Syyskuussa juoksutin koiria pihalla aika paljon ja kirosin, kun siirryttiin talviaikaan ja pimeys tuli niin aikaisin. Keksin kuitenkin, että pystyn yksi kerrallaan juoksuttamaan vajavaisessa valossa. Sitten tärähti lunta kasapäin. Kirosin taas. Mutta Ola ei lumesta välittänyt vaan paineli hangessa menemään, joten sain juoksutettua Olaa oikein kunnolla, kunnes lumet sulivat. No palasin vanhaan, kunnes tuli jojo-sää ja maa on pääasiassa jäässä. Tassut menevät pahasti naarmuille, vaikka vaan nurmikolla touhutaan. Täytyy taas miettiä, että mitä tekisi. Ubin kanssa voi onneksi käydä uimassa ja kaikkien kanssa dobo-pallolla jumpata. Olassa muuten tuli esiin semmoinen piirre, että se juoksisi vaikka kuinka paljon. Ei lopettaisi millään, jos on hauskaa. Täytyy opetella se raja, mitä ei saa ylittää, ettei Ola vedä itseään rikki. Se saattaa olla haasteellista. Mielenkiintoinen pentu.
Kun oli lumi vielä maassa, niin meillä oli kadut hienossa kunnossa. Heti kun ilma lämpeni, niin alkoi varmuuden vuoksi jalkakäytävien hiekoitus. Alkuviikosta sitten huomasin Svean keventävän kävellessä toista etutassua ja kivihän siellä oli tassussa kiinni. Kynnellä napsasin sen irti ja kotona huomasin, että tassun anturassa oli pieni haava. En löytänyt haavasta kiveä silloin eikä se Sveeaa vaivannut. Keskiviikkona Svea sitten alkoi ontua todella pahasti ja alettiin tutkia haavaa paremmin. Kivihän siellä sitten tuntui. En saanut sitä pois. Anitan kiviklinikka tarjoutui auttamaan, mutta minä en malttanut odottaa, kun saatiin ilta-aika Siuntion eläinlääkärille, niin vein Svean sinne. Kivi tai liuske saatiin pois, mutta aika syvälle oli melko iso siru anturaan uponnut. Tuo on saatanallista tuo hiekoitushiekka. Samalla meni messarin näyttely sivu suun kipulääkkeiden takia.
Ola kävi tänään harjoittelemassa messaria varten match showssa Lohjalla. Ola oli punaisten pentujen neljäs, joten harjoittelu meni hyvin.
 |
| Svean ja Ubin isosisän Hupin 12v synttärikävelyllä. |
 |
| Ola on kova katselemaan luonto-ohjelmia. |
 |
| Kivi Svean tassusta |