa asia, mikä tälle kesälle olevista suunnitelmista meni suunnitellusti. Olin ajatellut juoksuttaa Ubia harjoituksissa pari lähtöä ja kisoissa vaan yhden, mutta kuuma kesä sekoitti tämän suunnitelman. Talvella harjoitukset meni melko hyvin. Edelleen käytiin kyllä uimassa kerran pari viikossa, mutta se oli vastavirtauintia. Se sai kyllä koiran puuskuttamaan. En ajatellut, että siitä olisi ollut paljon hyötyä ratajuoksun kannalta, mutta kestävyys oli hyvä koko kesän. Päästiin me Ubin kanssa vetämään vetojakin Kertun ja Tuomaksen järjestämiin tilaisuuksiin. Kiitos niistä. Terhi kävi Ubin kanssa syksystä kevääseen agilityssä ja huomasin selkeää lihaskasvua takajaloissa. Ajattelin, että siitä olisi ollut enemmän hyötyä. Startit Ubilla oli kyllä mainiot. Tänä vuonna huomasin, että Ubi lähti kopista hienosti. Työntää itseään veräjän alta, kun se avautuu. Ajallisesti tämä vuosi ei kuitenkaan ollut kummoinen. 280m matkan ennätystä sivuttiin, mutta muuten kauas jäätiin kv-ajoista. Joten tästä voi vetää johtopäätöksen, että en ymmärrä tätä hommaa edelleenkään. Oli tässä vielä sekin muutos, että minä hoidin kokonaan Ubin lihashuollon.
 |
| Kuva Antti Ruotsalo |
 |
| Kuva Mikko Säe |
 |
| Kuva Kerttu Tuomi |
Olaa en harjoitellut talvella ollenkaan. Olan kanssa olin jo vähän niin kuin lyönyt hanskat tiskiin kilpailemisen kanssa. Ola sai juosta yksin rataharjoituksissa. Kesällä kuitenkin tajusin, että Olan käytöksessä oli tapahtunut muutoksia. Sellaisia aikuistumisjuttuja. Sitten Ola testattiin kaverin kanssa, mistä on kirjoitettu aikaisemmin ja ilmoitettiin Ola maastokisoihin. Maastokisoissa ei menestystä tullut, mutta ei pahempaa sanomistakaan, joten tyytyväisiä ollaan. Ola on äärimmäisen helppo saada juoksukuntoon ja helppo saada kilot kuriin ja vielä nopeasti. Sen puoleen Ola olisi mainio kilpakoira.
 |
| Tämä on minun yksi parhaista kuvistani ja onneksi vielä Olasta |
Ja taas on jo suunnitelmia ensi vuodeksi. Niin, turhia ne suunnitelmat ovat, mutta ajattelin, että Ubi aloittaisi kisakauden radalla vasta elokuussa, kun täyttää 6 vuotta ja pääsee veteraanilähtöihin. Siihen mennessä pääsee juoksemaan harjoituksissa jo tovin. Olaa ajattelin nyt myös harjoittaa talvella. Olan kanssa harjoittelu on juoksukunnon parantamista. Nopeutta Olaan ei saa, mutta ehkä jollain tavalla lisää terävyyttä liikkeisiin. Vuoden päästä kirjoitellaan, miten ne suunnitelmat sitten meni. Ja saattaa tähän tulla vielä neljäs pieni juttu, mikä sitten muuttaa suunnitelmia.
