Ja hyvin meni ensikertalaisella eli Olalla. Se saapui erityisen näyttävästi, kukkokiekuu-ulvontansa kanssa ständille ja joku lapsista kysyi: "Onko se susi?"
Tosin Olalle tuli loppuvuorossa jo väsy ja se kävi pitkälleen pehmoiselle alustalle – sitä sai tulla sinne rapsuttelemaan. Varttia ennen meidän vuoromme päättymistä Ola pisti tassunsa silmien päälle ja nukahti - kaikessa hälyssä ja melussa. Rento poika.
Mukavia, whippeteistä kiinnostuneita ihmisiä riitti. Yleisin kysymys taisi olla, että kuinka kovaa nuo juoksevat. Mieleenpainuvin tapahtuma Ubin kanssa oli se, kun pikkuvauva nuolaisi Ubin nenää. Ubin mielestä se oli kovin mielenkiintoista. Olaan taas ihastui pieni tyttö, joka kävi useampaan kertaan silittämässä Olaa. Tyttö istui Olan vieressä pitkään ja ihastustus oli selvästi molemminpuolista.
Anna oli järjestänyt ständivuorot mainiosti. Kolme tuntia oli ainakin meidän pojille juurikin passeli aika. Kiitokset myös Laralle, Rastalle ja Piafille emäntineen seurasta. Meillä kaikilla taisi olla mukavaa!
Täällä ollaan! Tulkaa rapsuttamaan! |