Joku kysyi minulta yksinkertaisen kysymyksen: "Miksi sinulla on koiria?" En osannut vastata mitään järkevää. Minulla on koiria, koska minulla on aina ollut koiria. En oikein osaisi ajatella elämää ilman niitä. Tai ainakin sellainen elämä tuntuisi perin omituiselta.
Minulla on ollut koira noin 40 vuotta. Ensimmäinen koirani Tessu tuli perheeseemme yllätyksenä. Toki olin kinunnut koiraa jo ennen Tessun tuloa. Ulkoilutin naapurin koiria ja paremman puutteessa vein muovipussia narussa ulos.Tessu oli löytökoira ja perinteinen 70-luvun koira. Ei sen kanssa harrastettu mitään. Ja mitäpä siihen aikaan olisi sekarotuisen paperittoman koiran kanssa voinut edes harrastaa. Minä luin Anders Hallgrenin koirankoulutuskirjoja ja yritin metsässä omin päin soveltaa niiden oppeja Tessuun. Joka fiksuna koirana veti minua linssiin 6-0.
Kun nyt ajattelen tuota aikaa, elämääni koirani kanssa silloin ja vertaan sitä elämääni koirieni kanssa nyt, on kaikki muuttunut ja toisaalta mikään ei ole muuttunut.
Nyt kisaamme ja harrastamme koiriemme kanssa. Niiden ruokavaliota ja vitamiinilisisä suunnitellaan. Ne jumppaavat dobopallolla. Käyvät agilitytreeneissä. Ne yöpyvät hotelleissa ja niillä on passit ulkomaanmatkoja varten. Juu, Tessulla ei sellaisia ollut.
Kaikesta tästä huolimatta, ne ihan parhaat hetket ovat täsmälleen samanlaisia kuin hetket Tessun kanssa: köllöttelyä sohvassa, yhteisiä pitkiä metsälenkkejä, hassuja leikkihetkiä, jaettuja herkkuja.
Minulla on ollut 40 vuoden saatossa yhteensä nyt 8 koiraa. Ola on se kahdeksas. En pysty mitenkään laittamaan näitä koiria mihinkään järjestykseen. Ne kaikki ovat olleet tärkeitä, jokainen omalla persoonallisella tavallaan. Olen myös sitä mieltä, että uusi koira ei vie sydämestäni niiden vanhojen koirien paikkaa. Päin vastoin, uudet tulokkaat omalla tavallaan vahvistavat vanhojen koirien muistoa. Ne kaikki ovat tärkeitä osia jatkumossa ja niitä muistellaan, kun seurataan uuden koiran touhuja.
Ja miksikö minulla on koiria? En tosiaan osaa vastata tuohon mitään. Koiria vaan pitää olla minun kodissani, jotta se on koti.
Tessu ja meikäläisen hieno permanentti. |
Kylässä valloitettu sohva |