Olen ollut ihastunut Sveaan jo ennen kuin Svea meille tuli. Itseasiassa me varattiin Marilta Svean pentu jo viime kesänä, vaikka ei edes tiedetty, mitä urosta Mari olisi käyttänyt. Olin tavannut Svean muutamassa näyttelyssä ja ihastunut neitiin. Kun sitten Terhi laittoi syksyllä töihin sähköpostia, että Svea on sairastunut ja henkitoreissaan, niin vastasin vaan, että SVEA PARKA. En ajatellut ollenkaan, että nyt ei saada pentua, vaan harmittelin Svean puolesta. Pitkin syksyä ja talvea pommittelin Terhiä kysymyksillä, että onko Svean voinnista kuulunut mitään? Kun sitten Terhi kysyi minulta, että voiko Svea tulla meille hoitoon vähäksi aikaa, niin vastaus oli selvä. Totta kai voi. Kun sitten kaikki meni heti alusta asti erinomaisesti, niin sanoin Terhille, että Svea saisi vaikka jäädä meille. Ubin kanssa on mennyt paremmin kuin olisin voinut odottaa. Ne ovat välillä kuin paita ja peppu. Saattavat syödä samasta kupista, juoda vettä yhtä aikaa, nuolla samaa jäätelöpahvia, nukkua samassa kasassa, mutta kuitenkin touhuavat välillä omiaan. Kyllä whippet heti whippetin tunnisti. Iikan kanssa Svea käyttäytyy aivan eri tavalla. Edes vettä ei voi juoda yhtä aikaa samasta kupista. Jokin kunnioitus Iikkaa kohtaan Svealla on ja se on tietysti ihan hyvä, niin mitään konflikteja ei ole sattunut. Tosin Svea varastaa Iikalta herkun heti, jos se on suinkin mahdollista. Tässä on se Svean heikko kohta, ruoka. Luultiin, että Ubi on ahne, mutta Svea vie voiton. Tämä ei tuota mitään ongelmaa, kun sen tietää. Se, mihin minä aikanaan Svean ihastuin, oli sen luonne ja käyttäytyminen näyttelyissä. Edelleen sen hermot on kyllä aika rautaset. Ei pienestä hötkyile ja uudet paikat ei sitä kyllä stressaa. Mutta ei se missään tapauksessa ole mikään flekmaattinen nössö. Eniten minä hämmästyin eräänä päivänä, kun minulta tippui ketsuppipullo Svean ruokakupin viereen, missä Svea oli syömässä. Koira ei reagoinnut mitenkään vaan jatkoi syömistä. Olen myös alkanut ihailla Svean ulkonäköä. Jään vaan joskus ihailevasti tuijottaa, kun Svea ravaa pihalla. Svea on kaiken kaikkiaan helpoin koira, mikä meille on tullut. Niin kuin Terhi jo aikaisemmin kirjoitti, niin paljon samaa kuin Tossu-cairnissa aikanaan, mutta Tossu ei ollut sisäsiisti, kun se tuli meille. Me ei voida olla kuin kiitollisia siitä, että Svea muutti meille. Iso kiitos Helille Svean hoidosta ja me yritetään viedä hoidot loppuun. Ja tietysti iso kiitos myös Marille, että luotti meihin niin paljon, että saatiin tämä suuremmoinen koira, jota ollaan ihailtu jo pitkään.
