Tuomari Ray Lindholm sanoi Ubista näin:
"Maskulin, bra storlek, kunde ha lite mer kraft i nospartiet, annars bra huvud. Bra ögon & örron. Aningen kort & lite lågt ansats hals. Blir lite flat i ryggen i rörelse. Ok vinklar, bra benstomme. Kunde ha mer räckvidd i rörelse."
Näyttelyssä on minusta kivaa. Tällä kertaa en edes jännittänyt kehään menoa. Alan oppia olemaan rento. Ehkä pikkuhiljaa alan myös nauttia kehässä. Ja ehkä se heijastuu myös Ubiin. Treenattavaa MINULLLA on erityisesti noissa liikkeissä. Koirahan liikkuisi hyvin, jos osaisin sen antaa ymmärtää, miten sen pitäisi liikkua.
Ja tuosta johtuikin tänään mieleeni, että melko paljon pitää koiran ymmärtää. Tämä tuli mieleeni siitä, että olemme nyt Ubin vajaan kahden olemassaolovuoden aikana harrastaneet sen kanssa näyttelyitä, rally-tokoa, agilitya ja käyneet ratatreeneissä. Kaikissa näissä neljässä harrastuksessa koira pitää osata ymmärtää, mitä siltä milläkin kertaa vaaditaan.
1) Näyttelyssä sen pitäisi osata kulkea pitkällä vetävällä askeleella, kauniisti minun rinnallani lainkaan vilkuilematta minua kohti. Ja tämän jälkeen seistä pönöttää juuri oikeassa asennossa.
2) Rally-Tokossa sen pitäisi osata seurata sekä oikealla että vasemalla katse kiinteästi seuraten minua. Ja kun minä pysähdyn, sen pitäisi osata istua aivan viereen joko vasemmalle tai oikealle riippuuen siitä kummalla puolen se on minua seurannut. PAITSI jos käskenkin sen istua tai maata suoraan liikkestä tai tulla eteen tai kiertää takaa tai...
3) Agilityssä sen pitäisi osata irrota minusta kohti esteitä ja lukea minun kropastani minne suuntaan käännytään ja mikä este tehdään seuraavaksi.
4) Juoksuradalla sen pitäisi mennä vaan, unohtaa minut kokonaan ja keskittyä muovisuikaleisiin.
Hämmästyttäväähän on tietysti se, että koira ymmärtää lähes aina ja kaikissa harrastuksissa mitä sen pitikään tehdä. En ole ihan varma sujuisiko tuo minulta itseltäni yhtä luontevasti.
 |
| Zombi-sisko nähtiin pitkästä aikaa |