Ubi-whippet

Pihalla koettiin harvinainen tapaus tai oikeastaan kaksi. Ensiksi Svea lähti vetämään Olaa ja Tikoa pitkin pihaa. Ola juoksi Svean kannoilla ja Tiko perässä päästäen tiukkaa ajohaukkua. Sveasta huomaa ajoissa, että kohta se lähtee menemään. Svea nimittäin pyörii paikallaan. Ola ja Tiko olivat kiusanneet Sveaa hetken aikaa ja Svea vastasi aloittamalla karusellin ja lähti siitä vetämään lenkkiä pihalla. Ubi oli minun vieressä, kun letka meni meidän ohi muutaman kerran. Sen verran meno oli Ubista hauskaa, että Ubi lähti leikkimään ja vetämään välillä omaa letkaa. Se oli se toinen harvinainen tapaus ja suuri ilon hetki. Olin sen verran Ubin leikistä hämmentynyt, että meinasin unohtaa kuvata vaikka kamera oli sylissä. Onneksi muutaman räpsyn sain tästä historiallisesta tapahtumasta.
Tikoa ihmettelin tuossa Svean letkassa. Tiko ei nimittäin saanut porukkaa kiinni. Ola juoksi Svean kiinni, jolloin Svea lopetti, mutta Tiko ei saavuttanut ollenkaan. Siksi varmaan tiukka ajohaukku. Hieroin Tikon sunnuntain sadepäivänä ja ihmettelin Tikon olkavarren ja reisien lihaksia. Ne nimittäin tuntuvat suuremmilta kouraan kuin meidän muiden aikuisten lihakset. Mutta selkälihakset ovat melko vaatimattomat. Olisikohan tässä syy, että Tiko ei saavuttanut Sveaa. Kroppa ei oikein ole tasapainossa lihaksien suhteen ja käännökset eivät oikein sujuneet. Jos mietitään lihaksien tasapainoa kropassa, niin Olalla ne ovat juuri sitä. Ola on todella jäntevä. Hierottaessa Olan lihakset ovat yleensä hyvin kimmoisan pehmeät. Tikon lihakset tuntuvat kouraan melko isoilta ja aika kovilta noin nuoreksi koiraksi. Tiko ei kyllä välittänyt yhtään, vaikka välillä survoin lihaksia melko kovin. Tuntui tykkäävän, mikä on hyvä asia.