Mitä minun taas pitäisi tehdä maastojuoksujen kanssa? Kävin Olan kanssa Äitienpäivä-maastoissa Sastamalassa. Alkuviikosta katselin säätiedotuksia ja Sastamalaan luvattiin aurinkoa ja lämpöä. Olin siihen tyytyväinen. Lähinnä siksi, että saisin Olan lämmiteltyä paremmin ja helpommin. Olaa kun ei kiinnosta lämmittelyt pelipaikalla. Ola haluaa vaan juoksemaan. Ola ei ota kierroksia eikä vedä. Vasta lähtöpaikalla alkaa innostua. Ubi ottaa aina koko ajan kierroksia, niin se on aina tosi hyvin lämmitelty, vaikka toohottamisessa on omat vaikeudet. No säästä tuli aivan jotain muuta ja otin Kickbiken mukaan, että saisin tehtyä pitemmän lenkin lämmittelyä varten. Paikanpäällä oli huono tie tähän hommaan ja Olaa ei kiinnostanut minun suunnitelmat. Ola osaa olla taitavan itsepäinen, kun homma ei mene niin kuin herra haluaa. Ola suurinpiirtein käveli minun takana, kun mentiin pois päin kisapellolta. Ei ollut hyötyä Kickbikesta. Yritin sitten vähän edes kävelyttää itsepäistä herraa. Pariksi Ola sai alkuerään nuoremman velipuolensa. Olan meno alkuerässä näytti minusta Olan juoksuksi hyvältä. Ola seurasi viehettä alussa kaikki kurvit yhtä lukuunottamatta. Minusta näytti siltä, että Ola oli menossa vieheen perään, mutta kaverin juoksulinja tuli eteen ja Ola vaihtoi suuntaa. Siltä se minusta vaikutti, mutta asia voi olla jotain muuta. Muuten siisti juoksu kaiken puolin. Parempi kuin Ravijoella. Ja oikein sopiva pari. Pisteitä ei sitten samaan tapaan tullut ja Ola oli alkuerän jälkeen 7/9 pisteillä 213. Ola palautui nopeasti juoksusta ja pienen energiatankkauksen jälkeen nukkui ainakin silloin, kun minä olin autossa. Finaalipariksi saatiin sama velipoika. Nyt Ola juoksi sen minkä kintuistaan pääsi, mutta jopa minä tiesin, että näin ei saisi juosta maastojuoksukokeessa. Olihan Olalla varmaan tosi kivaa, mutta siitä ei paljoa pisteitä pitänyt tuomareilta saada. Olinkin sitten kovin yllättynyt, että juoksusta saikin myös niitä "nyt on kivaa"-pisteitä. No joo. Ola sai siis saman verran pisteitä kuin alkuerässä, mikä on minusta todella outoa. Mutta sijoitus on oikein 8/8 pisteillä 426. Viimeisiä oltiin.
Nyt päästäänkin siihen alun kysymykseen. Kyllä minun puolesta saa taas nämä maastokisat jäädä. Tosin ei niitä enää tänä kesänä juuri olekaan. Ne muutamat ovat sen verran kaukana, että en jaksa lähteä. Mietin kovasti ajaessani kotia, että miten saisi itsensä innostumaan maastokisoista. Ajattelin, että voisin olla katsomatta oman koiran juoksua, niin ei tarvitsisi ihmetellä pisteitä. Olan sijoitukset ovat olleet koko ajan ynnä muut, joten kilpailumielessä tätä maastojuoksua ei kannata jatkaa. Valioituminen maastoon olisi kenties mahdollista, jos vaan kävisi kaikki kisat, niin kuin Ravijoki osoitti. Ola tästä tykkää, mutta tykkää se erityisen paljon myös vapavieheen perässä juoksemisesta. Itseasiassa Ola pitää todella paljon vapavieheestä. Pihalla Ola menee kasvihuoneen oven eteen seisomaan, koska vapaviehe on siellä. Olalle se riittäisi. Onneksi juoksuradat avautuvat, niin Ola pääsee harjoituksissa purkamaan juoksupatoutumia. Tässä tietysti itsekin purkaa turhautumia, koska tehty työ ei tuota mitään tulosta. Ilmeisesti en osaa kehittää Olaa tässä asiassa eteenpäin. Pitkälti leikin varjolla tässä on koiran kannalta menty, sillä ei minusta ole harjoittamaan koiraa verenmaku suussa. Joten hellitetään vielä vähän ja annetaan pelkkien pihajuoksujen jatkua, kun kerran se kesäkin sieltä saapuu.
Sastamalassa oli rajoitettu määrä koiria, niin ei oikein kerennyt katsomaan muiden juoksuja, kun kisat sujuivat niin joutuisasti. Narttujen finaalijuoksuissa näin muutaman lähdön ja onhan se hieno katsoa koiria, mitkä juoksevat kovaa, seuraavat hienosti ja kääntyvät terävästi. Sen puoleen maastokisat puolustavat paikkaansa.
