Viime viikolla ennen töihin lähtöä makasin sängyssä Iikan ja Ubin kanssa ja tuli yhtäkkiä outo tunne. Olisi hauskaa, jos sänky olis ollut täynnä koiria. Outoa. Olisiko tämä joku tulevaisuuden ennen vai mikä? Me ollaan joskus päätetty, että ei enempää kuin kaksi koiraa samaa aikaan. Pitäisiköhän tätä päätöstä vähän venyttää. Ei enempää kuin kaksi saman rotuista tai ei enempää kuin kaksi alle kaksivuotiasta. Tuo viimeinen tuntuu hyvältä.
Ubilla on aivan selvästi tylleröt mielessä. Lenkeillä se ilmoittaa vakuuttavasti, että tuonne päin pitäisi mennä, koska sinne ne jäljet jatkuu. Töissä jopa yli kymmenvuotiaat kastroidut mummokoirat on vastustamattomia. Kiihkeä nuori mies.
Ubi on aina aamuisin portilla vastassa ottamassa sanomalehden kuljetuksen itselleen. Sanomalehti on sen verran paksu, että Ubi ei sitä saa revittyä, mutta mainoslehtiset on kyllä revittynä rappusilla, jos semmoisen annan. Tästä piti kertoa jo aikaisemmin ja nyt tyhjensin vanhoja kuvia muistikortilta, niin sieltä löytyi kuvausyrityksiä parin kuukauden takaa.
