Blogia ei ole päivitetty pitkään aikaan. Päivitettävää olisi ollut. Pitkä väli aiheuttaa sen, että ei muista kaikkea ja blogi menettää alkuperäisen tarkoituksen eli päiväkirjamaisuuden ja olemalla oman muistin korjaaja.
Aloitetaan ensin terveysasioilla ja sitten mennään koirajärjestyksessä. Ola on ollut vastahakoinen syömisen kanssa. Aamuisin ei välitä syödä, tosin tällä hetkellä taas syö. Ola alkoi olemaan kovin laiha. Sitten iski vielä paha vatsatauti. Siis me ei muisteta, että Ola olisi koskaan ollut kuralla. Pitäisi varmaan lukea blogi läpi ja tarkistaa, mutta meidän muistikuvaa vahvistaa se, että Ola ei pyytänyt ulos tarpeilleen vaan teki sisälle. Aamulla herätessä ihmettelin, läjää lattialla ja niitä läjiä olikin sitten runsaasti. Sitten selvisi, että Ola oli kuralla. Tauti kesti pitkään (3 vuorokautta) ja oltiin jo varaamassa aikaa eläinlääkärille ja soitettiinkin, mutta siellä ei vastattu vaan puhelu meni vastaajaan. Takaisin soittoa ei koskaan kuulunut, mutta ei sitä sitten tarvittukaan, vaan Ola teki koiramaisen nopean tervehtymisen. Meille tämä oli myös rankkaa, koska yöt piti vahtia milloin Ola pitää päästää ulos. Aina ei huomattu. Ubi jatkoi sitten samaa kuratautia, joten ajateltiin sen kiertävän kaikki. Ubilla tauti meni nopeasti ohi ja onneksi Ubi pyytää ulos. Hyvin tiukasti. Luultiin kierteen olevan ohi, kun muut eivät sairastuneetkaan. Meni reilu viikko ja Svealle tuli kuratauti. Svealle tämä iskikin sitten kovaa. 3,5 vuorokauden jälkeen Svea joutui eläinsairaalaan nesteytykseen. Svea on tällä hetkellä toipumassa taudista tai sitten saadut lääkkeet auttavat. Saa nähdä tarttuuko vielä Tikoon ja Pojuun.
Ubin elämään ei tapahdu muuta kuin, että naama harmaantuu. Täytyy kyllä kirjoittaa, että Ubi ei juurikaan ole muuten muuttunut. Omanlaisensa pösilö edelleen. Ubin viimeisiä kakaroita käytiin talvella katsomassa. Kakaroilla oli agilitytreenit, niin mentiin sinne kuikuilee. Päteviä tietenkin. Nämä kakarat ovat myös käyneet ahkerasti pentunäyttelyissä ja vieläpä hyvällä menestyksellä. Jos en ole aikaisemmin kirjoittanut, niin nämä ovat Ubin viimeiset kakarat. Terhi varmaan käy muutamassa näyttelyssä Ubin kanssa ja kesän loppupuolella Ubi täyttää kymmenen. Mitähän siihen keksisi?
Svea taas alkaa olla jo vanha. Siksi Sveaa jo mummeliksi kutsutaan. Svea kävi sydänultrassa ja vielä selvitään ilman lääkkeitä. Seuraavaan sydänultraan pitäisi mennä jo n. 9kk kuluttua ja silloin ehkä saa sydänlääkkeet. Tällaisen arvion kardiologi teki muutoksista verrattuna edelliseen ultraan. Kyllä Svealle myös vähän kevättä tuli rintaan, kun päästiin piharalleihin. Svea osallistuu aina välillä leikkeihin. En tiedä johtuuko varpaista, sydämestä vai mistä, mutta osaa Svea myös rauhoittaa itsensä. Pääosin Svea vaan nauttii mummelina olosta.
Taisin syksyllä kirjoittaa, että Ola on käynyt koirajumpalla Terhin kanssa. Terhi jatkoi jumppaa Olan kanssa myös talvella, koska siitä ihan selvästi oli hyötyä. Tosin välillä Terhi kävin myös muiden kanssa. Ola pääsi myös uudelle Näyttelykoira 2.0 -kurssille, koska Ola on vaikein esitettävä. Tällöin siitä on enemmän hyötyä myös Terhille. Liekö kurssille menon syy ollut Terhin ja Olan näyttelyreissu Riikaan. Ola sai molempina päivinä SA:n ilman sijoitusta, mutta toisena päivänä Olalle valui sertti. Ola on kyllä omanlaisensa höntti jästipää. Erittäin kiltti, jota muut yrittävät pompottaa. Siksi Ola on erityisasemassa.
Tiko. Minä olen lyönyt hanskat tiskiin rataharrastuksen kanssa. Tikoa ei ole yhtään harjoitettu talven aikana. Muutaman kerran käytiin maneesissa, mutta aina Tiko satutti jalkansa. Piti jalkaa hetken ylhäällä ja ontui, mutta 10 minuutissa oli taas normaali. Sama tapahtui myös kotona kerran ja päätettiin varata aika Emmille. Mutta Emmille ei pääsekään niin vain. Varattiin kyllä aika, mutta lopulta peruttiin aika. Päätettiin jättää tutkimatta, kun piharalleissa ei enää mitään ilmennyt. Tämä on myös yksi syy, että ei kilpailla. Minusta tuntuu, että Tiko on aivan onnellinen piharalleissa. Saa siinä itsensä väsytettyä. Tiko kävi myös näyttäytymässä näyttelytuomarikoulutettaville. Saivat ihmetellä erilaista whippettiä. Tiko on erittäin hauska koira. Sen touhuja saa aina nauraa. On myös koira parhaassa iässä.
Poju. Pojusta olisi pitänyt jo laittaa iso päivitys erikseen, kun Pojusta tuli Suomen muotovalio. Terhi ja Poju kävivät Tampereen kaksipäiväisessä näyttelyssä. Ensin Poju oli pu-3 vara-sertillä ja ja sitten pu-2 sertillä ja vara-cacibilla. Tuo vara-cacib korottuu vielä cacibiksi, mutta siitä ei ole Pojulle mitään iloa. Vajaa kuukausi liian aikaisin, niin Pojusta olisi tullut samalla kansainvälinen valio. Edelleen hienosti Terhin ja Pojun näyttelymatka etenee. Huhtikuussa oli hienot kelit ja Poju nautti piharalleista. Poju ei muuta tekisikään, kuin olisi pihalla juoksemassa lelujen perässä. Poju on käynyt talven aikana terveystarkistuksissa. Kaikki on ihan hyvin. Pojulle on kaavailtu maastokisoja, mutta kunto on melko huono. Viime hetken kuntoa on yritetty parantaa ratakierroksella Luhtareiden harjoituksissa. Luhtareiden rata on melko hidas, mutta kyllä Poju on hidastunut. Yksi ratakilpailu ainakin käydään, että saadaan Kaunisjuoksijaan tarvittavat meriitit. Poju kyllä tykkää ratajuoksuhommista. Viettiä rättiin on. Jos etanakilpailut elpyvät, niin ehkä Pojua voisi enemmänkin kilpailuttaa. Muuten harjoitukset saavat riittää. Poju kävi talvella vielä uusintamittauksessa ja mitaksi jäi 49,6 cm.
