Näkemiin entinen arki, tervetuloa Ubi.
Tämä viikonloppu on ollut vähän erilainen kuin viikonloput
aikaisemmin. Ubin pissatukset ja ruokailut ovat sanelleet päivärytmiä
– ja tietysti on myös leikitty. Iikka ei leikkimään suostu. Ja
meistä ihmisistäkin leikkimisestä vastaan lähinnä minä, jos
Hapa leikkii Ubin kanssa, Iikka tulee heti tarkkailemaan
huolestuneena tilannetta.
Ubin yö meni hyvin. Sen pesä on
laitettu vierashuoneeseen ja nukuin vierashuoneen sängyssä sen
vieressä. Hapa ja Iikka koisasivat makkarissa. Ubi heräsin yön
aikana muutaman kerran, mutta kun laskin käteni sen viereen, se
nukahti taas uudestaan. Pari kertaa se kävi yön aikana myös
juomassa, mutta ei pissannut kertaakaan. Melko hyvin pikkupennulta!
Kiitos kasvattaja-Marin koira on jo nyt
lähes sisäsiisti (kun vaan jaksaa kiikuttaa sitä tarpeeksi usein
ulos). Se on pissanut kahden päivän aikana sisälle vain kerran ja
kakannut kolmasti. Kaikki muut on onnistuttu tekemään ulkona.
Ubin rytmi näyttäisi olevan
sellainen, että se leikkii pari tuntia ja nukkuu sitten leikkien
päälle taas pari tuntia. Oma unipaikka eli peti on se, minne se
mönkii nukkumaan. Olemme nyt laittaneet portin vierashuoneen oven
eteen ja se on kiinni silloin kun Ubi nukkuu. Näin saamme sen ulos
heti, kun se herää ja voimme sen unien aikana puuhata kaikkea
muuta. Ja sen unien aikana tosiaan voi puuhata kaikenlaista. On aivan
manio idea kasvattajalta antaa pentujen kasvaa keittiössä. Ubin
unia ei häritse, kun me laitamme ruokaa tai syömme (tai kirjoitamme
blogia, kuten nyt tapahtuu). Tänään iltapäivällä Hapa
esimerkiksi teki mehulingolla omenamehua ja Ubi vaan koisasi.
Tänään on leikitty paljon pihalla.
Aurinko paistoi ja Ubi viihtyi pihalla. Teimme sille Hapan talvitakin
karvakauluksesta ja narusta perässävedettävän lelun ja se oli
melkoinen hitti tänään. Täytyy vaan malttaa pitä harjoitukset
riittävän lyhyinä. Lisäksi Ubi on juoksennellut sille heiteltyjen
omenoiden perässä. Kovat talviomenat ovat hyviä leluja
koiranpennulle, ne ovat tarpeeksi isoja ja sen verran kovia, ettei
niistä oikein irtoa mitään ja vaikka se omenaa vähän näreksii,
ei siinä ainakaan ole mitään myrkkyä.
Sisällä Ubi on pelannut palloa. Se
myös peilaa itseään eteisen peliovissa. Se käy aina välillä
nuolaisemassa pelikuvaansa. Voiko pentu nähdä pelissä toisen
whippetin?
Ubi vaikuttaa hieman itsepäiseltä,
mutta kyllä se kuuntelee. Melko hyvin menee perille, mikä on
kiellettyä ja mikä ei. Mutta meidän edellisiin terrierihin
verrattuna Ubi on äänekäs, se vinkuu tai ”laulaa” melkoisesti.
Kävimme ennen pimeäntuloa harjoittelemassa vähän autoilua. Iikka
takapenkillä ja Ubi kantokassissa minun sylissä. Ja koko automatka
oli melkoista vikinää. Auton Hapa ajoi kylpylän parkkipaikalle ja
kävelimme siellä pienen metsälenkin. Ubilla oli hieno takki päällä
kylmää vastaan, mutta silti se vikisi kokoajan kävellessään. Me
Hapan kanssa ei ihan ymmärretty sen sanomaa. Kun se loppumatkan
kulki sylissäni, vitinä loppui.
Olemme harjoitelleet tänään myös
vähän luoksetuloa, seisomista, hampaiden katsomista ja kaikenlaista
pientä.
