Pohdintaa ja lapsosilla hienoja tuloksia

Ollaan mietitty, että pitäisikö blogin nimi muuttaa? Vaikea keksiä uutta nimeä. Jotenkin siinä pitäisi Ubi olla. Tosin pelkästä nimestä tulee heti kauhea ikävä. Ei koskaan aikaisemmin ole ollut näin kova suru ja ikävä. En tiedä onko aikaisemmin koiran poismenossa auttanut se, että on ollut pentu talossa. Muistan, kun ensimmäisestä koirasta Brandosta piti luopua. Sekin oli todella vaikeaa aikaa. Onhan näissä vähän samaa, jos hakemalla hakee. Brando ensimmäinen cairn ja Ubi ensimmäinen whippet ja kummankaan poismenon kohdalla ei ole ollut uutta pentua. Pentu siis helpottaisi tuskaa.  Pennusta hypätään Ubin lapsosiin. Uni (Nurkkaniityn Uus Uamunkoetto) ja Hilu (Mistyq Frosty Felicity) ovat saaneet viidennen sertinsä maastojuoksusta ja valioituivat. Hurjasti Onnea! Hilu valioitu suoraan viidessä kisassa ja vielä voittamalla viimeisen Luhtisaalistuksen Hyvinkäällä. Täytyyhän sekin mainita, että Pojun lapset eli Ubin lapsenlapset (Vintiväen Auri Kidehile ja Aapo Poutapilvi) saivat ensimmäiset sertinsä näyttelyssä. Onnea heillekin. Ja vielä kirsikkana kakun päälle Ubin tytöstä Pipsasta (Besties Peach Melba) tuli agilityn hyppyvalio. Se on jo harvinaisempaa whippeteille. Onnea Pipsa! On Pojukin käynyt kolmessa erikoisnäyttelyssä, mutta ei erikoisempaa niistä ole kerrottavaa.

Eli blogin nimi voisi liittyä Ubin lapsosiin. Mutta Tiko ja Ola ei niitä ole. Ubin perintö? Ei varmaan voi olla ö-kirjainta. Hmm.  

Suru vaan pahenee

Svean tulo meille oli kuin tilattu Ubille. Se meno ja meininki oli melkoista ja alkoi jo tutustumiskäynnillä Herttoniemen koirapuistossa. Svea harvemmin itse lähti juoksemaan vaan pyrki aina saamaan kaverin vetämään. Kyllä Svea ja Ubi tontilla sitten juoksivatkin. Olen aina pitänyt Ubin juoksukuntoa Svean ansiona. Siksi kutsuin Sveaa valmentajaksi. Onneksi ollaan blogia aikanaan suhteellisen ahkeraa kirjoitettu ja kuvia otettu, niin voi lukemalla muistella vanhoja, niitä todella hyviä aikoja. Ei voi muuta kuin silmä kosteana blogia lukea. Iikan poismenon jälkeen Olan saapuminen sai Svean innostumaan pennusta. Melkein unohti Ubin. Vielä Tikoa Svea juoksutti, mutta Pojua ei niinkään. Jos yritti, niin Poju ei lähtenyt mukaan.
Vaikka Svean kroppa haurastui koko ajan, niin näkö, kuulo ja varsinkin pää pysyivät terävänä loppuun asti. Svea oli pirullisen viisas. Viellä viimeisellä viikolla Svea etsi ja etsi mieluisaa nukkumapaikkaa, mutta parhaat paikat oli viety. Svea otti vanhan pehmolelun ja tuli minun luokse sen kanssa leikkimään. Heti kun minä aloin Svean kanssa leikkimään, tulivat pojat mukaan. Svean leikki loppui heti ja hyppäsi sohvalle mieluisaan, vapautuneeseen paikkaan.
Svean mukaan kesän lenkit mietittiin ja tehtiin, jos lähti mukaan. Viimeisenä iltana Svea oli kummallinen. Käveli hyvin jäykästi. Välillä kävely oli haparoivaa. Näytti siltä, että olisi päähän koskenut. Ruoka ei maistunut. Syöminen oli ollut jo jonkin aikaa huonoa. Ei edes herkut aina maistuneet. Illalla Svea joi normaalia enemmän. Kävi kuitenkin pihalla asioilla, mutta kävely näytti huolestuttavalta. Käytiin kuitenkin nukkumaan. Yöllä heräsin siihen, että Svea pyysi ulos. Nyt huomasin, että Svea käveli normaalisti ja olokin näytti olevan taas kunnossa. Olin helpottunut ja käytiin takaisin nukkumaan. Aamulla kaikki oli taas niin normaalia kuin mummolle voi olla. Svea alkoi petaamaan itselle petipaikkaa Svean tyylillä eli aika raivokkaasti. Yhtäkkiä Svealta meni jalat alta ja laski alleen. Ei pysynyt enää pystyssä. Lähdettiin viemään Sveaa päivystykseen. Matkalla seurattiin Svean tilaa ja näytti siltä, että mummo on taju pois. Tämä sai meidän tekemään päätöksen, että on parempi laskea Svea pois.
En taaskaan osaa kirjoittaa Sveasta, niin kuin haluaisin. Svea oli aivan loistava koira. Niin kauan kuin tulen muistamaan, niin muistan Svean minun koiran tai minä olin Svean. Minulla on kauhea ikävä molempia.

Terhi kirjoitti kauniisti fb:ssä:” Tämä on ollut todellinen surun kesä. Kaksi parasta ystävää ovat poissa. Viisaan ja uskollisen Svean voimat loppuivat kesän edetessä. Sisko ja sen velipuoli eli Svea ja Ubi nukkuivat tavallisesti aina yhdessä. Vaikka en ole uskonnollinen ihminen, koirien vilpitön rakkaus saa minut toivomaan, että nämä kaksi ovat nyt yhdessä". 

💔

 

Suru

Kuinka voi yhden koiran poismeno viiden koiran laumasta vaikuttaa elämään näin paljon? Koira ilmoitti heräämiset, ruoka-ajat, lenkitykset, ym. Nyt kukaan muu neljästä jäljelle jäänneestä ei näistä kerro. On aika iso osa elämää poissa. Oletin aina, että Ubi eläisi todella vanhaksi. Ubissa ei ikä näkynyt kuin naamassa. Nopeasti kaikki kääntyi päälaelleen. Ensiksi oireili kaula- rintarangan alue huhtikuussa. Ubi jopa ontui vasenta etujalkaa silloin. Hoidoksi valittiin konservatiivinen hoito eli kipulääkecoktaili ja eläinlääkärissä pyysivät tarkkailemaan halvaantumisoireita. Kipulääkkeillä tämä viheliäinen tila saatiin hoidettua. Kaikki oireet olivat pois ja kipulääkkeitä oltiin vähennetty. Tulevaisuus vaikutti taas hyvältä.   

Sitten yksi lelun heitto pihalla muutti kaiken. En edes heittänyt lelua Ubille vaan Svealle, joka harvinaista kyllä intoutui leikkimään. Mutta ei Svea nyt tähän heittoon lähtenytkään. Ubi lähti hakemaan lelua, mutta juoksikin lelun ohi ja jatkoi pihalla kierrosta juosten minua kohti onnellisena. Minun takana teki käännöksen vasemmalle, jolloin kaatui. Kauhea ulina. Ubi ei päässyt ylös, vaikka kuinka yritti. Takajalat olivat halvaantuneet. Selkärangassa oli jotain pahasti vialla, koska vamma oli nyt eri kuin keväällä. 

Tarkoitus oli kirjoittaa Ubin lopusta erittäin kunnioittavasti suurta koiraa kohtaan, mutta en minä osaa. Oma suru, itsensä syyttely tehdystä ja siitä, että menikö kaikki kuitenkaan, niin kuin olisi pitänyt mennä, sotkevat ajatuksia koko ajan. Varsinkin suru repii ja raastaa syvältä. Tämä kirjoitus saattaa olla omaa surutyötä. 

Joskus kirjoitin blogiin, että jos olisi tv-sarjan Westworldin kaltainen virtuaalitodellisuus, niin tekisin semmoisen, missä olisi sen hetkinen Ubi. Nyt haluaisin, niin kovasti sinne mennä ja halata Ubia.

Tämä filmikuva jäi viimeiseksi Ubista

💔

Svea 13 vuotta

Jihuu ja jippii  Svea Sverkkeri tänään jo 13 vuotta  mummokoiralle on luvassa herkkuja ja rapsutuksia syntymäpäivän kunniaksi 

Tiko 6 vuotta

 TIKO 6 vuotta

Hieno mies on jo aikuinen, mutta edelleen hassuttelija ja pallohullu.