Minulla oli jossain vaiheessa syksyllä mielessä, kun katsoin tapahtumakalenterista maastokilpailuja, että kaikki koirat voisivat osallistua talvimaastoihin. Se olisi Olalle ensikilpailu. Kun sitten vinttikoiraliiton kilpailukalenteri julkaistiin, niin tajusin, että Ola ei voikaan osallistua. Ola täytti vasta seuraavana päivänä vaadittavat 15kk. Svean jouduin jättämään pois, koska polkuanturat eivät kestä tätä karkeata lunta. Joten Ubi ainoastaan osallistui talvimaastoihin. Ubilla oli myös viimevuotinen voitto puolustettavana. Ola lähti sitten Tallinnaan näyttelyyn hakemaan sitä viimeistä juniorisertiä ja Terhi pyysi minulle kenneltytöksi Lauran. Se oli hyvä, niin sain lämmiteltyä Ubia helpommin eikä tarvinnut huolehtia Sveasta. Laura sai myös kokea mitä tapahtuu, kun minä annan Svean remmin pois. Svea oli välittömästi jalkani vieressä tapittamassa silmät pyöreänä minua ja Laura ei tahtonut saada Sveaa liikkeelle. Nameilla Svea rauhoittui ja Lauran ja Svean yhteiselo meni hienosti.
 |
| Laura ja Svea keskellä kenttää katsomassa juoksuja ja nauttimassa auringosta. |
Ubi ei ole päässyt talvella ollenkaan juoksemaan, joten otin talvimaastot harjoittelun kannalta. Semmoinen se sitten olikin. Ubi oli alkuerien jälkeen viimeinen pisteillä 154. 150 pistettä oli raja finaaleihin, joten melkein meinasi jäädä harjoittelu vajaaksi. Ubi teki taas sen saman, minkä teki viime kesänä kerran aikaisemmin. Ubi lähti heti startista aivan omille reiteille. Se tiesi sitten sitä, että kilpailu oli ohi. En pettynyt. Nauroin ja totesin vaan, että jaaha. Ubi juoksi siis alkuerät ihan miten sattuu. Joku tuomareista kommentoi radioon, että sekoilee täälläkin omiaan. Finaalissa Ubi juoksi minusta ihan hyvin ja sai pisteitä 203. Ihan hyvä parannus pisteissä. Sijaksi Ubille tuli 9/14. Finaaleissa oli muutakin tapahtumaan, kun kaksi oli diskattu ja yksi sai 0-pistettä. Yksi myös luopui finaaleista, joten yhden Ubi ohitti pisteissä juoksemalla. Rata oli rankka, koska siinä oli upottavaa karkeaa nuoskalunta paksulti. Siellä oli itsekin vaikea kävellä. Ero oli huima viimevuotiseen rataan. Viime vuonna rata oli pitkä, mutta koirien oli siinä hyvä juosta. Nyt rata oli hyvä juoksukunnonkohotusrata. Sitähän me haettiin. Mutta oli hieno aurinkoinen päivä ja oli todella hauskaa. Ubi nautti suunnattomasti, kun pääsi juoksemaan rätin perässä.
 |
Finaalistartti. Kuva Marko Pessi.
|
 |
| Kuva Marko Pessi |
 |
| Kuva Marko Pessi |
 |
| Kuva Marko Pessi |
 |
| Kuva Marko Pessi |
Lauralta sain lainaksi äänikirjoja, mutta en pystynyt niitä kuuntelemaan kotimatkalla, koska valmentaja rupesi analysoimaan, miksi Ubi teki niin kuin teki. Tulin siihen johtopäätökseen, että et voi mitään. Sitten kun näin lopputulokset, niin rupesin miettimään, että oliko Ubista haittaa kilpailuparille. Alkuerien kilpailupari oli juossut finaaleissa parhaat pisteet kaikista ja noussut toiseksi. Upea juoksu. Itse alkuerä juoksussa en huomannut, että Ubi olisi häirinnyt, mutta mieleen tulikin se, että arvostelussa se saattoi näkyä. Ubin sooloilu keräsi kaikkien huomion ja jätti kilpailuparin ehkä vähemmälle huomiolle. Olisiko tässä jo niin paljon syytä, että en veisi Ubia enää maastojuoksuihin? Heli palautti minut maanpinnalle ja antoi järkeen käyvät perustelut. Niistä minä pidän. Helin muistakin neuvoista ja esimerkeistä aloin miettiä, mitä viime kautena tapahtui. Kiitos Heli. Me tehdään toukokuussa samalla tavalla, jos se on mahdollista, joten Ubi juoksee vielä maastokisoissa.
