Svean tulo meille oli kuin tilattu Ubille. Se meno ja meininki oli melkoista ja alkoi jo tutustumiskäynnillä Herttoniemen koirapuistossa. Svea harvemmin itse lähti juoksemaan vaan pyrki aina saamaan kaverin vetämään. Kyllä Svea ja Ubi tontilla sitten juoksivatkin. Olen aina pitänyt Ubin juoksukuntoa Svean ansiona. Siksi kutsuin Sveaa valmentajaksi. Onneksi ollaan blogia aikanaan suhteellisen ahkeraa kirjoitettu ja kuvia otettu, niin voi lukemalla muistella vanhoja, niitä todella hyviä aikoja. Ei voi muuta kuin silmä kosteana blogia lukea. Iikan poismenon jälkeen Olan saapuminen sai Svean innostumaan pennusta. Melkein unohti Ubin. Vielä Tikoa Svea juoksutti, mutta Pojua ei niinkään. Jos yritti, niin Poju ei lähtenyt mukaan.
Vaikka Svean kroppa haurastui koko ajan, niin näkö, kuulo ja varsinkin pää pysyivät terävänä loppuun asti. Svea oli pirullisen viisas. Viellä viimeisellä viikolla Svea etsi ja etsi mieluisaa nukkumapaikkaa, mutta parhaat paikat oli viety. Svea otti vanhan pehmolelun ja tuli minun luokse sen kanssa leikkimään. Heti kun minä aloin Svean kanssa leikkimään, tulivat pojat mukaan. Svean leikki loppui heti ja hyppäsi sohvalle mieluisaan, vapautuneeseen paikkaan.
Svean mukaan kesän lenkit mietittiin ja tehtiin, jos lähti mukaan. Viimeisenä iltana Svea oli kummallinen. Käveli hyvin jäykästi. Välillä kävely oli haparoivaa. Näytti siltä, että olisi päähän koskenut. Ruoka ei maistunut. Syöminen oli ollut jo jonkin aikaa huonoa. Ei edes herkut aina maistuneet. Illalla Svea joi normaalia enemmän. Kävi kuitenkin pihalla asioilla, mutta kävely näytti huolestuttavalta. Käytiin kuitenkin nukkumaan. Yöllä heräsin siihen, että Svea pyysi ulos. Nyt huomasin, että Svea käveli normaalisti ja olokin näytti olevan taas kunnossa. Olin helpottunut ja käytiin takaisin nukkumaan. Aamulla kaikki oli taas niin normaalia kuin mummolle voi olla. Svea alkoi petaamaan itselle petipaikkaa Svean tyylillä eli aika raivokkaasti. Yhtäkkiä Svealta meni jalat alta ja laski alleen. Ei pysynyt enää pystyssä. Lähdettiin viemään Sveaa päivystykseen. Matkalla seurattiin Svean tilaa ja näytti siltä, että mummo on taju pois. Tämä sai meidän tekemään päätöksen, että on parempi laskea Svea pois.
En taaskaan osaa kirjoittaa Sveasta, niin kuin haluaisin. Svea oli aivan loistava koira. Niin kauan kuin tulen muistamaan, niin muistan Svean minun koiran tai minä olin Svean. Minulla on kauhea ikävä molempia.
Vaikka Svean kroppa haurastui koko ajan, niin näkö, kuulo ja varsinkin pää pysyivät terävänä loppuun asti. Svea oli pirullisen viisas. Viellä viimeisellä viikolla Svea etsi ja etsi mieluisaa nukkumapaikkaa, mutta parhaat paikat oli viety. Svea otti vanhan pehmolelun ja tuli minun luokse sen kanssa leikkimään. Heti kun minä aloin Svean kanssa leikkimään, tulivat pojat mukaan. Svean leikki loppui heti ja hyppäsi sohvalle mieluisaan, vapautuneeseen paikkaan.
Svean mukaan kesän lenkit mietittiin ja tehtiin, jos lähti mukaan. Viimeisenä iltana Svea oli kummallinen. Käveli hyvin jäykästi. Välillä kävely oli haparoivaa. Näytti siltä, että olisi päähän koskenut. Ruoka ei maistunut. Syöminen oli ollut jo jonkin aikaa huonoa. Ei edes herkut aina maistuneet. Illalla Svea joi normaalia enemmän. Kävi kuitenkin pihalla asioilla, mutta kävely näytti huolestuttavalta. Käytiin kuitenkin nukkumaan. Yöllä heräsin siihen, että Svea pyysi ulos. Nyt huomasin, että Svea käveli normaalisti ja olokin näytti olevan taas kunnossa. Olin helpottunut ja käytiin takaisin nukkumaan. Aamulla kaikki oli taas niin normaalia kuin mummolle voi olla. Svea alkoi petaamaan itselle petipaikkaa Svean tyylillä eli aika raivokkaasti. Yhtäkkiä Svealta meni jalat alta ja laski alleen. Ei pysynyt enää pystyssä. Lähdettiin viemään Sveaa päivystykseen. Matkalla seurattiin Svean tilaa ja näytti siltä, että mummo on taju pois. Tämä sai meidän tekemään päätöksen, että on parempi laskea Svea pois.
En taaskaan osaa kirjoittaa Sveasta, niin kuin haluaisin. Svea oli aivan loistava koira. Niin kauan kuin tulen muistamaan, niin muistan Svean minun koiran tai minä olin Svean. Minulla on kauhea ikävä molempia.
Terhi kirjoitti kauniisti fb:ssä:” Tämä on ollut todellinen surun kesä. Kaksi parasta ystävää ovat poissa. Viisaan ja uskollisen Svean voimat loppuivat kesän edetessä. Sisko ja sen velipuoli eli Svea ja Ubi nukkuivat tavallisesti aina yhdessä. Vaikka en ole uskonnollinen ihminen, koirien vilpitön rakkaus saa minut toivomaan, että nämä kaksi ovat nyt yhdessä".
