sunnuntai 29. syyskuuta 2013


Näkemiin entinen arki, tervetuloa Ubi. Tämä viikonloppu on ollut vähän erilainen kuin viikonloput aikaisemmin. Ubin pissatukset ja ruokailut ovat sanelleet päivärytmiä – ja tietysti on myös leikitty. Iikka ei leikkimään suostu. Ja meistä ihmisistäkin leikkimisestä vastaan lähinnä minä, jos Hapa leikkii Ubin kanssa, Iikka tulee heti tarkkailemaan huolestuneena tilannetta.
Ubin yö meni hyvin. Sen pesä on laitettu vierashuoneeseen ja nukuin vierashuoneen sängyssä sen vieressä. Hapa ja Iikka koisasivat makkarissa. Ubi heräsin yön aikana muutaman kerran, mutta kun laskin käteni sen viereen, se nukahti taas uudestaan. Pari kertaa se kävi yön aikana myös juomassa, mutta ei pissannut kertaakaan. Melko hyvin pikkupennulta!
Kiitos kasvattaja-Marin koira on jo nyt lähes sisäsiisti (kun vaan jaksaa kiikuttaa sitä tarpeeksi usein ulos). Se on pissanut kahden päivän aikana sisälle vain kerran ja kakannut kolmasti. Kaikki muut on onnistuttu tekemään ulkona.
Ubin rytmi näyttäisi olevan sellainen, että se leikkii pari tuntia ja nukkuu sitten leikkien päälle taas pari tuntia. Oma unipaikka eli peti on se, minne se mönkii nukkumaan. Olemme nyt laittaneet portin vierashuoneen oven eteen ja se on kiinni silloin kun Ubi nukkuu. Näin saamme sen ulos heti, kun se herää ja voimme sen unien aikana puuhata kaikkea muuta. Ja sen unien aikana tosiaan voi puuhata kaikenlaista. On aivan manio idea kasvattajalta antaa pentujen kasvaa keittiössä. Ubin unia ei häritse, kun me laitamme ruokaa tai syömme (tai kirjoitamme blogia, kuten nyt tapahtuu). Tänään iltapäivällä Hapa esimerkiksi teki mehulingolla omenamehua ja Ubi vaan koisasi.
Tänään on leikitty paljon pihalla. Aurinko paistoi ja Ubi viihtyi pihalla. Teimme sille Hapan talvitakin karvakauluksesta ja narusta perässävedettävän lelun ja se oli melkoinen hitti tänään. Täytyy vaan malttaa pitä harjoitukset riittävän lyhyinä. Lisäksi Ubi on juoksennellut sille heiteltyjen omenoiden perässä. Kovat talviomenat ovat hyviä leluja koiranpennulle, ne ovat tarpeeksi isoja ja sen verran kovia, ettei niistä oikein irtoa mitään ja vaikka se omenaa vähän näreksii, ei siinä ainakaan ole mitään myrkkyä.
Sisällä Ubi on pelannut palloa. Se myös peilaa itseään eteisen peliovissa. Se käy aina välillä nuolaisemassa pelikuvaansa. Voiko pentu nähdä pelissä toisen whippetin?
Ubi vaikuttaa hieman itsepäiseltä, mutta kyllä se kuuntelee. Melko hyvin menee perille, mikä on kiellettyä ja mikä ei. Mutta meidän edellisiin terrierihin verrattuna Ubi on äänekäs, se vinkuu tai ”laulaa” melkoisesti. Kävimme ennen pimeäntuloa harjoittelemassa vähän autoilua. Iikka takapenkillä ja Ubi kantokassissa minun sylissä. Ja koko automatka oli melkoista vikinää. Auton Hapa ajoi kylpylän parkkipaikalle ja kävelimme siellä pienen metsälenkin. Ubilla oli hieno takki päällä kylmää vastaan, mutta silti se vikisi kokoajan kävellessään. Me Hapan kanssa ei ihan ymmärretty sen sanomaa. Kun se loppumatkan kulki sylissäni, vitinä loppui.
Olemme harjoitelleet tänään myös vähän luoksetuloa, seisomista, hampaiden katsomista ja kaikenlaista pientä.
Tämä viikonloppu on ollut aivan erilainen kuin edelliset. Ja arkikin jatkuu toisenlaisena. Huomenna minä menen töihin ja Hapa jää kaksikon kanssa kotiin. Vähän taas jännittää, miten huominen menee. Iikka kun on nyt kovasti juuri Hapan perään. Tämän vuoksi minä olen pääasiassa seurustellut Ubin kanssa koko viikonlopun, joten Ubi on leimautunut enemmän minuun.

Omena oli sopiva lelu ulkona.

Ehkä niistä jotakin syötävääkin irtosi.

Luoksetuloa harjoiteltiin menestyksellä (huom! panta ei enää haittaa).



Ja välillä juostiin omenan perässä.

Luoksetuloharjoitus on hauskaa!



Ja sillä aikaa Iikka touhusi omia metsästyshommia vanhaan malliin.

Hieno koira odottaa sisällepääsyä kauniisti oven edessä.