perjantai 13. marraskuuta 2015

Marraskuu on minun inhokki-kuukausi. Tästä syystä yritän täyttää kalenterin mahdollisimman täyteen. Uskottelen näin itselleni, että kiireeltäni en huomaa koko marraskuuta - ja se on nopeammin ohi. Oli tämä totta tai ei, niin tämä hassu koiratäti on tällä viiikolla todellakin koiraharrastanut. Tässä viikon menoja:
Lauantaina lemmikkimessuilla Ubin kanssa
Sunnuntaina ensin agilityssä ja sitten lemmikkimessuilla Svean kanssa
Maanantaina kraniossa Iikan kanssa
Tiistaina näyttelytreeneissä Ubin kanssa
Torstaina eläinlääkärissä Iikan ja Ubin kanssa (Iikalla vähän pissaongelmia - ei nähtävästi kuitenkaan mitään vakavampaa ja Ubi kävi hakemassa kennelyskärokotuksen) ja rally-tokotreeneissä Svean kanssa.
Tänä iltana olen kotona. Viikonlopuksikin kalenterissa on merkintä molemmille päiville, launtaille match show ja sunnuntaille taas rally-tokoa.
Nuo treenit sun muut ova meillä peruskauraa näin talviaikaan, mutta nuo Lemmikkimessut olivat minulle - ja koirille uusi kokemus. Olimme Whippet-harrastajien ständillä näyttämässä millaisia koiria whippetit ovat. Ständikoirana oleminen oli Ubille ihan huippujuttu. Se rrrrrakasti kaikkia ihmisiä! Otti kontaktia, meni silitettäväksi ja mielellään myös antoi suukon päälle. Moni kysyi, että "ai, tällaisiako nämä whippetit ovatkin." Mutta selvästi rapsuteltavana oleminen on raskasta, sillä Ubi kyllä oli aivan naatti kun tulimme juna-autoyhdistelmällä illalla kotiin. Svea puolestaan oli ständillä oma sivistynyt itsensä. Se meni ihmisten luo ja antoi ystävällisesti rapsutella, mutta ei samalla tavoin rrrrrrakastanut ihmisiä kuin Ubi. Hienoja tyyppejä molemmat.

Muumi ja Svea. Sisarukset edustivat Lemmikkimessuilla yhdessä.

Ubi löysi Lemmikkimessujen ständiltä myös uuden koirakaverin eli Namin.